Helluntailiike tarvitsee naisia ja miehiä yhdessä: RV-keskustelun loppulauseet

RV-lehdessä käytiin keväästä ja alkukesästä keskustelua naisen asemasta seurakunnassa. Ryhmämme kynäili useamman kommentin mielipidepalstalle, ja ryhmämme päätössanat julkaistiin tämän viikon lehdessä (46/2016). Koska kaikilla ei ole printtilehteä saatavilla ja netissä luettava versio haihtunee pian, laitamme tekstin myös blogiin luettavaksi:

Helluntailiike tarvitsee naisia ja miehiä yhdessä

Ristin Voiton palstoilla on keskusteltu naisten johtajuudesta seurakunnissa. Aihe on tärkeä, ja meidän väitteemme on ollut, että seurakunnassakaan johtajuudessa ei ole kyse sukupuolesta vaan Jumalan armoituksesta. Tämän tahdomme perustella suoraan Uudella testamentilla, emme vetoamalla vain kokemukseen tai hylkäämällä Raamatun arvovaltaa.

Tähän mennessä lehden palstalla käydyssä keskustelussa mielekkäintä on ollut keskustelu Raamatun teksteistä ja niiden tulkinnasta. Olemme kiitollisia kaikista haasteista, jotka ovat tarjonneet tilaisuuden pohtia väitteitämme.

Raamattu on Jumalan sanaa, jonka tulisi saada ohjata elämäämme ja käytäntöämme. Tarkoitus on yhdessä painia tämän Sanan merkityksen kanssa, ei spekuloida sillä, kuka tällä kertaa on feministi tai sovinisti, fundamentalisti tai liberaali.

Kuten olemme toistaneet, allekirjoitamme Raamatun auktoriteetin ja sanoudumme irti äärifeminismistä tai sukupuolineutraalista ideologiasta. Emme pyri häivyttämään sukupuolten eroa vaan toivomme seurakuntiin yhtä paljon hengellisiä äitejä kuin isiäkin.

Keskeinen lähtökohta on siinä, että luomisessa mies ja nainen asetettiin yhdessä hallitsemaan (1. Moos. 2:15). Naista ei asetettu alisteiseen rooliin, sillä heprean sana ”apu” (ezer) viittaa useimmissa tapauksissa Jumalaan ihmisten apuna. Hierarkkinen hallintasuhde on peräisin syntiinlankeemuksen kirouksesta. Kristus tuli kuitenkin korjaamaan synnin lisäksi lankeemuksen rakenteellisia seurauksia. Keskeisimpänä huomiona on myös, että ensimmäisen ja toisen sukupolven seurakunnassa oli naisjohtajia. He olivat 12 apostolin jälkeen valittuja johtajia, joihin nykyjohtajia voidaan monessa suhteessa rinnastaa. Paavali viittaa apostoli Juniaan (Room. 16:7), joka oli vieläpä arvostettu apostoli.

Juniasta ei voi tehdä miestä eikä hänestä voi tehdä muuta kuin apostolin. Yli vuosituhannen vallitsi yksimielisyys Junian naiseudesta, ja jopa ”naispappeutta” vastustanut Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) tunnusti Junian olleen naisapostoli. Keskeinen erimielisyys kirkkoisillä oli lähinnä siitä, oliko Junian nimi Junia vai Julia. Miehen nimi Junias tulee mukaan vasta myöhäisellä keskiajalla.

Myös Junian apostoliutta on vaikea kyseenalaistaa. Kreikankielisessä tekstissä on rakenne, jossa on sisäsijaa ilmaiseva prepositio ja monikon datiivi, joten se jäsentyy mielekkäimmin niin, että Andronikus ja Junia ovat itse apostoleita. Kohta ei voi tarkoittaa, että ”apostolit arvostavat heitä”, sillä tällöin Paavali olisi käyttänyt passiivin agenttirakennetta.

Junia käytti naisapostolina valtaa myös miesten yli, sillä on vaikea kuvitella arvostettua apostolia ilman auktoriteettia. Uudessa testamentissa on myös diakoni Foibe (Room. 16:1) sekä opettaja Prisca, jota Paavali yhdessä tämän miehen kanssa kehuu työtoverikseen, ja  Jonka hän jopa mainitsee kahdesti ennen miestä (Room. 16:3; 2. Tim. 4:19). Lisäksi Jeesuksen seuraajien joukossa on naisia, jotka evankeliumien tarkemman analyysin perusteella toimivat alkuseurakunnassa arvostettuina silminnäkijätodistajina.

