Junia oli naisapostoli ja sillä on väliä

Tällä viikolla on aika siirtyä käsittelemään naisten palvelutehtävien vapauttamiseen liittyviä Raamatun tekstejä. Näiden tekstien joukosta käsitellään ensiksi jaetta, jossa mainitaan yksi alkuseurakunnan naisjohtajista. Roomalaiskirjeen lopputervehdyksissä Paavali mainitsee naisapostoli Junian (Room. 16:7):

”Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia jo ennen minua”.  (Vuoden 1992 käännös).

Miten niin naisapostoli? Eikö kyse ole Junias-nimisestä miehestä, kuten vuoden 1938 käännöksestä ja Raamattu Kansalle -käännöksestä voisi päätellä (ainakin jos ei katso jälkimmäisen alaviitettä)? 

”Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa”. (Vuoden 1938 käännös).

”Tervehdys Andronikokselle ja Juniakselle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa”. (Raamattu Kansalle -käännös).

Ja vaikka kyseessä olisikin nainen, eihän Paavali suoraan sano, että Junia oli apostoli? Eikö hän ollut vain apostolien arvostama henkilö?

Nämä ovat ymmärrettäviä kysymyksiä, koska satojen viime vuosien ajan kirkkohistoriassa ajateltiin, että Paavali kirjoittaa Junias-nimisestä miehestä. Moni myös ajattelee, ettei Paavalin maailmaan voinut kuulua naisapostoleita. Olivathan kulttuuri ja yhteiskunta patriarkaalisia eli miesvaltaisia tuohon aikaan.

Tässä tekstissä perustelen kuitenkin, että Junia oli naisapostoli, jota Paavali arvosti ja joka toimi varhaisessa kristillisyydessä johtajana miesten rinnalla. Keskeiset perusteet tälle löytyvät tekstistä itsestään, erityisesti kreikankielisen alkutekstin kieliopista. 

Naisapostoli Junialla on suuri merkitys helluntailaisuudessa käytävälle keskustelulle: kun kerran nainen voitiin valita apostoliksi ensimmäisellä vuosisadalla, mikä estää valtuuttamasta naisia seurakunnan johtotehtäviin nykypäivänä?

Usein miesjohtoiseksi hahmotetussa alkuseurakunnassa oli myös naisjohtajia.

Kreikan rakenne

Junian roolia ei voida päätellä suomenkielisistä käännöksistä, vaan on katsottava alkukieleen.  Paavalin käyttämä kreikan kielen rakenne on keskeinen Junian roolin ratkaisemisen kannalta. Rakenne, jossa käytetään sisäsijaa ilmaisevaa prepositiota ja monikon datiivia (en tois apostolois/suom. ”apostolien joukossa”) jäsentyy parhaiten siten, että tekstissä mainitut Andronikos ja Junia olivat itse apostoleita (näin myös tutkijoiden suuri enemmistö ajattelee). Kreikankielessä on passiivinen agenttirakenne ilmaisemaan ajatusta, jossa ”apostolit olisivat arvostaneet heitä” (hypo tōn apostolōn). Tätä rakennetta Paavali ei kuitenkaan käytä.

Kysymys Junian apostoliudesta ei ole ratkaisematon 50-50-tilanne. Jos halutaan kysyä, kuinka todennäköistä on, että Junia oli naisapostoli, on selvitettävä, kuinka usein edellä kuvattu en + datiivi -rakenne viittaa siihen, että henkilö on yksi joukosta ja kuinka usein siihen, että datiivilla kuvattu joukko (tässä tapauksessa apostolit) toimii agenttina eli toimijana. Todistustaakka on niillä, jotka väittävät ”apostolien arvostaneen Andronikosta ja Juniaa”, jolloin nämä itse eivät olisi olleet apostoleita, koska Paavali ei missään käytä tällaista ilmaisua kuvaamaan agenttiutta (ks. esim. Bellevillen artikkeli).

Sana apostolos esiintyy Uudessa testamentissa 80 kertaa. 77 kertaa se viittaa apostolin virkaan ja tehtävään, kaksi kertaa viestinviejään ja kerran ”lähetettyyn”. Jos siis kysytään pelkästään, millä todennäköisyydellä tässä tarkoitetaan apostolin tehtävää ja virkaa, vastaus on 0,96 tai 96 %.

Tekstihistoria puoltaa Junian naisapostoliutta

Sitä, että Junia oli nainen, puolestaan puoltaa kolme tekstihistorian seikkaa. Ensinnäkin noin ensimmäisen vuosituhannen ajan käytännössä kaikki kirkkoisät (myös ”naispappeuden” vastustajat) tunnustivat Junian naiseksi ja apostoliksi. Toiseksi heti kun Uuden testamentin käsikirjoituksiin alettiin lisätä ns. korkomerkkejä, joista taivutetun nimen suku voidaan tässä tapauksessa päätellä, kaikki käsikirjoitukset tulkitsevat Junian naiseksi ja apostoliksi, oli sitten kyse missä tahansa olevista käsikirjoituksista. Kolmanneksi Junia on hyvin tyypillinen naisen nimi, mutta Junias-nimeä ei esiinny tuntemissamme kreikan- tai latinankielisissä teksteissä, kaiverruksissa tai muissakaan dokumenteissa. On siis äärimmäisen epätodennäköistä, että Junia olisi mies. (Tarkemmin Junian tekstihistoriaa käsittelee Janne Saarela myöhemmin julkaistavassa blogitekstissään.)

