Naiset, myös Junia, ansaitsevat olla naisia

Ristin Voiton nettisivuilla on keskusteltu aktiivisesti naisten asemasta aivan omana osionaan. Olavi Kokkonen kirjoitti palstalle tekstin Tasa-arvoinen johtajuus? jossa hän keskittyy erityisesti Junian rooliin. Tämä kirjoitus toimikoon vastineena hänen tekstiinsä.

Olavi Kokkonen esittää kirjoituksessaan, että naisapostoli Junia olikin miesapostoli nimeltään Junias (Room. 16:7). Kysymys Junian roolista on niin merkittävä keskustelussa naisen asemasta, että asiaa on syytä tarkastella reilusti. Kokkonen on oikeassa siinä, että kyse ei ole ensisijaisesti tasa-arvosta, sillä Jumala ei kutsu kaikkia johtajiksi tai apostoleiksi. Jumala ei ole demokraattinen valinnoissaan. Kuitenkin väitän, että tästä huolimatta meillä on pakottavia syitä nähdä Junia omana itsenään: apostolina ja naisena, todennäköisesti samassa tekstissä mainitun Andronikoksen vaimona.

On reilua huomauttaa, että jopa raamatuntutkijat, jotka vastustavat naisten paimentehtävää, tunnustavat Junian olevan naissukupuolen valioedustaja. Jos joissakin suomenkielisissä sanakirjoissa Junian kohdalla ehdotetaan maskuliinia Junias, sanakirjan kirjoittajien tulisi tehdä pohjatyönsä uudelleen. Koko nimeä Junias ei tunneta antiikin eikä keskiajankaan maailmassa ainakaan ensimmäiseen vuosituhanteen, kun taas Junia oli tavallinen naisen nimi.  Kaiken lisäksi olisi ollut kovin kummallista, että miehelle olisi annettu näin naisellinen nimi, sillä Junia-nimen pohjana on jumalatar Juno, joka oli myös synnyttämisen jumalatar.

Aiheen tiimoilta ei tarvitse lukea vain hautakirjoituksia tai muita arkeologisesti kovia tietolähteitä, sillä koko kristillinen kirjoittajakavalkadi oli ensimmäisen 1200 vuoden ajan sitä mieltä, että meillä oli apostoli Junia. Myös kaikki koptin-, latinan- ja syyriankieliset käännökset kääntävät nimen naisen nimellä. Junia sai rauhassa olla nainen. Ainoa nimikiista oli, oliko meillä Junia vai Julia. Ainoana soraäänenä Epifanios yrittää vihjata, että tässä olisi silti mies, mutta hänen sanomisiinsa on oikeutetusti suhtauduttu nurjasti, sillä hän myös väittää, että Akylaan vaimo Prisca oli oikeasti mies, Priscas.

Vasta 1300-luvun taitteessa Aegidius Roomalainen teki Junialle väkisin sukupuolenvaihdosleikkauksen, josta tieto päätyi ranskalaiselle Jacques LaFèvre d'Établesille, jolta Luther puolestaan poimi tiedon. Viimein Luther levitti tiedon sukupuolta vaihtaneesta Juniasta koko maailmaan. Junias oli syntynyt.

En oikein usko, että koko todistusaineistoa voi kaataa sillä, että Paavalia ei olisi voitu altistaa niinkin hirveälle koetukselle kuin vankila-ajalle naisen kanssa. Kansalta, jonka keisari saattoi lopulta ristiinnaulita kristittyjä ja valaista öisen puutarhansa polttamalla heitä soihtuina, voi toki odottaa tällaistakin julmuutta.

Olavi Kokkonen huomauttaa, että ”tarpeeksi usein toistettu valhe muuttuu totuudeksi”. Näin kävi myös Junian kohdalla. Aina 1300-luvun taitteesta eli Aegidius Roomalaisesta alkaen tästä on naisesta tehty miestä, ja Junia on saatu parrakkaaksi ukoksi. On siis aika viimein päästää Junia tämän häneen väkisin pumpatun maskuliinisuuden kahleista ja antaa hänen olla se, joka hän on: nainen ja apostoli. Uskon, että hänen miehensä Andronikos on asiasta myös tyytyväinen.

Olisiko jotain näin suurta voinut unohtua näin pitkäksi aikaa? Jos meidän helluntailaiseen perusajatukseemme kuuluu, että alkuseurakunnan jälkeen useampi oppi hukattiin kirkkohistorian hämäriin (yleinen pappeus, paavit, kirkon ja valtion sekoittaminen, armolahjat jne.), niin en olisi yllättynyt, jos samassa rytäkässä naispaimenet olisivat jääneet historian jalkoihin.

On siis aika palata takaisin alkuseurakunnan malliin tässäkin ja päästää nykyajan juniat, foibet ja priscat niille paikoille, joille Jumala heidät on kutsunut.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehden nettisivujen Ekstra-osiossa. 

KOMMENTOI KESKUSTELUA FACEBOOK-SIVUILLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ

________________

Markus Mäenpää suorittaa teologian jatko-opintojaan Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta sekä pian nelivuotiaiden kaksospoikiensa kaivurileikeistä. Hän on ansiokkaasti päässyt irti teeaddiktistaan. 

Helluntailiike tarvitsee naisia ja miehiä yhdessä: RV-keskustelun loppulauseet

RV-lehdessä käytiin keväästä ja alkukesästä keskustelua naisen asemasta seurakunnassa. Ryhmämme kynäili useamman kommentin mielipidepalstalle, ja ryhmämme päätössanat julkaistiin tämän viikon lehdessä (46/2016). Koska kaikilla ei ole printtilehteä saatavilla ja netissä luettava versio haihtunee pian, laitamme tekstin myös blogiin luettavaksi:

Helluntailiike tarvitsee naisia ja miehiä yhdessä

Ristin Voiton palstoilla on keskusteltu naisten johtajuudesta seurakunnissa. Aihe on tärkeä, ja meidän väitteemme on ollut, että seurakunnassakaan johtajuudessa ei ole kyse sukupuolesta vaan Jumalan armoituksesta. Tämän tahdomme perustella suoraan Uudella testamentilla, emme vetoamalla vain kokemukseen tai hylkäämällä Raamatun arvovaltaa.

Tähän mennessä lehden palstalla käydyssä keskustelussa mielekkäintä on ollut keskustelu Raamatun teksteistä ja niiden tulkinnasta. Olemme kiitollisia kaikista haasteista, jotka ovat tarjonneet tilaisuuden pohtia väitteitämme.