Näiden huomioiden jälkeen on hyvä luoda katse niihin raamatunkohtiin, joilla yleensä perustellaan naisten alisteinen asema seurakunnassa. Vaatimus ”yhden vaimon miehenä” olemisesta (1. Tim. 3:2) selvenee siinä, että Paavalille Foibekin täyttää vaatimuksen. Kyse on siis ilmeisimmin yksiavioisuudesta.

Samoin 1. Kor. 14:34–35 näyttää vaientavan naiset, mutta koska Paavali muualla ei näytä olevan pahoillaan naisten puhumisesta profetoinnin muodossa (1. Kor. 11:5) tai Junian auktoriteetista, joka ilmiselvästi sisälsi puhumista, kohta ilmeisimmin puuttuu paikalliseen väärinkäytökseen.

Myös usein viitatussa kohdassa 1. Kor. 11:7–10 Paavali korostaa sukupuolten vastavuoroisuutta ja keskinäistä tasaveroisuutta Jumalan edessä (jakeet 11–12). Lisäksi Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisen luvun monimutkainen tekstikohta kitkee seurakunnasta harhaoppia eikä rakenna johtajuushierarkioita.

Lopputulokseksi jää siis ymmärrys siitä, että Uusi testamentti avaa johtajuuden molemmille sukupuolille. Oli asia perheessä miten päin tahansa, seurakunta oli auki myös naisten johtajuudelle. Ajatuksemme eivät ole helluntailaisuudelle vieraita. Naiset ovat perustaneet pioneereina seurakuntia, kantaneet liikkeen kasvua harteillaan evankelistoina ja toimineet lähetystyössä vastuuasemissa. Pidämme siis luterilaisesta kirkosta tuotua, sukupuolittunutta pappisteologiaa vieraana tuontiaineksena helluntailaisuuteen, sillä yleisen pappeuden periaatetta noudattaen helluntailaisuudessa kyse ei ole erillisestä pappissäädystä, vaan Jumalan armoituksesta.

Suomen helluntailaisuudessa naisten vaikuttamismahdollisuudet ovat eri seurakunnissa erilaisia. Toisaalla naiset voivat palvella kaikissa toimissa aina pastoreina sekä johtotiimeissä asti, mutta toisaalla naiset rajataan pois palvelupaikoilta teologialla, jota on vaikea perustella. Toisissa paikoissa naisten johtajuuden kyseenalaistaminen lähentelee jo työpaikkakiusaamista.

Tilanteessa valitettavinta lienee epäjohdonmukaisuus: naiset saavat opettaa, toimia pastoreina sekä täysjohtajina lähetyskentällä, mutta samalla ”ylin johtajuus” halutaan säilyttää miesten käsissä. Tämä saattaa johtaa akrobaattisiin malleihin, jossa paperilla johtajaksi määritelty mies pyhittää valtarakenteet, oli tällä vaikutusta käytäntöön tai ei. Johtajuus ei ole vain sitä, mitä vanhimmisto tekee, vaan jokainen vastuussa oleva on johtaja. Valtarakenteen ylin Y-kromosomi ei riitä pyhittämään malleja, vaan kyse on kokonaisuudesta.

Itse olemme nähneet aiheen voimakkaan esillä pitämisen tärkeänä, sillä pidämme asiaa merkittävänä kutistumaan kääntyvän helluntailiikkeen tulevaisuuden kannalta. Emme aja naiskiintiöitä vanhimmistoihin, vaan tahdomme, että seurakunnat avaisivat ovet johtajuuteen jokaiselle, jonka Jumala on sukupuoleen katsomatta valtuuttanut.

Kuitenkin toivomme aiheen käsittelyyn kaikilta nöyryyttä ja kunnioitusta: nöyryyttä siinä, että jokaisen, myös meidän, tulee olla valmiita muuttamaan käsityksiään, jos perusteet näin vaativat. Kunnioitusta siinä, että eri tavalla ajattelevat eivät ole vihollisia, vaan veljiä ja sisaria.

