Mitä yhteistä on naisjalkapallovalmentajalla ja naispastorilla?

Lueskelin heinäkuun alussa Lapin Kansasta (2.7.2016) juttua jalkapallovalmentaja Marianne Miettisestä. Miettinen on alallaan pioneeri ja jutun otsikon mukaisesti tienraivaaja. Ennen juttua en ollut tullut ajatelleeksi, miten harvinaisia naispuoliset jalkapallovalmentajat ovat Suomessa. Miettinen on siis tällä hetkellä alle 19-vuotiaiden tyttöjen maajoukkuevalmentaja. Hän on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on suorittanut UEFA:n Pro-lisenssin, joka oikeuttaa valmentamaan jalkapalloa korkeimmalla naisten ja miesten sarjatasolla. Miettinen on myös ensimmäinen suomalainen, joka on toiminut päävalmentajana Ruotsin liigassa.

Nainen väärässä paikassa

Varsinainen kohu Miettisen ympärille syntyi, kun hän oli televisiossa kommentoimassa jalkapallon EM-kisoja. Somekeskustelusta voi päätellä, ettei naista olla totuttu näkemään jalkapallopelin kommentaattorina. Nainen ”väärässä paikassa” ahdisti montaa kuulijaa. Ehkä Miettinen horjutti jonkun todellisuuskäsitystä tai sitä oikeaa maailmanjärjestystä siitä, miten asioiden tulisi olla. Ainakin osa kommenteista oli melko tyhjentäviä, kuten: ”minä en halua kuunnella naista miesten jalkapallo-ottelussa”.

(Samaan hengenvetoon täytynee todeta, että katsomoissa oli varmasti monta kuulijaa, jotka eivät kiinnittäneet Miettisen läsnäoloon sen suurempaa huomiota, tai pitivät tämän kommentteja hyvinä. Usein neutraalisti tai positiivisesti asiaan suhtautuvat ihmiset eivät ala riehumaan asiansa puolesta somessa.)

Jollain tavalla Miettisen tapaus lohdutti minua. Tällaisia reaktioita on siis muuallakin kuin seurakuntapiireissä. Jalkapalloihmiset eivät vaan perustele asiaansa vedoten Raamattuun tai kirkkohistoriaan. Mielestäni kuitenkin ilmiössä on jotakin samaa. Nainen kulttuurisesti väärässä paikassa herättää ihmetystä, kummastusta, joskus ihailua, ja toisinaan ärsyyntymistä, ahdistusta ja jopa vihaa. Jossain kulttuurin syväkerroksissa on vahvoja käsityksiä siitä, kuka on pätevä kommentoimaan jalkapallopeliä tai kuka on pätevä toimimaan esimerkiksi pastorina.

Niin sinäkö pastori?

Olen huomannut, että monen silmään tai korvaan minä en näytä tai kuulosta ihmiseltä, joka miellettäisiin pastoriksi. Olen monta kertaa ollut tilanteessa, jossa vastapuoli on avoimen yllättynyt kerrottuani, että olen (nuoriso)pastori. Tätä tapahtui silloin, kun toimin nuorisopastorina ja tapahtuu myös nykyään, kun kerron, mikä olen ensimmäiseltä ammatiltani. Usein ihmiset eivät edes yritä peitellä hämmästyneisyyttään. Tuskin koskaan unohdan englannissa tapaamaani, itseni kanssa saman ikäistä naista, joka ei vaan meinannut päästä yli siitä, että minä, suomalainen nuori nainen, olin nuorisopastori. ”Amazing! Amazing!”, hän huudahteli.

Tällaisissa tilanteissa olen lähinnä vaivaantunut. En oikein tiedä miten minun pitäisi toimia. Huomaan, että nykyisin jätän monesti työhistoriani kertomisen väliin, jotta välttäisin itselleni epämukavan tilanteen.

Joskus jonkun puheen jälkeen joku kuulijoista on tullut kommentoimaan, että olipa yllättävää, että nuorella naisella oli jotakin järkevää sanottavaa. Kommentti on tarkoitettu positiiviseksi – se on vilpitön kiitos hyvästä esityksestä tai puheesta. Samalla kuulija kuitenkin paljastaa aika paljon omista ennakkokäsityksistään ja omasta maailmankuvastaan. Jälleen se viittaa samaan asiaan: naiskysymyksessä on paljolti kyse myös kulttuurista ja siitä, miten naisen rooli kulttuurisesti hahmotetaan.

"Joskus jonkun puheen jälkeen joku kuulijoista on tullut kommentoimaan, että olipa yllättävää, että nuorella naisella oli jotakin järkevää sanottavaa. Kommentti on tarkoitettu positiiviseksi"

Ei kiintiöille

Suomessa on pitkä historia esimerkiksi naispoliitikkojen suhteen. Siksi nainen politiikassa on ihan normaali ilmiö. Evankelis-luterilaisessa kirkossa naispappeja on vihitty 1980-luvun lopulta saakka. Kirkossakin naispapit alkavat olla jo tuttu juttu. Naisjalkapallovalmentajuudella ei ole pitkää historiaa, ja kulttuuriset käsitykset muuttuvat tällä saralla pikkuhiljaa. Helluntaiherätyksessä maallikkonaiset ovat toimineet aina seurakunnissa aktiivisesti. Ehkä se, mikä on osalle uutta, on naisten virallinen valtuuttaminen ja nimeäminen tiettyihin tehtäviin.

Palaan vielä Lapin Kansan juttuun. Jutun lopussa Miettinen sanoo jotakin, joka jäi soimaan päähäni moneksi päiväksi: ”Minun ajatusmaailmassani osaaminen kertoo kaiken. Jos minut valitaan johonkin, pääsen sinne osaamiseni takia. Jos en, pitää kehittyä ja tulla paremmaksi. Sillä ei pitäisi olla mitään väliä, onko nainen vai mies. En halua olla kiintiönainen.” Tässä Miettinen sanoittaa ne ajatukset, joiden näkökulmasta itse lähestyn tätä naiskysymystä. En ajattele, että tässä on kysymys tasa-arvo agendasta tai naiskiintiöistä. Kysymys on osaamisesta. Jos joku nainen on vaan pätevä ja paras johonkin hommaan, niin miksi hän ei voisi toimia siinä?

"Jos minut valitaan johonkin, pääsen sinne osaamiseni takia. En halua olla kiintiönainen." (Marianna Miettinen)

Ps. Toivotan kaikkea hyvää ja menestystä Marianne Miettiselle ja suomalaiselle naisjalkapallolle! :)

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOK-SIVUILLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ

________________

Pilvikki Viitanen on ex-nuorisopastori ja teologian maisteri, joka opiskelee tällä hetkellä johtamisen psykologiaa ja kulttuurihistoriaa Lapin yliopistossa Rovaniemellä.

Syyspäivien keskustelujen jälkipyykkiä

Helluntaiseurakuntien syyspäivien jälkeen keskustelu naisten asemasta on käynyt kuumana niin somessa kuin muuallakin. Kuitenkin moni asia huipentui itse Syyspäivien keskusteluun, joten aiheelle on syytä varata oma postauksensa. Tarkastelen päivien naiskeskustelua ja siihen liittyneitä odotuksia muutamasta eri näkökulmasta.

Keskustelu hyvässä hengessä

Ensimmäinen huomio Syyspäivien keskustelusta on, että se käytiin hyvässä hengessä. Kukaan ei kivittänyt ketään, kenenkään niska ei punottanut lavalla (ainakaan niin paljon, että punahehku olisi loistanut yleisöön) ja keskustelua käytiin rakentavassa hengessä. Tommi Lenho esitteli puheenvuorossaan näkemystä, jossa seurakuntavirat rajataan vain miehille (sivistyssana ”komplementarismi”), mutta keskustelussa hän edusti enemmän herrasmieslinjaa; terrierinä riehuminen, vastustajien kiroaminen ja harhaoppileimasimella huitominen eivät kuulu hänen tyyliinsä.

Kuinka avoimia olemme?

Kuitenkin syyspäivien keskustelu on saanut pyyhkeitä muilta komplementaristeilta. Aiheesta ei avattu julkista keskustelua, johon kuka tahansa olisi voinut kommentoida. Kun ottaa huomioon, että arviolta noin 20 % helluntaiseurakunnista rajaa ”opetusviran” eli käytännössä sunnuntaisin saarnaamisen vain miehille, niin tiukkasanaista keskustelua aiheesta olisi saattanut syntyä. Paneeliin tekstiviestinä lähetetyt kysymykset, jälkipuinti somessa ja sivukorvalla kuullut keskustelut antoivat kuvaa, että yleinen keskustelu ei välttämättä olisi jäänyt aivan yhtä seesteiseksi.