Raamattu on Jumalan sanaa, jonka tulisi saada ohjata elämäämme ja käytäntöämme. Tarkoitus on yhdessä painia tämän Sanan merkityksen kanssa, ei spekuloida sillä, kuka tällä kertaa on feministi tai sovinisti, fundamentalisti tai liberaali.

Kuten olemme toistaneet, allekirjoitamme Raamatun auktoriteetin ja sanoudumme irti äärifeminismistä tai sukupuolineutraalista ideologiasta. Emme pyri häivyttämään sukupuolten eroa vaan toivomme seurakuntiin yhtä paljon hengellisiä äitejä kuin isiäkin.

Keskeinen lähtökohta on siinä, että luomisessa mies ja nainen asetettiin yhdessä hallitsemaan (1. Moos. 2:15). Naista ei asetettu alisteiseen rooliin, sillä heprean sana ”apu” (ezer) viittaa useimmissa tapauksissa Jumalaan ihmisten apuna. Hierarkkinen hallintasuhde on peräisin syntiinlankeemuksen kirouksesta. Kristus tuli kuitenkin korjaamaan synnin lisäksi lankeemuksen rakenteellisia seurauksia. Keskeisimpänä huomiona on myös, että ensimmäisen ja toisen sukupolven seurakunnassa oli naisjohtajia. He olivat 12 apostolin jälkeen valittuja johtajia, joihin nykyjohtajia voidaan monessa suhteessa rinnastaa. Paavali viittaa apostoli Juniaan (Room. 16:7), joka oli vieläpä arvostettu apostoli.

Juniasta ei voi tehdä miestä eikä hänestä voi tehdä muuta kuin apostolin. Yli vuosituhannen vallitsi yksimielisyys Junian naiseudesta, ja jopa ”naispappeutta” vastustanut Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) tunnusti Junian olleen naisapostoli. Keskeinen erimielisyys kirkkoisillä oli lähinnä siitä, oliko Junian nimi Junia vai Julia. Miehen nimi Junias tulee mukaan vasta myöhäisellä keskiajalla.

Myös Junian apostoliutta on vaikea kyseenalaistaa. Kreikankielisessä tekstissä on rakenne, jossa on sisäsijaa ilmaiseva prepositio ja monikon datiivi, joten se jäsentyy mielekkäimmin niin, että Andronikus ja Junia ovat itse apostoleita. Kohta ei voi tarkoittaa, että ”apostolit arvostavat heitä”, sillä tällöin Paavali olisi käyttänyt passiivin agenttirakennetta.

Junia käytti naisapostolina valtaa myös miesten yli, sillä on vaikea kuvitella arvostettua apostolia ilman auktoriteettia. Uudessa testamentissa on myös diakoni Foibe (Room. 16:1) sekä opettaja Prisca, jota Paavali yhdessä tämän miehen kanssa kehuu työtoverikseen, ja  Jonka hän jopa mainitsee kahdesti ennen miestä (Room. 16:3; 2. Tim. 4:19). Lisäksi Jeesuksen seuraajien joukossa on naisia, jotka evankeliumien tarkemman analyysin perusteella toimivat alkuseurakunnassa arvostettuina silminnäkijätodistajina.

Näiden huomioiden jälkeen on hyvä luoda katse niihin raamatunkohtiin, joilla yleensä perustellaan naisten alisteinen asema seurakunnassa. Vaatimus ”yhden vaimon miehenä” olemisesta (1. Tim. 3:2) selvenee siinä, että Paavalille Foibekin täyttää vaatimuksen. Kyse on siis ilmeisimmin yksiavioisuudesta.

Samoin 1. Kor. 14:34–35 näyttää vaientavan naiset, mutta koska Paavali muualla ei näytä olevan pahoillaan naisten puhumisesta profetoinnin muodossa (1. Kor. 11:5) tai Junian auktoriteetista, joka ilmiselvästi sisälsi puhumista, kohta ilmeisimmin puuttuu paikalliseen väärinkäytökseen.

Myös usein viitatussa kohdassa 1. Kor. 11:7–10 Paavali korostaa sukupuolten vastavuoroisuutta ja keskinäistä tasaveroisuutta Jumalan edessä (jakeet 11–12). Lisäksi Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisen luvun monimutkainen tekstikohta kitkee seurakunnasta harhaoppia eikä rakenna johtajuushierarkioita.

Lopputulokseksi jää siis ymmärrys siitä, että Uusi testamentti avaa johtajuuden molemmille sukupuolille. Oli asia perheessä miten päin tahansa, seurakunta oli auki myös naisten johtajuudelle. Ajatuksemme eivät ole helluntailaisuudelle vieraita. Naiset ovat perustaneet pioneereina seurakuntia, kantaneet liikkeen kasvua harteillaan evankelistoina ja toimineet lähetystyössä vastuuasemissa. Pidämme siis luterilaisesta kirkosta tuotua, sukupuolittunutta pappisteologiaa vieraana tuontiaineksena helluntailaisuuteen, sillä yleisen pappeuden periaatetta noudattaen helluntailaisuudessa kyse ei ole erillisestä pappissäädystä, vaan Jumalan armoituksesta.

Suomen helluntailaisuudessa naisten vaikuttamismahdollisuudet ovat eri seurakunnissa erilaisia. Toisaalla naiset voivat palvella kaikissa toimissa aina pastoreina sekä johtotiimeissä asti, mutta toisaalla naiset rajataan pois palvelupaikoilta teologialla, jota on vaikea perustella. Toisissa paikoissa naisten johtajuuden kyseenalaistaminen lähentelee jo työpaikkakiusaamista.

Tilanteessa valitettavinta lienee epäjohdonmukaisuus: naiset saavat opettaa, toimia pastoreina sekä täysjohtajina lähetyskentällä, mutta samalla ”ylin johtajuus” halutaan säilyttää miesten käsissä. Tämä saattaa johtaa akrobaattisiin malleihin, jossa paperilla johtajaksi määritelty mies pyhittää valtarakenteet, oli tällä vaikutusta käytäntöön tai ei. Johtajuus ei ole vain sitä, mitä vanhimmisto tekee, vaan jokainen vastuussa oleva on johtaja. Valtarakenteen ylin Y-kromosomi ei riitä pyhittämään malleja, vaan kyse on kokonaisuudesta.