Kunnioituksella edelleen

Tuomas Harri, Keuruu
Jonna Havukainen, Keuruu
Tuomas Havukainen, Keuruu
Sirkku Hoikkala, Kerava
Matti Kankaanniemi, Tyrvää
Anna Lehmuskoski, Tampere
Markus Mäenpää, Keuruu
Pilvikki Viitanen, Rovaniemi

Teksti on julkaistu aikaisemmin RV-lehden (45/2016) mielipidepalstalla.

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOK-SIVULLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ

Teksti on ainakin vielä luettavissa RV-lehden sivuilla.

Miksi Jumala kutsui paratiisissa Adamia eikä Eevaa?

Keskustelu naisen asemasta kulminoituu usein keskusteluun luomisesta ja syntiinlankeemuksesta. Tämä teksti on rajattu käsittelemään yhtä aika ajoin esitettyä argumenttia, jonka mukaan mies on perheen ja seurakunnan johtaja, koska Jumala kutsuu Adamia hedelmän haukkaamisen jälkeen. Argumentti kuuluu siis niin, että mies on selkeästi hengellinen johtaja, koska vaikka Eeva syö ensin, Jumala kutsuu puutarhassa nimenomaan Adamia.

Asiaa on havainnollistettu myös tuomalla tilanne tavallisen 2000-luvulla elävän suomalaisen kerrostaloasukin elämään seuraavasti: mikäli mies ja vaimo riitelevät rajusti ja Jeesus soittelee ovikelloa, Jeesus pyytää miestä ovelle, ei naista. Mies on vastuussa avioparin riidasta, ja mieshän selvittää (ja nainen kuuntelee keskustelua ovenraosta syrjemmällä).

Ei muuta välimiestä, edes miestä

Kun puhutaan 1. Moos. 3:sta, on huomautettava, että kun Jumala otti Adamin puhutteluun, myös Eevan täytyi tehdä selvitys omista synneistään ja Raamattu jatkaa samalla linjalla muuallakin: jokainen on itse vastuussa omista synneistään ja suhteestaan Jumalaan. Ainoa välimies on Jeesus, ei aviopuoliso. Huolellinen lukija huomaa, että Adamin ei tarvinnut tehdä selvitystä Eevan synneistä, vaan omistaan (jakeet 9 ja 11). Eevakin setvii Jumalan kanssa omat asiansa (jae 13). Eeva kertoo tulleensa petetyksi ja syyttää käärmettä, Adam taas sysää syyn Jumalan ja vaimonsa niskaan (jakeet 12-13).

Jumala kutsui kyllä ensin miestä syntiinlankeemuskertomuksessa, mutta molemmat saivat vastata teoistaan.

Kaunokirjallisia rakenteita

1. Moos. 3:ssa on havaittavissa kiastinen rakenne, eli melko yleinen juutalainen kaava, joka esiintyy muuallakin Raamatussa (esim. Jeesuksen vertauksissa ja Paavalin kirjeissä). Kyseisessä rakenteessa esiintyvät asiat ja tapahtumat kuvataan ensin tietyssä järjestyksessä ja sen jälkeen ne kerrotaan ns. takaperin, eli peilikuvana. Tämä hieno kirjallinen rakenne 1. Moos. 3:n kohdalla on havainnollistettu tähän alle. Kirjaimet vastaavat aina tiettyä aihetta tai sisältöä, esim. A vastaa käärmettä, B naista, C alastomuutta jne.

A Käärme houkuttelee naista (3:1-5)
   B Nainen syö kielletyn hedelmän (3:6a)
      C Nainen antaa hedelmän miehelle ja mies syö (3:6b)
          D He tajuavat olevansa alasti (3:7)
              E He kuulevat Jumalan astelevan paratiisissa ja piiloutuvat (3:8)
                  F Jumala kutsuu miestä (3:9a)
              E’ Kys./vast. ”Kuulin askeleesi ja piilouduin” (3:9b-10)
          D’ Kys. ”Kuka kertoi, että olette alasti?” (3:11a)
      C’ Kys./vast. ”Hän antoi minulle ja minä söin” (3:11b-12)
   B’ Kys./vast. ”Käärme petti minut ja minä söin” (3:13)
A’ Jumala selventää käärmeen synnin ja sen, miksi tämä kohtaa tuomion (3:14a)
A’’ Jumala kiroaa käärmeen (3:14b-15)
   B’’ Jumala toteaa naisen teon seuraukset (3:16)
      C’’ Jumala toteaa miehen teon seuraukset (3:17-20)
          D’’ Jumala tarjoaa ratkaisun heidän alastomuuteensa (3:21)
              E’’ Jumala karkottaa heidät paratiisista (3:22-24)

Mikäli Jumala olisi huutanut Eevaa ensin, kiastinen rakenne olisi rikkoontunut. Tällaisena se noudattaa rakennetta kuitenkin hyvin tarkasti.

