Johdanto
Paneelikeskustelu oli osaltaan syyspäivien sisäistä
keskustelua, ja se ei ole sinänsä avointa. Ajattelin kuitenkin, että keskustelu
käytiin hyvässä hengessä ja siinä ei käsitelty asioita, jotka olisivat sinänsä
arkaluontoisia.
Kysyin Kari Ketojalta, Kotkan helluntaiseurakunnan johtava
pastorilta ja talvipäivien isännältä, mitä hän ajattelisi keskustelujen
julkaisemisesta. Hän piti ajatusta hyvänä, mutta kehotti pyytämään lupaa
järjestelyjen vastuuhenkilöltä. Kysyin Turun helluntaiseurakunnan pastorilta Pekka Havupalolta, ja hän oli sitä
mieltä, että asia on neutraalia, kunhan asian käy panelisteille. Pyysin ja sain
heiltä siis luvan julkaista tekstin.
HUOM! En kirjoita
kommentteja sanasta sanaan kahdesta syystä. Ensimmäiseksi siksi, että tämä on
kirjoitettu paikan päällä reportaasina, ja toiseksi siksi, että normaalisti
puhuessaan ihmiset käyttävät epätäydellisiä lauseita, puhuvat lyhyesti viitaten
ja käyttävät ylipäätään kieltä, jota on kirjoitettuna vaikea lukea. Jos kuitenkin joku havaitsee, että
ajatuksissa on virheitä nauhoituksiin, pyydän kommenttia sähköpostilla.
Paneelin osallistujat:
Heimo Enbuska, Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori
Niilo Närhi, Avainmedian toiminnanjohtaja
Helena Korhonen, Lappeenrannan helluntaiseurakunnan seurakuntapastori
Pilvikki Viitanen, Tampereen ex-nuorisopastori, nykyinen johtajuuden opiskelija Rovaniemeltä.
Antti Hirviniemi, Turun helluntaiseurakunnan nuorten
aikuisten pastori
Tommi Lenho, Ison Kirjan opettaja
Taustoja ja
taustavaikuttajia
HEIMO: On hyvä, että asioita voidaan käsitellä
rauhallisesti. Muistutan jo etukäteen lähetystä eettis-opillisen toimikunnan
materiaalista: rakentava keskustelu vaatii, että kenenkään uskoa Raamatun
arvovaltaan ei kyseenalaisteta tässä asiassa. Samoin vaaditaan, että
tunnistamme itsestämme, että Raamattua ei voi lähestyä tyhjiössä, ilman
ennakko-oletuksia. Jokainen siis tuo oman historiansa mukaan tulkintaan. Samoin
jatkuva itsetutkistelu on myös oleellista: emme vain lue Raamattua, vaan
annamme Raamatun lukea meitä.
Kysymykseen. Onko teillä jotain tärkeää mentoria tai
mahdollista naishahmoa, Jumalan valtakunnan työntekijää? Eli millaisesta
taustasta tulette tässä mielessä?
NIILO: On monia. Oma äitini, joka oli nuorena evankelistana.
Kun tuli naimisiinmeno ja yhdeksän lasta, niin hän siirtyi pyhäkoulun opettajaksi.
Luokka oli jo melkein omasta takaa. Äitiä seuratessa ja hänen kutsuaan
seuratessa aina loppuun asti, hän sai aikaan vahvan vaikutuksen ja
kunnioituksen naisia kohtaan. Helvi Halme on yksi. Kun kuuntelin hänen sanojaan, niin arvioin mielessäni, että aika monta
ukkoa saa panna riviin, jos haluaa lyödä Helvin opettajana. Tiesin myös,
että myös Etiopiassa ollessaan perusti satoja seurakuntia, niin kunnioitus tätä
Jumalan palvelijatarta kohtaan kasvoi.
"Kun kuuntelin Helvi Halmeen sanojaan, niin arvioin mielessäni, että aika monta ukkoa saa panna riviin, jos haluaa lyödä Helvin opettajana."
HELENA: Mun mentorit ovat kaikki miehiä. Isäni, joka sanoi
minun ollessani pieni tyttö, että Jumala tulee kutsumaan sinut tehtäviinsä, ja
se ei ole kaikille mieleen. Hän sanoi myös, että muista, että Jumalalla on
oikeutensa ja syynsä kutsua, kenet tahtovat. Hän rohkaisi minua siihen, että
älä moiti Jumalaa, miksi minut kutsuit, vaikka elät todennäköisesti
haasteellisemman mutta myös antoisamman ja onnellisemman elämän, jos suostut
kutsuun.
Samoin Jumala on pitänyt huolta, että antoi kaksi tärkeää
henkilöä, jotka olleet avainasemassa, jotta olen voinut elää tämän ohjeen
mukaan. Samuli Siren oli Minttukirkon pastorina, hän otti kasvamaan
työtoverikseen kaikenlaisiin asioihin rinnalleen. Se on ollut tosi isossa
merkityksessä tähän päivään asti. Samoin Taivaan isä siunasi, että tänään sain
tavata hänet. Lisäksi on Raution Esko, Korson pastori. Hän kiteytti sanoiksi
kutsumukseni; hän sanoi, että Helena, minä uskon, että minullakin on Jumalan Henki,
ja minä uskallan sinua rohkaista, että sinun kutsumuksesi on ohjata, opettaa ja
varustaa, että pyhät voisivat olla valmiita palveluksen työhön. Hän myös
laittoi pitämään ensimmäisen sunnuntaisaarnan. Hän sanoi, että jos jalat
vapisevat, niin pidä kiinni pöydästä; jos kaadut, niin minä nostan sinut ja
seison sinun takanani.
