Naisten paikasta seurakunnassa on väännetty pitkään ja punasävyisesti. Ristin Voitto -lehden palstoilla asiasta on väännetty tänä vuonna kuten myös menneinä vuosikymmeninä, mutta asia on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Helluntailiike tarvitsee sitä, että myös naiset saavat vapauden toimia niissä tehtävissä, joihin Jumala on heidät varustanut – myös johtamisessa.
Naisten johtajuus on raamatullista
Naisten johtajuutta seurakunnissa vastustetaan usein lähtökohtaisesti siksi, että se on epäraamatullista: "Uusi testamentti kun selkeästi kieltää, että nainen ei voi johtaa seurakuntaa, joten naisjohtajuuden kannattaja voi joko palata takaisin miesjohtajuuteen tai varata Raamattu vessapaperiksi." Ulkopuolisesta asetelma saattaa näyttää hassulta, mutta helluntailaisuudessa Raamatun arvostus on korkeammalla kuin Alfa Centaurin etäisyys maanpinnasta, joten syyte on vakava. Kuitenkin lähemmin tarkasteltuna tilanne ei ole näin yksioikoinen.
On mahdollista tehdä tiukka keissi sen puolesta, että naisten johtajuus on raamatullista. Jo luomisessa Eeva asetettiin Adamin kanssa yhdessä hallitsemaan, ei tämän lattialuuduksi tai kodinkoneeksi. Syntiinlankeemus loi kuitenkin asetelman, jossa yhteys vääristyi kilpailuasetelmaksi. Tapahtui välissä mitä tahansa, niin viimeistään Uuden testamentin puolella löydämme naisia alkuseurakunnan johtajistosta. Apostoli Junia (Room. 16:7) mainitaan ohimennen, mutta Paavali julistaa vähemmän vaatimattomasti, että hän on arvostettu apostolien joukossa. Jos nainen saattoi olla apostoli eli Jeesuksen ylösnousemuksen suora todistaja ja seurakuntia istuttava kommando, kysymys naisten johtajuudesta on melkein sillä taputeltu.
 |
| Sekä miehiä että naisia tarvitaan. Yhdessä, ei vastakkainasetteluilla. |
Eikö Uusi testamentti vaiennakaan naisia?
Entä sitten kaikki muut Uuden testamentin tekstikohdat, jotka tekevät selväksi, että naisilla ei ole asiaa seurakunnan ratin taakse? Ensimmäiseksi joutuu miettimään, että jos kerran Paavali itse kehuu naisjohtajia kirjeissään, hänen tekstiensä naisia rajoittavat kohdat voi olla syytä ottaa tuoreeseen tarkasteluun. Kun naisen käsketään olla ”yhden vaimon mies” (1. Tim. 3:2), kummasti sisar Foibe tuntuu täyttävän tämän määritelmän, kun puhutaan diakoneista (1. Tim. 3:12; Room. 16:1). Naisten täysi vaimennus seurakunnassa (1. Kor. 14:34–35) tuskin tarkoittaa täyttä hiljaisuutta, koska muualla Paavali hyväksyy naisten ääneen profetoimisen (1. Kor. 11:5). Samoin on yhtä vaikea kuvitella, että Junia olisi ollut apostolikolleegion mykkä seinäkukkanen. Naisten täysi alamaisuus (1. Kor. 11:7–10) saa eri sävyjä, kun koko tekstikohta luetaan kokonaisuutena, ja kohta rakentaa lopulta sukupuolten vastavuoroisuutta ja keskinäistä tasavertaisuutta Jumalan edessä. Naisten hallintaa ja johtajuutta vaientavaksi tulkittu 1. Tim. 2 paljastuu myös lähemmässä tarkastelussa tekstiksi, joka kitkee seurakuntaan pesiytynyttä harhaoppia. Myös tekstin kääntäminen sinänsä on lähes eeppinen urakka.
Nimi on ja ei ole enne
Blogin nimestä huolimatta emme pyri vain saamaan naisia pastoreiksi. Tarkoitus on tarjota visio siitä, että Jumala on tarkoittanut miehet ja naiset yhdessä toimimaan seurakunnan johtajina. Seurakunta tarvitsee niin isiä kuin äitejäkin. Pyrimme tarjoamaan keissin, joka tarjoaa Raamattua ja helluntailaisuutta kunnioittavan vision siitä, että seurakunnan johtajuus ei ole sidottuna kromosomeihin.
