Kohti terveitä sukupuolten välisiä suhteita: katsaus Vuorisaarnaan osa 2

Edellisessä tekstissäni rakensin taustaa Jeesuksen opetukselle miehen ja naisen välisestä, tasapainoisesta suhteesta. Seurakunnissa on monesti pyritty hallitsemaan suhteita ensisijaisesti sen tähden, että seksuaalisilta hairahduksilta voitaisiin välttyä. Samassa autossa ja toimistossa ei saisi olla yksikseen miestä ja naista, jotka eivät ole aviossa keskenään, ja naisten pukeutuminen on joskus enemmän kuin tarkasti kontrolloitua.

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa naisia haluttiin rajoittaa yhteiskunnallisesti ja uskonnollisesti, koska heidän katsottiin voivan aiheuttaa himoa. Kuitenkin Vuorisaarnassa Jeesus siirtää vastuun himoitsemisesta miehelle (Matt. 5:27–30), ei himon kohteelle eli naiselle. Jeesus varoittaa miestä ”aviorikoksen tekemisestä sydämessä”.

Konkreettisia tekoja vaaditaan

"Ja jos oikea silmäsi viettelee sinut, revi se irti ja heitä luotasi. Sillä on parempi sinulle, että yksi jäsenistäsi tuhoutuu kuin, että koko ruumiisi heitetään Gehennaan. Ja jos oikea kätesi viettelee sinut, hakkaa se irti ja heitä luotasi. Sillä on parempi sinulle, että yksi jäsenistäsi tuhoutuu kuin, että koko ruumiisi heitetään Gehennaan" (Matt. 5:29–30)

Jeesuksen opetuksen kolmas osa, jakeet 29–30, kehottaa tekoihin, jotka vapauttavat edellä kuvatusta noidankehästä, eli aviorikoksen tekemisestä sydämessä. Neljä käskymuotoa kuvaavat ohjeellista toimintaa: ”revi se irti ja heitä luotasi”, ”hakkaa se irti ja heitä luotasi”. Tällaisen aloitteen tekeminen tähtää hyvään lopputulokseen, sillä se ehkäisee lankeamista ja lopulta jopa estää ihmistä joutumasta Gehennaan. Matteus käyttää verbiä ”vietellä” (skandalizō) viitaten himoon, jonka seurauksena on lankeemus ja mahdollisesti jopa lopullinen pelastuksen menettäminen, ”Gehenna” (Vrt. Matt. 18:8–9). Tämä vahvistaa entisestään itsensä silpomisen synnyttämää voimakasta mielikuvaa: mikä tahansa menetys on pienempi kuin lopullinen rangaistus.

Jeesus käyttää ajalleen tyypillistä hyperbolaa eli liioittelevaa ilmaisua, eikä hänen ohjettaan itsensä silpomisesta siksi tule noudattaa kirjaimellisesti. Opetusta ei kuitenkaan tulisi ymmärtää vain symbolisena asenteiden kuvauksena. Jeesus antaa rajun esimerkin, jotta asian vakavuus tulee selväksi: himon kitkeminen vaatii toimintaa jo ajatusten tasolla.

Opetusta ei ole kuitenkaan tarpeen nähdä seksuaalikielteisenä, vaan sen voidaan katsoa painottavan himon vakavuutta. Konkreettisia tekoja vaaditaan, jotta seksuaalisia yllykkeitä voidaan hallita ja näin välttää ”aviorikos sydämessä”. Jeesuksen vaativamman etiikan (5:28) mukaisesti tämä tarkoittaa ajattelu- ja toimintatapojen muuttamista. Vastuuta ei tule siirtää ”himoiten katsomisen” kohteelle eli naiselle.

Kohti tervettä kanssakäymistä

Muodostettaessa yleisempiä seksuaalieettisiä periaatteita on oltava varovainen, sillä jakeet Matt. 5:27–30 käsittelevät himoa nimenomaan suhteessa avioliittoon ja aviorikokseen. Jeesuksen opetus ei esimerkiksi rinnasta seksuaalista halua tai kauneuden huomaamista aviorikokseen. Pelkän kiusauksen pitäminen syntinä on perusteetonta.