Mitä Raamatussa on avointa kaikille?

Ymmärrän, että jotkut ihmiset saattavat hikeentyä siitä, että väitän tällaista. Tuntuu epäreilulta, että Raamatussa on sellaisia kieliopillisia ja poeettisia rakenteita, jotka eivät ole itsestään selviä meille suomalaisille lukijoille. Valitettavasti me emme voi sille mitään, että emme puhu äidinkielenämme muinaiskreikkaa tai hepreaa, emmekä elä menneinä aikoina juutalaisina, vaan elämme tätä päivää, vuotta 2016. Raamatun kokonaissanoma ja pelastus on jokaisen ulottuvilla, olipa lukija koulutettu teologi tai ei. Kuitenkaan kaikkia hienoja ja joskus hyvin tärkeitäkin kielellisiä vivahteita ja rakenteita suomalainen raamatunkäännös ei aina välitä, ja onhan meillä sekin yleisesti tiedossa, että käännöksiä joutuu aika ajoin hienosäätämään (joissakin on jopa suoranaisia virheitä, joita korjaillaan). Tarkoitus ei ole siis lannistaa tai sanoa, ettei Raamatusta voisi ymmärtää mitään, eikä varsinkaan vesittää Raamatun sanomaa, vaan tarjota kättä pidempää Raamatun opiskeluun.

Mikäli 2000-luvulla elävä raamatunlukija ei piittaa juutalaisista kirjallisuuden keinoista ja tahtoo sivuuttaa ne, koska suomalaiset käännökset eivät tällaista rakennetta tuo selkeästi esille, on kuitenkin hyvä muistaa vähintään se, että Eeva vastasi itse omista synneistään. Hän ei tarvinnut puhemiehekseen omaa miestään. Tänäänkin ainoa välimies on Jeesus Kristus, eikä nainen (tai mies) saa — tai pidä — tukeutua puolisoonsa väärällä tavalla.

Lopuksi huomautan siitä selkeästä seikasta, että mikään tässä juuri käsittelemässämme jaejaksossa ei siis näytä viittaavan siihen, että mies olisi ollut hengellinen johtaja suhteessa naiseen. Sellaiset ajatukset täytyy hakea muualta, mikäli sellaista mielii tehdä. Itse Ensimmäisen Mooseksen kirjan tekstistä näitä ajatuksia ei kuitenkaan nouse.

________________

Sara Saarela on kirjailija, joka rakastaa teologian opiskelua, kookosta ja kaunokirjallisuutta. Takana on teologian B.A. -tutkinto, edessä kolmen vuoden M.A. -opinnot Vancouverissa. Oppiminen ja opiskelu ei lopu koskaan. Saran oma blogi löytyy täältä.

Kirjallisuutta

Bilezikian, G. 2006. Beyond Sex Roles. What the Bible Says about a Woman’s Place in Church and Family. Grand Rapids, MI: Baker Academic.

Gill, Deborah M. & Cavaness, Barbara. 2015. Jumalan naiset. Keuruu: Aikamedia.

Payne, Philip B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.

Lankeemus ja kiroukset: naisten syytä kaikki?

Luomiskertomuksessa mies ja nainen luotiin hallitsemaan yhdessä ja tasaveroisina luomakuntaa. Kuitenkaan seesteisyyttä ei kestänyt loputtomiin. Raamatun kolmantena lukuna on kertomus lankeemuksesta, jossa Jumalan tarkoittama, hyvä luomakunta vääristyi.

Lankeemuskertomuksessa mies ja nainen syövät käärmeen pettäminä hyvän ja pahan tiedon puusta. Tämä rikkoo Jumalan suoraa käskyä, ja rikoksen seurauksena Jumala kiroaa ihmiset ja karkottaa heidät paratiisista.

Vaikka lankeemuskertomus on traaginen, se ei silti kuitenkaan osoita teossa itsessään tai sen jälkeisissä tapahtumissa, että Jumala muuttaisi mieltään alussa luomansa asetelman suhteen.

Oliko nainen moraalisesti heikompi kuin mies?