PILKKU: Työvuosina ehdottomasti vahvin mentorini oli Usko
Katto. Oli tilanteita, joissa mietin,
voinko tehdä jotain naisena tai hämääkö jotain, jos mulla on isot korvakorut,
mutta Usko oli aina, että antaa mennä vaan, palvele rohkeasti. Toinen esikuva
on työtoverina, Eeva Seppäläinen. Oli iso siunaus, että oli siinä myös toinen
nainen aloittaessani nuorena. Eevan kanssa pystyi peilaamaan eri tavalla niitä
omaan sukupuoleen liittyviä kysymyksiä, mitä on olla miesvaltaisessa
yhteissössä naisena. Aika miehinen kenttä toimia. Eeva on ollut uskollinen
esirukoilija näihn päiviin asti.
"mietin, voinko tehdä jotain naisena tai hämääkö jotain, jos mulla on isot korvakorut, mutta Usko oli aina, että antaa mennä vaan, palvele rohkeasti."
ANTTI: Tällä hetkellä työn tekemiseen vaikuttaa
merkittävimmin työnohjaajani Eini Hämäläinen, joka on liikkeen ulkopuolelta,
mutta tärkeä mentori. Jos teemaan mietitään, niin siskoni ovat tärkeä. Johanna
Wyrval on isosiskoni, hän on lähetystyössä opettajana CTS:ssä (Continental
Theological Seminaryssa). Pikkusiskoni on Ellis Kotilainen, joka toimii paimenena ja
karitsanlihantuojttajana Varpaisjärvellä. Tämä vaikuttaa siis tulokulmaan, kun
mietin asiaa.
TOMMI: Vanhemmat ovat esimerkkinä. Seurakunnassa myös niin, että
tulin uskoon tammikuussa 2003 Kouvolan helluntaiseurakunnassa. Koin suurena johdatuksena,
että siellä oli paljon sekä miehiä että naisia, jotka opetuslapseuttivat.
Ripatti Lasse, Jokimäen Ipe, Jokisalon Jarkko, Leppäsen Sauli ja Tarja, jotka
ovat olleet lähetystyössä pitkään Thaimaassa. He investoivat minuun. He
antoivat esimerkkiä, millaista on olla uskova. Menin 2009 Isoon Kirjaan, siellä
opettajat myös antoivat hienoa esimerkkiä. Siellä mentorointisuhde opettajiin muuttunut
kollegasuhteeksi, mutta heiltä olen saanut paljon siunausta oppiessani. Myös
Matilta, jonka kanssa väittelin asiasta paneelissa, olen saanut oppia paljon.
Toimenkuvia ja
määrittelyjä
HEIMO: Kysymys Helenalle. Kiteytit puhelimessa, Raamattu ei
sano, kuka siunaa lapset, siunaa ehtoollisen ja siunaa hautaan. Kysymys on
enemmän toimenkuvista kuin teologiasta.
HELENA: Mainittujen asioiden kohdalla ajattelen kyllä noin.
Arvotamme usein eri tehtävissä, ovatko ne miesten vai naisten tehtäviä. Olen
omassa työssäni tehnyt kaikkea mahdollista. Ei ole tarvinnut lähteä käymään
pohdiskelua, onko tämä nyt teologisesti oikein ja voinko naisena tehdä tätä.
Raamattu ei arvota tehtäviä, ei edes sillä tavalla, että täytyisi olla kaitsija
tai diakoni tai muuta. Raamattu ei ota asioihin tehtävinä kantaa. Olen voinut
hyvällä omallatunnolla siksi voinut paneutua itse tehtävien hoitamiseen.
TOMMI: Mielestäni
liikkeessä on rajoitettu naisia liikaa. Oltiin sitten komplementaareja tai egalitaareja,
niin kuitenkin liikaa on rajoitettu palvelutehtäviä. Ei niitä tarvitsisi
rajoittaa niin monessa. Jos Foibe toimi Uuden testamentin aikaana diakonina,
niin aika laajaa kirjoa palvelutehtäviin kuuluu, vaikka olisi komplementaari.
Vaikka pastorin tehtävän suorittaminen kuuluisi miehelle, niin kyllä silti
paljon voi tehdä.
"Mielestäni liikkeessä on rajoitettu naisia liikaa. Oltiin sitten komplementaareja tai egalitaareja, niin kuitenkin liikaa on rajoitettu palvelutehtäviä."
NIILO: Joissakin seurakunnissa tämä on kuuma peruna. Eräässä
seurakunnassa, eräällä paikkakunnalla naiset otettiin mukaan jakamaan ehtoollista
– sitähän he olivat tehneet jo vuosikymmenissä toisilleen penkissä – mutta nyt
ensimmäistä kertaa heidät otettiin lavalle miehen rinnalle. Seurauksena
seitsemän tai kahdeksan jäsentä erosi seurakunnasta ja liittyi seurakunnasta. Se
oli heidän mielestään Raamatun vastainen askel, ja he päätyivät muualle. Tämä
näyttää olevan vielä aika kuuma peruna joissakin seurakunnissa, vaikka ei
tarvitsisi olla.
