Positiivista sukupuolen teologiaa

Lokakuun alkupuolella järjestettyjen helluntaiherätyksen Syyspäivien ja siellä käydyn naiskeskustelun myötä myös tämä blogimme on saanut uutta huomioita ja synnyttänyt keskusteluja niin ”offline-elämässä” kuin täällä somessakin. On ollut hienoa huomata, että nykyään helluntaiherätyksestä löytyy paljon hyvää keskustelua! Oma henkilökohtainen tavoitteeni tälle blogille kun ei ole pakkokäännyttää kaikkia olemaan samaa mieltä kanssani vaan pikemminkin edistää keskustelukulttuuria. Siis jotain sellaista henkistä ilmastoa, jossa voidaan olla eri mieltä, vaihtaa näkökulmia, sävyisessä hengessä ymmärtää toisia ja olla automaattisesti syyttämättä kaikkia eri tavoin ajattelevia epäraamatullisiksi tai liberaaleiksi.

Monista hyvistä keskusteluista huolimatta tämän naisteeman ympärillä tuntuu pyörivän yksi hahmotustapa, johon halusin tällä omalle erityisellä postauksella puuttua. Nimittäin jotkut ihmiset tuntuvat sitkeästi ajattelevan, että koska edustamme tässä blogissamme egalitaarista (eli miesten ja naisten palvelutehtävien tasavertaisuutta) painottavaa näkökantaa, niin kannatamme samalla kaikkinaista sukupuolten erojen häivyttämistä ja jonkinlaista sukupuolineutraaliutta. Sukupuolen tai sukupuolisuuden hävittäminen ei kuitenkaan ole tavoitteissamme. Vaikka ajattelemmekin, että seuraavan ehtoolliskokouksen puhujaksi tulisi valita Pirjo tai Pentti nimenomaan sopivuuden, lahjojen ja kutsun eikä sukupuolen perusteella, niin emme suinkaan silti tarkoita, että sukupuolella ei olisi mitään merkitystä.

Ei sukupuolen vaan kutsun ja kykyjen vuoksi

Vaikka ajattelenkin, että käsitys tästä blogista sukupuolen häivyttäjänä on jonkinlainen väärinymmärrys, niin toisaalta myös myönnän, että joissain tilanteissa haluaisin itse häivyttää sukupuoltani. Nimittäin omassa elämässäni olen aina toisinaan törmännyt tilanteeseen, jossa kanssani samassa asemassa oleva mies esitellään teologina, puhujana, panelistina, vaikuttajana, johtajana jne., mutta minun vastaavaan ”titteliini” lisätään etuliite ”nais”. Vastaavasti muistan istuneeni eräässä sekulaarissa johtajuutta käsitelleessä teemaseminaarissa, jossa kaikki miespuhujat esiteltiin heidän aiheidensa kautta, mutta päivän ainoa nainen kutsuttiin lavalle puhumaan johtajuudesta naisnäkökulmasta. Vaikka nais-etuliitteen lisääjillä ja naisnäkökulman korostajilla on saattanut olla tarkoitus olla huomaavainen, niin itseäni toisinaan tuo naiseuden korostaminen kaikkien muiden ominaisuuksien yli lähinnä ärsyttää. Tuo ajattelutapa nimittäin tuntuu sisältävän jonkinlaisen ennakko-oletuksen, että miehen pitämät puheet ovat hyviä niiden sisällön vuoksi ja että ne on tarkoitettu kaikille ihmisille, kun taas naisen pitämässä vastaavassa puheessa olennaista on lähinnä se, että puhuja on nainen.

Yhteiskunta ei ole sukupuolten suhteen rakentunut mitenkään tasaisesti, ja esimerkiksi naisetuliitteen kuunteleminen tuo esiin alueita, joissa sukupuoli on noussut erityisen huomionarvoiseksi siksi, että tuossa yhteiskunnan kohdassa ei perinteisesti ole totuttu näkemään naisia. Ja vastaavasti samantapainen sukupuolta korostava kokemus lienee miespuolisilla sairaanhoitajilla, parturi-kampaajilla, lastentarhanopettajilla ja muilla perinteisissä ”naisten ammateissa” toimivilla miehillä, jotka tulevat usein esitellyiksi nimenomaan sukupuolensa kautta.