Joidenkin mukaan nainen on lähtökohtaisesti moraalisesti heikompi ja alttiimpi lankeamaan kuin mies, sillä hän tulee petetyksi ja pettää myös miehensä. Logiikkaa voidaan jatkaa, että tästä syystä nainen ei sovi esimerkiksi seurakunnan johtajaksi, koska hän voisi helpommin johtaa laumansa harhaan. Kuitenkin syntiinlankeemuskertomuksessa mies oli naisen kanssa (1. Moos. 3:6). Teksti ei väitä, että Eeva olisi pakottanut Adamia syömään uhkailemalla, vaatimalla tai itkupotkuraivareilla, suostutellut hänet uskomaan Käärmeen valheita tai valehdellut hedelmän alkuperästä. Adam ei ole tekstissä vietävissä oleva uhri, joka hedelmää puraistuaan tajuaa, että tämä hedelmä ei ollut mistään sallitusta puusta. Hän oli yhtä paljon kapinassa mukana kuin vaimonsa, ja oli yhtä syyllinen. Tätä alleviivaa se, että kun Jumala tuomitsee Adamin ja Eevan, niin hän pitää molempia erikseen syyllisinä. Raamatun kontekstissa on huomattavaa, että Paavali itse pitää Adamia syyllisenä tekoon (Room. 5:12–19; 1. Kor 15:21–22).

Kaappasiko nainen miehensä aseman syödessään ja syöttäessään miestään?

Toiset väittävät, että Eeva kaappasi miehensä hallinta-asetelman, teki väärän päätöksen ja koko historia todistaa nyt siitä epäonnesta, mitä tapahtuu, kun naiset päästettiin ensimmäistä kertaa vapautumaan. Teksti ei kuitenkaan anna viitteitä siitä, että Adamin synti olisi ollut vaimon päästäminen päättämään. Tekstissä itsessään synti määritellään Jumalan käskyn rikkomiseksi: ”Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” (1. Moos. 3:11b) Jumala kyllä toteaa Adamille, että tämä kuunteli vaimoaan ja söi hedelmän, mutta rangaistus ei tule vaimon kuuntelemisesta, vaan hedelmän syömisestä.

Kielletyn hedelmän haukkaaminen johti osaltaan sukupuolten väliseen kamppailuun.

Luomis- ja lankeemuskertomuksessa ei ole merkkejä siitä, että ongelmana olisi naisen kapina roolissaan. Roolijako on tähän mennessä kaikesta huolimatta ollut tasan. Jos olisi ollut tarpeen kirjoittaa auki, että vaimo ei tiennyt kaapin paikkaa, se olisi tekstiin varmasti saatu. Vertaa esimerkiksi apokryfiseen slaavilaiseen Adamin ja Eevan kirjaan: ”Arkkienkeli Joel sanoi Adamille: ‘Näin sanoo Herra; en luonut vaimoasi käskemään sinua vaan tottelemaan; miksi tottelet siis vaimoasi?” (32:1) Tässä myöhäisemmässä tekstissä ei jäänyt epäselväksi, että nainen ei ollut tajunnut paikkaansa.

”Hän on hallitseva sinua”

Jumala toteaa naiselle ”mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva” (1. Moos. 3:16b; 1992-käännös tulkitummin ”Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.”). Moni on nähnyt, että tässä on se kohta, joka vihdoin avaa oikeasti auki sen, että naisten tulee olla alisteisessa asemassa.

On totta, että lankeemuksessa kaikki muuttui. Kirouksissa annetaan ymmärtää, että ne muuttavat asioita sellaisiksi, mitä ne eivät ole aikaisemmin olleet (ks. 1. Moos. 3:14–19). Nyt tapahtuu siis muutos. Kuitenkin oleellista on huomata, että yksikään kirouksista ei ole pakollinen tai jollakin tavalla Jumalan tahdon mukainen, välttämätön toimintatapa.

