Helluntailiike tarvitsee naisia ja miehiä yhdessä: RV-keskustelun loppulauseet

RV-lehdessä käytiin keväästä ja alkukesästä keskustelua naisen asemasta seurakunnassa. Ryhmämme kynäili useamman kommentin mielipidepalstalle, ja ryhmämme päätössanat julkaistiin tämän viikon lehdessä (46/2016). Koska kaikilla ei ole printtilehteä saatavilla ja netissä luettava versio haihtunee pian, laitamme tekstin myös blogiin luettavaksi:

Helluntailiike tarvitsee naisia ja miehiä yhdessä

Ristin Voiton palstoilla on keskusteltu naisten johtajuudesta seurakunnissa. Aihe on tärkeä, ja meidän väitteemme on ollut, että seurakunnassakaan johtajuudessa ei ole kyse sukupuolesta vaan Jumalan armoituksesta. Tämän tahdomme perustella suoraan Uudella testamentilla, emme vetoamalla vain kokemukseen tai hylkäämällä Raamatun arvovaltaa.

Tähän mennessä lehden palstalla käydyssä keskustelussa mielekkäintä on ollut keskustelu Raamatun teksteistä ja niiden tulkinnasta. Olemme kiitollisia kaikista haasteista, jotka ovat tarjonneet tilaisuuden pohtia väitteitämme.

Raamattu on Jumalan sanaa, jonka tulisi saada ohjata elämäämme ja käytäntöämme. Tarkoitus on yhdessä painia tämän Sanan merkityksen kanssa, ei spekuloida sillä, kuka tällä kertaa on feministi tai sovinisti, fundamentalisti tai liberaali.

Kuten olemme toistaneet, allekirjoitamme Raamatun auktoriteetin ja sanoudumme irti äärifeminismistä tai sukupuolineutraalista ideologiasta. Emme pyri häivyttämään sukupuolten eroa vaan toivomme seurakuntiin yhtä paljon hengellisiä äitejä kuin isiäkin.

Keskeinen lähtökohta on siinä, että luomisessa mies ja nainen asetettiin yhdessä hallitsemaan (1. Moos. 2:15). Naista ei asetettu alisteiseen rooliin, sillä heprean sana ”apu” (ezer) viittaa useimmissa tapauksissa Jumalaan ihmisten apuna. Hierarkkinen hallintasuhde on peräisin syntiinlankeemuksen kirouksesta. Kristus tuli kuitenkin korjaamaan synnin lisäksi lankeemuksen rakenteellisia seurauksia. Keskeisimpänä huomiona on myös, että ensimmäisen ja toisen sukupolven seurakunnassa oli naisjohtajia. He olivat 12 apostolin jälkeen valittuja johtajia, joihin nykyjohtajia voidaan monessa suhteessa rinnastaa. Paavali viittaa apostoli Juniaan (Room. 16:7), joka oli vieläpä arvostettu apostoli.

Juniasta ei voi tehdä miestä eikä hänestä voi tehdä muuta kuin apostolin. Yli vuosituhannen vallitsi yksimielisyys Junian naiseudesta, ja jopa ”naispappeutta” vastustanut Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) tunnusti Junian olleen naisapostoli. Keskeinen erimielisyys kirkkoisillä oli lähinnä siitä, oliko Junian nimi Junia vai Julia. Miehen nimi Junias tulee mukaan vasta myöhäisellä keskiajalla.

Myös Junian apostoliutta on vaikea kyseenalaistaa. Kreikankielisessä tekstissä on rakenne, jossa on sisäsijaa ilmaiseva prepositio ja monikon datiivi, joten se jäsentyy mielekkäimmin niin, että Andronikus ja Junia ovat itse apostoleita. Kohta ei voi tarkoittaa, että ”apostolit arvostavat heitä”, sillä tällöin Paavali olisi käyttänyt passiivin agenttirakennetta.