Itse olemme nähneet aiheen voimakkaan esillä pitämisen tärkeänä, sillä pidämme asiaa merkittävänä kutistumaan kääntyvän helluntailiikkeen tulevaisuuden kannalta. Emme aja naiskiintiöitä vanhimmistoihin, vaan tahdomme, että seurakunnat avaisivat ovet johtajuuteen jokaiselle, jonka Jumala on sukupuoleen katsomatta valtuuttanut.

Kuitenkin toivomme aiheen käsittelyyn kaikilta nöyryyttä ja kunnioitusta: nöyryyttä siinä, että jokaisen, myös meidän, tulee olla valmiita muuttamaan käsityksiään, jos perusteet näin vaativat. Kunnioitusta siinä, että eri tavalla ajattelevat eivät ole vihollisia, vaan veljiä ja sisaria.

Kunnioituksella edelleen

Tuomas Harri, Keuruu
Jonna Havukainen, Keuruu
Tuomas Havukainen, Keuruu
Sirkku Hoikkala, Kerava
Matti Kankaanniemi, Tyrvää
Anna Lehmuskoski, Tampere
Markus Mäenpää, Keuruu
Pilvikki Viitanen, Rovaniemi

Teksti on julkaistu aikaisemmin RV-lehden (45/2016) mielipidepalstalla.

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOK-SIVULLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ

Teksti on ainakin vielä luettavissa RV-lehden sivuilla.

Vielä Juniasta

Nyt käynnissä olevassa naispastori-keskustelussa Roomalaiskirjeen lopussa (16:7) esiintyvä Junia on saanut paljon huomiota osakseen. Paavali lähettää terveisiä vanhalle vankitoverilleen Junialle ja mainitsee tämän vielä olevan erityisen arvostettu apostoli, joka oli kärsinyt vankeudessa tehtävänsä tähden ja ollut mukana varhaiskristillisessä liikkeessä ilmeisesti sen alusta asti, koska Paavali mainitsee hänen olleen Kristuksessa jo ennen häntä itseään. Jos nainen saattoi olla Paavalin tapainen apostoli varhaiskristillisyydessä, on kai kohtuullista, että nainen voi olla myös Kyyjärven helluntaiseurakunnan johtava pastori tai Punkalaitumen helluntaiseurakunnan presbytera eli naisvanhin?

Junia – Erityisen arvostettu apostoli

Joissakin yhteyksissä on nostettu esille sinänsä huomionarvoinen ajatus, jonka mukaan Raamattu ei opeta tiettyä asiaa vain kertomalla sen olemassaolosta ja että Junia-argumentti on siksi heikko. Tämä on liitetty helluntailaisessa yhteydessä erityisesti Amerikassa käytyyn keskusteluun (erityisesti Gordon Fee vs. Roger Stronstadt) siitä, voidaanko Apostolien tekoja pitää didaktisena eli opettavana, vaikka se on luonteeltaan kertova (narratiivinen). Ottamatta tässä kantaa tähän kisailuun tarkemmin todettakoon, että Junia & naispastorius kuitenkin hyvin erilainen kysymys kuin kiista Apostolien tekojen ”narratiivin didaktiivisista elementeistä” esimerkiksi henkikasteen nyanssien suhteen. Kukaan tuskin väittää Paavalin suoraan opettavan naisjohtajuutta sillä, että hän lähettää Junialle terveisiä. Rakenteista voidaan kuitenkin päätellä teologian ja opin olemuksesta yhtä ja toista. Esimerkiksi, että Paavalille naisjohtajuus oli hyväksyttävä ilmiö.

Kuva: Michał Głodzik, https://stock.tookapic.com/

Varhaiskristillisyydessä näyttää siis olleen naisia erittäin korkeassa asemassa. Tämä luo taustan ja pohjan kirjeiden tilannekohtaisempien kohtien tulkinnalle. Onko mahdollista olla erityisen arvostettu apostoli ja vaieta aina seurakunnan kokouksessa? Onko mahdollista olla erityisen arvostettu apostoli ja olla johtamatta ikinä miespuolisia seurakuntalaisia? Onko mahdollista olla erityisen arvostettu apostoli ja olla opettamatta miehiä? Me egalitaarit (tasavertaisuutta hengellisissä tehtävissä puoltavat) tulkitsemme kirjeiden tilannesidonnaisia haastekohtia olettaen, että ne eivät voi olla kovin räikeästi ristiriidassa Paavalin hyväksymien rakenteiden ja käytäntöjen kanssa. Näin ollen, kun Paavali kirjoittaa ensimmäisessä Timoteuskirjeessä, että naisen ei tule opettaa ja authentein miestä, hän ei voi ajatella tätä absoluuttisena kaikkia naisia kaikissa seurakunnissa koskevana muuttumattomana sääntönä. On mielekkäämpää ajatella, että Paavali kirjoitti Efesossa vallitsevaa erityistilannetta silmällä pitäen eikä pitänyt ongelmallisena sitä, että Priska opetti Apollosta tai että apostoli Junia vääjäämättä opetti myös miehiä.

Arvostettu naisapostoli vai apostolien tuntema juoksupoika?

Kun joku kohta auktoritatiivisena pidetyssä pyhässä kirjoituksessa ei sovi vaalittavaan käsitykseen, ihmismieli alkaa etsiä ratkaisua tälle ristiriidalle. Tämä on ihmisille luonnollista, ja ainakin minä olen löytänyt itseni tästä tilanteesta piinallisen usein. Välillä emotionaalisesti miellyttävämmälle käsitykselle etsitään tukea sellaisella innolla, että metodit ja analyysit tahtovat unohtua. Tasavertaisen käytännön vastustajat ovat pyrkineet määrätietoisesti selittämään apostoli Junian pois asemastaan, nimestään, sukupuolestaan ja tehtävästään. Tähän on ehdotettu pääasiassa kolmea keinoa: 1) tehdään hänestä mies – Juniasta Junias, 2) otetaan häneltä apostolin status pois – ei ”arvostettu apostoli” vaan ”apostolien tuntema” ja 3) alennetaan apostoliuden arvoa normaaliksi lähettilääksi tai ”juoksupojaksi”.

Näitä eksegeettisiä kysymyksiä on tässä blogissa jo käsiteltykin. Yleishuomiona kuitenkin totean, että tämä metodi tuo monella tapaa mieleen saksalaisten muoto- ja redaktiokriitikkojen tavan pilkkoa evankeliumitekstejä fiilispohjalta ”aidoksi” ja ”epäaidoksi” sen mukaan, mikä sattuu heidän kulloisellekin idealleen sopivan. Jos tekstihistorian tuki on käytännössä yksiselitteinen ja kreikkaa äidinkielenään puhuvien kirkkoisien tulkinta on ”apostoli Junia”, on erikoista, että muuten perustekstit sellaisenaan ottavat tahot yhtäkkiä ovat valmiita akrobaattisiin tekstikriittisiin spagaatteihin pitääkseen oman käsityksensä vallalla.