"Paneeliin tekstiviestinä lähetetyt kysymykset, jälkipuinti somessa ja sivukorvalla kuullut keskustelut antoivat kuvaa, että yleinen keskustelu ei välttämättä olisi jäänyt aivan yhtä seesteiseksi."

Toisaalta on totta, että seurakuntakentässä vähintään jonkinlainen enemmistö kannattaa naisten johtajuutta eri muodoissaan. Tässä suhteessa suurempi määrä egalitaristisella kannalla olevia esimerkiksi paneelissa on ymmärrettävää. Kuitenkin on totta, että keskustelusta puuttui ääni, joka olisi edustanut tiukkaa seurakuntakomplementarismia. Tommi Lenho otti kantaa asioihin maltillisesti ja enemmän teknistä puolta korostaen. Hän ei käynyt rajasotia, vaan lähinnä käsitteli asiaa kunnioittaen ja tiukemmin faktoihin pitäytyen. Moni komplementaristi saattoi toivoa, että heidän äänensä olisi saanut enemmän sijaa asioiden käsittelyssä: moni saattaa kokea, että tässä on kyse eksytyksestä, Raamatun raiskaamisesta ja luomisjärjestyksen sotkemisesta, ja että asiaan pitäisi siksi puuttua paljon tiukemmin.

Entä mitä olisi tapahtunut, jos keskustelu aiheesta olisi avattu yleisökeskusteluksi? On mahdollista, että keskustelusta olisi jäänyt vähemmän seesteinen maku monelle suuhun, sillä helluntailainen keskustelukulttuuri on perinteisesti ollut vähintään kevyen kulmikasta. Aihe herättää tunteita, ja näin monimutkaisen aiheen käsittely julkisesti olisi saattanut pahimmillaan päätyä huuteluksi. Tommin tekninen esitys kreikan kielen kielioppipohdintoineen oli lopulta sillä tasolla, että harva olisi voinut tuottaa lennosta parempaa keissiä komplementarismin puolesta.

Ei päätöksiä

Naisten yhtenäiseen palvelumahdollisuuteen uskovat saattoivat saada enemmän ääntään kuuluville, mutta samalla tavalla moni tasavertaisen johtajuuskäsityksen kannattaja (eli ”egalitaristi”) eivät välttämättä pitäneet keskustelua maan valtauksena tai pikkutunneille jatkuvan juhlimisen arvoisena. Kuten Katri Latokangas sanoi tuoreessa RV:n haastattelussa: ”Olisin toivonut herätysliikkeen johtajien pystyvän jo antamaan seurakunnille vahvan suosituksen naisten pastoraalisen kutsumuksen täydestä hyväksymisestä.” RV:n verkkosivuilla hän täydentää: ”Siinä mielessä lopputulos oli pettymys. Selkeämpi kannanotto olisi ollut tärkeä esimerkiksi nuorille seurakuntatyöhön tuleville sukupolville ja sellaisille, jotka ovat jo töissä mutta kokevat sukupuolista syrjintää. Olisi ollut hyvä, että heillä olisi ollut selvempi tie eteenpäin, mutta aika ei ollut vielä kypsä selkeämpään kannanottoon.”

"Selkeämpi kannanotto olisi ollut tärkeä esimerkiksi nuorille seurakuntatyöhön tuleville sukupolville ja sellaisille, jotka ovat jo töissä mutta kokevat sukupuolista syrjintää." (Katri Latokangas)

Alkuperäisten huhujen mukaan syyspäivillä olisi äänestetty liikkeen suhteesta naisten palvelutehtävän vapauttamiseen. Vaikka Syyspäivien äänestykset eivät ole seurakuntia sitovia, ne ovat siitä huolimatta voimakas signaali eri asioista. Oli huhujen takana sitten millainen käsitys tai väärinkäsitys, Syyspäivien sadoksi ei saatu hedelmiä äänestyksestä.

Mitä jos sittenkin?

Mitä, jos syyspäivillä olisi äänestetty asiasta? Parhaassa tapauksessa olisi saatu jonkinlainen linjaus naisten toimimisesta pastorina, mutta esimerkiksi naisten toimiminen vanhimpina voi tuntua monille jostakin syystä vielä suuremmalta muutokselta, joten siinä äänestystulos olisi saattanut jäädä varovaisemmaksi.

Mitä kuitenkin, jos syyspäivillä olisi otettu selkeä linja sen puolesta, että kaikki johtajuustehtävät olisi avattu myös naisille? On mahdollista, että pelkkä äänestystulos ei kuitenkaan ole tarpeeksi muuttamaan liikkeen suhtautumista kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä monen näkemys on käymistilassa, ja moni komplementaristi eli miesjohtajuuden kannattaja tutkii myös kantansa perusteluja. Jos on mahdollista nähdä, että on löydettävissä selkeitä, raamatullisia perusteluita egalitaristiselle käsitykselle, asiat saattavat muuttua hyvin paljon seuraavan kymmenen vuoden aikana. On siis mahdollista, että äänestys olisi lukinnut joitakin osapuolia syvemmälle bunkkereihin.

Miten eteenpäin?

Tilanne on herätysliikkeessä vielä auki. Monet seurakunnat hyväksyvät naisten johtajuuden, ja aiheen ollessa tapetilla moni joutuu käymään läpi omia perustelujaan aiheen tiimoilta. Kuitenkin, Katri Latokankaan sanoja mukaillen, helluntailaisuus ei vielä liikehdintänä näyttänyt olevan valmis ottamaan vahvasti kantaa naisten johtajuuden puolesta. Kuitenkin esillä olleet äänenpainot antoivat ymmärtää, että tämä ei välttämättä ole kaukana.

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOK-SIVUILLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ!

________________

Markus Mäenpää on osa-aikaisena pastorina Keuruun helluntaiseurakunnassa ja teologian jatko-opiskelijana Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien hiekkalaatikkoleikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.

Positiivista sukupuolen teologiaa

Lokakuun alkupuolella järjestettyjen helluntaiherätyksen Syyspäivien ja siellä käydyn naiskeskustelun myötä myös tämä blogimme on saanut uutta huomioita ja synnyttänyt keskusteluja niin ”offline-elämässä” kuin täällä somessakin. On ollut hienoa huomata, että nykyään helluntaiherätyksestä löytyy paljon hyvää keskustelua! Oma henkilökohtainen tavoitteeni tälle blogille kun ei ole pakkokäännyttää kaikkia olemaan samaa mieltä kanssani vaan pikemminkin edistää keskustelukulttuuria. Siis jotain sellaista henkistä ilmastoa, jossa voidaan olla eri mieltä, vaihtaa näkökulmia, sävyisessä hengessä ymmärtää toisia ja olla automaattisesti syyttämättä kaikkia eri tavoin ajattelevia epäraamatullisiksi tai liberaaleiksi.

Monista hyvistä keskusteluista huolimatta tämän naisteeman ympärillä tuntuu pyörivän yksi hahmotustapa, johon halusin tällä omalle erityisellä postauksella puuttua. Nimittäin jotkut ihmiset tuntuvat sitkeästi ajattelevan, että koska edustamme tässä blogissamme egalitaarista (eli miesten ja naisten palvelutehtävien tasavertaisuutta) painottavaa näkökantaa, niin kannatamme samalla kaikkinaista sukupuolten erojen häivyttämistä ja jonkinlaista sukupuolineutraaliutta. Sukupuolen tai sukupuolisuuden hävittäminen ei kuitenkaan ole tavoitteissamme. Vaikka ajattelemmekin, että seuraavan ehtoolliskokouksen puhujaksi tulisi valita Pirjo tai Pentti nimenomaan sopivuuden, lahjojen ja kutsun eikä sukupuolen perusteella, niin emme suinkaan silti tarkoita, että sukupuolella ei olisi mitään merkitystä.