Junia käytti naisapostolina valtaa myös miesten yli, sillä on vaikea kuvitella arvostettua apostolia ilman auktoriteettia. Uudessa testamentissa on myös diakoni Foibe (Room. 16:1) sekä opettaja Prisca, jota Paavali yhdessä tämän miehen kanssa kehuu työtoverikseen, ja  Jonka hän jopa mainitsee kahdesti ennen miestä (Room. 16:3; 2. Tim. 4:19). Lisäksi Jeesuksen seuraajien joukossa on naisia, jotka evankeliumien tarkemman analyysin perusteella toimivat alkuseurakunnassa arvostettuina silminnäkijätodistajina.

Näiden huomioiden jälkeen on hyvä luoda katse niihin raamatunkohtiin, joilla yleensä perustellaan naisten alisteinen asema seurakunnassa. Vaatimus ”yhden vaimon miehenä” olemisesta (1. Tim. 3:2) selvenee siinä, että Paavalille Foibekin täyttää vaatimuksen. Kyse on siis ilmeisimmin yksiavioisuudesta.

Samoin 1. Kor. 14:34–35 näyttää vaientavan naiset, mutta koska Paavali muualla ei näytä olevan pahoillaan naisten puhumisesta profetoinnin muodossa (1. Kor. 11:5) tai Junian auktoriteetista, joka ilmiselvästi sisälsi puhumista, kohta ilmeisimmin puuttuu paikalliseen väärinkäytökseen.

Myös usein viitatussa kohdassa 1. Kor. 11:7–10 Paavali korostaa sukupuolten vastavuoroisuutta ja keskinäistä tasaveroisuutta Jumalan edessä (jakeet 11–12). Lisäksi Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisen luvun monimutkainen tekstikohta kitkee seurakunnasta harhaoppia eikä rakenna johtajuushierarkioita.

Lopputulokseksi jää siis ymmärrys siitä, että Uusi testamentti avaa johtajuuden molemmille sukupuolille. Oli asia perheessä miten päin tahansa, seurakunta oli auki myös naisten johtajuudelle. Ajatuksemme eivät ole helluntailaisuudelle vieraita. Naiset ovat perustaneet pioneereina seurakuntia, kantaneet liikkeen kasvua harteillaan evankelistoina ja toimineet lähetystyössä vastuuasemissa. Pidämme siis luterilaisesta kirkosta tuotua, sukupuolittunutta pappisteologiaa vieraana tuontiaineksena helluntailaisuuteen, sillä yleisen pappeuden periaatetta noudattaen helluntailaisuudessa kyse ei ole erillisestä pappissäädystä, vaan Jumalan armoituksesta.

Suomen helluntailaisuudessa naisten vaikuttamismahdollisuudet ovat eri seurakunnissa erilaisia. Toisaalla naiset voivat palvella kaikissa toimissa aina pastoreina sekä johtotiimeissä asti, mutta toisaalla naiset rajataan pois palvelupaikoilta teologialla, jota on vaikea perustella. Toisissa paikoissa naisten johtajuuden kyseenalaistaminen lähentelee jo työpaikkakiusaamista.

Tilanteessa valitettavinta lienee epäjohdonmukaisuus: naiset saavat opettaa, toimia pastoreina sekä täysjohtajina lähetyskentällä, mutta samalla ”ylin johtajuus” halutaan säilyttää miesten käsissä. Tämä saattaa johtaa akrobaattisiin malleihin, jossa paperilla johtajaksi määritelty mies pyhittää valtarakenteet, oli tällä vaikutusta käytäntöön tai ei. Johtajuus ei ole vain sitä, mitä vanhimmisto tekee, vaan jokainen vastuussa oleva on johtaja. Valtarakenteen ylin Y-kromosomi ei riitä pyhittämään malleja, vaan kyse on kokonaisuudesta.

Itse olemme nähneet aiheen voimakkaan esillä pitämisen tärkeänä, sillä pidämme asiaa merkittävänä kutistumaan kääntyvän helluntailiikkeen tulevaisuuden kannalta. Emme aja naiskiintiöitä vanhimmistoihin, vaan tahdomme, että seurakunnat avaisivat ovet johtajuuteen jokaiselle, jonka Jumala on sukupuoleen katsomatta valtuuttanut.

