1. Kor. 7 — Miehen ja naisen tasaveroinen suhde

Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen luku 7 on aliarvostettu. Luku on saanut huomattavan vähän painoarvoa keskustelussa miehen ja naisen asemasta, vaikka Paavali ei käsittele missään yhtä laajasti miehen ja vaimon välistä suhdetta. Teksti on itse asiassa pidempi kuin kaikki muut Paavalin kirjoitukset aiheesta yhteensä. Siitä huolimatta teksti otetaan hyvin harvoin huomioon asiaa käsitellessä. Kuitenkin Paavali tekee luvussa kaikkensa kuvatessaan avioelämää tasaveroisena suhteena, jossa molemmat alistuvat toinen toisilleen ja täyttävät toinen toistensa tarpeet. (Pierce 2009, 8.)

12 pointtia miehen ja naisen tasavertaisuudesta

Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että tässä luvussa Paavali tasapainottelee erityisellä tavalla miehen ja naisen välillä. Tässä luvussa on kaiken kaikkiaan kaksitoista esimerkkiä siitä, miten Paavali huomioi tasapuolisesti sekä miehen että naisen ja asettaa heidät tasaveroiseen asemaan keskenään. (Payne 2009, 105-108; Pierce 2009; Fee 1987, 270; Wright 2004, 79.)

Paavali listaa 12 asiaa, joissa mies ja nainen ovat parisuhteessa tasavertaisia.

Tässä ovat kaksitoista kohtaa, jossa Paavali vastoin ajan tapaa asettaa miehen ja naisen tasavertaiseen suhteeseen:

1) 7:2: Olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä.
2) 7:3: Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan.
3) 7:4: Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon.
4) 7:5: Älkää keskeyttäkö seksielämäänne, paitsi yhteisestä sopimuksesta.
5) 7:10-11: Vaimo ei saa erota miehestään. Samoin ei mies saa erota vaimostaan.
6) 7:12-13: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
7) 7:14: Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä.
8) 7:15: Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko.
9) 7:16: Mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?
10) 7:28: Mutta jos [mies] menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos neitsyt menee naimisiin, hänkään ei tee väärin.
11) 7:32, 34a: Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi. Samoin naimaton nainen ja nuori neito kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa.
12) 7:33, 34b: Naimisissa oleva mies huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi. Naimisissa oleva nainen taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi.

Mainittakoon, että tämän luvun perusteella Paavalia on usein luonnehdittu mieheksi, joka väheksyi avioliittoa naimattomuuden rinnalla. Tällainen näkemys ei kuitenkaan tee oikeutta tekstille. (Tarkemmin luvun sisällöstä täällä) Vaikka Paavali joutuu tässä luvussa vastaamaan erityisesti tiettyjen naisten vääriin teologisiin ajatusrakennelmiin, hän ei kuitenkaan millään tavalla rajoita heidän asemaansa naisena ja vaimona avioliitossa.

Paavali vs. aikansa kulttuuri

Länsimaalaisille lukijoille yllä esitetty taulukko ei välttämättä kerro juuri mitään, mutta Paavalin aikaisessa maailmassa opetus on ainutlaatuinen. Paavalin ajan maailmassa mies nähtiin yleensä naisen omistajana. Jae 7:2 korjaa tällaista vääristymää. Tyypillinen ajatus oli myös se, että naisen tulee tuoda miehelleen seksuaalista tyydytystä. Paavali vastaa tähän vääristymään jakeessa 7:3 todeten, että miehen tulee täyttää aviolliset velvollisuutensa vaimoaan kohtaan. Paavalin posket eivät liiaksi punota hänen todetessaan, että seksi avioliitossa velvoittavaa molempia osapuolia.

Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, miten vallankumouksellista oli kirjoittaa jae 4. Paavalin mukaan ”miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon”. Tuona aikana ajateltiin, että mies omistaa naisen eli ”naisen ruumis oli miehen vallassa”. Paavali ei aseta aviopuolisoita hierarkkiseen järjestykseen, mutta ei myöskään eristä heitä itsenäisiksi toimijoiksi. Pikemminkin Paavali painottaa molemminpuolista alistumista toinen toisilleen. On myös huomattava, että mies ei voi ”johtajan elkein” päättää makuuhuoneessa tapahtuvista pidemmistä tauoista, vaan se täytyy perustua yhteiseen sopimukseen, joihin liittyy ehtoja (jae 5). On merkille pantavaa, että Paavali käyttää jakeessa 4 termiä ἐξουσιάζω, joka on yleinen termi auktoriteetista ja hallinnasta. Miehellä ei millään tavalla ole sen enempää auktoriteettia vaimoaan kohtaan kuin vaimolla miestään kohtaan. (Hays 2011, 116; Wright 2004, 78-79; Fee 1980, 311.)

Huomioitavaa on myös Paavalin opetus jakeessa 7:12, jossa hän sanoo, että mies ei saa ottaa vaimostaan avioeroa, vaikka nainen kuuluisi eri uskontokuntaan kuin hän. Tämä on raju vastakohta sille, miten juutalaisuudessa ja hellenistisessä kulttuurissa asia olisi hoidettu: avioerolla. Paavalin mukaan avioliitossa molemmat puolisot alistuvat toinen toiselleen ja molempien tulee täyttää toinen toistensa tarpeet. Niin usein kuin olenkin seurakunnissa kuullut, että juuri naisen tulee elää aviomiehelleen mieliksi (miten se sitten tapahtuukaan), Paavali ei jätä asiaa puolitiehen. Mies on yhtä lailla velvoitettu miellyttämään vaimoaan (jakeet 33-34).

Jos Philip Paynea ja Gordon Feetä on uskominen, antiikin kirjallisuudessa ei ole yhtä ainoaa kohtaa, jossa nainen asetettaisiin tällä tavalla kaikin puolin miehensä kanssa samalla tasolle, tasaveroiseen kumppanuuteen. Nämä huomiot on pidettävä mielessä, kun lukija ryömii kohti lukua 11. Ne olisi tietenkin hyvä pitää mielessä myös muualla…

_________________

Janne Saarelalla on B.A. teologiasta, ja hän valmistautuu kolmen vuoden Regent College -matkalle Kanadaan. Jannen kirjoituksia apologetiikasta ja Uuden testamentin tutkimuksesta löytyy pinkka hänen kotiseurakuntansa nettisivuilta. Jannen yksi suurimmista lihallista heikkouksista on suklaa.

KIRJALLISUUTTA

Fee, Gordon. 1980. “1 Corinthians 7:1 in the NIV”, JETS 23/4. 307–314.

Fee, Gordon. 1987. The First Epistle to the Corinthians. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.

Hays, Richard. B. 2011. First Corinthians: Interpretation: A Bible Commentary for Teaching and Preaching. Westminister: WJK.

Payne, Philip. B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids: Zondervan.

Pierce, Ronald W. 2009. “First Corinthians 7: Paul’s Neglected Treatise on Gender”, Priscilla Papers 23/3, 8–13.

Wright, N. T. 2004. Paul for Everyone. 1 Corinthians. Louisville: WJK.