Tekstin taustoja ei aina huomioida kristillisessä opetuksessa, mikä johtaa helposti epäjohdonmukaisuuteen. Vaikka useimmiten ”yhtäkkisiä sopimattomia ajatuksia” ei rinnasteta syntiin, yksilön vastuu seksuaalisen puhtauden ylläpitämisessä voi jäädä määrittelemättä, kun huomiota kiinnitetään vain ihmisen ulkoiseen olemukseen: sanotaan, että kenenkään ei tulisi aiheuttaa kiusausta pukeutumisellaan tai ruokkia himoa vartalollaan. Jeesus kuitenkin asetti himoitsevan ihmisen suurempaan vastuuseen. Hän vastusti ajattelua, jossa naista pidettiin lähes olemuksellisesti himon lähteenä. Yksilön omien motiivien, tunteiden ja ajattelutapojen arvioiminen sekä himojen hillitseminen on tärkeämpää kuin ulkoiset tekijät.

Toisaalta Uuden testamentin kehotukset siveelliseen pukeutumiseen voidaan tulkita yksilönvastuusta käsin (1. Tim. 2:9; 1. Piet. 3:3–4). Kristityn tulee itse arvioida, mikä kulloinkin on soveliasta pukeutumista ja käytöstä. Seksuaalinen viehättävyys on aina jossakin määrin kulttuurisidonnainen makuasia, mikä vain korostaa yksilön sisäisen kontrollin merkitystä. Samat ulkoiset ”soveliaan pukeutumisen ohjeet” eivät toimisi esimerkiksi Suomessa ja monissa Lähi-idän maissa. Jeesuksen opetuksen pääperiaate on kuitenkin sama ympäristöstä riippumatta.

Ihminen ei ole vain objekti

Kristillisessä seksuaalietiikassa ihmisvartaloa ei nähdä vain objektina, joka herättää romanttisia ajatusrakennelmia ja seksuaalisia himoja, vaan myös luonnollisen ei-seksuaalisen kanssakäymisen sekä miesten ja naisten välisen ystävyyden katsotaan olevan mahdollista. Jumalan luoma kauneus ei ole himoa ruokkiva ongelma ihmisille, jotka kiinnittävät huomiota ajatusmalleihinsa ja käytökseensä.

Seurakuntaelämän toimisto- ja autosäännöt näyttäytyvät erilaisessa valossa, kun ei-toivottujen asioiden ei ajatella ”vain tapahtuvan itsestään” tietyissä olosuhteissa. Syvällisenkään keskustelun käyminen samassa toimistohuoneessa ei itsessään tee mistään miehen ja naisen välisestä suhteesta sopimatonta, eikä yhteistyötä tulisi lähtökohtaisesti vältellä.

Sukupuolten yhteistyö voi toteutua seurakuntatyössä, kun yksilön vastuuta ja toisten kunnioittamista painotetaan kultaisen säännön hengessä (Matt. 7:12). Tällöin jokainen ihminen pyritään näkemään kokonaisena, tasavertaisena ja älyllisenä yksilönä, jonka kanssa toimiminen ja työskentely on luonnollista. Tämä voi vaatia paljon asioiden työstämistä ja avointa keskustelua. Ihminen on psykologisesti monimutkainen olento, eikä tämän vuoksi kannata olla naiivi. Jeesuksen opetus osoittaa kuitenkin hyvän suunnan kohti kasvua ja toimivia ihmissuhteita.

Teksti perustuu osittain Ristin Voitto -lehdessä (25, 2014, s. 10–11) julkaistuun artikkeliin.


_________________

Tuomas Havukainen valmistelee väitöskirjaa Uuden testamentin eksegetiikan alalta Åbo Akademiin ja vaikuttaa aktiivisesti Keuruun helluntaiseurakunnassa. Tuomas arvostaa suuresti hyvää kahvia.










Kirjallisuutta

Brower, Kent E. ”Jesus and the Lustful Eye: Glancing at Matthew 5:28”. Evangelical Quarterly 76, 291–309. 2004.

France, Richard T. The Gospel of Matthew. The New International Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Eerdmans. 2007.

Stassen, Glen H. ”The Fourteen Triads of the Sermon on the Mount (Matthew 5:21–7:12)”. Journal of Biblical Literature 122, 267–308. 2003.

Kohti terveitä sukupuolten välisiä suhteita: katsaus Vuorisaarnaan

Sukupuolten väliset suhteet seurakuntaelämässä eivät ole aina mutkattomia. Seksuaalista jännitettä, kilpailua ja pahaa tahtoa miesten ja naisten välille syntyy helposti, eikä asioita osata aina käsitellä rakentavasti. Kiusalliset tilanteet ja seksuaaliset hairahdukset ovat johtaneet monenlaisten periaatteiden ja hassuilta kuulostavien sääntöjen syntyyn: älä vietä aikaa samassa toimistossa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, vältä kahdenkeskisiä automatkoja ja liian syvällisiä keskusteluja; muuten tapahtuu jotain kamalaa.