Ei sukupuolen vaan kutsun ja kykyjen vuoksi

Vaikka ajattelenkin, että käsitys tästä blogista sukupuolen häivyttäjänä on jonkinlainen väärinymmärrys, niin toisaalta myös myönnän, että joissain tilanteissa haluaisin itse häivyttää sukupuoltani. Nimittäin omassa elämässäni olen aina toisinaan törmännyt tilanteeseen, jossa kanssani samassa asemassa oleva mies esitellään teologina, puhujana, panelistina, vaikuttajana, johtajana jne., mutta minun vastaavaan ”titteliini” lisätään etuliite ”nais”. Vastaavasti muistan istuneeni eräässä sekulaarissa johtajuutta käsitelleessä teemaseminaarissa, jossa kaikki miespuhujat esiteltiin heidän aiheidensa kautta, mutta päivän ainoa nainen kutsuttiin lavalle puhumaan johtajuudesta naisnäkökulmasta. Vaikka nais-etuliitteen lisääjillä ja naisnäkökulman korostajilla on saattanut olla tarkoitus olla huomaavainen, niin itseäni toisinaan tuo naiseuden korostaminen kaikkien muiden ominaisuuksien yli lähinnä ärsyttää. Tuo ajattelutapa nimittäin tuntuu sisältävän jonkinlaisen ennakko-oletuksen, että miehen pitämät puheet ovat hyviä niiden sisällön vuoksi ja että ne on tarkoitettu kaikille ihmisille, kun taas naisen pitämässä vastaavassa puheessa olennaista on lähinnä se, että puhuja on nainen.

Yhteiskunta ei ole sukupuolten suhteen rakentunut mitenkään tasaisesti, ja esimerkiksi naisetuliitteen kuunteleminen tuo esiin alueita, joissa sukupuoli on noussut erityisen huomionarvoiseksi siksi, että tuossa yhteiskunnan kohdassa ei perinteisesti ole totuttu näkemään naisia. Ja vastaavasti samantapainen sukupuolta korostava kokemus lienee miespuolisilla sairaanhoitajilla, parturi-kampaajilla, lastentarhanopettajilla ja muilla perinteisissä ”naisten ammateissa” toimivilla miehillä, jotka tulevat usein esitellyiksi nimenomaan sukupuolensa kautta.

Vaikka jonkun ihmisen nimeäminen erityisesti MIESsairaanhoitajaksi tai NAISpastoriksi on varmasti usein tahatonta ja myös hyvää tarkoittavaa, niin arvioitaessa ihmisen soveltuvuutta tiettyyn tehtävään, sukupuoli ei mielestäni suinkaan ole ainoa kompetenssia osoittava tekijä. Ketään ei mielestäni kannata valita lastentarhanopettajaksi, vanhimmistoveljeksi tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan tehtävään yksinomaan sukupuolensa perusteella viis välittäen muista ominaisuuksista. Naiset ja miehet ovat myös keskenään hurjan erilaisia, ja vierastan ajatusta siitä, että joku yksittäinen nainen tai mies pystyisi edustamaan koko sukupuolensa mielipidettä, ainakaan kovin laajasti.

 
"Ketään ei mielestäni kannata valita lastentarhanopettajaksi, vanhimmistoveljeksi tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan tehtävään yksinomaan sukupuolensa perusteella viis välittäen muista ominaisuuksista."

Blogissamme on viimeiset kuukaudet perusteltu sitä, että meidän mielestämme Raamatun mukaan naiseus tai mieheys ei ole este millekään palvelutehtävälle, mutta naiseus tai mieheys ei myöskään itsessään tee ketään sopivaksi johonkin palvelutehtävään. Seurakunnallisia vastuunkantajia valitessa sukupuolen lisäksi tai sijaan tulee katsoa muihin ominaisuuksiin. Ja jos jonain päivänä itse työllistyisin pastoriksi helluntaiseurakuntaan, niin haluaisin tulla valituksi nimenomaan noiden muiden ominaisuuksien takia ja sukupuolestani huolimatta sekä olla ihan vain pastori, en erityisesti naispastori.

Jumalan kuvaan kuuluu sekä mieheys että naiseus

Eli kun siis blogimme tarkoitus on sanoa, että pastoriksi, vanhimmaksi, pyhäkoulunopettajaksi, solunjohtajaksi tai keittiön vastaavaksi voidaan seurakunnassa valita siihen sopiva ja Jumalan kutsuma henkilö sukupuoleen katsomatta, niin samalla tulemme jossain määrin sanoneeksi, että sukupuoli ei ole valinnassa merkittävin tekijä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pastorit, pyhäkoulunopettajat tai keittäjät olisivat sukupuolettomia tai että mieheydellä tai naiseudella ei olisi väliä – pikemminkin sukupuolella todellakin on merkitystä!

Raamatulliseen maailmankuvaan kuuluu käsitys, että Jumala loi ihmisen lähtökohtaisesti mieheksi ja naiseksi. Ihmisestä puhuessamme emme siis voi ajatella, että ihminen on yhtä kuin mies ja nainen taas jonkinlainen heikompi miehen täydentäjä tai lisäosa. Raamatullisessa ihmiskäsityksessä kokonainen ihmisyys on jotain, joka sisältää sekä maskuliinisen että feminiinisen ulottuvuuden. Jumalan kuvaan kuuluu sekä mieheys että naiseus.

"Raamatulliseen maailmankuvaan kuuluu käsitys, että Jumala loi ihmisen lähtökohtaisesti mieheksi ja naiseksi."

Miehen ja naisen yhteydestä puhuminen johtaa meidät (tai ainakin minut) helposti ajattelemaan automaattisesti vain avioliiton tai parisuhteen kontekstia, mutta uskon, että miesten ja naisten yhteydelle on oma vissi paikkansa myös seurakunnassa. Jotta seurakunta voi olla tila, jossa ihminen palvelee, palvoo ja kohtaa Jumalan, niin ihmisyyden ehtojen täyttymiseksi yhteisössä täytyy mielestäni olla mukana miehiä ja naisia – ja niin kuin blogimme ohjelmajulistus sanoo miehiä ja naisia nimenomaan yhdessä, ei erikseen. Itse toivon tulevina vuosina näkeväni sellaisia helluntaiseurakuntia, joissa palvelevat ja joita johtavat monenlaiset miehet ja naiset, jotka on valittu tehtäviin nimenomaan heidän lahjojensa, ei sukupuolensa perusteella. Mutta toivon myös näiden ihmisten nauttivan sukupuolestaan, sillä positiivista sukupuolen teologiaa todellakin tarvitaan!

________________

Anna Lehmuskoski on teologian ja (jos Herra suo, niin pian) yhteiskuntatieteiden maisteri sekä seurakunta-aktiivinen helluntailainen nainen.

Helluntaiseurakuntien syyspäivien naiskeskustelu, osa 2: paneelikeskustelu

Johdanto

Paneelikeskustelu oli osaltaan syyspäivien sisäistä keskustelua, ja se ei ole sinänsä avointa. Ajattelin kuitenkin, että keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja siinä ei käsitelty asioita, jotka olisivat sinänsä arkaluontoisia.

Kysyin Kari Ketojalta, Kotkan helluntaiseurakunnan johtava pastorilta ja talvipäivien isännältä, mitä hän ajattelisi keskustelujen julkaisemisesta. Hän piti ajatusta hyvänä, mutta kehotti pyytämään lupaa järjestelyjen vastuuhenkilöltä. Kysyin Turun helluntaiseurakunnan pastorilta Pekka Havupalolta, ja hän oli sitä mieltä, että asia on neutraalia, kunhan asian käy panelisteille. Pyysin ja sain heiltä siis luvan julkaista tekstin.

HUOM! En kirjoita kommentteja sanasta sanaan kahdesta syystä. Ensimmäiseksi siksi, että tämä on kirjoitettu paikan päällä reportaasina, ja toiseksi siksi, että normaalisti puhuessaan ihmiset käyttävät epätäydellisiä lauseita, puhuvat lyhyesti viitaten ja käyttävät ylipäätään kieltä, jota on kirjoitettuna vaikea lukea.  Jos kuitenkin joku havaitsee, että ajatuksissa on virheitä nauhoituksiin, pyydän kommenttia sähköpostilla.

Paneelin osallistujat:

Heimo Enbuska, Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori

Niilo Närhi, Avainmedian toiminnanjohtaja

Helena Korhonen, Lappeenrannan helluntaiseurakunnan seurakuntapastori

Pilvikki Viitanen, Tampereen ex-nuorisopastori, nykyinen johtajuuden opiskelija Rovaniemeltä.

