Matkaraportti ja tulevaisuudennäkymiä

Blogin elinkaaren piti tulla päätökseensä jo kauan sitten, mutta niin ei käynyt. Tässä kohdassa blogin historiaa on aika tehdä pieni katsaus menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. Pieniä muutoksia on luvassa, joten siksi on vähintään kiva katsoa, mitä on tapahtunut. 

Mistä lähettiin liikkeelle?

Vuoden 2016 keväällä RV-lehdessä taisteltiin naisen asemasta seurakunnassa. Jälleen kerran. Tällä kertaa kuitenkin osa meistä provosoitui kirjoittamaan vastineen. Pääkirjoittajana oli Tuomas Havukainen, mutta koko meidän teologiryhmämme pyöritteli ajatusta ja laittoi puumerkkinsä alle. 

Tiedossa oli, että syksyllä helluntailiikkeen Syyspäivillä tultaisiin käymään keskustelua naisten asemasta herätysliikkeessä. Keskustelua on kuitenkin pitkälti vaivannut faktatietojen puute: moni pitää ainoana Raamattua kunnioittavana vaihtoehtona sitä, että naiset pidetään hiljaa tai ainakin poissa johtopaikoilta. Joillekin siis naisten ja miesten yhteisen johtajuuden tunnustaminen olisi suuri harppaus kohti sukupuolettomuutta, Raamatun repimistä ja homoparien vihkimistä helluntaiseurakunnissa. Vaikka liikkeestä löytyy myös kansaa, joka suhtautuu kysymykseen raamatuntulkinnan kysymyksenä, ei kysymyksenä raamattu-uskollisuudesta, keskustelu ei ole vielä tasapäistä.

Mitä tahdoimme sanoa? Että Uudessa testamentissa ei ole rajoitusta, että vain miehet saisivat toimia johtajina. Itse asiassa näimme, että Uusi testamentti itse korottaa myös naisia johtajuusasemaan. Oleellista ei ole ihmisen sukupuoli, vaan hänen Jumalalta saamansa lahjat ja kutsumus.

Totesimme, että on aika puhua asiasta.

Kirjasta blogiksi 

Alun perin meidän piti kirjoittaa kirja, jossa asiaa olisi käsitelty johdonmukaisemmin, mutta työstäessäni sisällysluetteloa Tuomaksen kanssa alkukesän hikisinä hetkinä meihin iski valaistuminen, että aiheesta ei kirjoiteta huonoakaan kirjaa kuukaudessa. Olisi siis parempi aloittaa blogi aiheesta.

Sovimme, että kirjoitamme blogia helluntaiherätyksen Syyspäiviin asti, ja jos intoa riittää, niin vuoden 2016 loppuun saakka. Vuodenvaihteen molemmin puolin aloimme tehdä katsausta tapahtuneesta. Paljon oli puhuttu asiasta, paljon asian vierestä ja paljon oli avattu Raamatun tekstejä, jotka liittyvät asiaan. 

Kiitos tässä vaiheessa kaikille, jotka ovat osallistuneet! Kiitos teille, jotka olette tsempanneet! Kiitos teille, jotka olette vetäneet meitä turpaan! Kiitos teille, jotka olette laittaneet meidät selkä seinää vasten ja vaatineet tarkennuksia!

Tulevaisuus on kirkas ja klusterinen

Nyt on ollut liipaisimella se, mitä tulevaisuudessa pitää tehdä. Muuttua, jatkaa vai lopettaa? Sanottavaa olisi vielä paljon, joten lopettaminen ei tunnu reilulta. Totesimme, että muuttuminen on tässä yhteydessä paras vaihtoehto.

Tulevaisuudessa blogin toimintaperiaate on vähän kuin aikakauslehdellä tai journalilla: uusi issue tulee aina ajoittain, jolloin julkaisemme jollakin teemalla useamman blogitekstin ryppään. Eli jokaisen hiljaisuuden katkaisee useampi teksti jostakin teemasta, ja liittyy suoremmin naisten asemaan seurakunnassa tai naisten toimintaan Raamatussa.

Ensimmäinen rypäs tekstejä tulee ulos toukokuussa. Siinä on ainakin pitkään odotettu käsittely kohdasta 1. Kor. 14:34–35, pieni vaihtoehtokatsaus Ensimmäisen Timoteuskirjeen taustoihin sekä pohdintaa helluntailiikkeen tulevaisuudesta asian tiimoilta. Sitä kohti! 

KOMMENTOI KESKUSTELUA FACEBOOK-SIVUILLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ

________________

Markus Mäenpää suorittaa teologian jatko-opintojaan Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta sekä nelivuotiaiden kaksospoikiensa tulivuorileikeistä.

Naisjohtajuutta helluntailiikkeessä: ohjelmajulistus

Tulee aika, ja se on jo nyt: helluntaiseurakunnat tarvitsevat johtajiksi miehiä ja naisia. Yhdessä, ei erikseen.