Jotta tällä blogilla esitelty visio miesten ja naisten yhteisestä seurakunnan johtajuudesta ja yhdessä palvelemisesta voisi toteutua, on nähtävä tällaisia ulkonaisia sääntöjä syvemmälle. Miesten ja naisten yhteinen johtajuus ei ole mahdollista ilman luonnollista kanssakäymistä, eikä yhteistyötä voida tehdä ilman, että jokainen tiedostaa motiivejaan ja kykenee hallitsemaan käytöksensä. Egalitaarinen johtajuuskäsitys vaatii sitä, että miehet kykenevät olemaan tekemisissä naisten kanssa, työskentelemään samassa toimistossa ja matkustamaan samassa autossa.

Tässä tekstissä tuon esiin joitakin sukupuolten välisiin suhteisiin liittyviä periaatteita Vuorisaarnasta (Matt. 5:27–30) löytyvän Jeesuksen himoa ja aviorikosta koskevan opetuksen pohjalta. Kyky hallita omaa käytöstään ja seksuaalisia yllykkeitään on Jeesuksen opetuksen mukaan kasvaneen kristityn tunnusmerkki. 

Jeesuksen kolmiosainen opetus osoittaa, että taivasten valtakunnan etiikka on sekä jatkumoa Mooseksen laille että lain periaatteet ylittävää. Olennaista himoa käsittelevän opetuksen ymmärtämisen kannalta on, miten Jeesus suhtautui aikansa juutalaisten tulkintaan Mooseksen käskystä olla tekemättä aviorikosta. Miten Jeesus pyrki muuttamaan vallinneita käsityksiä? Mihin hän viittasi himoiten katsomisella? Seuraavaksi käsittelen jakeita Matt. 5:27–30 tarkemmin.

Nainen himon lähteenä

Olette kuulleet sanottavan, älä tee aviorikosta. (Matt. 5:27)

Jakeen 27 ”Olette kuulleet” -alkava lause muodostaa opetuksen ensimmäisen osan, joka lainaa seitsemättä käskyä, ”älä tee aviorikosta” (2. Moos. 20:14; 5. Moos. 5:18) Vanhan testamentin käsky koski erityisesti miestä, jolla oli seksisuhde toisen miehen vaimoon. Jeesuksen opetuksesta puuttuva käskyn loppuosa tulee nähdä olennaisena osana perinteistä juutalaista opetusta, sillä Mooseksen lain mukaan aviorikoksesta seurasi kuolemanrangaistus (3. Moos. 20:10; 5. Moos. 22:22–24; vrt. Matt. 5:21)

Jeesuksen lyhennetty perinteisen opetuksen lainaus voi viitata yleiseen juutalaiseen aviorikoksen tulkintaan, joka keskittyi seitsemännen käskyn kirjaimelliseen muotoon. Patriarkaalisen käytännön mukaan aviorikosta pidettiin rikoksena, joka heikensi vakavasti toisen miehen sosiaalista auktoriteettia. Aviorikos nähtiin miehen näkökulmasta, vaikka naisten katsomista himoiten pidettiin vaarallisena myös muissa Vanhan testamentin teksteissä (Esim. Job 31:1, 9–12; Snl 6:25)

Seitsemännen käskyn ei ajateltu kieltävän miehen, olipa tämä naimisissa tai ei, ja naimattoman naisen välisiä seksisuhteita. Aviorikos ei tuhonnut siihen syyllistyneen miehen liittoa vaan nimenomaan miestään pettäneen vaimon liiton. Juutalainen oikeuskäytäntö oli myös tehnyt aviorikokseen syyllistyneen miehen tuomitsemisen kovin vaikeaksi: tapahtumalle vaadittiin aina vähintään kahta silminnäkijätodistajaa.

Vaikka lähimmäisen vaimon himoitseminen oli kielletty jo kymmenennessä käskyssä (2. Moos. 20:17), juutalaiset opettajat saattoivat pitää naista vastuussa himoitsemisesta, joskus jopa siinä määrin, että naiset haluttiin sulkea julkisen ja uskonnollisen elämän ulkopuolelle. Juutalaiset miehet vaativat yleisesti, että naisten tuli käyttää pään peittävää huivia miesten himojen hillitsemiseksi. Monet jopa pitivät naisia vaarallisina, koska he voivat aiheuttaa himoa. VT:n lakitulkinnoissa vastuu siirrettiin himon kohteelle eli naiselle.