Kuitenkin toivomme aiheen käsittelyyn kaikilta nöyryyttä ja kunnioitusta: nöyryyttä siinä, että jokaisen, myös meidän, tulee olla valmiita muuttamaan käsityksiään, jos perusteet näin vaativat. Kunnioitusta siinä, että eri tavalla ajattelevat eivät ole vihollisia, vaan veljiä ja sisaria.

Kunnioituksella edelleen

Tuomas Harri, Keuruu
Jonna Havukainen, Keuruu
Tuomas Havukainen, Keuruu
Sirkku Hoikkala, Kerava
Matti Kankaanniemi, Tyrvää
Anna Lehmuskoski, Tampere
Markus Mäenpää, Keuruu
Pilvikki Viitanen, Rovaniemi

Teksti on julkaistu aikaisemmin RV-lehden (45/2016) mielipidepalstalla.

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOK-SIVULLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ

Teksti on ainakin vielä luettavissa RV-lehden sivuilla.

Room 16:7 tekstitraditio: Junia on nainen

Johdanto

Ensimmäiseen 1200 vuoteen kaikille oli selvää, että Roomalaisikirjeen jakeessa 16:7 mainittu Junia on naisapostoli. 1200-luvulla Aegidius Roomalainen muutti Junian mieheksi, ja Martti Lutherin Uuden testamentin käännöksen kautta vuonna 1522 tämä tulkinta levisi laajalle. Nykyään tutkijat ovat palanneet aikaisempaan tulkintalinjaan, jonka mukaan Junia on nainen.

Room. 16:7

Junian sukupuoli ei ratkea suoranaisesti vetoamalla vanhoihin käsikirjoituksiin tai kielioppiin, vaikka ne antavatkin asiaan jonkin verran valoa. Ongelmia on synnyttänyt se, että Paavali kirjoitti nimen akkusatiivimuodossa (sanan loppupääte -on), jolloin se voi tarkoittaa joko miestä tai naista. Hedelmällisempi tapa selvittää asia on tutkia varhaisten kirjoittajien kommentteja ja tuon ajan kulttuurissa esiintyneitä nimiä.

Kreikankielessä oli myöhemmin mahdollista tehdä ero maskuliinisen ja feminiinisen sanan välillä. Erona toimii tällöin kirjainten yläpuolelle kirjoitettava korkomerkki. Alfan ylle kirjoitettu sirkumfleksi (Ἰουνιᾶν, Iounian) tekisi sanasta maskuliinin, jootan ylle kirjoitettu aksentti (Ἰουνίαν, Iounian) puolestaan feminiinin. Ongelma on kuitenkin siinä, että ensimmäisten vuosisatojen käsikirjoitukset on kirjoitettu majuskeleilla eli suurilla kirjaimilla (ΙΟΥΝΙΑΝ, IOUNIAN), eikä korkomerkkejä vielä käytetty. Myöhemmissä käsikirjoituksissa aina 600-luvulta eteenpäin korkomerkinnöistä tuli kuitenkin pysyvä tapa. Junia-sanan kohdalla kaikissa niissä käsikirjoituksissa, joissa esiintyy korkomerkintä, tekee nimestä feminiinin.

Kreikankielisissä käsikirjoituksissa esiintyy nimen kohdalla yksi variantti eli vaihtoehtoinen lukutapa. Tämä on yleinen naisen nimi, Ἰουλία [Ioulia, Julia]. Tämä variantti löytyy viidestä kreikankielisestä käsikirjoituksista, kuten papyrus 46:sta, joka on peräisin noin vuosilta 150-200, ja joistain varhaisista käännöksistä. Latinankielisen käännöksen kautta variantti ”Julia” säilyi aina 1500-luvulle saakka. Tämä huomio osoittaa vahvasti siihen suuntaan, että kopioitsijat eivät nähneet Juniaa miehenä, koska ainoa vaihtoehto alkuperäiselle lukutavalle oli Julia. (Belleville 2005b, 238-239; From 2014, 3, 23-24; Epp 2005, XI, 23-24, 30-31, 45-48; Payne 2009, 66.)

Varhaisten tekstien tutkimus on oma tieteenalansa, joka antaa valoa joihinkin teologisiin kysymyksiin.