Naisten paikasta seurakunnassa on väännetty pitkään ja punasävyisesti. Ristin Voitto -lehden palstoilla asiasta on väännetty tänä vuonna kuten myös menneinä vuosikymmeninä, mutta asia on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Helluntailiike tarvitsee sitä, että myös naiset saavat vapauden toimia niissä tehtävissä, joihin Jumala on heidät varustanut – myös johtamisessa.

Naisten johtajuus on raamatullista

Naisten johtajuutta seurakunnissa vastustetaan usein lähtökohtaisesti siksi, että se on epäraamatullista: "Uusi testamentti kun selkeästi kieltää, että nainen ei voi johtaa seurakuntaa, joten naisjohtajuuden kannattaja voi joko palata takaisin miesjohtajuuteen tai varata Raamattu vessapaperiksi." Ulkopuolisesta asetelma saattaa näyttää hassulta, mutta helluntailaisuudessa Raamatun arvostus on korkeammalla kuin Alfa Centaurin etäisyys maanpinnasta, joten syyte on vakava. Kuitenkin lähemmin tarkasteltuna tilanne ei ole näin yksioikoinen.

On mahdollista tehdä tiukka keissi sen puolesta, että naisten johtajuus on raamatullista. Jo luomisessa Eeva asetettiin Adamin kanssa yhdessä hallitsemaan, ei tämän lattialuuduksi tai kodinkoneeksi. Syntiinlankeemus loi kuitenkin asetelman, jossa yhteys vääristyi kilpailuasetelmaksi. Tapahtui välissä mitä tahansa, niin viimeistään Uuden testamentin puolella löydämme naisia alkuseurakunnan johtajistosta. Apostoli Junia (Room. 16:7) mainitaan ohimennen, mutta Paavali julistaa vähemmän vaatimattomasti, että hän on arvostettu apostolien joukossa. Jos nainen saattoi olla apostoli eli Jeesuksen ylösnousemuksen suora todistaja ja seurakuntia istuttava kommando, kysymys naisten johtajuudesta on melkein sillä taputeltu.

Sekä miehiä että naisia tarvitaan. Yhdessä, ei vastakkainasetteluilla.

Eikö Uusi testamentti vaiennakaan naisia?

Entä sitten kaikki muut Uuden testamentin tekstikohdat, jotka tekevät selväksi, että naisilla ei ole asiaa seurakunnan ratin taakse? Ensimmäiseksi joutuu miettimään, että jos kerran Paavali itse kehuu naisjohtajia kirjeissään, hänen tekstiensä naisia rajoittavat kohdat voi olla syytä ottaa tuoreeseen tarkasteluun. Kun naisen käsketään olla ”yhden vaimon mies” (1. Tim. 3:2), kummasti sisar Foibe tuntuu täyttävän tämän määritelmän, kun puhutaan diakoneista (1. Tim. 3:12; Room. 16:1).  Naisten täysi vaimennus seurakunnassa (1. Kor. 14:34–35) tuskin tarkoittaa täyttä hiljaisuutta, koska muualla Paavali hyväksyy naisten ääneen profetoimisen (1. Kor. 11:5). Samoin on yhtä vaikea kuvitella, että Junia olisi ollut apostolikolleegion mykkä seinäkukkanen. Naisten täysi alamaisuus (1. Kor. 11:7–10) saa eri sävyjä, kun koko tekstikohta luetaan kokonaisuutena, ja kohta rakentaa lopulta sukupuolten vastavuoroisuutta ja keskinäistä tasavertaisuutta Jumalan edessä. Naisten hallintaa ja johtajuutta vaientavaksi tulkittu 1. Tim. 2 paljastuu myös lähemmässä tarkastelussa tekstiksi, joka kitkee seurakuntaan pesiytynyttä harhaoppia. Myös tekstin kääntäminen sinänsä on lähes eeppinen urakka.

Nimi on ja ei ole enne

Blogin nimestä huolimatta emme pyri vain saamaan naisia pastoreiksi. Tarkoitus on tarjota visio siitä, että Jumala on tarkoittanut miehet ja naiset yhdessä toimimaan seurakunnan johtajina. Seurakunta tarvitsee niin isiä kuin äitejäkin. Pyrimme tarjoamaan keissin, joka tarjoaa Raamattua ja helluntailaisuutta kunnioittavan vision siitä, että seurakunnan johtajuus ei ole sidottuna kromosomeihin.

Tämän blogin tarkoitus on puskea keissi sen puolesta, että Suomen helluntaiseurakunnat voivat avata kaiken johtajuuden naisille. Helluntailiikkeen ulkopuolisille lukijoille tekstien maailma ei ehkä aukea samalla tavalla, mutta tämä voinee toimia ikkunana helluntailiikkeeseen.

Mielenkiintoista matkaa, tästä se alkaa!


_________________

Markus Mäenpää on teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien hiekkalaatikkoleikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.