Lankeemus ja kiroukset: naisten syytä kaikki?

Luomiskertomuksessa mies ja nainen luotiin hallitsemaan yhdessä ja tasaveroisina luomakuntaa. Kuitenkaan seesteisyyttä ei kestänyt loputtomiin. Raamatun kolmantena lukuna on kertomus lankeemuksesta, jossa Jumalan tarkoittama, hyvä luomakunta vääristyi.

Lankeemuskertomuksessa mies ja nainen syövät käärmeen pettäminä hyvän ja pahan tiedon puusta. Tämä rikkoo Jumalan suoraa käskyä, ja rikoksen seurauksena Jumala kiroaa ihmiset ja karkottaa heidät paratiisista.

Vaikka lankeemuskertomus on traaginen, se ei silti kuitenkaan osoita teossa itsessään tai sen jälkeisissä tapahtumissa, että Jumala muuttaisi mieltään alussa luomansa asetelman suhteen.

Oliko nainen moraalisesti heikompi kuin mies?

Joidenkin mukaan nainen on lähtökohtaisesti moraalisesti heikompi ja alttiimpi lankeamaan kuin mies, sillä hän tulee petetyksi ja pettää myös miehensä. Logiikkaa voidaan jatkaa, että tästä syystä nainen ei sovi esimerkiksi seurakunnan johtajaksi, koska hän voisi helpommin johtaa laumansa harhaan. Kuitenkin syntiinlankeemuskertomuksessa mies oli naisen kanssa (1. Moos. 3:6). Teksti ei väitä, että Eeva olisi pakottanut Adamia syömään uhkailemalla, vaatimalla tai itkupotkuraivareilla, suostutellut hänet uskomaan Käärmeen valheita tai valehdellut hedelmän alkuperästä. Adam ei ole tekstissä vietävissä oleva uhri, joka hedelmää puraistuaan tajuaa, että tämä hedelmä ei ollut mistään sallitusta puusta. Hän oli yhtä paljon kapinassa mukana kuin vaimonsa, ja oli yhtä syyllinen. Tätä alleviivaa se, että kun Jumala tuomitsee Adamin ja Eevan, niin hän pitää molempia erikseen syyllisinä. Raamatun kontekstissa on huomattavaa, että Paavali itse pitää Adamia syyllisenä tekoon (Room. 5:12–19; 1. Kor 15:21–22).

Kaappasiko nainen miehensä aseman syödessään ja syöttäessään miestään?

Toiset väittävät, että Eeva kaappasi miehensä hallinta-asetelman, teki väärän päätöksen ja koko historia todistaa nyt siitä epäonnesta, mitä tapahtuu, kun naiset päästettiin ensimmäistä kertaa vapautumaan. Teksti ei kuitenkaan anna viitteitä siitä, että Adamin synti olisi ollut vaimon päästäminen päättämään. Tekstissä itsessään synti määritellään Jumalan käskyn rikkomiseksi: ”Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” (1. Moos. 3:11b) Jumala kyllä toteaa Adamille, että tämä kuunteli vaimoaan ja söi hedelmän, mutta rangaistus ei tule vaimon kuuntelemisesta, vaan hedelmän syömisestä.

Kielletyn hedelmän haukkaaminen johti osaltaan sukupuolten väliseen kamppailuun.

Luomis- ja lankeemuskertomuksessa ei ole merkkejä siitä, että ongelmana olisi naisen kapina roolissaan. Roolijako on tähän mennessä kaikesta huolimatta ollut tasan. Jos olisi ollut tarpeen kirjoittaa auki, että vaimo ei tiennyt kaapin paikkaa, se olisi tekstiin varmasti saatu. Vertaa esimerkiksi apokryfiseen slaavilaiseen Adamin ja Eevan kirjaan: ”Arkkienkeli Joel sanoi Adamille: ‘Näin sanoo Herra; en luonut vaimoasi käskemään sinua vaan tottelemaan; miksi tottelet siis vaimoasi?” (32:1) Tässä myöhäisemmässä tekstissä ei jäänyt epäselväksi, että nainen ei ollut tajunnut paikkaansa.

”Hän on hallitseva sinua”

Jumala toteaa naiselle ”mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva” (1. Moos. 3:16b; 1992-käännös tulkitummin ”Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.”). Moni on nähnyt, että tässä on se kohta, joka vihdoin avaa oikeasti auki sen, että naisten tulee olla alisteisessa asemassa.

On totta, että lankeemuksessa kaikki muuttui. Kirouksissa annetaan ymmärtää, että ne muuttavat asioita sellaisiksi, mitä ne eivät ole aikaisemmin olleet (ks. 1. Moos. 3:14–19). Nyt tapahtuu siis muutos. Kuitenkin oleellista on huomata, että yksikään kirouksista ei ole pakollinen tai jollakin tavalla Jumalan tahdon mukainen, välttämätön toimintatapa.