Tämän blogin tarkoitus on puskea keissi sen puolesta, että Suomen helluntaiseurakunnat voivat avata kaiken johtajuuden naisille. Helluntailiikkeen ulkopuolisille lukijoille tekstien maailma ei ehkä aukea samalla tavalla, mutta tämä voinee toimia ikkunana helluntailiikkeeseen.
Mielenkiintoista matkaa, tästä se alkaa!
_________________
Hei Markus, mielenkiintoinen blogi, ihme, ettei ole kommentteja vielä tullut :)
VastaaPoistaVoisitko määritellä tulevissa postauksissa erot sanojen johtaja, paimen/pastori ja vanhin välillä? Se selkeyttäisi keskustelua. Ehkä olisi hyvä myös mainita sana apostoli ja miten määrittelet sen nykyajassa. Kiitos!
p.s. kävin itse blogissani läpi tuota eeppistä urakkaa eli 1 Tim 2 "Lastensynnyttäminen pelstaa" teemaa. Se on haastava paikka, mutta ymmärrettävä.
Moi Henna! Kiitos mielenkiinnosta! Facebookin puolella keskustelu on jo vähän riehunut, mutta kai se tännekin löytää.
PoistaTuossa on kyllä hyviä tarkennuksia. Toisaalta noiden erottelu vaatinee oman postauksensa, sillä haasteena on verrata alkuseurakunnan tilannetta meidän helluntailaiseen tilanteeseemme; vastaavuus ei ole ihan 1:1. Jos kauheasti tiivistää, niin oman näkemykseni mukaan paimen, pastori ja vanhin ovat vain saman kokonaisuuden eri puolia alkuseurakunnassa. Meillä esimerkiksi vanhimmalla ja pastorilla on selkeä rooliero, mutta tokkopa tätä oli olemassa vielä Paavalin seurakunnissa. Apostolin kohdalla tilanne on kimurantimpi, koska meillä ei oikeasti ole yleisesti tunnustettua apostolin asemaa nykyaikana, kun taas alkuseurakunnassa se oli ilmeisen selkeä (seurakuntien perustamista, ylösnousemuksen todistajana olemista, voimallisia tekoja, ym.).
1. Tim. 2 on kyllä aika eeppinen kohta. Meidän Paavali-eksegeettimme Sirkku kirjoittaa aiheesta näillä näkymin ensi kuun puolella, joten jätän aiheen syvemmän ruoppaamisen hänelle =) Luin kuitenkin läpi kaksiosaisen eksegeesisi aiheesta, ja mielenkiintoiselta vaikutti. Kuitenkin itse päätynen juuri siihen, että lapsensynnyttäminen viittaisi Kristuksen syntymään, koska syntymässä on määräinen artikkeli. Kuitenkin kontekstin rakentaminen on kauhean keskeistä tässä; näen, että Paavali vastustaa harhaoppia, joka ottaa kantaa naissukupuoleen itseensä (esim. viittaus vääristyneeseen luomiskertomukseen), joten siitä syystä viittaus on "naiseen". Jos kerran kyseessä on jotain proto-gnostilaista askeettisuutta, niin siinä mielessä Paavali muistuttaa, että juuri yhden tärkeän syntymän kautta koko pelastus on mahdollista. Toisin sanoin, tässä on uuden materian tuottamisesta positiivinen ennakkotapaus Jeesuksen (tai oikeastaan Marian) kohdalla vähän samalla tavalla kuin 1. Kor. 15 antaa fyysisestä ylösnousemuksesta ennakkotapauksen Jeesuksen kohdalla.
Koko eksegeesi tietysti huipentuu siihen, miten tuo hapax legomena "authentein" käännetään (mielestäni selkeä evidenssi puolustaa sitä, että se pitää kääntää "ottaa väärä ja itselle kuulumaton auktoriteettiasema", ei "olla auktoriteettiasemassa"). Samoin määrittelen sozo-verbin tiukemmin soteriologisesti, sillä nähdäkseni se on Paavalille tyypillisempää.
Et varmasti ylläty, että olen itse enemmän Paynen kuin Moon suunnilla tässä eksegeesissä =) Mutta mielenkiintoista pohdintaa, kieltämättä!
Onhan se Raamattu aika mielenkiintoinen kirja :)
PoistaKiitos vastauksesta. Haluan erityisesti tietää, miten määrittelet sanan johtaja. Ymmärrän, että paimen ja vanhin on aika sama nykysuomessa, mutta johtajuushan on erillinen käsite näistä viroista. Minulla ei ole vaikeuksia ajatella naisia johtajina eri töissä ja toimissa edes seurakunnassa, mutta kun puhutaan seurakunnan vanhimmista, haluan olla tarkka miten se rooli määritellään.