Tekstihistoria

Vaikka tässä tekstissä keskitytään ainoastaan Junia-nimen tekstihistoriaan, se on hyvä asettaa laajempaan kokonaisuuteen. Eldon Eppin (2005, 23-24) mukaan Juniasta voidaan tehdä kuusi selkeää päätelmää:

1. Junia oli tyypillinen nimi sekä ylhäisten että alhaisten roomalaisten naisten keskuudessa.
2. Kristityt kirjoittajat ymmärsivät sanan Ἰουνιαν (Iounian) Juniana (eli naisena) satojen vuosien ajan, ilman poikkeusta.
3. Ἰουνιαν (Iounian) oli ainoa muoto kreikankielisissä editioteksteissä aina Erasmuksesta (1516) Erwin Nestlen 13. editioon (1927) saakka.
4. Kaikki varhaiset käännökset mm. latinan-, koptin ja syyriankielellä, käänsivät sanan feminiininä, ilman poikkeusta.
5. Englanninkielisissä käännöksissä Junia käännettiin naisena aina Tyndalen (1526/1534) käännöksestä lähtien aina 1800-luvun loppuun saakka.
6. Maskuliinista nimeä Junias ei tunneta kreikkalais-roomalaiselta ajalta. Ainoa tekstivariantti käsikirjoituksissa on ”Julia”. (Ks. myös Belleville 2005a, 39-40.)

Naispuolinen apostoli: ensimmäiset 1200 vuotta

Erityisen merkittävää on, että ensimmäiseen 1200 vuoteen kukaan ei pitänyt Juniaa miehenä. Todisteet tästä tulevat lähinnä kahdelta eri taholta: kirkkoisien kommentaareista sekä säilyneistä käsikirjoituksista. (Blomberg 2005, 149; Bilezikian 2006, 247; Gill & Cavaness 2014, 115). Kirkkoisillä ja muilla huomattavilla kirjoittajilla asiaan liittyi ainoastaan yksi kiista: onko kyseessä nainen Junia vai Julia? Seuraava lista tiivistää 1200 vuoden ajanjakson:

• Origenes (185-254): Junia
• Pseudo Ambrosius (tämän henkilön todellista identiteettiä ei tunneta, kirjoitti 366-384): Julia
• Johannes Krysostomos (347-407): Junia
• Hieronymus (347-420): Julia/Junia
• Theodoretus (393-457): Junia
• Pseudo Primasius (kirjoitti 500-750 välisenä aikana): Julia
• Johannes Damaskolainen (676-749): Junia
• Claudius Torinolainen (k. 827): Junia
• Haymo (800-luku): Junia
• Sedelius Scottus (800-luku): Junia
• Rabanus Maurus (780-856): Junia/Julia
• Hatto (900-luku): Julia
• Oikumenius (900-luku): Junia
• Bruno Querfurtilainen (970-1009): Junia/Julia
• Lanfranc (1005-1089): Junia
• Guillelmus Abbas (k. 1089): Junia
• Bruno Kölniläinen (1030-1101): Junia/Julia
• Theofylaktos (1055-1107): Junia 

(From 2014, 54-70; Epp 2005, 31-36 nojaa vahvasti Fitzmyerin analyysiin.)

Tämä lista osoittaa, että kaikki kirjoittajat olivat yksimielisiä siitä, että Junia on nainen. Monissa  näissä teksteissä nimen yllä on akuuttimerkki (Ἰουνίαν, Iounian) osoittamassa sanaa feminiiniksi. Lisäksi kirjoittajat pitivät Juniaa selkeästi apostolina. He siis näkivät yksimielisesti jakeen loppuosan (ἐπίσημοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις, episemoi en tois apostolois) osoittavan, että Andronikos ja Junia olivat arvostettuja apostoleja (ei vain arvostettuja apostolien silmissä). Erityistä huomiota tähän kiinnitti Krysostomos: ”Oh! Kuinka suurta on tämän naisen viisaus, että hänet on jopa laskettu apostolin nimen arvoiseksi! Mutta edes tähän hän ei lopeta, vaan lisää vielä toisen ylistyksen lisäksi, ja sanoo, jotka ovat olleet myös Kristuksessa ennen minua.” (From 2014, 58; Epp 2005, 69.)