PILKKU: Tämä voi olla sukupolvinäkökulma, mutta
tehtävänimikkeet tuntuvat kikkailulta. Eli ei toisaalta rajoiteta naisia, mutta
he eivät saa olla pastoreita, ja kehitellään toiminimike, joka sopii teologiaan
– välittämättä käytännössä siitä, mitä naiset
tekevät. Jos nainen toimii pastoraalisessa tehtävässä, niin miksi ei myönnetä,
että nainen sitten on pastori? Nainen on historiassa ollut evankelista, ja se
sopii meidän omaantuntoomme, vaikka monet naiset ovat oikeasti toimineet
pastoreina tai apostoleina. Tämä tuntuu hassulta nimiltä kikkailu.
Epävarmuus
toiminnassa
HEIMO: Kysymys: Sanoit Pilkku, että nykyisessä tilanteessa toimintamalleiltamme
puuttuu logiikkaa. Se tuo epävarmuutta, kun koskaan ei tiedä, mikä käytäntö
missäkin seurakunnassa on.
PILKKU: Nyt ei ole selkeää linjausta naisten asemasta. En
sano, että helluntaiherätyksen pitäisi ottaa yhtenäinen kanta, vaan että
seurakunnissa selkeytetään omaa näkökulmaa. Tämä aiheuttaa naistyöntekijälle
epävarmuutta, kun voi aina miettiä, ärsytänkö minä jotain, kun teen tätä tai
tuota. Nykyinen tilanne mahdollistaa sen, että yksittäinen vanhimmistoveli voi kesken naisen työkauden nostaa pöydälle
väitteen, että naisten toiminta ei ole teologisesti oikein. Silloin
naistyöntekijä on hirvittävän haavoittuvassa asemassa. On hyvä, kun Kauko Vehniäinen
sanoi alustuksessaan, että naisten kohdalla on suoraa syrjintää ja
työpaikkakiusaamista. Meidän pitää liikkeenä pystyä puhumaan tästä.
"Nykyinen tilanne mahdollistaa sen, että yksittäinen vanhimmistoveli voi kesken naisen työkauden nostaa pöydälle väitteen, että naisten toiminta ei ole teologisesti oikein."
HELENA: Nimikkeistä voisin sanoa jotain. Vuosia on jo paljon
takana työssä. Pystyn itse omalla kohdallani elämään kutsumustani, vaikka
virallinen nimike olisi pyhäkoulunopettaja. Kuitenkin, jos toimenkuvani
sisältää vainajien siunaamista, niin hänen omaisensa, jotka eivät välttämättä
tunne kulttuuriamme, voivat olla hyvin hämmentyneitä, jos hautajaisten käsiohjelmassa
lukee, että hautaan siunaamisen suorittaa ”Helena Korhonen, pyhäkouluopettaja”.
Heille tulee tunne, arvostetaanko meitä vai ei. Siksi nimikkeiden olisi hyvä olla
sellaisia, että ulkopuolinen tietää, mitä henkilön toimenkuvaan kuuluu. Kun
olen ollut perhetyöntekijä, niin ihmiset ovat olleet ihmeissään siitä, että en
teekään samoja asioita, joita sekulaaripuolen perhetyöntekijät tekevät.
PILKKU: Elämme sosiaalisessa todellisuudessa, ja kieli
tarkoittaa jotain. ”Vanhimmistoveli” tarkoittaa meille jotain roolia. Mielestäni ei ole vain niin, että roolit ja
nimikkeet viestivät jotain ulkopuolelle, vaan ne tuovat selkeyttä myös yhteisön
sisällä.
ANTTI: On silmiinpistävää nimityskikkailuissa ja
porsaanreikien etsimisessä, että kun kysytään teologiaa, se on kyllä vakaata ja
hyvin perusteltua, mutta käytännössä kaikki selkeys katoaa. Käytännöstä tulee
epäjohdonmukaista, jolloin herää kysymys tai oikeastaan väite: tässä on kyse paljon
muusta kuin teologiasta. Siitä syntyy epäjohdonmukaisuus. Väitän, että
nimikkeillä on symboliarvoa ja arvovaltalatausta. Päästään siis kysymykseen sukupuolten
välisestä vallanjaosta ja pelisäännöistä. Kyse ei ole teologiasta, vaan
kulttuurisista ilmiöistä.
Hedelmää ja
vaikutusta
HEIMO: Kysymys Antille, kun alustuksessakin mietittiin
hedelmää. Pohdit aikaisemmin keskustelussa, millaista hedelmää kasvamme, vai
olemmeko säilömässä edellisten sukupolvien hedelmää.
ANTTI: Viime yönä tuli mieleen, että tämä on kuin
raamatunkohdasta, jossa viimeisenä päivänä kerromme, että kätkimme saamamme leiviskän
maahan emmekä muuttaneet mitään. Meidän teologiallamme on seurauksia siinä,
millaista maailmankuvaa edistämme. Se on tarkoituskin. Haastan teologiaamme
arkielämän testiin. Teologinen esitys voi kuulostaa hyvältä ja kuulostaa
toimivalta, mutta pystyykö seuraavan askeleen viemään eteenpäin? Olen kolmen
lapsen isä, kaksi poikaa, yksi tyttö. Arkielämässä kysymys on, kasvatanko
kolmannen lapseni, tytön, ajatuksella, että olet lahjakas tyttö, mutta älä
elämässä ota liikaa vastuuta, kun suurimmat vastuut on annettu sun veljille.