Jokainen lankeemuksen kirouksista oli kauhea vääristymä. Miksi ei siis myös viittaus vääristyneisiin hallintasuhteisiin? Syntiinlankeemusta seuranneita kirouksia vastaan pyritään taistelemaan, ja useimmat hyväksyvät sen ilomielin. Nykyään luomu- ja vegesynnytysten aikana moni nainen saattaa haluta synnytyksen ilman kivunlievitystä ja meditoida lootuskukkia, mutta kuitenkin harvassa ovat naiset, jotka teologisista syistä kieltäytyvät epiduraali- tai spinaalipuudutuksesta, koska he haluavat kokea Jumalan kirouksen ilman helpottavia lisäaineita. Samoin toivon, että vielä harvemmassa ovat miehet, jotka kieltävät vaimoiltaan kivunlievityksen samoista syistä. Kuitenkin nämäkin miehet varmasti olisivat hyvin tyytyväisiä kaikista lisäkeinoista, joilla rikkakasvien ja ohdakkeiden seasta saadaan helpommin ruokaa. Harva mies laskee teologiseksi velvollisuudekseen saada elannon hankkimisen yhteydessä vuotaa mahdollisimman monta litraa hikeä otsastaan. Vanhan koulukunnan maajussitkin, joilla on edes jotain tekemistä maan kanssa nykyään, käyttävät joko traktoria tai edes hevosta.

On merkillepantavaa, että komplementarismin kaksi arkkienkeliä, John Piper ja Wayne Grudem, hyväksyvät kirjassaan Recovering the Biblical Manhood and Womanhood (s. 409), että lankeemuksen kiroukset eivät ole osoitus siitä, mitä tulisi olla. Grudem jopa sanoo, että meidän ei tulisi käyttää tätä suorana argumenttina miesvallan puolesta (”We should never try to perpetuate the elements of the curse!” kirjassa Evangelical Feminism and Biblical Truth, s. 40).

Valtataistelu on totta

Jumala naiselle ennustaa lausumassaan kirouksessa, että luomisessa suotu yhteinen kumppanuus ja tasavertainen tehtävä vääristyvät valtataisteluksi. Viittaus ”mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva” on hyvin samanlainen kuin Jumalan sanat Kainille ”’niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!’” (1. Moos. 4:7). Todennäköinen merkitys ei siis viittaa seksuaaliseen haluamiseen, vaan tahtoon hallita ja manipuloida. Näin yhdessä hallitsijoista tuli kilpailijoita, jotka pyrkivät hallitsemaan toisiaan.

Lucas Cranach vanhemman tulkinta lankeemuksesta

Mitä kirouksessa sitten tapahtuikin, historia osoittaa, että se on pitänyt hyvin paikkansa. Miehet ovat hallinneet naisia monesta syystä. Naiset ovat (useimmiten) fyysisesti heikompia, ja kun nuori nainen saadaan naimisiin, niin ilman ehkäisyä useimmat naiset ovat vuoden päästä äitejä. Kun nainen pitää huolta kodista, tuottaa ja ruokkii jälkeläisiä, hänen elämänsä keskittyy hyvin nopeasti pieneen piiriin kodin ympärillä. Kuitenkin, mahdollisuuksien mukaan, vaimot ovat voineet pyrkiä hallitsemaan miehiään, oli kyse sitten reisien ristimisestä tai vanhasta sanonnasta ”mies on perheen pää, mutta nainen on niska, joka kääntää päätä”. Valtataistelussa miehet ja naiset ovat käyttäneet kiristämistä, pakkoa, fyysistä väkivaltaa ja kulttuuriin kirjoitettuja sääntöjä.

Mitä jää käteen?

Historiassa lankeemuksen kiroukset näkyvät oikean ja kauniin vääristymänä. Syntiinlankeemuksen seurausten kertominen ei tarkoita, että miehen ja naisen tulee käydä kamppailua johtajuudesta, ja että miehen tulee voittaa. Tämä on yhtä totta kuin se, että naisen tulee saada mahdollisimman kipeää synnytyksessä ja miehen tulee hikoilla mahdollisimman paljon kerätessään elantoa.

Kaiken kaikkiaan koko luomis- ja lankeemuskertomuksesta ei löydy perusteluja sille, että Jumala tahtoisi naisten olevan alisteisessa asemassa miehille. Heidät luotiin tasavertaiseen asemaan, mutta lankeemus heitti heidät toisiaan vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole Jumalan toive tai suunnitelma. Siksi kertomuksilla on vaikea perustella sitä, että naisen tulisi olla alisteisessa asemassa miehensä suhteen.

Linkki: Facebookista keskustelua aiheesta!

________________

Markus Mäenpää on teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien hiekkalaatikkoleikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.

LÄHTEET

Payne, Philip B.  2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids: Zondervan.