Junia oli ”toisen sukupolven apostoli”

Kun Junian sukupuolesta ja apostoliudesta on päästy riittävään varmuuteen, herää kysymys, minkälainen apostoli hän oikein oli.

Mitä ilmeisimmin Junia oli yksi ensimmäisten kahdentoista apostolin jälkeen valituista ”toisen sukupolven apostoleista”, monien tutkijoiden mielestä miesapostoli Andronikoksen vaimo ja henkilö, joka oli ollut niiden viidensadan joukossa, jotka todistivat ylösnousseen Kristuksen ilmestymistä. 

Varhaisessa kristillisyydessä vaikutti pariskuntia, jotka palvelivat, johtivat ja julistivat evankeliumia yhdessä. Paavalin maininta vankitoveruudesta ja arvostuksesta Andronikosta ja Juniaa kohtaan heijastaa tällaista asetelmaa. Toinen esimerkki pariskuntana palvelleista kristityistä ovat Aquila ja Priska (Ap.t. 18:26).

Usein huomautetaan, että Junia ei voinut olla varsinainen apostoli, koska Jeesus ei valinnut ensimmäisten apostolienkaan joukkoon yhtään naista. Helluntailaisen keskustelun kannalta tarkoituksenmukaista ei kuitenkaan ole uusapostolisen liikkeen tavoin verrata nykyseurakuntien johtajia ensisijaisesti Jeesuksen valitsemiin kahteentoista apostoliin. Heidän roolinsa oli ainutkertainen Jeesuksen opetusten ja merkityksen välittämisessä varhaiskristillisissä yhteisöissä. Oleellista on kiinnittää huomiota siihen, että kun seurakunta laajeni paljon kahtatoista apostolia laajemmalle, myös naisia esiintyi johtotehtävissä.

Vaikka meillä ei ole tarkkaa käsitystä apostoliuden määritelmästä ”niiden kahdentoista” ulkopuolella, myös ”toisen sukupolven” tai ”laajemman kehän” apostolin tehtävässä oli kyse varsin korkeasta virasta, johon kuului seurakuntien johtamista. Junian on täytynyt naisapostolina johtaa seurakunnassa myös miehiä. On nimittäin vaikeata kuvitella arvostettua apostolia ilman auktoriteettia. Junia oli myös nöyryydessään esimerkillinen johtaja – olihan hän kärsinyt evankeliumin vuoksi vaivaa vankilassa.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Juniaa ei voi ohittaa, koska helluntailaisuudessa Raamattua ja sieltä nousevia alkuseurakunnan käytäntöjä on pidetty ohjeellisina.

Monesti on esitetty väite, että yksi jae ei riitä opin tai käytännön määrittämiseen. Jo yksi maininta naisapostolista asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi käytännöt, joissa naisilta kielletään Raamattuun vedoten palveleminen eri tehtävissä. Jo yhden maininnan pitäisi johtaa arvioimaan uudelleen tulkintoja muista aiheeseen liittyvistä Raamatun teksteistä. Muitakin naispuolisia aktiivitoimijoita Uudessa testamentissa toki mainitaan, mutta jätettäköön heidät tässä tekstissä käsittelemättä.

Usein myös esitetään vastaväite, että Juniaa ei mainita riittävästi Apostolisten isien tai kirkkoisien teksteissä, jotta hänet voidaan ottaa vakavasti. Helluntailaisesta näkökulmasta, jossa korostetaan Raamatun auktoriteettia (ts. pyritään perustelemaan oppia ja käytäntöä Raamatulla), tästä seuraa kuitenkin kummallinen tulkinnallinen menetelmä, jossa Raamatusta karsitaan pois kaikki, mitä ei vahvisteta kirkollisessa traditiossa myöhemmin. Tällöin ei voida puhua Raamatun arvovallasta.

Käytännössä naisapostoli Junian esiintyminen Paavalin kirjeessä roomalaisille tarkoittaa sitä, että (1) on perusteetonta väittää, ettei varhaisessa kristillisyydessä ollut naisjohtajia ja (2) naisten palvelumahdollisuuksien rajoittaminen nykyseurakunnissa ensiksi mainitun väitteen perusteella on kestämätöntä.

Eikö se, että jo Paavalin aikana voitiin ympäröivästä kulttuurista huolimatta valita naisapostoli, kerro jotakin naisten sopivuudesta seurakuntien johtajiksi miesten rinnalle myös helluntailaisuudessa? 

_________________

Tuomas Havukainen valmistelee väitöskirjaa Uuden testamentin eksegetiikan alalta Åbo Akademiin ja vaikuttaa aktiivisesti Keuruun helluntaiseurakunnassa. Tuomas arvostaa suuresti hyvää kahvia.