"kasvatanko kolmannen lapseni, tytön, ajatuksella, että olet lahjakas tyttö, mutta älä elämässä ota liikaa vastuuta, kun suurimmat vastuut on annettu sun veljille."
[Hiljaisuus ja aplodit]
Roolit ja kulttuurin muutokset
HEIMO: Helenalle, kysymys. Puhuit siitä, että nykyperheissä isät
laittavat ruokaa, mutta seurakunnassa roolit jaetaan tarkasti.
HELENA: Seurakuntien jäsenjakauma on suurin piirtein
sellainen, että 65–67 % on naisia. Näin ollen 33–35 % on miehiä. Voisiko tälle
pyrkiä aktiivisesti tekemään jotain? Olen saanut lapsuuteni käydä pyhäkoulua, jota
isäni piti. Nainen oli hänen rinnallaan, joten molemmat mallit olivat läsnä.
Toivon, että seurakuntien perheiden kasvavat pojat saisivat miehen mallin
mahdollisimman varhaisesta saakka. Varoitan Ari, sä olet esimerkkinä nyt, enkä
ole kertonut siitä. Ari sanoi, että hänen on tehnyt mieli alkaa vetää perhemuskaria,
mutta sitten hän on miettinyt, että eikö sen pitäisi olla naisten juttu. Minä
toivon kuitenkin näkeväni, että vaikka sitten isien ja poikien perhemuskareita!
Tuolle miesten pienelle määrälle on
tehtävä jotain, koska muuten kohta meillä ei ole miehiä valittavaksi edes sinne
vanhimmistoon.
"Tuolle miesten pienelle määrälle on tehtävä jotain, koska muuten kohta meillä ei ole miehiä valittavaksi edes sinne vanhimmistoon."
PILKKU: Kokonaisuus liittyy isoon kulttuurinmurrokseen, eli
tässä pelätään, että tämän kautta tulee sukupuolineutraalius seurakuntiin, eli
meiltä katoaa, mikä on mies ja nainen. En ole tavannut ketään egalitaaria, joka
haluaisi sekoittaa käsityksen sukupuolista. Kuitenkin tässä kulttuurin
muutoksessa on hyvääkin. Mun kaveripiirissä on omistautuneita isiä, ja he ajattelevat
tämän ajattelevat isän roolin tosi hienona. Isyys on kuitenkin muuttunut tosi
paljon 20–30 vuoden aikana, ja tämä on tosi uusi juttu, että isät ajattelevat
näin. En sanoisi, että voi kauheaa, isät hoivaavat lapsia, eksytystä, vaan että
hienoa! Kiitos Herralle, kiitos, että on hoivaavia isiä!
HEIMO: Tommille kysymys naisen asemasta seurakunnassa:
kyseenalaistammeko samalla miehen aseman perheen päänä.
TOMMI: Ensin edelliseen. Komppaan tässä, että olen
murheellinen seurakunnassa siitä, että miesten aktiivisuus ei ole meidän
liikkeessä sellaista, mitä se voisi olla. Kun mietitään pyhäkoulutyötä, niin miksei
mies voisi siellä olla? Itse aloitin pyhäkoulun opettajan apulaisena. Nuorisopastorina
toiminut nainen pyysi mua mukaan, ja lähdin. Meidän seurakunnassa on monta
hyvää esimerkkiä siitä, miten miehet olivat lapsityössä mukana. Olin tiimeissä
mukana. Sellainen olisi tosi tärkeää! Samoin olisi tärkeää, että myös aikuisissa
miehissä olisi näin, sillä usein sisaret ovat hienon aktiivisia, kiitos siitä,
mutta miesten pitäisi ryhdistäytyä.
Perheen päänä toimimiseen liittyen. Kyseenalaistetaanko
tässä miehen asema perheen päänä? Matti esitti Paimen plussassa, kantaa, että
on egalitaari ja ajattelee, että seurakunnassa ei ole eroa miehille ja naisille,
mutta perheessä on jonkinlainen johtajuusasema. Eli miten Matti sitä argumentoi
Naispastoriblogissa, että voi olla egalitaarikannassa, että mies on ns. perheen
pää, mutta kaikilla egalitaareilla ei ole näin. Voi olla yleisempää, että
roolieroa ei ole perheessä eikä seurakunnassa. Riipuu siitä, mitä
egalitaarisuus on ja miten sitä sovelletaan.
Keskustelun asetelmista
HEIMO: Tuntuu siltä, että seurakunnassa saa olla erilaiset
ehtoolliset, kun on gluteenittomat, laktoosittomat, kompleementaarikot, ja
egalitaarikot. Iloitsen kuitenkin hyvästä keskustelusta. Haluaisin kuitenkin
mennä henkilökohtaisella tasolla ennen kuin katsotaan kehitystä, miten käytännössä
mennyt ja miten historiassa mennyt. Vähän raapaisen syvempään:
Helena ja Pilkku sanoivat, että tässä on vaara, että
keskustelu hiljennetään sillä, että naisella on oma lehmä ojassa. Eli omat
pyrkimykset ja naisena tähän keskusteluun osallistuminen sisältää jännitteen.