En ole nyt kreikankielisen Raamattuni kanssa samalla mantereella, mutta eikö pronomini "hän" ole tässä selkeästi feminiininen eli nainen tai naiset pelastuvat laspensynnyttämisen kautta? Suomeksihan siinä lukee "hän", joka voi tulkita mieheksikin, toisaalta kontekstissa puhutaan naisista. Siinä mielessä ajatus, että jakeessa selitetään "kaikkien" pelastuvan lastensynnytyksen kautta ei mene ihan nappiin.
Meni vähän naispastori-asian vierestä, mutta kun puhutaan naisista ja Uudesta Testamentista niin tässä on yksi kohta...
Tässä on varmaan vähän sitä, että meillä on koko kysymyksen kanssa aika monta luuta kaluttavina, joten en välttämättä pysty tässä antamaan tyhjentävää vastausta. Ehkä osa pakettia on komplisoida seurakunnan vastuutehtävien ja vanhimpien roolijako, jota en pidä kovinkaan uskottavana Raamatun aineiston perusteella. Mutta siitä tarkemmin myöhemmin.
Poista1. Tim. 2:15:sa ei ole kreikassa pronominiä. Kirjaimellisesti käännettynä teksti on "mutta [hänet] tullaan pelastamaan (passiivin futuurin y.3.p) lapsensynnyttämisen kautta, jos pysyy..." (σωθήσεται δὲ διὰ τῆς τεκνογονίας). Viittaussuhde on kuitenkin aika selkeä, sillä edellisessä jakeessa puhutaan naisesta (γυνὴ). Kuitenkin tässä tulee mukaan kokonaisuuden rekonstruointi. En väitä, että tuossa väitettäisiin, että tässä on kyse "kaikkien" pelastumisesta. Kuitenkin koko keissi on siitä kiinni, mitä näemme Paavalin ylipäätään vastustavan. Tekstikokonaisuudesta on selkeää, että seurakunnassa oli harhaoppia, jossa naisia oli jotenkin mukana ja jossa oli jotain kummallista meneillään luomiskertomuksen suhteen, mikä näkyy siitä, että Paavali joutuu kertaamaan luomiskertomusta ja samalla korjaamaan sitä, miten se menikään.
Ja kyllä tämä on ihan naulan kannassa. Meidän agendamme ei ole vain se, että naisten pitäisi saada olla pastoreita. Keissimme on, että UT:n mukaisessa johtajuudessa molemmat sukupuolet ovat mukana.
... ja mä tiedän, että "kirjoitan tästä tarkemmin myöhemmin" on maailman ärsyttävin tapa vastata :D
PoistaBlogia voi seurata myös Facebookissa: fb.me/naispastoriblogi
VastaaPoistaOttamatta millään tavalla kantaa varsinaiseen aiheeseenne haluan ihan yleisellä tasolla heittää kysymyksen, kannattaako minkään voimakkaita vastakkaisia mielipiteitä sisältävän kehällisen asian tiimoilta synnyttää repivää sisällissotaa. Netti on foorumi, jossa ammutaan puskasta ja lyödään tuntemattomia ja puolituttuja ihmisiä "kuin vierasta sikaa". Aikaa ja energiaa kuluu, haavoja tulee, ihmissuhteita katkeaa ja kuilut syvenevät. Ja useimmiten lopputuloksena on se, että kummatkin osapuolet kaivautuvat yhä syvemmälle omiin poteroihinsa. Kokonaisuuden kannalta olisi energiataloudellista ja rakentavaa se, että kristityt yli kaikkien rajojen etsisivät sitä, mikä on yhteistä ja käyttäisivät kaiken energian Mestarinsa viimeisen käskyn toteuttamiseen.
VastaaPoistaEi. Kun juuri noiden argumenttien taakse jääminen on asoioiden hyssyttelyä ja ne jää tabuiksi, kielletyiksi aiheiksi. Ylipäätään helluntaikultuurissa on ollut liikaakin "riidan välttelyä", ei puhuta asioista, kunhan sopu säilyy ja hymyillään. Tämä on toteutunut ihan perhekulttuurissakin. On terveellistä sanoa ajatuksensa ääneen, ja kypsää pystyä ottamaan eriävät mielipiteet vastaan ilman "repiviä" riitoja. Uskon että ainakin nykyiset sukupolvet ovat kypsiä keskustelemaan. Ainakin tämän blogin kirjoittajat ovat liikkeellä täysin asialinjalla eivätkä riidanhalusta. Yksi "Mestarin viimeisen käskyn" toteuttamismuoto on että seurakunta näyttäytyy ulospäin yhteisönä, jossa keskustellaan avoimesti eikä hyssytellä ja lakaista asioita maton alle, ihmisten kutsumuksien kustannuksella.