Ainoa poikkeus koko 1200 vuoden aikaisessa tekstihistoriassa on Epifanios (315-403). Hän nimittäin tulkitsee kommentaarissaan jakeen siten, että kyseessä on kaksi miestä. Tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä lausuntoa vakavasti otettavana. Syy tähän skeptisyyteen on melko yksinkertainen. Epifanios nimittäin muuttaa jopa Aquilan vaimon Priscan mieheksi jakeessa 16:3! Molempien nimien perään Epifanios on lisännyt kirjaimen ς (s). (From 2014, 5-6; Epp 2005, 34-35.)

Miespuoliseksi apostoliksi: 1200-luvun lopusta 1700-luvun loppuun

1200-luvulta alkaen tulkinta muuttui noin 500 vuoden ajaksi, vaikkakaan ei kaikkien hyväksymänä. Naisapostolista tulikin miesapostoli. Yleisesti tunnustetaan, että Aegidius Roomalainen (1243/47-1316) oli Epifanioksen jälkeen ensimmäinen, jonka mukaan Junia on mies. Teoksessaan ”Opera Exegetica” hän ihailee sekä Anrdonikosta ja Juniasta miesapostoleina. Aegidius tunsi molemmat nimeä koskevat käsikirjoitustraditiot (Junia & Julia) ja hän kallistui pitämään jälkimmäistä parempana vaihtoehtona. Koska hän halusi vaihtaa nimen mieheksi, hän kehitti uuden miehen nimen ”Junias”. Tämä tapahtuma muutti 1200 vuoden tulkintaperinteen täysin päinvastaiseksi.

Toinen merkittävä henkilö tähän liittyen oli Jacques LaFèvre d'Étables (n. 1455–1536), joka kirjoitti vuonna 1512 latinankielisen teoksen. Tässä teoksessa hän esittelee Roomalaiskirjeen luvun 16 miehiä ja naisia ja Junias esitellään miesten joukossa. (From 2014, 7-8; Epp 2005, 35-36)

On esitetty, että kun Martti Luther teki omaa vaikutusvaltaista käännöstään Uudesta testamentista (julkaistiin vuonna 1522), hän seurasi edellä mainitun ranskalaisen teoksen tulkintaa Juniaasta. Luther nimittäin päätyi tulkitsemaan Junian mieheksi antamalla hänelle nimen Junias. Muualla hän kommentoi, että nämä kaksi miestä olivat tunnettuja apostoleita. Monet tulevat käännökset seurasivat Lutheria ja ajatus Juniasta miehenä levisi niiden kautta hyvin laajalle. (Epp 2005, 38; From 2014, 9.)

Sukupuolenvaihdos kreikaksi 1800-luvulta 1960-luvulle

Eldon Epp tiivistää kirjassaan (2005, 62-63) taulukoiksi kymmeniä Uuden testamentin kreikankielisiä editioita Erasmuksen editiosta (1516) alkaen esittäessään niissä olevia lukutapoja Junia-sanan kohdalla. Selkeä muutos feminiinistä maskuliiniin on havaittavissa ensimmäisen kerran vuonna 1927 Nestle Erwinin 13. editiossa. Nimi Ἰουνίαν muutettiin muotoon Ἰουνιᾶν. Tämä  tapahtui kuitenkin ilman perusteluja, koska maskuliinista lukutapaa edustavia käsikirjoituksia ei ole olemassa. Ala-apparaatissa ei esitetty lainkaan vaihtoehdoksi nimen feminiinimuotoa, joten maskuliinisen sanan vaihtoehtona oli ainoastaan variantti ”Julia”. Tästä eteenpäin nimen maskuliininen muoto jäi kriittisiin tekstilaitoksiin aina Nestle-Alandin uudistettuun 27. painokseen (1998) saakka. Tällöin tapahtui muutos takaisin feminiini-sanaan ja maskuliininen sana katosi käytöstä lopullisesti. (From 2014, 11. Tarkemmin tästä katastrofista Epp 2005, 24-52)