Jokainen on vastuussa omasta himostaan

Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka katsoo naista himoitakseen häntä, on jo tehnyt aviorikoksen sydämessään (Matt. 5:28)

Opetuksen toinen osa jakeessa 28 osoittaa, että Vanhan testamentin periaatetta vääristävän tulkinnan noudattamisesta ei seuraa hyvää, vaan ajaudutaan ”noidankehään”, tässä tapauksessa himon ja aviorikoksen kierteeseen. Tämä noidankehä viittaa jatkuvaan tekemiseen (”joka katsoo himoitakseen”), jolla on negatiivinen seuraus, aviorikoksen tekeminen sydämessä. Jeesus haastaa perinteisen opetuksen kuvaamalla aviorikosta tekona, jonka ihminen tekee sisäisesti ennen fyysistä toimintaa: naisen himoitseminen on haureutta. Tässä aviorikoksen asiayhteydessä ”nainen” viittaa erityisesti naimisissa olevaan naiseen. Näin ollen jakeen jatko-osa viittaa mieheen, joka katsoo naista, erityisesti toisen miehen vaimoa, aikomuksenaan harrastaa seksiä tämän kanssa.

Kreikankielinen ilmaisu ”joka katsoo” (ho blepōn) ei viittaa toisen ihmisen kauneuden huomaamiseen, seksuaaliseen kiihottumiseen sinänsä tai miehen ja naisen väliseen luonnolliseen haluun. Kysymys on enemmän tietoisesti jatkuvasta himoitsemisen tilasta kuin hetkellisistä ajatuksista. Jeesus ei myöskään rinnasta kiusausta synnin tekemiseen, vaan puuttuu salassa tapahtuvaan avioliiton rikkomiseen. Jo tässä vaiheessa on selvää, että himoiten katsomisen ulkoista kohdetta ei Vuorisaarnan etiikan mukaan tule pitää vastuullisena, vaikka konkreettista toimintaa koskeva opetus seuraa vasta jakeissa 29–30. Itsekurin puuttuminen johtaa aviorikokseen ”sydämessä”.

Määritellessään aviorikoksen tiukemmin Jeesus osallistuu lainopettajien ja fariseusten väittelyyn vanhurskauden luonteesta. Hän kuitenkin erottuu muista juutalaisista opettajista, jotka pyrkivät kaikin keinoin varmistamaan, ettei lain kirjaimellisia käskyjä rikottu: sääntöjä lisättiin esimerkiksi rajoittamaan kanssakäymistä naisten kanssa.

Naisen asema avioliitossa näyttäisi korostuvan Jeesuksen julistuksessa taivasten valtakunnasta. Tämä julistus oli poikkeuksellista juutalaisessa kulttuurissa, jossa toisinaan jopa naisen hiuksia pidettiin moraalittomina ja jossa naiset eristettiin erilliselle parvelle synagogissa. Tämä sopii evankeliumien kuvaan Jeesuksesta, jolla oli juutalaiselle opettajalle epätyypillisen välitön ja ei-seksualisoiva suhtautuminen myös kyseenalaisista sosiaalisista taustoista tulevia naisia kohtaan (Mark. 5:25–34; Luuk. 10:38–42; 13:16; Matt. 15:22–28; 28:9–10; Joh. 4:7–42). Jeesus tuo juutalaisen kulttuurin keskelle erilaisen tavan miesten ja naisten väliseen kanssakäymiseen. Tähän sopii Jeesuksen kehotus jakeissa 29–30.

Teksti jatkuu seuraavassa postauksessa.

Teksti perustuu osittain Ristin Voitto -lehdessä (25, 2014, s. 10–11) julkaistuun artikkeliin.

_________________

Tuomas Havukainen valmistelee väitöskirjaa Uuden testamentin eksegetiikan alalta Åbo Akademiin ja vaikuttaa aktiivisesti Keuruun helluntaiseurakunnassa. Tuomas arvostaa suuresti hyvää kahvia.

Kirjallisuutta

Brower, Kent E. ”Jesus and the Lustful Eye: Glancing at Matthew 5:28”. Evangelical Quarterly 76, 291–309. 2004.

France, Richard T. The Gospel of Matthew. The New International Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Eerdmans. 2007.

Stassen, Glen H. ”The Fourteen Triads of the Sermon on the Mount (Matthew 5:21–7:12)”. Journal of Biblical Literature 122, 267–308. 2003.