Antti Hirviniemi, Turun helluntaiseurakunnan nuorten aikuisten pastori

Tommi Lenho, Ison Kirjan opettaja

Taustoja ja taustavaikuttajia

HEIMO: On hyvä, että asioita voidaan käsitellä rauhallisesti. Muistutan jo etukäteen lähetystä eettis-opillisen toimikunnan materiaalista: rakentava keskustelu vaatii, että kenenkään uskoa Raamatun arvovaltaan ei kyseenalaisteta tässä asiassa. Samoin vaaditaan, että tunnistamme itsestämme, että Raamattua ei voi lähestyä tyhjiössä, ilman ennakko-oletuksia. Jokainen siis tuo oman historiansa mukaan tulkintaan. Samoin jatkuva itsetutkistelu on myös oleellista: emme vain lue Raamattua, vaan annamme Raamatun lukea meitä.

Kysymykseen. Onko teillä jotain tärkeää mentoria tai mahdollista naishahmoa, Jumalan valtakunnan työntekijää? Eli millaisesta taustasta tulette tässä mielessä?

NIILO: On monia. Oma äitini, joka oli nuorena evankelistana. Kun tuli naimisiinmeno ja yhdeksän lasta, niin hän siirtyi pyhäkoulun opettajaksi. Luokka oli jo melkein omasta takaa. Äitiä seuratessa ja hänen kutsuaan seuratessa aina loppuun asti, hän sai aikaan vahvan vaikutuksen ja kunnioituksen naisia kohtaan. Helvi Halme on yksi. Kun kuuntelin hänen sanojaan, niin arvioin mielessäni, että aika monta ukkoa saa panna riviin, jos haluaa lyödä Helvin opettajana. Tiesin myös, että myös Etiopiassa ollessaan perusti satoja seurakuntia, niin kunnioitus tätä Jumalan palvelijatarta kohtaan kasvoi.

"Kun kuuntelin Helvi Halmeen sanojaan, niin arvioin mielessäni, että aika monta ukkoa saa panna riviin, jos haluaa lyödä Helvin opettajana."

HELENA: Mun mentorit ovat kaikki miehiä. Isäni, joka sanoi minun ollessani pieni tyttö, että Jumala tulee kutsumaan sinut tehtäviinsä, ja se ei ole kaikille mieleen. Hän sanoi myös, että muista, että Jumalalla on oikeutensa ja syynsä kutsua, kenet tahtovat. Hän rohkaisi minua siihen, että älä moiti Jumalaa, miksi minut kutsuit, vaikka elät todennäköisesti haasteellisemman mutta myös antoisamman ja onnellisemman elämän, jos suostut kutsuun.

Samoin Jumala on pitänyt huolta, että antoi kaksi tärkeää henkilöä, jotka olleet avainasemassa, jotta olen voinut elää tämän ohjeen mukaan. Samuli Siren oli Minttukirkon pastorina, hän otti kasvamaan työtoverikseen kaikenlaisiin asioihin rinnalleen. Se on ollut tosi isossa merkityksessä tähän päivään asti. Samoin Taivaan isä siunasi, että tänään sain tavata hänet. Lisäksi on Raution Esko, Korson pastori. Hän kiteytti sanoiksi kutsumukseni; hän sanoi, että Helena, minä uskon, että minullakin on Jumalan Henki, ja minä uskallan sinua rohkaista, että sinun kutsumuksesi on ohjata, opettaa ja varustaa, että pyhät voisivat olla valmiita palveluksen työhön. Hän myös laittoi pitämään ensimmäisen sunnuntaisaarnan. Hän sanoi, että jos jalat vapisevat, niin pidä kiinni pöydästä; jos kaadut, niin minä nostan sinut ja seison sinun takanani.

PILKKU: Työvuosina ehdottomasti vahvin mentorini oli Usko Katto. Oli tilanteita, joissa mietin, voinko tehdä jotain naisena tai hämääkö jotain, jos mulla on isot korvakorut, mutta Usko oli aina, että antaa mennä vaan, palvele rohkeasti. Toinen esikuva on työtoverina, Eeva Seppäläinen. Oli iso siunaus, että oli siinä myös toinen nainen aloittaessani nuorena. Eevan kanssa pystyi peilaamaan eri tavalla niitä omaan sukupuoleen liittyviä kysymyksiä, mitä on olla miesvaltaisessa yhteissössä naisena. Aika miehinen kenttä toimia. Eeva on ollut uskollinen esirukoilija näihn päiviin asti.

"mietin, voinko tehdä jotain naisena tai hämääkö jotain, jos mulla on isot korvakorut, mutta Usko oli aina, että antaa mennä vaan, palvele rohkeasti."

ANTTI: Tällä hetkellä työn tekemiseen vaikuttaa merkittävimmin työnohjaajani Eini Hämäläinen, joka on liikkeen ulkopuolelta, mutta tärkeä mentori. Jos teemaan mietitään, niin siskoni ovat tärkeä. Johanna Wyrval on isosiskoni, hän on lähetystyössä opettajana CTS:ssä (Continental Theological Seminaryssa). Pikkusiskoni on  Ellis Kotilainen, joka toimii paimenena ja karitsanlihantuojttajana Varpaisjärvellä. Tämä vaikuttaa siis tulokulmaan, kun mietin asiaa.

TOMMI: Vanhemmat ovat esimerkkinä. Seurakunnassa myös niin, että tulin uskoon tammikuussa 2003 Kouvolan helluntaiseurakunnassa. Koin suurena johdatuksena, että siellä oli paljon sekä miehiä että naisia, jotka opetuslapseuttivat. Ripatti Lasse, Jokimäen Ipe, Jokisalon Jarkko, Leppäsen Sauli ja Tarja, jotka ovat olleet lähetystyössä pitkään Thaimaassa. He investoivat minuun. He antoivat esimerkkiä, millaista on olla uskova. Menin 2009 Isoon Kirjaan, siellä opettajat myös antoivat hienoa esimerkkiä. Siellä mentorointisuhde opettajiin muuttunut kollegasuhteeksi, mutta heiltä olen saanut paljon siunausta oppiessani. Myös Matilta, jonka kanssa väittelin asiasta paneelissa, olen saanut oppia paljon.

Toimenkuvia ja määrittelyjä

HEIMO: Kysymys Helenalle. Kiteytit puhelimessa, Raamattu ei sano, kuka siunaa lapset, siunaa ehtoollisen ja siunaa hautaan. Kysymys on enemmän toimenkuvista kuin teologiasta.

HELENA: Mainittujen asioiden kohdalla ajattelen kyllä noin. Arvotamme usein eri tehtävissä, ovatko ne miesten vai naisten tehtäviä. Olen omassa työssäni tehnyt kaikkea mahdollista. Ei ole tarvinnut lähteä käymään pohdiskelua, onko tämä nyt teologisesti oikein ja voinko naisena tehdä tätä. Raamattu ei arvota tehtäviä, ei edes sillä tavalla, että täytyisi olla kaitsija tai diakoni tai muuta. Raamattu ei ota asioihin tehtävinä kantaa. Olen voinut hyvällä omallatunnolla siksi voinut paneutua itse tehtävien hoitamiseen.

TOMMI: Mielestäni liikkeessä on rajoitettu naisia liikaa. Oltiin sitten komplementaareja tai egalitaareja, niin kuitenkin liikaa on rajoitettu palvelutehtäviä. Ei niitä tarvitsisi rajoittaa niin monessa. Jos Foibe toimi Uuden testamentin aikaana diakonina, niin aika laajaa kirjoa palvelutehtäviin kuuluu, vaikka olisi komplementaari. Vaikka pastorin tehtävän suorittaminen kuuluisi miehelle, niin kyllä silti paljon voi tehdä.

"Mielestäni liikkeessä on rajoitettu naisia liikaa. Oltiin sitten komplementaareja tai egalitaareja, niin kuitenkin liikaa on rajoitettu palvelutehtäviä."

NIILO: Joissakin seurakunnissa tämä on kuuma peruna. Eräässä seurakunnassa, eräällä paikkakunnalla naiset otettiin mukaan jakamaan ehtoollista – sitähän he olivat tehneet jo vuosikymmenissä toisilleen penkissä – mutta nyt ensimmäistä kertaa heidät otettiin lavalle miehen rinnalle. Seurauksena seitsemän tai kahdeksan jäsentä erosi seurakunnasta ja liittyi seurakunnasta. Se oli heidän mielestään Raamatun vastainen askel, ja he päätyivät muualle. Tämä näyttää olevan vielä aika kuuma peruna joissakin seurakunnissa, vaikka ei tarvitsisi olla.