Vaikka jonkun ihmisen nimeäminen erityisesti MIESsairaanhoitajaksi tai NAISpastoriksi on varmasti usein tahatonta ja myös hyvää tarkoittavaa, niin arvioitaessa ihmisen soveltuvuutta tiettyyn tehtävään, sukupuoli ei mielestäni suinkaan ole ainoa kompetenssia osoittava tekijä. Ketään ei mielestäni kannata valita lastentarhanopettajaksi, vanhimmistoveljeksi tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan tehtävään yksinomaan sukupuolensa perusteella viis välittäen muista ominaisuuksista. Naiset ja miehet ovat myös keskenään hurjan erilaisia, ja vierastan ajatusta siitä, että joku yksittäinen nainen tai mies pystyisi edustamaan koko sukupuolensa mielipidettä, ainakaan kovin laajasti.

 
"Ketään ei mielestäni kannata valita lastentarhanopettajaksi, vanhimmistoveljeksi tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan tehtävään yksinomaan sukupuolensa perusteella viis välittäen muista ominaisuuksista."

Blogissamme on viimeiset kuukaudet perusteltu sitä, että meidän mielestämme Raamatun mukaan naiseus tai mieheys ei ole este millekään palvelutehtävälle, mutta naiseus tai mieheys ei myöskään itsessään tee ketään sopivaksi johonkin palvelutehtävään. Seurakunnallisia vastuunkantajia valitessa sukupuolen lisäksi tai sijaan tulee katsoa muihin ominaisuuksiin. Ja jos jonain päivänä itse työllistyisin pastoriksi helluntaiseurakuntaan, niin haluaisin tulla valituksi nimenomaan noiden muiden ominaisuuksien takia ja sukupuolestani huolimatta sekä olla ihan vain pastori, en erityisesti naispastori.

Jumalan kuvaan kuuluu sekä mieheys että naiseus

Eli kun siis blogimme tarkoitus on sanoa, että pastoriksi, vanhimmaksi, pyhäkoulunopettajaksi, solunjohtajaksi tai keittiön vastaavaksi voidaan seurakunnassa valita siihen sopiva ja Jumalan kutsuma henkilö sukupuoleen katsomatta, niin samalla tulemme jossain määrin sanoneeksi, että sukupuoli ei ole valinnassa merkittävin tekijä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pastorit, pyhäkoulunopettajat tai keittäjät olisivat sukupuolettomia tai että mieheydellä tai naiseudella ei olisi väliä – pikemminkin sukupuolella todellakin on merkitystä!

Raamatulliseen maailmankuvaan kuuluu käsitys, että Jumala loi ihmisen lähtökohtaisesti mieheksi ja naiseksi. Ihmisestä puhuessamme emme siis voi ajatella, että ihminen on yhtä kuin mies ja nainen taas jonkinlainen heikompi miehen täydentäjä tai lisäosa. Raamatullisessa ihmiskäsityksessä kokonainen ihmisyys on jotain, joka sisältää sekä maskuliinisen että feminiinisen ulottuvuuden. Jumalan kuvaan kuuluu sekä mieheys että naiseus.

"Raamatulliseen maailmankuvaan kuuluu käsitys, että Jumala loi ihmisen lähtökohtaisesti mieheksi ja naiseksi."

Miehen ja naisen yhteydestä puhuminen johtaa meidät (tai ainakin minut) helposti ajattelemaan automaattisesti vain avioliiton tai parisuhteen kontekstia, mutta uskon, että miesten ja naisten yhteydelle on oma vissi paikkansa myös seurakunnassa. Jotta seurakunta voi olla tila, jossa ihminen palvelee, palvoo ja kohtaa Jumalan, niin ihmisyyden ehtojen täyttymiseksi yhteisössä täytyy mielestäni olla mukana miehiä ja naisia – ja niin kuin blogimme ohjelmajulistus sanoo miehiä ja naisia nimenomaan yhdessä, ei erikseen. Itse toivon tulevina vuosina näkeväni sellaisia helluntaiseurakuntia, joissa palvelevat ja joita johtavat monenlaiset miehet ja naiset, jotka on valittu tehtäviin nimenomaan heidän lahjojensa, ei sukupuolensa perusteella. Mutta toivon myös näiden ihmisten nauttivan sukupuolestaan, sillä positiivista sukupuolen teologiaa todellakin tarvitaan!

________________

Anna Lehmuskoski on teologian ja (jos Herra suo, niin pian) yhteiskuntatieteiden maisteri sekä seurakunta-aktiivinen helluntailainen nainen.