Mielenkiintoiselta tuntuu myös se itsevarmuus, jolla äidinkielenään kreikkaa puhuvien kirkkohistorian hahmojen tulkinta ”naisapostoli Junia” leimataan epätodennäköiseksi, jopa järjettömäksi, vaihtoehdoksi. Tekninen keskustelu siitä, onko episemoi + prepositio en + monikon datiivi luonteeltaan eksklusiivinen vai inklusiivinen ja olisiko episemoi + prepositio en + monikon genetiivi luonnollisempi ilmaus inklusiivista tarkoitusta viestimään, on melko haastava. Tästä saakin oivallisen Shibolet-testin aiheeseen kantaa ottaville. Kuinka moni on todella lukenut Wallacen, Burerin, Bellevillen, Bauckhamin ja Eppin leksikaalipohdintoja sekä analyyseja, ja niiden pohjalta muodostanut mielipiteensä – ja kuinka moni on vain todennut, että ”tämä tulkinta sopisi mun käsityksiini” ja valinnut sen? Minun mielestäni ilmaisu tarkoittaa sitä, että Junia ja Andronikus olivat apostoleja ja erityisen arvostettuja heidän keskuudessaan.

Matteuksen evankeliumissa (2:6) on hyvä esimerkki siitä, miten en + monikon datiivi -rakenteella ilmaistaan inklusiivista ilmiötä. ”Καὶ σὺ Βηθλεὲμ γῆ Ἰούδα, οὐδαμῶς ἐλαχίστη εἶ ἐν τοῖς ἡγεμόσιν Ἰούδα” ”Ja sinä Beetlehem Juudan maassa, et ole vähäisin Juudan ruhtinaiden joukossa”. Tätä ei tulkita, että ”Juudan ruhtinaat eivät pidä sinua vähäisimpänä” vaan, että ”et ole vähäisin Juudan ruhtinaista”. Samalla tavalla Junia ja Andronikus ovat arvostettuja (episemoi) apostoleita. Tässä vielä hiukan rautalankailua näistä identtisistä rakenteista:

(A) Beetlehem – (B) elakhistee – (C) en tois hegemosin Iouda
(A) Junia kai Andronikus – (B) episemoi – (C) en tois apostolois 

Antiikin kirjallisuudessa on paljon esimerkkejä siitä, miten tämä episemos en + monikon datiivi ilmaisee inklusiivisesti sitä, että arvostettu henkilö kuuluu datiivimuodossa ilmaistavaan ryhmään. Toki kysymys on – kuten kielioppiin liittyvät kysymykset tuskastuttavan usein ovat – monimutkainen ja aiheesta käydään aitoa tieteellistä keskustelua. Tämä edustamani näkemys vaikuttaa olleen myös kirkkoisien johdonmukainen käsitys asiasta.

Kirkkoisät puhuivat suurelta osin äidinkielenään kreikkaa. Esimerkiksi Johannes Khrysostomusta pidetään taitavana kielen käyttäjänä, ja näin hänen tapansa ymmärtää kyseinen roomalaiskirjeen kohta naisapostoli Juniaan viittaavana on otettava vakavasti. Tämä ei tarkoita, että kirkkoisien tulkinnat Raamatusta olisivat läheskään aina oikeita ja kirjoittajan alkuperäisen tarkoituksen tavoittavia. Nyt on kuitenkin kysymys kieliopillisesta ja puhtaasti kreikan kielen semantiikkaan liittyvästä kysymyksestä, ja näissä kysymyksissä äidinkielenään kieltä puhuvia on tapana pitää ensisijaisina arvioijina.

Junia Paavalin apostolikollegana 

Eräänlaisena viimeisenä vetona on esitetty, että apostoli olisi voinut tarkoittaa pelkästään lähettilästä tai viestintuojaa. Tämä käännös on mielekäs esimerkiksi Filippiläiskirjeen jakeessa 2:25, kun Paavali kertoo Epafroditoksesta, jonka hän mainitsee ”teidän apostoliksenne” tarkoittaen mitä ilmeisimmin viestinviejää tai lähettilästä. 2. Kor 8:23:ssa on myös apostolos-sanalla samantyyppinen merkitys ”seurakuntien apostoli(t)”. Näissä kohdissa on kuitenkin genetiivissä oleva sana määrittämässä sitä, kenen lähetti on kysymyksessä. Joh 13:16:ssa taas on kysymys juutalaiselle ilmaisulle tyypillisestä parallelismista eikä siinä puhuta tarkasti ottaen kenestäkään henkilöstä vaan yleisesti siitä, ettei lähetetty ole lähettäjäänsä suurempi. Muissa kohdissa sana apostolos viittaa varsin selvästi tärkeään ja korkea-arvoiseen virkaan tai tehtävään varhaiskristillisyydessä, tai näihin rinnastettavaan statukseen. Näitä tapauksia on 77 (kun Room 16:7 ei oteta lukuun). Eikö ole lähtökohtaisesti mielekästä tulkita apostoli tässä yhteydessä merkittävän viran tai tehtävän haltijaksi, kun kerran 77 kertaa 80:stä tämä tarkoittaa sitä, ja kolmesta muusta kahdessa on mukana genetiiviattribuutti, ja jäljelle jäävä kohta ei suoraan nimitä ketään apostoliksi, vaan sisältyy seemiläiselle ilmaisulle tyypilliseen parallelistiseen runoon?

Kahdentoista apostolin instituutio oli oma kokonaisuutensa, eikä edes Paavali lukeutunut näihin. Vaatimuksena oli Jeesuksen ”silminnäkijäseuraaminen” aina Johanneksen kasteesta taivaaseen astumiseen asti (Apt 1:22). Heidän tehtävänsä oli ensisijaisesti välittää ja valvoa opetuksen pohjan luovia Jeesus-traditioita. Tämän lisäksi varhaiskristillisyydessä oli apostoleiksi kutsuttuja, Paavalin kaltaisia aktiivisia evankeliumien julistajia ja seurakuntien perustajia. Junia ja Andronikus ovat siis todennäköisesti olleet juuri tällaisia ”Paavalin kollegoita” eli Paavalin tapaisia apostoleja, kuten Barnabas, Silas, Timoteus ja Apollos. He täyttävät myös Paavalin kovasti arvostaman Kristuksen puolesta kärsimisen vaateen, koska ovat olleet vangittuina yhdessä Paavalin kanssa. Lisäksi Paavali mainitsee heidän olleen jo ennen häntä Kristuksessa, mikä on helppo tulkita sellaisessa viitekehyksessä, jossa Paavali pitää Aleksandrosta ja Juniaa vähintään samanarvoisina kuin itseään.