PILKKU: Tämä voi olla sukupolvinäkökulma, mutta tehtävänimikkeet tuntuvat kikkailulta. Eli ei toisaalta rajoiteta naisia, mutta he eivät saa olla pastoreita, ja kehitellään toiminimike, joka sopii teologiaan –  välittämättä käytännössä siitä, mitä naiset tekevät. Jos nainen toimii pastoraalisessa tehtävässä, niin miksi ei myönnetä, että nainen sitten on pastori? Nainen on historiassa ollut evankelista, ja se sopii meidän omaantuntoomme, vaikka monet naiset ovat oikeasti toimineet pastoreina tai apostoleina. Tämä tuntuu hassulta nimiltä kikkailu.

Epävarmuus toiminnassa

HEIMO: Kysymys: Sanoit Pilkku, että nykyisessä tilanteessa toimintamalleiltamme puuttuu logiikkaa. Se tuo epävarmuutta, kun koskaan ei tiedä, mikä käytäntö missäkin seurakunnassa on.

PILKKU: Nyt ei ole selkeää linjausta naisten asemasta. En sano, että helluntaiherätyksen pitäisi ottaa yhtenäinen kanta, vaan että seurakunnissa selkeytetään omaa näkökulmaa. Tämä aiheuttaa naistyöntekijälle epävarmuutta, kun voi aina miettiä, ärsytänkö minä jotain, kun teen tätä tai tuota. Nykyinen tilanne mahdollistaa sen, että yksittäinen vanhimmistoveli voi kesken naisen työkauden nostaa pöydälle väitteen, että naisten toiminta ei ole teologisesti oikein. Silloin naistyöntekijä on hirvittävän haavoittuvassa asemassa. On hyvä, kun Kauko Vehniäinen sanoi alustuksessaan, että naisten kohdalla on suoraa syrjintää ja työpaikkakiusaamista. Meidän pitää liikkeenä pystyä puhumaan tästä.

"Nykyinen tilanne mahdollistaa sen, että yksittäinen vanhimmistoveli voi kesken naisen työkauden nostaa pöydälle väitteen, että naisten toiminta ei ole teologisesti oikein."

HELENA: Nimikkeistä voisin sanoa jotain. Vuosia on jo paljon takana työssä. Pystyn itse omalla kohdallani elämään kutsumustani, vaikka virallinen nimike olisi pyhäkoulunopettaja. Kuitenkin, jos toimenkuvani sisältää vainajien siunaamista, niin hänen omaisensa, jotka eivät välttämättä tunne kulttuuriamme, voivat olla hyvin hämmentyneitä, jos hautajaisten käsiohjelmassa lukee, että hautaan siunaamisen suorittaa ”Helena Korhonen, pyhäkouluopettaja”. Heille tulee tunne, arvostetaanko meitä vai ei. Siksi nimikkeiden olisi hyvä olla sellaisia, että ulkopuolinen tietää, mitä henkilön toimenkuvaan kuuluu. Kun olen ollut perhetyöntekijä, niin ihmiset ovat olleet ihmeissään siitä, että en teekään samoja asioita, joita sekulaaripuolen perhetyöntekijät tekevät.

PILKKU: Elämme sosiaalisessa todellisuudessa, ja kieli tarkoittaa jotain. ”Vanhimmistoveli” tarkoittaa meille jotain roolia. Mielestäni ei ole vain niin, että roolit ja nimikkeet viestivät jotain ulkopuolelle, vaan ne tuovat selkeyttä myös yhteisön sisällä.

ANTTI: On silmiinpistävää nimityskikkailuissa ja porsaanreikien etsimisessä, että kun kysytään teologiaa, se on kyllä vakaata ja hyvin perusteltua, mutta käytännössä kaikki selkeys katoaa. Käytännöstä tulee epäjohdonmukaista, jolloin herää kysymys tai oikeastaan väite: tässä on kyse paljon muusta kuin teologiasta. Siitä syntyy epäjohdonmukaisuus. Väitän, että nimikkeillä on symboliarvoa ja arvovaltalatausta. Päästään siis kysymykseen sukupuolten välisestä vallanjaosta ja pelisäännöistä. Kyse ei ole teologiasta, vaan kulttuurisista ilmiöistä.

Hedelmää ja vaikutusta

HEIMO: Kysymys Antille, kun alustuksessakin mietittiin hedelmää. Pohdit aikaisemmin keskustelussa, millaista hedelmää kasvamme, vai olemmeko säilömässä edellisten sukupolvien hedelmää.

ANTTI: Viime yönä tuli mieleen, että tämä on kuin raamatunkohdasta, jossa viimeisenä päivänä kerromme, että kätkimme saamamme leiviskän maahan emmekä muuttaneet mitään. Meidän teologiallamme on seurauksia siinä, millaista maailmankuvaa edistämme. Se on tarkoituskin. Haastan teologiaamme arkielämän testiin. Teologinen esitys voi kuulostaa hyvältä ja kuulostaa toimivalta, mutta pystyykö seuraavan askeleen viemään eteenpäin? Olen kolmen lapsen isä, kaksi poikaa, yksi tyttö. Arkielämässä kysymys on, kasvatanko kolmannen lapseni, tytön, ajatuksella, että olet lahjakas tyttö, mutta älä elämässä ota liikaa vastuuta, kun suurimmat vastuut on annettu sun veljille.

"kasvatanko kolmannen lapseni, tytön, ajatuksella, että olet lahjakas tyttö, mutta älä elämässä ota liikaa vastuuta, kun suurimmat vastuut on annettu sun veljille." 

[Hiljaisuus ja aplodit]

Roolit ja kulttuurin muutokset

HEIMO: Helenalle, kysymys. Puhuit siitä, että nykyperheissä isät laittavat ruokaa, mutta seurakunnassa roolit jaetaan tarkasti.

HELENA: Seurakuntien jäsenjakauma on suurin piirtein sellainen, että 65–67 % on naisia. Näin ollen 33–35 % on miehiä. Voisiko tälle pyrkiä aktiivisesti tekemään jotain? Olen saanut lapsuuteni käydä pyhäkoulua, jota isäni piti. Nainen oli hänen rinnallaan, joten molemmat mallit olivat läsnä. Toivon, että seurakuntien perheiden kasvavat pojat saisivat miehen mallin mahdollisimman varhaisesta saakka. Varoitan Ari, sä olet esimerkkinä nyt, enkä ole kertonut siitä. Ari sanoi, että hänen on tehnyt mieli alkaa vetää perhemuskaria, mutta sitten hän on miettinyt, että eikö sen pitäisi olla naisten juttu. Minä toivon kuitenkin näkeväni, että vaikka sitten isien ja poikien perhemuskareita! Tuolle miesten pienelle määrälle on tehtävä jotain, koska muuten kohta meillä ei ole miehiä valittavaksi edes sinne vanhimmistoon.

"Tuolle miesten pienelle määrälle on tehtävä jotain, koska muuten kohta meillä ei ole miehiä valittavaksi edes sinne vanhimmistoon."

PILKKU: Kokonaisuus liittyy isoon kulttuurinmurrokseen, eli tässä pelätään, että tämän kautta tulee sukupuolineutraalius seurakuntiin, eli meiltä katoaa, mikä on mies ja nainen. En ole tavannut ketään egalitaaria, joka haluaisi sekoittaa käsityksen sukupuolista. Kuitenkin tässä kulttuurin muutoksessa on hyvääkin. Mun kaveripiirissä on omistautuneita isiä, ja he ajattelevat tämän ajattelevat isän roolin tosi hienona. Isyys on kuitenkin muuttunut tosi paljon 20–30 vuoden aikana, ja tämä on tosi uusi juttu, että isät ajattelevat näin. En sanoisi, että voi kauheaa, isät hoivaavat lapsia, eksytystä, vaan että hienoa! Kiitos Herralle, kiitos, että on hoivaavia isiä!

HEIMO: Tommille kysymys naisen asemasta seurakunnassa: kyseenalaistammeko samalla miehen aseman perheen päänä.

TOMMI: Ensin edelliseen. Komppaan tässä, että olen murheellinen seurakunnassa siitä, että miesten aktiivisuus ei ole meidän liikkeessä sellaista, mitä se voisi olla. Kun mietitään pyhäkoulutyötä, niin miksei mies voisi siellä olla? Itse aloitin pyhäkoulun opettajan apulaisena. Nuorisopastorina toiminut nainen pyysi mua mukaan, ja lähdin. Meidän seurakunnassa on monta hyvää esimerkkiä siitä, miten miehet olivat lapsityössä mukana. Olin tiimeissä mukana. Sellainen olisi tosi tärkeää! Samoin olisi tärkeää, että myös aikuisissa miehissä olisi näin, sillä usein sisaret ovat hienon aktiivisia, kiitos siitä, mutta miesten pitäisi ryhdistäytyä.

