Room 16:7 tekstitraditio: Junia on nainen

Johdanto

Ensimmäiseen 1200 vuoteen kaikille oli selvää, että Roomalaisikirjeen jakeessa 16:7 mainittu Junia on naisapostoli. 1200-luvulla Aegidius Roomalainen muutti Junian mieheksi, ja Martti Lutherin Uuden testamentin käännöksen kautta vuonna 1522 tämä tulkinta levisi laajalle. Nykyään tutkijat ovat palanneet aikaisempaan tulkintalinjaan, jonka mukaan Junia on nainen.

Room. 16:7

Junian sukupuoli ei ratkea suoranaisesti vetoamalla vanhoihin käsikirjoituksiin tai kielioppiin, vaikka ne antavatkin asiaan jonkin verran valoa. Ongelmia on synnyttänyt se, että Paavali kirjoitti nimen akkusatiivimuodossa (sanan loppupääte -on), jolloin se voi tarkoittaa joko miestä tai naista. Hedelmällisempi tapa selvittää asia on tutkia varhaisten kirjoittajien kommentteja ja tuon ajan kulttuurissa esiintyneitä nimiä.

Kreikankielessä oli myöhemmin mahdollista tehdä ero maskuliinisen ja feminiinisen sanan välillä. Erona toimii tällöin kirjainten yläpuolelle kirjoitettava korkomerkki. Alfan ylle kirjoitettu sirkumfleksi (Ἰουνιᾶν, Iounian) tekisi sanasta maskuliinin, jootan ylle kirjoitettu aksentti (Ἰουνίαν, Iounian) puolestaan feminiinin. Ongelma on kuitenkin siinä, että ensimmäisten vuosisatojen käsikirjoitukset on kirjoitettu majuskeleilla eli suurilla kirjaimilla (ΙΟΥΝΙΑΝ, IOUNIAN), eikä korkomerkkejä vielä käytetty. Myöhemmissä käsikirjoituksissa aina 600-luvulta eteenpäin korkomerkinnöistä tuli kuitenkin pysyvä tapa. Junia-sanan kohdalla kaikissa niissä käsikirjoituksissa, joissa esiintyy korkomerkintä, tekee nimestä feminiinin.

Kreikankielisissä käsikirjoituksissa esiintyy nimen kohdalla yksi variantti eli vaihtoehtoinen lukutapa. Tämä on yleinen naisen nimi, Ἰουλία [Ioulia, Julia]. Tämä variantti löytyy viidestä kreikankielisestä käsikirjoituksista, kuten papyrus 46:sta, joka on peräisin noin vuosilta 150-200, ja joistain varhaisista käännöksistä. Latinankielisen käännöksen kautta variantti ”Julia” säilyi aina 1500-luvulle saakka. Tämä huomio osoittaa vahvasti siihen suuntaan, että kopioitsijat eivät nähneet Juniaa miehenä, koska ainoa vaihtoehto alkuperäiselle lukutavalle oli Julia. (Belleville 2005b, 238-239; From 2014, 3, 23-24; Epp 2005, XI, 23-24, 30-31, 45-48; Payne 2009, 66.)

Varhaisten tekstien tutkimus on oma tieteenalansa, joka antaa valoa joihinkin teologisiin kysymyksiin.

Tekstihistoria

Vaikka tässä tekstissä keskitytään ainoastaan Junia-nimen tekstihistoriaan, se on hyvä asettaa laajempaan kokonaisuuteen. Eldon Eppin (2005, 23-24) mukaan Juniasta voidaan tehdä kuusi selkeää päätelmää:

1. Junia oli tyypillinen nimi sekä ylhäisten että alhaisten roomalaisten naisten keskuudessa.
2. Kristityt kirjoittajat ymmärsivät sanan Ἰουνιαν (Iounian) Juniana (eli naisena) satojen vuosien ajan, ilman poikkeusta.
3. Ἰουνιαν (Iounian) oli ainoa muoto kreikankielisissä editioteksteissä aina Erasmuksesta (1516) Erwin Nestlen 13. editioon (1927) saakka.
4. Kaikki varhaiset käännökset mm. latinan-, koptin ja syyriankielellä, käänsivät sanan feminiininä, ilman poikkeusta.
5. Englanninkielisissä käännöksissä Junia käännettiin naisena aina Tyndalen (1526/1534) käännöksestä lähtien aina 1800-luvun loppuun saakka.
6. Maskuliinista nimeä Junias ei tunneta kreikkalais-roomalaiselta ajalta. Ainoa tekstivariantti käsikirjoituksissa on ”Julia”. (Ks. myös Belleville 2005a, 39-40.)

Naispuolinen apostoli: ensimmäiset 1200 vuotta

Erityisen merkittävää on, että ensimmäiseen 1200 vuoteen kukaan ei pitänyt Juniaa miehenä. Todisteet tästä tulevat lähinnä kahdelta eri taholta: kirkkoisien kommentaareista sekä säilyneistä käsikirjoituksista. (Blomberg 2005, 149; Bilezikian 2006, 247; Gill & Cavaness 2014, 115). Kirkkoisillä ja muilla huomattavilla kirjoittajilla asiaan liittyi ainoastaan yksi kiista: onko kyseessä nainen Junia vai Julia? Seuraava lista tiivistää 1200 vuoden ajanjakson:

• Origenes (185-254): Junia
• Pseudo Ambrosius (tämän henkilön todellista identiteettiä ei tunneta, kirjoitti 366-384): Julia
• Johannes Krysostomos (347-407): Junia
• Hieronymus (347-420): Julia/Junia
• Theodoretus (393-457): Junia
• Pseudo Primasius (kirjoitti 500-750 välisenä aikana): Julia
• Johannes Damaskolainen (676-749): Junia
• Claudius Torinolainen (k. 827): Junia
• Haymo (800-luku): Junia
• Sedelius Scottus (800-luku): Junia
• Rabanus Maurus (780-856): Junia/Julia
• Hatto (900-luku): Julia
• Oikumenius (900-luku): Junia
• Bruno Querfurtilainen (970-1009): Junia/Julia
• Lanfranc (1005-1089): Junia
• Guillelmus Abbas (k. 1089): Junia
• Bruno Kölniläinen (1030-1101): Junia/Julia
• Theofylaktos (1055-1107): Junia 

(From 2014, 54-70; Epp 2005, 31-36 nojaa vahvasti Fitzmyerin analyysiin.)

Tämä lista osoittaa, että kaikki kirjoittajat olivat yksimielisiä siitä, että Junia on nainen. Monissa  näissä teksteissä nimen yllä on akuuttimerkki (Ἰουνίαν, Iounian) osoittamassa sanaa feminiiniksi. Lisäksi kirjoittajat pitivät Juniaa selkeästi apostolina. He siis näkivät yksimielisesti jakeen loppuosan (ἐπίσημοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις, episemoi en tois apostolois) osoittavan, että Andronikos ja Junia olivat arvostettuja apostoleja (ei vain arvostettuja apostolien silmissä). Erityistä huomiota tähän kiinnitti Krysostomos: ”Oh! Kuinka suurta on tämän naisen viisaus, että hänet on jopa laskettu apostolin nimen arvoiseksi! Mutta edes tähän hän ei lopeta, vaan lisää vielä toisen ylistyksen lisäksi, ja sanoo, jotka ovat olleet myös Kristuksessa ennen minua.” (From 2014, 58; Epp 2005, 69.)