_________________

Matti Kankaanniemi on tyrvääläinen teologian tohtori.

Room 16:7 tekstitraditio: Junia on nainen

Johdanto

Ensimmäiseen 1200 vuoteen kaikille oli selvää, että Roomalaisikirjeen jakeessa 16:7 mainittu Junia on naisapostoli. 1200-luvulla Aegidius Roomalainen muutti Junian mieheksi, ja Martti Lutherin Uuden testamentin käännöksen kautta vuonna 1522 tämä tulkinta levisi laajalle. Nykyään tutkijat ovat palanneet aikaisempaan tulkintalinjaan, jonka mukaan Junia on nainen.

Room. 16:7

Junian sukupuoli ei ratkea suoranaisesti vetoamalla vanhoihin käsikirjoituksiin tai kielioppiin, vaikka ne antavatkin asiaan jonkin verran valoa. Ongelmia on synnyttänyt se, että Paavali kirjoitti nimen akkusatiivimuodossa (sanan loppupääte -on), jolloin se voi tarkoittaa joko miestä tai naista. Hedelmällisempi tapa selvittää asia on tutkia varhaisten kirjoittajien kommentteja ja tuon ajan kulttuurissa esiintyneitä nimiä.

Kreikankielessä oli myöhemmin mahdollista tehdä ero maskuliinisen ja feminiinisen sanan välillä. Erona toimii tällöin kirjainten yläpuolelle kirjoitettava korkomerkki. Alfan ylle kirjoitettu sirkumfleksi (Ἰουνιᾶν, Iounian) tekisi sanasta maskuliinin, jootan ylle kirjoitettu aksentti (Ἰουνίαν, Iounian) puolestaan feminiinin. Ongelma on kuitenkin siinä, että ensimmäisten vuosisatojen käsikirjoitukset on kirjoitettu majuskeleilla eli suurilla kirjaimilla (ΙΟΥΝΙΑΝ, IOUNIAN), eikä korkomerkkejä vielä käytetty. Myöhemmissä käsikirjoituksissa aina 600-luvulta eteenpäin korkomerkinnöistä tuli kuitenkin pysyvä tapa. Junia-sanan kohdalla kaikissa niissä käsikirjoituksissa, joissa esiintyy korkomerkintä, tekee nimestä feminiinin.

Kreikankielisissä käsikirjoituksissa esiintyy nimen kohdalla yksi variantti eli vaihtoehtoinen lukutapa. Tämä on yleinen naisen nimi, Ἰουλία [Ioulia, Julia]. Tämä variantti löytyy viidestä kreikankielisestä käsikirjoituksista, kuten papyrus 46:sta, joka on peräisin noin vuosilta 150-200, ja joistain varhaisista käännöksistä. Latinankielisen käännöksen kautta variantti ”Julia” säilyi aina 1500-luvulle saakka. Tämä huomio osoittaa vahvasti siihen suuntaan, että kopioitsijat eivät nähneet Juniaa miehenä, koska ainoa vaihtoehto alkuperäiselle lukutavalle oli Julia. (Belleville 2005b, 238-239; From 2014, 3, 23-24; Epp 2005, XI, 23-24, 30-31, 45-48; Payne 2009, 66.)

Varhaisten tekstien tutkimus on oma tieteenalansa, joka antaa valoa joihinkin teologisiin kysymyksiin.

Tekstihistoria

Vaikka tässä tekstissä keskitytään ainoastaan Junia-nimen tekstihistoriaan, se on hyvä asettaa laajempaan kokonaisuuteen. Eldon Eppin (2005, 23-24) mukaan Juniasta voidaan tehdä kuusi selkeää päätelmää:

1. Junia oli tyypillinen nimi sekä ylhäisten että alhaisten roomalaisten naisten keskuudessa.
2. Kristityt kirjoittajat ymmärsivät sanan Ἰουνιαν (Iounian) Juniana (eli naisena) satojen vuosien ajan, ilman poikkeusta.
3. Ἰουνιαν (Iounian) oli ainoa muoto kreikankielisissä editioteksteissä aina Erasmuksesta (1516) Erwin Nestlen 13. editioon (1927) saakka.
4. Kaikki varhaiset käännökset mm. latinan-, koptin ja syyriankielellä, käänsivät sanan feminiininä, ilman poikkeusta.
5. Englanninkielisissä käännöksissä Junia käännettiin naisena aina Tyndalen (1526/1534) käännöksestä lähtien aina 1800-luvun loppuun saakka.
6. Maskuliinista nimeä Junias ei tunneta kreikkalais-roomalaiselta ajalta. Ainoa tekstivariantti käsikirjoituksissa on ”Julia”. (Ks. myös Belleville 2005a, 39-40.)

Naispuolinen apostoli: ensimmäiset 1200 vuotta

Erityisen merkittävää on, että ensimmäiseen 1200 vuoteen kukaan ei pitänyt Juniaa miehenä. Todisteet tästä tulevat lähinnä kahdelta eri taholta: kirkkoisien kommentaareista sekä säilyneistä käsikirjoituksista. (Blomberg 2005, 149; Bilezikian 2006, 247; Gill & Cavaness 2014, 115). Kirkkoisillä ja muilla huomattavilla kirjoittajilla asiaan liittyi ainoastaan yksi kiista: onko kyseessä nainen Junia vai Julia? Seuraava lista tiivistää 1200 vuoden ajanjakson:

• Origenes (185-254): Junia
• Pseudo Ambrosius (tämän henkilön todellista identiteettiä ei tunneta, kirjoitti 366-384): Julia
• Johannes Krysostomos (347-407): Junia
• Hieronymus (347-420): Julia/Junia
• Theodoretus (393-457): Junia
• Pseudo Primasius (kirjoitti 500-750 välisenä aikana): Julia
• Johannes Damaskolainen (676-749): Junia
• Claudius Torinolainen (k. 827): Junia
• Haymo (800-luku): Junia
• Sedelius Scottus (800-luku): Junia
• Rabanus Maurus (780-856): Junia/Julia
• Hatto (900-luku): Julia
• Oikumenius (900-luku): Junia
• Bruno Querfurtilainen (970-1009): Junia/Julia
• Lanfranc (1005-1089): Junia
• Guillelmus Abbas (k. 1089): Junia
• Bruno Kölniläinen (1030-1101): Junia/Julia
• Theofylaktos (1055-1107): Junia 

(From 2014, 54-70; Epp 2005, 31-36 nojaa vahvasti Fitzmyerin analyysiin.)