Perheen päänä toimimiseen liittyen. Kyseenalaistetaanko tässä miehen asema perheen päänä? Matti esitti Paimen plussassa, kantaa, että on egalitaari ja ajattelee, että seurakunnassa ei ole eroa miehille ja naisille, mutta perheessä on jonkinlainen johtajuusasema. Eli miten Matti sitä argumentoi Naispastoriblogissa, että voi olla egalitaarikannassa, että mies on ns. perheen pää, mutta kaikilla egalitaareilla ei ole näin. Voi olla yleisempää, että roolieroa ei ole perheessä eikä seurakunnassa. Riipuu siitä, mitä egalitaarisuus on ja miten sitä sovelletaan.

Keskustelun asetelmista

HEIMO: Tuntuu siltä, että seurakunnassa saa olla erilaiset ehtoolliset, kun on gluteenittomat, laktoosittomat, kompleementaarikot, ja egalitaarikot. Iloitsen kuitenkin hyvästä keskustelusta. Haluaisin kuitenkin mennä henkilökohtaisella tasolla ennen kuin katsotaan kehitystä, miten käytännössä mennyt ja miten historiassa mennyt. Vähän raapaisen syvempään:

Helena ja Pilkku sanoivat, että tässä on vaara, että keskustelu hiljennetään sillä, että naisella on oma lehmä ojassa. Eli omat pyrkimykset ja naisena tähän keskusteluun osallistuminen sisältää jännitteen. Pilkku, mainitsit asiasta.

PILKKU: On epäkiitollinen asema olla tässä naisena. Totta kai ajattelen, että moni ajattelee, että mä olen pyrkyri. Just oli tekstiviestikysymyksissä siitä ajatusta, että naiset pyrkii valtaan. Monet naistyöntekijät kokevat keskustelun tosi epämiellyttävän. Voi käydä, että ilmapiiri kiristyy ja naisten työilmapiiri huononee. Ei tämä ole kiva asema olla tässä. Mutta olen ajatellut, että olen mukana Naispastori-blogissa, ja kun on saatu palautetta siitä, niin olen käynyt ajatuksen läpi, että mieluummin leimaudun ja pidän nyt ääntä, koska näen, että tämä on herätysliikkeen kannalta tärkeä ja ansaitsee keskustelun, niin vaikka leimaudun, niin 10 vuoden päästä jonkun nuoren naisen ei tarvitse olla paneelissa keskustelemassa aiheesta.

 "mieluummin leimaudun ja pidän nyt ääntä, koska näen, että tämä on herätysliikkeen kannalta tärkeä ja ansaitsee keskustelun"

[Aplodit]

HELENA: Kutsumukseeni ei kuulu olla luomassa uraani. Minulla ei ole kutsua olla ajamassa naisasiaa. Jos haluaisin luoda uraa, olisin ihan muualla.

[Aplodit]

Naisia Jumalan käytössä

HEIMO: Olen kuunnellut keskustelua, myös Vehniäisen Kaukon puheenvuoroa. Pyydän anteeksi sisarilta, että esimerkeiksi nostamamme naiset ovat vainajia. Monet naiset kelpaisivat esimerkeiksi. Ehkä veljinä koemme, että on helpompi kehua kuolleita naisia. Sorrun silti tähän, mutta valmistin tämän kommentin tähän väliin, ennen kuin tämä leidi ehti kuola. Hautasin hänet toista viikkoa sitten; hän oli Helvi Halme, siirtyi taivaaseen 93-vuotiaana.

Vuonna 1948 hän valmistautui Etiopiaan lähtöön, 1953 hän meni Etiopiaan ensimmäistä kertaa keisarillisen perheen kotiopettajaksi. Keisarillisen perheen jäsenet jopa toivoivat, että hän adoptoisi yhden hänen lapsistaan. Hän oli näin luotetussa asemassa. Kun hän lähti sitten lähetystyöntekijänä, hän oli Addis Abebassa. Parisenkymmentä ihmistä kokoontui peltihökkelissä, nyt kirkkokuntaan kuuluu muutamia miljoonia. Soitin muutama vuosi sitten Etiopian helluntailiikkeen tärkeälle henkilölle. Hän esitäytyi Helvi Halmeen pyhäkoulupoikana. Hän on teologian tohtori, mutta sanoi, että kun haluaa, että ihmiset uskovat, niin hän kaivaa Helvin aikaiset pyhäkoulumuistiinpanonsa esille. Niillä seurakunnat syntyivät.

Helvi lähetteli kotiin tultuaan joulukortteja. Hän kirjoitti 132–137 postikorttia jouluisin, että niitä olisi mennyt kaikkiin seurakuntiin, joita oli ollut perustamassa.

Kun tulin Kuopioon, löysin hänen muistiinpanonsa. Hän on kirjoittanut, että joka päivä kun tulin kotiin, suljin oven ja itkin. ”Se maa, jota rakastin, ei enää tarvinnut minua. He luulivat, että minä olen vahva.” Nämä sanat on kirjoitettu ruutupaperille lyijykynällä. ”He luulivat, että minä kestän, mutta minä itkin.” Hän on kirjoittanut sen omaan päiväkirjaansa. Kävin 2005 tekemässä haastattelua hänestä. Kun hän oli ollut Suomessa vähän aikaa aikanaan, ja Orvokki Virta, hänen työtoverinsa oli lähdössä, niin hän sanoi, että mene, minä en lähde mihinkään, minä rakastan tätä maata. Kuitenkin Jumala näytti unen, että Orvokki on Aasiassa, ja Jumala näytti talon nurkan. Jumala sanoi hänelle, että tässä on uusi kotisi. Unessa Helvi protestoi ja sanoi, että minä en halua. Kysyin häneltä, mitä Jumala sanoi siihen. Helvi istui arvokkaasti tuolissaan ja sanoi, että Jumala ei sanonut mitään, ”sillä hänellä ei ole tapana riidellä minun kanssani.”

Tästä syystä pyydän, että muistakaamme tänään niitä kyyneleitä, joita itkemme kutsumuksen kantajan kanssa. Niilo Närhi, 80-luvun alussa huusimme Saalemin ylätasanteelta aamenta, kun tehtiin rajuja päätöksiä ja linjat vedettiin suoriksi. Meillä oli sisälähetyksen maksama villapaita ja samanlaiset salkut mukana. Paljon on nähty, ja Jumalan myllyt ovat jauhaneet. Kerro jotain maailmalta terveisiä, mitä olet oppinut Jumalan valtakunnasta.

NIILO: Vierailemme monessa seurakunnissa. Yksi merkittävä tapaus oli, kun keskustelimme Kiinan kotiseurakuntaliikkeen johtavan pastorin, Zhang Rongliang, kanssa. Mies on istunut 23 vuotta vankilassa ja johtaa seurakuntaliikettä, jossa noin 10 miljoonaa jäsentä. Harvemmin tällaisen kanssa pääsee matkaa tekemään. Keskustelimme eri asioista myös Kiinassa tapahtuvista kuvioista. Kun tapasin miehen johtotiimiläisiä viimeksi, niin mies oli vankilassa. Kolmesta kaksi tapaamaan tulleesta top-johtajasta oli naisia. He hoitavat seurakuntaliikettä. Kun keskustelin Zhangin kanssa, miten kiinalaiset näkevät naisten palvelumahdollisuuden, hän vastasi, että Kiinan seurakunnissa ei katsella sukupuolta, vaan armoitusta ja kutsumusta. Tällä hetkellä Zhangin arvion mukaan Kiinan maanalaisista seurakunnista johtajista 60 % on naisia. Ei kutsuta pastoreiksi, ketään ei kutsuta vanhimmiksi, vaan kaikki ovat ”setä” tai ”täti”. Kiinan kotiseurakunnissa alleviivataan perheyhteyttä. Siellä kulttuuri on erilainen. Joka tapauksessa täytyy sanoa, että vaikka en ole törmännyt sisar Juniaan (josta keskusteltiin), niin olen törmännyt matkoillani naisiin, joita kutsun apostoleiksi. Pikkusen logiikkani on koetuksella, jos sanotaan, että se on Jumalan tahdon vastaista. Niin minä esitän itselleni kysymyksen, miksi Jumala sitten valitsee naisia Kiinassa ja Etelä-Koreassa ja käyttää heitä vahvasti apostolisessa palvelutehtävässä ja seurakunnan johtajina, jos se on hänen tahtoaan vastaan. Tämä on kysymys, joka on mieltä askarruttanut monta kertaa. Olen omassa käsityksessäni matkan varrella lakannut huutamasta niitä aamenia, joita Hempan kanssa joskus huusin.