Pilkku, mainitsit asiasta.
PILKKU: On epäkiitollinen asema olla tässä naisena. Totta kai ajattelen, että moni ajattelee, että mä olen pyrkyri. Just oli tekstiviestikysymyksissä siitä ajatusta, että naiset pyrkii valtaan. Monet naistyöntekijät kokevat keskustelun tosi epämiellyttävän. Voi käydä, että ilmapiiri kiristyy ja naisten työilmapiiri huononee. Ei tämä ole kiva asema olla tässä. Mutta olen ajatellut, että olen mukana Naispastori-blogissa, ja kun on saatu palautetta siitä, niin olen käynyt ajatuksen läpi, että mieluummin leimaudun ja pidän nyt ääntä, koska näen, että tämä on herätysliikkeen kannalta tärkeä ja ansaitsee keskustelun, niin vaikka leimaudun, niin 10 vuoden päästä jonkun nuoren naisen ei tarvitse olla paneelissa keskustelemassa aiheesta.
"mieluummin leimaudun ja pidän nyt ääntä, koska näen, että tämä on herätysliikkeen kannalta tärkeä ja ansaitsee keskustelun"
[Aplodit]
HELENA: Kutsumukseeni ei kuulu olla luomassa uraani. Minulla
ei ole kutsua olla ajamassa naisasiaa. Jos haluaisin luoda uraa, olisin ihan
muualla.
[Aplodit]
Naisia Jumalan käytössä
HEIMO: Olen kuunnellut keskustelua, myös Vehniäisen Kaukon
puheenvuoroa. Pyydän anteeksi sisarilta, että esimerkeiksi nostamamme naiset
ovat vainajia. Monet naiset kelpaisivat esimerkeiksi. Ehkä veljinä koemme, että
on helpompi kehua kuolleita naisia. Sorrun silti tähän, mutta valmistin tämän
kommentin tähän väliin, ennen kuin tämä leidi ehti kuola. Hautasin hänet toista
viikkoa sitten; hän oli Helvi Halme, siirtyi taivaaseen 93-vuotiaana.
Vuonna 1948 hän valmistautui Etiopiaan lähtöön, 1953 hän meni
Etiopiaan ensimmäistä kertaa keisarillisen perheen kotiopettajaksi.
Keisarillisen perheen jäsenet jopa toivoivat, että hän adoptoisi yhden hänen
lapsistaan. Hän oli näin luotetussa asemassa. Kun hän lähti sitten
lähetystyöntekijänä, hän oli Addis Abebassa. Parisenkymmentä ihmistä kokoontui
peltihökkelissä, nyt kirkkokuntaan kuuluu muutamia miljoonia. Soitin muutama
vuosi sitten Etiopian helluntailiikkeen tärkeälle henkilölle. Hän esitäytyi
Helvi Halmeen pyhäkoulupoikana. Hän on teologian tohtori, mutta sanoi, että kun
haluaa, että ihmiset uskovat, niin hän kaivaa Helvin aikaiset pyhäkoulumuistiinpanonsa
esille. Niillä seurakunnat syntyivät.
Helvi lähetteli kotiin tultuaan joulukortteja. Hän kirjoitti
132–137 postikorttia jouluisin, että niitä olisi mennyt kaikkiin seurakuntiin,
joita oli ollut perustamassa.
Kun tulin Kuopioon, löysin hänen muistiinpanonsa. Hän on
kirjoittanut, että joka päivä kun tulin kotiin, suljin oven ja itkin. ”Se maa,
jota rakastin, ei enää tarvinnut minua. He luulivat, että minä olen vahva.”
Nämä sanat on kirjoitettu ruutupaperille lyijykynällä. ”He luulivat, että minä
kestän, mutta minä itkin.” Hän on kirjoittanut sen omaan päiväkirjaansa. Kävin
2005 tekemässä haastattelua hänestä. Kun hän oli ollut Suomessa vähän aikaa aikanaan,
ja Orvokki Virta, hänen työtoverinsa oli lähdössä, niin hän sanoi, että mene,
minä en lähde mihinkään, minä rakastan tätä maata. Kuitenkin Jumala näytti
unen, että Orvokki on Aasiassa, ja Jumala näytti talon nurkan. Jumala sanoi
hänelle, että tässä on uusi kotisi. Unessa Helvi protestoi ja sanoi, että minä
en halua. Kysyin häneltä, mitä Jumala sanoi siihen. Helvi istui arvokkaasti
tuolissaan ja sanoi, että Jumala ei sanonut mitään, ”sillä hänellä ei ole
tapana riidellä minun kanssani.”
Tästä syystä pyydän, että muistakaamme tänään niitä
kyyneleitä, joita itkemme kutsumuksen kantajan kanssa. Niilo Närhi, 80-luvun
alussa huusimme Saalemin ylätasanteelta aamenta, kun tehtiin rajuja päätöksiä
ja linjat vedettiin suoriksi. Meillä oli sisälähetyksen maksama villapaita ja
samanlaiset salkut mukana. Paljon on nähty, ja Jumalan myllyt ovat jauhaneet.