Tämä lista osoittaa, että kaikki kirjoittajat olivat yksimielisiä siitä, että Junia on nainen. Monissa  näissä teksteissä nimen yllä on akuuttimerkki (Ἰουνίαν, Iounian) osoittamassa sanaa feminiiniksi. Lisäksi kirjoittajat pitivät Juniaa selkeästi apostolina. He siis näkivät yksimielisesti jakeen loppuosan (ἐπίσημοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις, episemoi en tois apostolois) osoittavan, että Andronikos ja Junia olivat arvostettuja apostoleja (ei vain arvostettuja apostolien silmissä). Erityistä huomiota tähän kiinnitti Krysostomos: ”Oh! Kuinka suurta on tämän naisen viisaus, että hänet on jopa laskettu apostolin nimen arvoiseksi! Mutta edes tähän hän ei lopeta, vaan lisää vielä toisen ylistyksen lisäksi, ja sanoo, jotka ovat olleet myös Kristuksessa ennen minua.” (From 2014, 58; Epp 2005, 69.)

Ainoa poikkeus koko 1200 vuoden aikaisessa tekstihistoriassa on Epifanios (315-403). Hän nimittäin tulkitsee kommentaarissaan jakeen siten, että kyseessä on kaksi miestä. Tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä lausuntoa vakavasti otettavana. Syy tähän skeptisyyteen on melko yksinkertainen. Epifanios nimittäin muuttaa jopa Aquilan vaimon Priscan mieheksi jakeessa 16:3! Molempien nimien perään Epifanios on lisännyt kirjaimen ς (s). (From 2014, 5-6; Epp 2005, 34-35.)

Miespuoliseksi apostoliksi: 1200-luvun lopusta 1700-luvun loppuun

1200-luvulta alkaen tulkinta muuttui noin 500 vuoden ajaksi, vaikkakaan ei kaikkien hyväksymänä. Naisapostolista tulikin miesapostoli. Yleisesti tunnustetaan, että Aegidius Roomalainen (1243/47-1316) oli Epifanioksen jälkeen ensimmäinen, jonka mukaan Junia on mies. Teoksessaan ”Opera Exegetica” hän ihailee sekä Anrdonikosta ja Juniasta miesapostoleina. Aegidius tunsi molemmat nimeä koskevat käsikirjoitustraditiot (Junia & Julia) ja hän kallistui pitämään jälkimmäistä parempana vaihtoehtona. Koska hän halusi vaihtaa nimen mieheksi, hän kehitti uuden miehen nimen ”Junias”. Tämä tapahtuma muutti 1200 vuoden tulkintaperinteen täysin päinvastaiseksi.

Toinen merkittävä henkilö tähän liittyen oli Jacques LaFèvre d'Étables (n. 1455–1536), joka kirjoitti vuonna 1512 latinankielisen teoksen. Tässä teoksessa hän esittelee Roomalaiskirjeen luvun 16 miehiä ja naisia ja Junias esitellään miesten joukossa. (From 2014, 7-8; Epp 2005, 35-36)

On esitetty, että kun Martti Luther teki omaa vaikutusvaltaista käännöstään Uudesta testamentista (julkaistiin vuonna 1522), hän seurasi edellä mainitun ranskalaisen teoksen tulkintaa Juniaasta. Luther nimittäin päätyi tulkitsemaan Junian mieheksi antamalla hänelle nimen Junias. Muualla hän kommentoi, että nämä kaksi miestä olivat tunnettuja apostoleita. Monet tulevat käännökset seurasivat Lutheria ja ajatus Juniasta miehenä levisi niiden kautta hyvin laajalle. (Epp 2005, 38; From 2014, 9.)

Sukupuolenvaihdos kreikaksi 1800-luvulta 1960-luvulle

Eldon Epp tiivistää kirjassaan (2005, 62-63) taulukoiksi kymmeniä Uuden testamentin kreikankielisiä editioita Erasmuksen editiosta (1516) alkaen esittäessään niissä olevia lukutapoja Junia-sanan kohdalla. Selkeä muutos feminiinistä maskuliiniin on havaittavissa ensimmäisen kerran vuonna 1927 Nestle Erwinin 13. editiossa. Nimi Ἰουνίαν muutettiin muotoon Ἰουνιᾶν. Tämä  tapahtui kuitenkin ilman perusteluja, koska maskuliinista lukutapaa edustavia käsikirjoituksia ei ole olemassa. Ala-apparaatissa ei esitetty lainkaan vaihtoehdoksi nimen feminiinimuotoa, joten maskuliinisen sanan vaihtoehtona oli ainoastaan variantti ”Julia”. Tästä eteenpäin nimen maskuliininen muoto jäi kriittisiin tekstilaitoksiin aina Nestle-Alandin uudistettuun 27. painokseen (1998) saakka. Tällöin tapahtui muutos takaisin feminiini-sanaan ja maskuliininen sana katosi käytöstä lopullisesti. (From 2014, 11. Tarkemmin tästä katastrofista Epp 2005, 24-52)

Takaisin faktoihin: 1970-luvulta eteenpäin

1970-luvulta eteenpäin tutkijoiden piirissä tapahtui selkeä muutos, ja asiaa lähdettiin penkomaan tarkemmin. Yksi merkittävä motiivi tähän oli se, että saatavilla alkoi olla paljon enemmän aiheeseen liittyää dataa, kuten uusia kreikankielisiä käsikirjoituksia ja aikalaiskaiverruksia. Heidi From osoittaa gradussaan, että monet huomattavat tutkijat analysoivat aihetta tarkemmin ja tulivat siihen johtopäätökseen, että kyseessä on todella nainen.