Takaisin faktoihin: 1970-luvulta eteenpäin

1970-luvulta eteenpäin tutkijoiden piirissä tapahtui selkeä muutos, ja asiaa lähdettiin penkomaan tarkemmin. Yksi merkittävä motiivi tähän oli se, että saatavilla alkoi olla paljon enemmän aiheeseen liittyää dataa, kuten uusia kreikankielisiä käsikirjoituksia ja aikalaiskaiverruksia. Heidi From osoittaa gradussaan, että monet huomattavat tutkijat analysoivat aihetta tarkemmin ja tulivat siihen johtopäätökseen, että kyseessä on todella nainen.

B. Brootenin mukaan Junia on merkittävä naisapostoli, mutta tätä ei haluttu tunnustaa, koska ”nainen ei voinut olla apostoli”. F. F. Bruce pitää Juniaa naisapostolina, joka oli todennäköisesti läsnä niiden 500 silminnäkijän joukossa (1. Kor. 15:3-8). C. E. B Cranfield pitää Juniaa naisena ja Andronikoksen vaimona. P. Jewett tekee saman huomion kuin Brooten, että ainoa syy nähdä Junias miehenä oli ajatus naisapostolin olemassaolon mahdottomuudesta. J. D. G. Dunnin mukaan Junia on nainen ja hänen mukaansa luontevin tulkinta on nähdä, että Junia oli yksi niistä 500 erityisestä silminnäkijästä. Naisen kannalla ovat myös Joseph Fitzmyer ja Douglas Moo. (From 2014, 11-17.)

Tämä lyhyt analyysi osoittaa, että tutkijat ovat selvästi palanneet samaan veneeseen niiden huomattavien kirjoittajien kanssa, jotka kommentoivat asiaa ensimmäisen 1200 vuoden aikana. Joukossa on myös niitä, jotka muuten vastustavat naisjohtajuutta seurakunnissa (Schreiner 2005, 286). Jaan näkemykseni monen antiikin ajan kirjoittajan, N. T. Wrightin (2004, 134), Craig Blombergin (2005, 149), Craig Keenerin (2005, 212) ja Gilbert Bilezikianin (2006, 152) kanssa, joiden mukaan jakeen luontevin tulkinta on nähdä Andronikos ja Junia avioparina. Koska he ovat (a) arvostettuja apostolien joukossa ja (b) olleet Kristuksessa ennen Paavalia, luontevin tapa on nähdä  heidät apostoleina, jotka olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen.

_________________

Janne Saarelalla on B.A. teologiasta, ja hän valmistautuu kolmen vuoden Regent College -matkalle Kanadaan. Jannen kirjoituksia apologetiikasta ja Uuden testamentin tutkimuksesta löytyy pinkka hänen kotiseurakuntansa nettisivuilta. Jannen yksi suurimmista lihallista heikkouksista on suklaa.

KIRJALLISUUTTA

Belleville, Linda. 2005a. Women in Ministry: An Egalitarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 21–103.

Belleville, Linda. 2005b. ”A Re-examination of Romans 16.7 in Light of Primary Source Material”, New Testament Studies 51, 231-249.

Bilezikian, Gilbert. 2006. Beyond Sex Roles. Grand Rapids: MI: Baker Academic.

Blomberg, Craig. 2005. Women in Ministry: A Complementarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 121-184.

Epp, Eldon. Jay. 2005. Junia. The First Woman Apostle. Minneapolis: Fortress Press.

From, Heidi. 2014. Apostoli Junia — mahdotontako? Pro gradu tutkielma, Helsingin yliopisto.

Gill, Deporah. & Cavaness, Barbara. 2014. Jumalan naiset. Keuruu: Aikamedia.

Keener, Craig. 2005. Women in Ministry: Another Egalitarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 203-248.

Payne, Philip. B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.

Schreiner, Thomas. 2005. Women in Ministry: Another Complementarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 263-322.

Wright, N. T. 2004. Paul for Everyone. Romans 1-8. Louisville: WJK.