Ainoa poikkeus koko 1200 vuoden aikaisessa tekstihistoriassa on Epifanios (315-403). Hän nimittäin tulkitsee kommentaarissaan jakeen siten, että kyseessä on kaksi miestä. Tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä lausuntoa vakavasti otettavana. Syy tähän skeptisyyteen on melko yksinkertainen. Epifanios nimittäin muuttaa jopa Aquilan vaimon Priscan mieheksi jakeessa 16:3! Molempien nimien perään Epifanios on lisännyt kirjaimen ς (s). (From 2014, 5-6; Epp 2005, 34-35.)

Miespuoliseksi apostoliksi: 1200-luvun lopusta 1700-luvun loppuun

1200-luvulta alkaen tulkinta muuttui noin 500 vuoden ajaksi, vaikkakaan ei kaikkien hyväksymänä. Naisapostolista tulikin miesapostoli. Yleisesti tunnustetaan, että Aegidius Roomalainen (1243/47-1316) oli Epifanioksen jälkeen ensimmäinen, jonka mukaan Junia on mies. Teoksessaan ”Opera Exegetica” hän ihailee sekä Anrdonikosta ja Juniasta miesapostoleina. Aegidius tunsi molemmat nimeä koskevat käsikirjoitustraditiot (Junia & Julia) ja hän kallistui pitämään jälkimmäistä parempana vaihtoehtona. Koska hän halusi vaihtaa nimen mieheksi, hän kehitti uuden miehen nimen ”Junias”. Tämä tapahtuma muutti 1200 vuoden tulkintaperinteen täysin päinvastaiseksi.

Toinen merkittävä henkilö tähän liittyen oli Jacques LaFèvre d'Étables (n. 1455–1536), joka kirjoitti vuonna 1512 latinankielisen teoksen. Tässä teoksessa hän esittelee Roomalaiskirjeen luvun 16 miehiä ja naisia ja Junias esitellään miesten joukossa. (From 2014, 7-8; Epp 2005, 35-36)

On esitetty, että kun Martti Luther teki omaa vaikutusvaltaista käännöstään Uudesta testamentista (julkaistiin vuonna 1522), hän seurasi edellä mainitun ranskalaisen teoksen tulkintaa Juniaasta. Luther nimittäin päätyi tulkitsemaan Junian mieheksi antamalla hänelle nimen Junias. Muualla hän kommentoi, että nämä kaksi miestä olivat tunnettuja apostoleita. Monet tulevat käännökset seurasivat Lutheria ja ajatus Juniasta miehenä levisi niiden kautta hyvin laajalle. (Epp 2005, 38; From 2014, 9.)

Sukupuolenvaihdos kreikaksi 1800-luvulta 1960-luvulle

Eldon Epp tiivistää kirjassaan (2005, 62-63) taulukoiksi kymmeniä Uuden testamentin kreikankielisiä editioita Erasmuksen editiosta (1516) alkaen esittäessään niissä olevia lukutapoja Junia-sanan kohdalla. Selkeä muutos feminiinistä maskuliiniin on havaittavissa ensimmäisen kerran vuonna 1927 Nestle Erwinin 13. editiossa. Nimi Ἰουνίαν muutettiin muotoon Ἰουνιᾶν. Tämä  tapahtui kuitenkin ilman perusteluja, koska maskuliinista lukutapaa edustavia käsikirjoituksia ei ole olemassa. Ala-apparaatissa ei esitetty lainkaan vaihtoehdoksi nimen feminiinimuotoa, joten maskuliinisen sanan vaihtoehtona oli ainoastaan variantti ”Julia”. Tästä eteenpäin nimen maskuliininen muoto jäi kriittisiin tekstilaitoksiin aina Nestle-Alandin uudistettuun 27. painokseen (1998) saakka. Tällöin tapahtui muutos takaisin feminiini-sanaan ja maskuliininen sana katosi käytöstä lopullisesti. (From 2014, 11. Tarkemmin tästä katastrofista Epp 2005, 24-52)

Takaisin faktoihin: 1970-luvulta eteenpäin

1970-luvulta eteenpäin tutkijoiden piirissä tapahtui selkeä muutos, ja asiaa lähdettiin penkomaan tarkemmin. Yksi merkittävä motiivi tähän oli se, että saatavilla alkoi olla paljon enemmän aiheeseen liittyää dataa, kuten uusia kreikankielisiä käsikirjoituksia ja aikalaiskaiverruksia. Heidi From osoittaa gradussaan, että monet huomattavat tutkijat analysoivat aihetta tarkemmin ja tulivat siihen johtopäätökseen, että kyseessä on todella nainen.