B. Brootenin mukaan Junia on merkittävä naisapostoli, mutta tätä ei haluttu tunnustaa, koska ”nainen ei voinut olla apostoli”. F. F. Bruce pitää Juniaa naisapostolina, joka oli todennäköisesti läsnä niiden 500 silminnäkijän joukossa (1. Kor. 15:3-8). C. E. B Cranfield pitää Juniaa naisena ja Andronikoksen vaimona. P. Jewett tekee saman huomion kuin Brooten, että ainoa syy nähdä Junias miehenä oli ajatus naisapostolin olemassaolon mahdottomuudesta. J. D. G. Dunnin mukaan Junia on nainen ja hänen mukaansa luontevin tulkinta on nähdä, että Junia oli yksi niistä 500 erityisestä silminnäkijästä. Naisen kannalla ovat myös Joseph Fitzmyer ja Douglas Moo. (From 2014, 11-17.)

Tämä lyhyt analyysi osoittaa, että tutkijat ovat selvästi palanneet samaan veneeseen niiden huomattavien kirjoittajien kanssa, jotka kommentoivat asiaa ensimmäisen 1200 vuoden aikana. Joukossa on myös niitä, jotka muuten vastustavat naisjohtajuutta seurakunnissa (Schreiner 2005, 286). Jaan näkemykseni monen antiikin ajan kirjoittajan, N. T. Wrightin (2004, 134), Craig Blombergin (2005, 149), Craig Keenerin (2005, 212) ja Gilbert Bilezikianin (2006, 152) kanssa, joiden mukaan jakeen luontevin tulkinta on nähdä Andronikos ja Junia avioparina. Koska he ovat (a) arvostettuja apostolien joukossa ja (b) olleet Kristuksessa ennen Paavalia, luontevin tapa on nähdä  heidät apostoleina, jotka olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen.

_________________

Janne Saarelalla on B.A. teologiasta, ja hän valmistautuu kolmen vuoden Regent College -matkalle Kanadaan. Jannen kirjoituksia apologetiikasta ja Uuden testamentin tutkimuksesta löytyy pinkka hänen kotiseurakuntansa nettisivuilta. Jannen yksi suurimmista lihallista heikkouksista on suklaa.

KIRJALLISUUTTA

Belleville, Linda. 2005a. Women in Ministry: An Egalitarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 21–103.

Belleville, Linda. 2005b. ”A Re-examination of Romans 16.7 in Light of Primary Source Material”, New Testament Studies 51, 231-249.

Bilezikian, Gilbert. 2006. Beyond Sex Roles. Grand Rapids: MI: Baker Academic.

Blomberg, Craig. 2005. Women in Ministry: A Complementarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 121-184.

Epp, Eldon. Jay. 2005. Junia. The First Woman Apostle. Minneapolis: Fortress Press.

From, Heidi. 2014. Apostoli Junia — mahdotontako? Pro gradu tutkielma, Helsingin yliopisto.

Gill, Deporah. & Cavaness, Barbara. 2014. Jumalan naiset. Keuruu: Aikamedia.

Keener, Craig. 2005. Women in Ministry: Another Egalitarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 203-248.

Payne, Philip. B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.

Schreiner, Thomas. 2005. Women in Ministry: Another Complementarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 263-322.

Wright, N. T. 2004. Paul for Everyone. Romans 1-8. Louisville: WJK.

Junia oli naisapostoli ja sillä on väliä

Tällä viikolla on aika siirtyä käsittelemään naisten palvelutehtävien vapauttamiseen liittyviä Raamatun tekstejä. Näiden tekstien joukosta käsitellään ensiksi jaetta, jossa mainitaan yksi alkuseurakunnan naisjohtajista. Roomalaiskirjeen lopputervehdyksissä Paavali mainitsee naisapostoli Junian (Room. 16:7):

”Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia jo ennen minua”.  (Vuoden 1992 käännös).

Miten niin naisapostoli? Eikö kyse ole Junias-nimisestä miehestä, kuten vuoden 1938 käännöksestä ja Raamattu Kansalle -käännöksestä voisi päätellä (ainakin jos ei katso jälkimmäisen alaviitettä)? 

”Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa”. (Vuoden 1938 käännös).

”Tervehdys Andronikokselle ja Juniakselle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa”. (Raamattu Kansalle -käännös).

Ja vaikka kyseessä olisikin nainen, eihän Paavali suoraan sano, että Junia oli apostoli? Eikö hän ollut vain apostolien arvostama henkilö?

Nämä ovat ymmärrettäviä kysymyksiä, koska satojen viime vuosien ajan kirkkohistoriassa ajateltiin, että Paavali kirjoittaa Junias-nimisestä miehestä. Moni myös ajattelee, ettei Paavalin maailmaan voinut kuulua naisapostoleita. Olivathan kulttuuri ja yhteiskunta patriarkaalisia eli miesvaltaisia tuohon aikaan.

Tässä tekstissä perustelen kuitenkin, että Junia oli naisapostoli, jota Paavali arvosti ja joka toimi varhaisessa kristillisyydessä johtajana miesten rinnalla. Keskeiset perusteet tälle löytyvät tekstistä itsestään, erityisesti kreikankielisen alkutekstin kieliopista. 

Naisapostoli Junialla on suuri merkitys helluntailaisuudessa käytävälle keskustelulle: kun kerran nainen voitiin valita apostoliksi ensimmäisellä vuosisadalla, mikä estää valtuuttamasta naisia seurakunnan johtotehtäviin nykypäivänä?

Usein miesjohtoiseksi hahmotetussa alkuseurakunnassa oli myös naisjohtajia.

Kreikan rakenne

Junian roolia ei voida päätellä suomenkielisistä käännöksistä, vaan on katsottava alkukieleen.  Paavalin käyttämä kreikan kielen rakenne on keskeinen Junian roolin ratkaisemisen kannalta. Rakenne, jossa käytetään sisäsijaa ilmaisevaa prepositiota ja monikon datiivia (en tois apostolois/suom. ”apostolien joukossa”) jäsentyy parhaiten siten, että tekstissä mainitut Andronikos ja Junia olivat itse apostoleita (näin myös tutkijoiden suuri enemmistö ajattelee). Kreikankielessä on passiivinen agenttirakenne ilmaisemaan ajatusta, jossa ”apostolit olisivat arvostaneet heitä” (hypo tōn apostolōn). Tätä rakennetta Paavali ei kuitenkaan käytä.

Kysymys Junian apostoliudesta ei ole ratkaisematon 50-50-tilanne. Jos halutaan kysyä, kuinka todennäköistä on, että Junia oli naisapostoli, on selvitettävä, kuinka usein edellä kuvattu en + datiivi -rakenne viittaa siihen, että henkilö on yksi joukosta ja kuinka usein siihen, että datiivilla kuvattu joukko (tässä tapauksessa apostolit) toimii agenttina eli toimijana. Todistustaakka on niillä, jotka väittävät ”apostolien arvostaneen Andronikosta ja Juniaa”, jolloin nämä itse eivät olisi olleet apostoleita, koska Paavali ei missään käytä tällaista ilmaisua kuvaamaan agenttiutta (ks. esim. Bellevillen artikkeli).