Jokainen lankeemuksen kirouksista oli kauhea vääristymä. Miksi ei siis myös viittaus vääristyneisiin hallintasuhteisiin? Syntiinlankeemusta seuranneita kirouksia vastaan pyritään taistelemaan, ja useimmat hyväksyvät sen ilomielin. Nykyään luomu- ja vegesynnytysten aikana moni nainen saattaa haluta synnytyksen ilman kivunlievitystä ja meditoida lootuskukkia, mutta kuitenkin harvassa ovat naiset, jotka teologisista syistä kieltäytyvät epiduraali- tai spinaalipuudutuksesta, koska he haluavat kokea Jumalan kirouksen ilman helpottavia lisäaineita. Samoin toivon, että vielä harvemmassa ovat miehet, jotka kieltävät vaimoiltaan kivunlievityksen samoista syistä. Kuitenkin nämäkin miehet varmasti olisivat hyvin tyytyväisiä kaikista lisäkeinoista, joilla rikkakasvien ja ohdakkeiden seasta saadaan helpommin ruokaa. Harva mies laskee teologiseksi velvollisuudekseen saada elannon hankkimisen yhteydessä vuotaa mahdollisimman monta litraa hikeä otsastaan. Vanhan koulukunnan maajussitkin, joilla on edes jotain tekemistä maan kanssa nykyään, käyttävät joko traktoria tai edes hevosta.

On merkillepantavaa, että komplementarismin kaksi arkkienkeliä, John Piper ja Wayne Grudem, hyväksyvät kirjassaan Recovering the Biblical Manhood and Womanhood (s. 409), että lankeemuksen kiroukset eivät ole osoitus siitä, mitä tulisi olla. Grudem jopa sanoo, että meidän ei tulisi käyttää tätä suorana argumenttina miesvallan puolesta (”We should never try to perpetuate the elements of the curse!” kirjassa Evangelical Feminism and Biblical Truth, s. 40).

Valtataistelu on totta

Jumala naiselle ennustaa lausumassaan kirouksessa, että luomisessa suotu yhteinen kumppanuus ja tasavertainen tehtävä vääristyvät valtataisteluksi. Viittaus ”mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva” on hyvin samanlainen kuin Jumalan sanat Kainille ”’niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!’” (1. Moos. 4:7). Todennäköinen merkitys ei siis viittaa seksuaaliseen haluamiseen, vaan tahtoon hallita ja manipuloida. Näin yhdessä hallitsijoista tuli kilpailijoita, jotka pyrkivät hallitsemaan toisiaan.

Lucas Cranach vanhemman tulkinta lankeemuksesta

Mitä kirouksessa sitten tapahtuikin, historia osoittaa, että se on pitänyt hyvin paikkansa. Miehet ovat hallinneet naisia monesta syystä. Naiset ovat (useimmiten) fyysisesti heikompia, ja kun nuori nainen saadaan naimisiin, niin ilman ehkäisyä useimmat naiset ovat vuoden päästä äitejä. Kun nainen pitää huolta kodista, tuottaa ja ruokkii jälkeläisiä, hänen elämänsä keskittyy hyvin nopeasti pieneen piiriin kodin ympärillä. Kuitenkin, mahdollisuuksien mukaan, vaimot ovat voineet pyrkiä hallitsemaan miehiään, oli kyse sitten reisien ristimisestä tai vanhasta sanonnasta ”mies on perheen pää, mutta nainen on niska, joka kääntää päätä”. Valtataistelussa miehet ja naiset ovat käyttäneet kiristämistä, pakkoa, fyysistä väkivaltaa ja kulttuuriin kirjoitettuja sääntöjä.

Mitä jää käteen?

Historiassa lankeemuksen kiroukset näkyvät oikean ja kauniin vääristymänä. Syntiinlankeemuksen seurausten kertominen ei tarkoita, että miehen ja naisen tulee käydä kamppailua johtajuudesta, ja että miehen tulee voittaa. Tämä on yhtä totta kuin se, että naisen tulee saada mahdollisimman kipeää synnytyksessä ja miehen tulee hikoilla mahdollisimman paljon kerätessään elantoa.

Kaiken kaikkiaan koko luomis- ja lankeemuskertomuksesta ei löydy perusteluja sille, että Jumala tahtoisi naisten olevan alisteisessa asemassa miehille. Heidät luotiin tasavertaiseen asemaan, mutta lankeemus heitti heidät toisiaan vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole Jumalan toive tai suunnitelma. Siksi kertomuksilla on vaikea perustella sitä, että naisen tulisi olla alisteisessa asemassa miehensä suhteen.

Linkki: Facebookista keskustelua aiheesta!

________________

Markus Mäenpää on teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien hiekkalaatikkoleikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.

LÄHTEET

Payne, Philip B.  2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids: Zondervan.