VastaaPoistaSeurakunnan vanhemmus ei ole sukupuolineutraali kysymys. Tämä toki voi loukata nykyajattelua, mutta Jumalan asetukset ovat ihmisten yläpuolella. Toki "sekstistisestä" ajattelusta on vapauduttava, kuten: "Voinko luottaa naiseen jos hän ajaa autoa?" - mutta samalla on ojentauduttava Jumalan Sanan ilmoituksen mukaan. 1Kor.3:10 Paavali osoittaa, että on vain yksi perusta: Kristus - sekä: katsokoon kunkin kuinka sille rakentaa. Naispappeus/pastorisuus/piispuus on heinistä rakentamista, sillä se perustuu ihmistulkinnan varaan, ei Jumalan asetukseen. Edelleen Paavali perustelee seurakunnan vanhimmistoa perheestä nostetulla ilmoituksella: yhden vaimon mies. Jos kyseessä olisi sukupuolineutraalikäsite, olisi tekstissä jotain muuta, mutta ei ole. Siksi tulisi tyytyä Raamatun tekstin selkikieliseen ilmoitukseen, ilman sen vääntämistä uudenlaiseen kuosiin. Kolmanneksi, seurakunnan vanhin on mies, joka hallitsee kotinsa - tämä on eräs peruste seurakunnan vanhemmudelle, miten mies ottaa paikkansa perheen päänä. Nykymaailmassa nainen toki haluaa olla kodin pää, ja tästä käsin sitten enemmänkin - naispiispa/pappi/pastori. Koko Jumalan asetus hajoaa, koska selkeä yksinkertainen Raamatun ilmoitus ei enää riitä. Surullista. Mutta kuten alussa viittasin, heinistä rakentaminen ei tule kestämään tulen koetusta - siksi tulee nöyrtyä Jumalan Sanan edessä ja tehdä Jumalan tahdon mukaan. Sanon siis ei, naisvanhimmistolle: se ei ole Jumalan asetus.
VastaaPoistaMusta näyttää siltä että täs tarkastellaan asiaa takaperim yhellä jakeella perustellaan monet selvät jakeet muuksi kuin miltä ne näyttää. Jaunia mainitaan yhdessä jakeessa että hän on arvostettu apostolien joukossa. Ei tästä minusta voi sellaista johtopäätöstä tehdä että hän olisi ollut apostoli tai että naisten pitäisi olla pastoreita. Laitettaisiin edes nimie "pastoritar" että tehtäusiin jokin ero naisten ja miesten välille luomisjärjestystä kunnioittaen!
VastaaPoistaHei tuntematon, ja kiitos kommentista! Tällaisessa lyhyessä johdantotekstissä saattaa tietysti näyttää siltä, että yritämme rakennella suurempia yhden jakeen varaan, mutta jos lukaiset vaikka Juniasta kolmen postauksen teknisen sarjan, niin se antanee kuvaa, että kyseessä on ihan oikeasti merkittävä kokonaisuus. Oli joku asia mainittu Raamatussa sitten kerran tai kymmenen kertaa, niin se ei tarkoita, että joku asia olisi vähemmän Jumalan sanaa. Emme me ota esimerkiksi vertausta tuhlaajapojasta pois Raamatusta siksi, että se mainitaan siellä vain kerran (kuolleiden puolesta kastaminen mainitaan kerran, mutta sitä ei jätetä pois siksi, vaan siksi, että se on ilmeinen paikallinen tapa, joka joillakin Korintin kristityillä oli).
PoistaOlet kuitenkin tervetullut tutustumaan näihin teksteihin! Suosittelen aloittamaan tosiaan luomista ja Juniaa käsittelevillä teksteillä. Yritän vähitellen koostaa myös yhden koontitekstin, joka kokoaisi yhteen koko keissin, jota Raamatun pohjalta olemme rakennelleet.
Tervetuloa keskustelemaan! Jos tosiaan olet eri mieltä jostakin asiasta, niin tervetuloa kommentoimaan, haastamaan ja työstämään asioita! Ps. Jos haluat kommentoida vähän helpommin, niin fb.me/naispastoriblogi on facebook-sivumme, siellä olemme kaikkein aktiivisimpia.