"Tällä hetkellä Zhangin arvion mukaan Kiinan maanalaisista seurakunnista johtajista 60 % on naisia."

PILKKU: Joidenkin naisen palvelutehtäviä selitetään joskus "hyväksyvästi", että kyllähän Jumala käytti Bileamin aasiakin. Kuitenkin voi arvioida, millaiseen maailmankuvaan tämä liittyy. Toinen, mitä on tarjottu, että nainen on aina Jumalan kakkos-, kolmos- tai nelosvaihtoehto, kun kukaan miehistä ei vain suostunut lähtemään. Henkilökohtaisesti tätä on kauhean vaikea sovittaa omaan Jumalakuvaani.

"Joidenkin naisen palvelutehtäviä selitetään joskus "hyväksyvästi", että kyllähän Jumala käytti Bileamin aasiakin. Kuitenkin voi arvioida, millaiseen maailmankuvaan tämä liittyy."

HELENA: Jumala on minunkin päiväni kirjoittanut kirjaansa. Siihen onneksi saan uskoa.

Miten käytännössä tilanteet näkyvät?

HEIMO: Pilkulle rohkaisuksi, että tähän saakka Bileamin aasivertauksen vedoten olemme valinneet vain miehiä. Kuitenkin Pilkulle: olet ollut pastorina. Onko tunnemuistoja asiasta, miten käytännössä koet, onko erottelu tullut vastaan?

PILKKU: On tullut jotain tilanteita. Itselleni tärkeintä oli pastoripalaverin yhteys, jossa yhdessä toimittiin. Kuitenkin jotain tilanteita, joku vanhimmiston saunailta, johon miespastorit luonnollisesti voivat mennä, mutta eivät naiset. Mä olen ajatellut sitä laajemminkin, että jos totuttu kulttuuriin, että jos pidetään miesten saunailtoja, niin naisten mukaantulo sotkee perinteet. Siihen voi liittyä sellaista.

HELENA: Rahnaston Rami on suoraan tuossa edessä. Oli joitakin vuosia sitten ihana vanhimmiston yhteinen päivä. Pastorit ja vanhimmisto toimivat yhteisenä tiiminä, eivät sulje toisiaan pois. Olen kotiseurakunnalle kiitollinen siitä, että koen, että mulla on vahva ja hyvä vanhimmiston ja johtoryhmän tuki. Olen koko ajan erilaisissa tilanteissa kokenut vanhimmistotyöskentelyssä tulleeni kuulluksi. Omalta osaltani yritän toimia niin, että yritän ansaita luottamuksen. Omalta osaltani todella arvostan vanhimmistoa. Seurakunnan johtamisasetelma on niin, että ei ole ongelma, vanhimmiston tulee johtaa seurakuntaa Jumalan johdossa.

ANTTI: Tämä on vakava asia. Kysymys siitä, meneekö vanhimmistoveljet keskenään saunaan vai tyytyvätkö paistamaan makkaraa, on käytännön kysymys, mutta jos työyhteisöön otetaan nainen mukaan, hänet täytyy ottaa mukaan täysvertaisena. Ei ole vaihtoehtoa, että yksi työyhteisön jäsen syrjäytetään yhteydestä. Eilen puhuttiin, että pitääkö raastuvassa testata, onko meidän käytännöt toimivia [viittaa kolehtikäytäntöön]. Tämän voisi testata raastuvassa. Jos ei olla valmiita ottamaan naista työntekijäksi tasavertaisena, niin älkää sitten palkatko.

"Jos ei olla valmiita ottamaan naista työntekijäksi tasavertaisena, niin älkää sitten palkatko."

HEIMO: Moniko meistä veljistä suostuisi, että joku meistä jätetään pois jonkun rajoitteen ja esteen takia ja tulisimme syrjityksi?

Kommentteja ja kysymyksiä: Moniko on tullut uskoon naisevankeistan työn vaikutuksen kautta. [Noin viidennes nousi ylös]. Esko Rautio mainittiin, hän on tullut uskoon Aino Linnasen työn kautta.

Käsitteiden määrittelyä

HEIMO: Tommi, avaatko egalitaarin ja kompelemtaarin?

TOMMI: Egalitaari ei usko roolieroon. Eglitaarien leirin sisällä on erilaisia näkemyksiä, voi olla raamatun arvovaltaan uskovaa, esim. Philip Payne, joka näkee tulkinnallisena asian, mutta näkee, ettei Raamattu kiellä naisen pastoriutta eikä annan pysyvää mallia roolierosta. Mutta jotkut egalitaarit, kuten Matti, sanovat, että rooliero on perheessä. Komplemenetaarit näkevät, että tasa-arvoisuus, mutta roolierot perheessä ja seurakunnassa. Kolme kantaa komplementaarisuuden sisällä: 1) pastorin rooli miehelle, 2) luterilaisen herätysliikkeiden kanta, että pastorin virka on varattu miehille, mutta nainen voi opettaa. 3) myötätuntoinen komplementaari, esim. Craig Blomberg, nainen voi toimia vanhimpana ja pastorina, mutta joku rooliero, että ylin auktoriteetti on jätettävä miehelle.

PILKKU: Kysymys. Jos nainen ei saa opettaa, ja yleensä se tarkoittaa, ettei saa opettaa sunnuntaikokouksessa, minkä takia naiset saavat opettaa pyhäkoulussa, kun onko se vähemmän hengellistä tai vähemmän auktoriteettia, niin kun lapsiin opetus vaikuttaa eniten? Eli vaatimampi ja enemmän vaikutuksia luova rooli on niillä, jotka opettavat lapsia.

TOMMI: Komplemetaristit näkevät sen 1. Tim 2:12:n mukaan. Siinä nähdään, että erityisesti miesten opettaminen kielletään, eli tämä viittaisi pastoraalitehtävässä tapahtuvana miesten opettamiseen. Eli kun koko seurakunta on kokoontunut, niin se normaali opettamistehtävä kuuluu pastoreille ja vanhimmille. Tämä on yleisin ajatus, mutta on erilaista käsityksiä toki.

HEIMO: Asia ei ole mustavalkoinen, vaan meiltä löytyy tulkinnan kirjoa, vaikka joskus Niilon kanssa joskus vahvasti aamenta sanomme jotain.

Eri käytäntöjä

HELENA: Kaksi muistoa. 80-luvulla olin saanut tehtäväkseni olla vastuussa sunnuntai-illan evankeliointikokouksesta. Tiesin seurakunnasta yhden naishenkilön, että hän on aktiivisesti Perjantai Kristukselle -toiminnassa. Soitin hänelle ja pyysin, voisiko hän antaa henkilökohtaisen todistuksensa evankelointi-illassa. En ollut lainakaan varautunut siihen, kun hän haukkui minut lyttyyn. Hän sanoi, miten on pettynyt Esko Rautioon, että päästänyt tilanteen niin pahasti, että minä voin pyytää tällaista. Sanoin, että osallistut vahvasti Perjantai Kirstukselle -työhön, niin hän kysyi, etkö tiedä, että naisen pitää vaieta seurakunnassa? ”Seurakunta” oli hänelle rakennus. Hän ei uskaltanut tunnustaa uskoaan Jeesukseen rakennuksessa.

Toinen muisto. Olin samassa rakennuksessa, ja olin vähän tottuneempi. Olin aloittamassa sunnuntain päiväkokouksen saarnaa. Kun alkukokous meni, ja kokouksen vetäjä sitten sanoi, että kun nainen ei saa opettaa, niin Helena tulee varmaan antamaan meille kehotuksen ja lohdutuksen sanoja.

"kokouksen vetäjä sitten sanoi, että kun nainen ei saa opettaa, niin Helena tulee varmaan antamaan meille kehotuksen ja lohdutuksen sanoja."