Kerro jotain maailmalta terveisiä, mitä olet oppinut Jumalan valtakunnasta.
NIILO: Vierailemme monessa seurakunnissa. Yksi merkittävä
tapaus oli, kun keskustelimme Kiinan kotiseurakuntaliikkeen johtavan pastorin,
Zhang Rongliang, kanssa. Mies on istunut 23 vuotta vankilassa ja johtaa
seurakuntaliikettä, jossa noin 10 miljoonaa jäsentä. Harvemmin tällaisen kanssa
pääsee matkaa tekemään. Keskustelimme eri asioista myös Kiinassa tapahtuvista
kuvioista. Kun tapasin miehen johtotiimiläisiä viimeksi, niin mies oli vankilassa.
Kolmesta kaksi tapaamaan tulleesta top-johtajasta oli naisia. He hoitavat
seurakuntaliikettä. Kun keskustelin Zhangin kanssa, miten kiinalaiset näkevät
naisten palvelumahdollisuuden, hän vastasi, että Kiinan seurakunnissa ei
katsella sukupuolta, vaan armoitusta ja kutsumusta. Tällä hetkellä Zhangin arvion mukaan Kiinan maanalaisista seurakunnista
johtajista 60 % on naisia. Ei kutsuta pastoreiksi, ketään ei kutsuta
vanhimmiksi, vaan kaikki ovat ”setä” tai ”täti”. Kiinan kotiseurakunnissa
alleviivataan perheyhteyttä. Siellä kulttuuri on erilainen. Joka tapauksessa
täytyy sanoa, että vaikka en ole törmännyt sisar Juniaan (josta keskusteltiin),
niin olen törmännyt matkoillani naisiin, joita kutsun apostoleiksi. Pikkusen
logiikkani on koetuksella, jos sanotaan, että se on Jumalan tahdon vastaista.
Niin minä esitän itselleni kysymyksen, miksi Jumala sitten valitsee naisia
Kiinassa ja Etelä-Koreassa ja käyttää heitä vahvasti apostolisessa
palvelutehtävässä ja seurakunnan johtajina, jos se on hänen tahtoaan vastaan.
Tämä on kysymys, joka on mieltä askarruttanut monta kertaa. Olen omassa
käsityksessäni matkan varrella lakannut huutamasta niitä aamenia, joita Hempan
kanssa joskus huusin.
"Tällä hetkellä Zhangin arvion mukaan Kiinan maanalaisista seurakunnista johtajista 60 % on naisia."
PILKKU: Joidenkin naisen
palvelutehtäviä selitetään joskus "hyväksyvästi", että kyllähän Jumala käytti Bileamin
aasiakin. Kuitenkin voi arvioida, millaiseen maailmankuvaan tämä liittyy. Toinen,
mitä on tarjottu, että nainen on aina Jumalan kakkos-, kolmos- tai
nelosvaihtoehto, kun kukaan miehistä ei vain suostunut lähtemään.
Henkilökohtaisesti tätä on kauhean vaikea sovittaa omaan Jumalakuvaani.
"Joidenkin naisen palvelutehtäviä selitetään joskus "hyväksyvästi", että kyllähän Jumala käytti Bileamin aasiakin. Kuitenkin voi arvioida, millaiseen maailmankuvaan tämä liittyy."
HELENA: Jumala on minunkin päiväni kirjoittanut kirjaansa.
Siihen onneksi saan uskoa.
Miten käytännössä tilanteet näkyvät?
HEIMO: Pilkulle rohkaisuksi, että tähän saakka Bileamin
aasivertauksen vedoten olemme valinneet vain miehiä. Kuitenkin Pilkulle: olet
ollut pastorina. Onko tunnemuistoja asiasta, miten käytännössä koet, onko
erottelu tullut vastaan?
PILKKU: On tullut jotain tilanteita. Itselleni tärkeintä oli
pastoripalaverin yhteys, jossa yhdessä toimittiin. Kuitenkin jotain tilanteita,
joku vanhimmiston saunailta, johon miespastorit luonnollisesti voivat mennä,
mutta eivät naiset. Mä olen ajatellut sitä laajemminkin, että jos totuttu
kulttuuriin, että jos pidetään miesten saunailtoja, niin naisten mukaantulo
sotkee perinteet. Siihen voi liittyä sellaista.
HELENA: Rahnaston Rami on suoraan tuossa edessä. Oli
joitakin vuosia sitten ihana vanhimmiston yhteinen päivä. Pastorit ja
vanhimmisto toimivat yhteisenä tiiminä, eivät sulje toisiaan pois. Olen
kotiseurakunnalle kiitollinen siitä, että koen, että mulla on vahva ja hyvä
vanhimmiston ja johtoryhmän tuki. Olen koko ajan erilaisissa tilanteissa
kokenut vanhimmistotyöskentelyssä tulleeni kuulluksi. Omalta osaltani yritän
toimia niin, että yritän ansaita luottamuksen. Omalta osaltani todella arvostan
vanhimmistoa. Seurakunnan johtamisasetelma on niin, että ei ole ongelma,
vanhimmiston tulee johtaa seurakuntaa Jumalan johdossa.