B. Brootenin mukaan Junia on merkittävä naisapostoli, mutta tätä ei haluttu tunnustaa, koska ”nainen ei voinut olla apostoli”. F. F. Bruce pitää Juniaa naisapostolina, joka oli todennäköisesti läsnä niiden 500 silminnäkijän joukossa (1. Kor. 15:3-8). C. E. B Cranfield pitää Juniaa naisena ja Andronikoksen vaimona. P. Jewett tekee saman huomion kuin Brooten, että ainoa syy nähdä Junias miehenä oli ajatus naisapostolin olemassaolon mahdottomuudesta. J. D. G. Dunnin mukaan Junia on nainen ja hänen mukaansa luontevin tulkinta on nähdä, että Junia oli yksi niistä 500 erityisestä silminnäkijästä. Naisen kannalla ovat myös Joseph Fitzmyer ja Douglas Moo. (From 2014, 11-17.)

Tämä lyhyt analyysi osoittaa, että tutkijat ovat selvästi palanneet samaan veneeseen niiden huomattavien kirjoittajien kanssa, jotka kommentoivat asiaa ensimmäisen 1200 vuoden aikana. Joukossa on myös niitä, jotka muuten vastustavat naisjohtajuutta seurakunnissa (Schreiner 2005, 286). Jaan näkemykseni monen antiikin ajan kirjoittajan, N. T. Wrightin (2004, 134), Craig Blombergin (2005, 149), Craig Keenerin (2005, 212) ja Gilbert Bilezikianin (2006, 152) kanssa, joiden mukaan jakeen luontevin tulkinta on nähdä Andronikos ja Junia avioparina. Koska he ovat (a) arvostettuja apostolien joukossa ja (b) olleet Kristuksessa ennen Paavalia, luontevin tapa on nähdä  heidät apostoleina, jotka olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen.

_________________

Janne Saarelalla on B.A. teologiasta, ja hän valmistautuu kolmen vuoden Regent College -matkalle Kanadaan. Jannen kirjoituksia apologetiikasta ja Uuden testamentin tutkimuksesta löytyy pinkka hänen kotiseurakuntansa nettisivuilta. Jannen yksi suurimmista lihallista heikkouksista on suklaa.

KIRJALLISUUTTA

Belleville, Linda. 2005a. Women in Ministry: An Egalitarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 21–103.

Belleville, Linda. 2005b. ”A Re-examination of Romans 16.7 in Light of Primary Source Material”, New Testament Studies 51, 231-249.

Bilezikian, Gilbert. 2006. Beyond Sex Roles. Grand Rapids: MI: Baker Academic.

Blomberg, Craig. 2005. Women in Ministry: A Complementarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 121-184.

Epp, Eldon. Jay. 2005. Junia. The First Woman Apostle. Minneapolis: Fortress Press.

From, Heidi. 2014. Apostoli Junia — mahdotontako? Pro gradu tutkielma, Helsingin yliopisto.

Gill, Deporah. & Cavaness, Barbara. 2014. Jumalan naiset. Keuruu: Aikamedia.

Keener, Craig. 2005. Women in Ministry: Another Egalitarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 203-248.

Payne, Philip. B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.

Schreiner, Thomas. 2005. Women in Ministry: Another Complementarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 263-322.

Wright, N. T. 2004. Paul for Everyone. Romans 1-8. Louisville: WJK.