Sana apostolos esiintyy Uudessa testamentissa 80 kertaa. 77 kertaa se viittaa apostolin virkaan ja tehtävään, kaksi kertaa viestinviejään ja kerran ”lähetettyyn”. Jos siis kysytään pelkästään, millä todennäköisyydellä tässä tarkoitetaan apostolin tehtävää ja virkaa, vastaus on 0,96 tai 96 %.

Tekstihistoria puoltaa Junian naisapostoliutta

Sitä, että Junia oli nainen, puolestaan puoltaa kolme tekstihistorian seikkaa. Ensinnäkin noin ensimmäisen vuosituhannen ajan käytännössä kaikki kirkkoisät (myös ”naispappeuden” vastustajat) tunnustivat Junian naiseksi ja apostoliksi. Toiseksi heti kun Uuden testamentin käsikirjoituksiin alettiin lisätä ns. korkomerkkejä, joista taivutetun nimen suku voidaan tässä tapauksessa päätellä, kaikki käsikirjoitukset tulkitsevat Junian naiseksi ja apostoliksi, oli sitten kyse missä tahansa olevista käsikirjoituksista. Kolmanneksi Junia on hyvin tyypillinen naisen nimi, mutta Junias-nimeä ei esiinny tuntemissamme kreikan- tai latinankielisissä teksteissä, kaiverruksissa tai muissakaan dokumenteissa. On siis äärimmäisen epätodennäköistä, että Junia olisi mies. (Tarkemmin Junian tekstihistoriaa käsittelee Janne Saarela myöhemmin julkaistavassa blogitekstissään.)

Junia oli ”toisen sukupolven apostoli”

Kun Junian sukupuolesta ja apostoliudesta on päästy riittävään varmuuteen, herää kysymys, minkälainen apostoli hän oikein oli.

Mitä ilmeisimmin Junia oli yksi ensimmäisten kahdentoista apostolin jälkeen valituista ”toisen sukupolven apostoleista”, monien tutkijoiden mielestä miesapostoli Andronikoksen vaimo ja henkilö, joka oli ollut niiden viidensadan joukossa, jotka todistivat ylösnousseen Kristuksen ilmestymistä. 

Varhaisessa kristillisyydessä vaikutti pariskuntia, jotka palvelivat, johtivat ja julistivat evankeliumia yhdessä. Paavalin maininta vankitoveruudesta ja arvostuksesta Andronikosta ja Juniaa kohtaan heijastaa tällaista asetelmaa. Toinen esimerkki pariskuntana palvelleista kristityistä ovat Aquila ja Priska (Ap.t. 18:26).

Usein huomautetaan, että Junia ei voinut olla varsinainen apostoli, koska Jeesus ei valinnut ensimmäisten apostolienkaan joukkoon yhtään naista. Helluntailaisen keskustelun kannalta tarkoituksenmukaista ei kuitenkaan ole uusapostolisen liikkeen tavoin verrata nykyseurakuntien johtajia ensisijaisesti Jeesuksen valitsemiin kahteentoista apostoliin. Heidän roolinsa oli ainutkertainen Jeesuksen opetusten ja merkityksen välittämisessä varhaiskristillisissä yhteisöissä. Oleellista on kiinnittää huomiota siihen, että kun seurakunta laajeni paljon kahtatoista apostolia laajemmalle, myös naisia esiintyi johtotehtävissä.

Vaikka meillä ei ole tarkkaa käsitystä apostoliuden määritelmästä ”niiden kahdentoista” ulkopuolella, myös ”toisen sukupolven” tai ”laajemman kehän” apostolin tehtävässä oli kyse varsin korkeasta virasta, johon kuului seurakuntien johtamista. Junian on täytynyt naisapostolina johtaa seurakunnassa myös miehiä. On nimittäin vaikeata kuvitella arvostettua apostolia ilman auktoriteettia. Junia oli myös nöyryydessään esimerkillinen johtaja – olihan hän kärsinyt evankeliumin vuoksi vaivaa vankilassa.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Juniaa ei voi ohittaa, koska helluntailaisuudessa Raamattua ja sieltä nousevia alkuseurakunnan käytäntöjä on pidetty ohjeellisina.

Monesti on esitetty väite, että yksi jae ei riitä opin tai käytännön määrittämiseen. Jo yksi maininta naisapostolista asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi käytännöt, joissa naisilta kielletään Raamattuun vedoten palveleminen eri tehtävissä. Jo yhden maininnan pitäisi johtaa arvioimaan uudelleen tulkintoja muista aiheeseen liittyvistä Raamatun teksteistä. Muitakin naispuolisia aktiivitoimijoita Uudessa testamentissa toki mainitaan, mutta jätettäköön heidät tässä tekstissä käsittelemättä.

Usein myös esitetään vastaväite, että Juniaa ei mainita riittävästi Apostolisten isien tai kirkkoisien teksteissä, jotta hänet voidaan ottaa vakavasti. Helluntailaisesta näkökulmasta, jossa korostetaan Raamatun auktoriteettia (ts. pyritään perustelemaan oppia ja käytäntöä Raamatulla), tästä seuraa kuitenkin kummallinen tulkinnallinen menetelmä, jossa Raamatusta karsitaan pois kaikki, mitä ei vahvisteta kirkollisessa traditiossa myöhemmin. Tällöin ei voida puhua Raamatun arvovallasta.

Käytännössä naisapostoli Junian esiintyminen Paavalin kirjeessä roomalaisille tarkoittaa sitä, että (1) on perusteetonta väittää, ettei varhaisessa kristillisyydessä ollut naisjohtajia ja (2) naisten palvelumahdollisuuksien rajoittaminen nykyseurakunnissa ensiksi mainitun väitteen perusteella on kestämätöntä.

Eikö se, että jo Paavalin aikana voitiin ympäröivästä kulttuurista huolimatta valita naisapostoli, kerro jotakin naisten sopivuudesta seurakuntien johtajiksi miesten rinnalle myös helluntailaisuudessa? 

_________________

Tuomas Havukainen valmistelee väitöskirjaa Uuden testamentin eksegetiikan alalta Åbo Akademiin ja vaikuttaa aktiivisesti Keuruun helluntaiseurakunnassa. Tuomas arvostaa suuresti hyvää kahvia.