ANTTI: Tämä on vakava asia. Kysymys siitä, meneekö
vanhimmistoveljet keskenään saunaan vai tyytyvätkö paistamaan makkaraa, on
käytännön kysymys, mutta jos työyhteisöön otetaan nainen mukaan, hänet täytyy
ottaa mukaan täysvertaisena. Ei ole vaihtoehtoa, että yksi työyhteisön jäsen
syrjäytetään yhteydestä. Eilen puhuttiin, että pitääkö raastuvassa testata,
onko meidän käytännöt toimivia [viittaa kolehtikäytäntöön]. Tämän voisi testata
raastuvassa. Jos ei olla valmiita
ottamaan naista työntekijäksi tasavertaisena, niin älkää sitten palkatko.
"Jos ei olla valmiita ottamaan naista työntekijäksi tasavertaisena, niin älkää sitten palkatko."
HEIMO: Moniko meistä veljistä suostuisi, että joku meistä
jätetään pois jonkun rajoitteen ja esteen takia ja tulisimme syrjityksi?
Kommentteja ja kysymyksiä: Moniko on tullut uskoon naisevankeistan
työn vaikutuksen kautta. [Noin viidennes nousi ylös]. Esko Rautio mainittiin,
hän on tullut uskoon Aino Linnasen työn kautta.
Käsitteiden määrittelyä
HEIMO: Tommi, avaatko egalitaarin ja kompelemtaarin?
TOMMI: Egalitaari ei usko roolieroon. Eglitaarien leirin
sisällä on erilaisia näkemyksiä, voi olla raamatun arvovaltaan uskovaa, esim.
Philip Payne, joka näkee tulkinnallisena asian, mutta näkee, ettei Raamattu
kiellä naisen pastoriutta eikä annan pysyvää mallia roolierosta. Mutta jotkut
egalitaarit, kuten Matti, sanovat, että rooliero on perheessä. Komplemenetaarit
näkevät, että tasa-arvoisuus, mutta roolierot perheessä ja seurakunnassa. Kolme
kantaa komplementaarisuuden sisällä: 1) pastorin rooli miehelle, 2)
luterilaisen herätysliikkeiden kanta, että pastorin virka on varattu miehille, mutta
nainen voi opettaa. 3) myötätuntoinen komplementaari, esim. Craig Blomberg,
nainen voi toimia vanhimpana ja pastorina, mutta joku rooliero, että ylin
auktoriteetti on jätettävä miehelle.
PILKKU: Kysymys. Jos nainen ei saa opettaa, ja yleensä se tarkoittaa,
ettei saa opettaa sunnuntaikokouksessa, minkä takia naiset saavat opettaa
pyhäkoulussa, kun onko se vähemmän hengellistä tai vähemmän auktoriteettia,
niin kun lapsiin opetus vaikuttaa eniten? Eli vaatimampi ja enemmän vaikutuksia
luova rooli on niillä, jotka opettavat lapsia.
TOMMI: Komplemetaristit näkevät sen 1. Tim 2:12:n mukaan.
Siinä nähdään, että erityisesti miesten opettaminen kielletään, eli tämä viittaisi
pastoraalitehtävässä tapahtuvana miesten opettamiseen. Eli kun koko seurakunta
on kokoontunut, niin se normaali opettamistehtävä kuuluu pastoreille ja
vanhimmille. Tämä on yleisin ajatus, mutta on erilaista käsityksiä toki.
HEIMO: Asia ei ole mustavalkoinen, vaan meiltä löytyy
tulkinnan kirjoa, vaikka joskus Niilon kanssa joskus vahvasti aamenta sanomme
jotain.
Eri käytäntöjä
HELENA: Kaksi muistoa. 80-luvulla olin saanut tehtäväkseni
olla vastuussa sunnuntai-illan evankeliointikokouksesta. Tiesin seurakunnasta
yhden naishenkilön, että hän on aktiivisesti Perjantai Kristukselle
-toiminnassa. Soitin hänelle ja pyysin, voisiko hän antaa henkilökohtaisen todistuksensa
evankelointi-illassa. En ollut lainakaan varautunut siihen, kun hän haukkui
minut lyttyyn. Hän sanoi, miten on pettynyt Esko Rautioon, että päästänyt
tilanteen niin pahasti, että minä voin pyytää tällaista. Sanoin, että
osallistut vahvasti Perjantai Kirstukselle -työhön, niin hän kysyi, etkö tiedä,
että naisen pitää vaieta seurakunnassa? ”Seurakunta” oli hänelle rakennus. Hän
ei uskaltanut tunnustaa uskoaan Jeesukseen rakennuksessa.
Toinen muisto. Olin samassa rakennuksessa, ja olin vähän
tottuneempi. Olin aloittamassa sunnuntain päiväkokouksen saarnaa. Kun
alkukokous meni, ja kokouksen vetäjä sitten
sanoi, että kun nainen ei saa opettaa, niin Helena tulee varmaan antamaan
meille kehotuksen ja lohdutuksen sanoja.
"kokouksen vetäjä sitten sanoi, että kun nainen ei saa opettaa, niin Helena tulee varmaan antamaan meille kehotuksen ja lohdutuksen sanoja."
NIILO: Luulen, että meidän olisi hyvä mennä fundamenttiin,
eli mistä tässä on kysymys. Keravan vahimmistossa on keskusteltu asiasta ja
naisten asemasta jo kahden vuoden ajan. On päädytty siihen, että nainen voi
palvella kaikissa tehtävissä, mitä ikinä seurakuntaelämässä on. Osa on sitä
mieltä, että jopa vanhimpana. Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikessa muussa, paitsi
ei vanhimpana. Keravalla on tehty päätös, että emme nyt halua repiä vanhimmistoa
ja seurakuntaa, että lähtisimme äänestämään, vaan me olemme tehneet päätöksen,
että pyrimme nyt kaikin tavoin nostamaan naiset ylipäätään kaikkiin
palvelustehtäviin seurakunnassamme, jotta he saavat mahdollisuuden palvella
ihan kaikessa, paitsi ei vielä vanhimmistossa. Suurin ongelma meillä kuitenkin
on se, että naisilla on hyvin vähän palvelumahdollisuuksia, ja tätä halutaan
tätä muuttaa selkeästi. Ei tarvitse
mennä kauas Suomesta, niin on Ruotsi, Norja ja Tanska, joissa on samantyyppiset
helluntailiikkeet, joissa kaikissa naiset palvelevat vanhimpina. Tämä voisi
olla hyvä kautta linjan, että jos meillä ei ole mitään sitä vastaan, niin
nostaisimme naiset esille ja yrittäisimme saada ainakin muihin kuin
vanhimmistoihin. Kymmenen vuoden päästä voi olla eri juttu.
"Ei tarvitse mennä kauas Suomesta, niin on Ruotsi, Norja ja Tanska, joissa on samantyyppiset helluntailiikkeet, joissa kaikissa naiset palvelevat vanhimpina."
PILKKU: Toivon, että olisi tilaa eri tavalla ajatteleville.
Jos joku seurakunta päättää nimittää vanhimmistoon naisia, niin heitä ei kivitettäisi.
Eli kestettäisiin, että seurakunnat tekevät erilaisia linjauksia.
Mitä asioille pitäisi tehdä?
HEIMO: Loppuun kysymys: Mitä konkreettista muutosta
tahtoisitte, että naisten palvelutyö helpottuisi. Miten konkreettisesti sanotte?
Tehdään hienoja päätöksiä ja linjapäätöksiä, on jopa pöytälaatikko seurakuntia
ja kirkkokuntia, että emme perusta pöytälaatikkopastorin virkoja.
TOMMI: Tilanne kestämätön, sillä ei ole selkeä.
Selkeytetään. Seurakunnat voisivat keskustella. Käykää seurakunnan johdon
kanssa keskustelua, että löytyisi noudatettava linja. Tärkeintä on Raamatun
auktoriteetin pysyminen. Tämä naisten rooli ei ole keskeinen asia opin kannalta,
mutta se on tärkeä, koska se vaikuttaa kaikkeen käytännön tekemiseen. Ettei
mennä siihen, että homoseksuaalisuuden harjoittamien OK.
ANTTI: Ehdotan, että
kaikki seurakunnat avaavat kaikki tehtävät naisille. Vaihtoehto B on, että
kaikki Suoren seurakunnat määrittävät kantansa kysymyksiin. Toivoisin, että
kanta määritettäisiin, jotta siihen voi reagoida. Eli voi miettiä, haluaako
liittyä tuolla tavalla ajattelevaan seurakuntaan. Huonoin ajatus on, että jokainen
voi olla eri mieltä. Silloin vastuu kaatuu niiden päälle, jotka eivät ole
yleisen linjan mukaisia.
"Ehdotan, että kaikki seurakunnat avaavat kaikki tehtävät naisille."
PILKKU: Veli puhuu asiaa. UT:ssa pastorin ja vanhimman
roolin välillä ei ole erotusta. Myös vanhimman roolin voisi avata naisille.
Jokainen seurakunta tekee linjauksensa. Anttia kompaten, että seurakunnat
uskaltaisivat tehdä linjauksia. Ja jos nainen palkataan, niin hänen takanaan
pitää seistä loppuun asti.
HELENA: Jos Leevi ja Anssi ovat kuulolla, niin Paimen
Plussaan rajoitetaan ainakin mielipidekirjoitukset aiheesta, ja jos ilmenee,
että kyseessä on pastori tai vanhin, niin ei julkaista tekstiä RV:n
mielipidepalstalla, jonka joku juuri uskoontullut voi lukea, vaan että
keskustelu olisi tarkoitettu pastoreille tai vanhimmille. Se olisi rakentavampi
foorumi. Helpottaisi myös työtämme.
NIILO: Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen,
heijastelemaan omaa olemustaan. Jos miehet ja naiset rinta rinnan tekevät
työtä, niin rohkaisen tähän, että nostetaan naiset kaikkiin palvelutehtäviin.
Silloin Jumalan olemukseen liittyvä kokonaisuus tulee paremmin yhdessä esille.
HEIMO: Toivotaan kunnioittavaa keskustelutapaa, joka ei ole
ylimielistä, vaan kunnioitetaan ja pyritään perustelemaan näkemykset
perustelemalla Raamattua huolellisesti.
________________
Keskustelun myyränä toimi Markus Mäenpää, joka on Keuruun helluntaiseurakunnan osa-aikainen seurakuntapastori ja teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien painileikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.