NIILO: Luulen, että meidän olisi hyvä mennä fundamenttiin, eli mistä tässä on kysymys. Keravan vahimmistossa on keskusteltu asiasta ja naisten asemasta jo kahden vuoden ajan. On päädytty siihen, että nainen voi palvella kaikissa tehtävissä, mitä ikinä seurakuntaelämässä on. Osa on sitä mieltä, että jopa vanhimpana. Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikessa muussa, paitsi ei vanhimpana. Keravalla on tehty päätös, että emme nyt halua repiä vanhimmistoa ja seurakuntaa, että lähtisimme äänestämään, vaan me olemme tehneet päätöksen, että pyrimme nyt kaikin tavoin nostamaan naiset ylipäätään kaikkiin palvelustehtäviin seurakunnassamme, jotta he saavat mahdollisuuden palvella ihan kaikessa, paitsi ei vielä vanhimmistossa. Suurin ongelma meillä kuitenkin on se, että naisilla on hyvin vähän palvelumahdollisuuksia, ja tätä halutaan tätä muuttaa selkeästi. Ei tarvitse mennä kauas Suomesta, niin on Ruotsi, Norja ja Tanska, joissa on samantyyppiset helluntailiikkeet, joissa kaikissa naiset palvelevat vanhimpina. Tämä voisi olla hyvä kautta linjan, että jos meillä ei ole mitään sitä vastaan, niin nostaisimme naiset esille ja yrittäisimme saada ainakin muihin kuin vanhimmistoihin. Kymmenen vuoden päästä voi olla eri juttu.

"Ei tarvitse mennä kauas Suomesta, niin on Ruotsi, Norja ja Tanska, joissa on samantyyppiset helluntailiikkeet, joissa kaikissa naiset palvelevat vanhimpina."

PILKKU: Toivon, että olisi tilaa eri tavalla ajatteleville. Jos joku seurakunta päättää nimittää vanhimmistoon naisia, niin heitä ei kivitettäisi. Eli kestettäisiin, että seurakunnat tekevät erilaisia linjauksia.

Mitä asioille pitäisi tehdä? 

HEIMO: Loppuun kysymys: Mitä konkreettista muutosta tahtoisitte, että naisten palvelutyö helpottuisi. Miten konkreettisesti sanotte? Tehdään hienoja päätöksiä ja linjapäätöksiä, on jopa pöytälaatikko seurakuntia ja kirkkokuntia, että emme perusta pöytälaatikkopastorin virkoja.

TOMMI: Tilanne kestämätön, sillä ei ole selkeä. Selkeytetään. Seurakunnat voisivat keskustella. Käykää seurakunnan johdon kanssa keskustelua, että löytyisi noudatettava linja. Tärkeintä on Raamatun auktoriteetin pysyminen. Tämä naisten rooli ei ole keskeinen asia opin kannalta, mutta se on tärkeä, koska se vaikuttaa kaikkeen käytännön tekemiseen. Ettei mennä siihen, että homoseksuaalisuuden harjoittamien OK.

ANTTI: Ehdotan, että kaikki seurakunnat avaavat kaikki tehtävät naisille. Vaihtoehto B on, että kaikki Suoren seurakunnat määrittävät kantansa kysymyksiin. Toivoisin, että kanta määritettäisiin, jotta siihen voi reagoida. Eli voi miettiä, haluaako liittyä tuolla tavalla ajattelevaan seurakuntaan. Huonoin ajatus on, että jokainen voi olla eri mieltä. Silloin vastuu kaatuu niiden päälle, jotka eivät ole yleisen linjan mukaisia.

 "Ehdotan, että kaikki seurakunnat avaavat kaikki tehtävät naisille."

PILKKU: Veli puhuu asiaa. UT:ssa pastorin ja vanhimman roolin välillä ei ole erotusta. Myös vanhimman roolin voisi avata naisille. Jokainen seurakunta tekee linjauksensa. Anttia kompaten, että seurakunnat uskaltaisivat tehdä linjauksia. Ja jos nainen palkataan, niin hänen takanaan pitää seistä loppuun asti.

HELENA: Jos Leevi ja Anssi ovat kuulolla, niin Paimen Plussaan rajoitetaan ainakin mielipidekirjoitukset aiheesta, ja jos ilmenee, että kyseessä on pastori tai vanhin, niin ei julkaista tekstiä RV:n mielipidepalstalla, jonka joku juuri uskoontullut voi lukea, vaan että keskustelu olisi tarkoitettu pastoreille tai vanhimmille. Se olisi rakentavampi foorumi. Helpottaisi myös työtämme.

NIILO: Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, heijastelemaan omaa olemustaan. Jos miehet ja naiset rinta rinnan tekevät työtä, niin rohkaisen tähän, että nostetaan naiset kaikkiin palvelutehtäviin. Silloin Jumalan olemukseen liittyvä kokonaisuus tulee paremmin yhdessä esille.

HEIMO: Toivotaan kunnioittavaa keskustelutapaa, joka ei ole ylimielistä, vaan kunnioitetaan ja pyritään perustelemaan näkemykset perustelemalla Raamattua huolellisesti.

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOKISSA TÄSTÄ LINKISTÄ!

________________

Keskustelun myyränä toimi Markus Mäenpää, joka on Keuruun helluntaiseurakunnan osa-aikainen seurakuntapastori ja teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien painileikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.

Helluntaiseurakuntien syyspäivien naiskeskustelu, osa 1

Helluntaiseurakuntien syyspäivät ovat helluntaiseurakuntien päättäjien yhteinen, vuosittainen kokoontuminen. Päivillä keskusteltiin naisen roolista seurakuntakentässä. Tämä tehtiin kahdessa osassa, aamupäivästä oli kolme alustusta teemasta (komplementaarinen, egalitaarinen ja kutsumusta korostava näkökulma), ja puolilta päivin oli paneelikeskustelu aiheen tiimoilta. Avaan tässä postauksessa aamupäivän alustukset, ja seuraavassa postauksessa paneelikeskustelun.

Tavallaan syyspäivillä käytävä keskustelu on rajoitettu vain liikkeen työntekijöille ja vanhimmiston jäsenille. Siitä syystä kysyin järjestäjiltä lupaa julkaista alustukset, ja kysyin myös kaikilta paneelin jäseniltä, sopiiko heille, että postaan blogiimme heidän puheenvuoronsa, ja heille sopi.

Olen editoinut osan kokonaisuuksista, osan olen jättänyt melkein siihen listauksenomaiseen formaattiin, jonka kirjoitin esityksiä kuunnellessani.

Tommi Lenho – Komplementaarinen näkökulma

Komplementaarisuuden variaatioita

Aluksi lyhyt määrittely aiheesta. Komplementarismissa on eri näkökulmia. Yhteistä näille on, että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia, mutta miehellä ja naisella on eri rooli perheessä ja seurakunnassa. Yhteistä näkemyksille on, että mies on perheen pää.

Ensimmäinen komplementaarikanta, joka on myös yleisin. Tämän mukaan naisen ei tulisi toimia pastorina tai vanhimpana tai opettamassa miestä säännöllisesti, sillä tämä on pastorien ja vanhinten tehtävä. Toinen kanta on, että naisen ei tule toimia pastorin tai paimenen virassa, mutta hän voi opettaa miestä. Kolmas kanta on, että nainen voi toimia pastorina tai vanhimpana, mutta ei johtavana pastorina tai vanhimmiston puheenjohtajana.

Puoltavat argumentit

1. Tim. 2:8–15

Tässä raamatunpaikassa naisen ei tulisi opettaa tai hallita miestä; tämän nähdään viittaavan johonkin roolieroon. Taistelu on tässä raamatunkohdassa siitä, onko ”opettaa ja hallita” yhtenäinen ajatus. Esimerkiksi Philip Payne ehdottaa, että tämän tulisi lukea ”opettaa dominoivalla tavalla”. Kuitenkin Köstenberger on esittänyt väitteen, että kun oude yhdistää kaksi toisiinsa läheisesti kuuluvaa infinitiivimuodossa olevaa verbiä, niillä on läheisesti toisiinsa liittyvä merkitys. Esimerkiksi sanaparina voisi olla ”lyödä ja tappaa”. Köstenbergerin ajatus on laajasti hyväksytty. Hän esittää, että 1. Tim. 2 kokonaisuus pitäisi siis tulkita vaihtoehtoisesti ”en salli, että nainen opettaa (ylipäätään) tai hallitsee miestään” (tai negatiivisessa merkityksessä ”en salli, että nainen opettaa [väärää oppia] ja dominoi miestään”).

Seuraava teesi on, että didaskein (opettaa) yleisessä merkityksessä tarkoittaa aina positiivista, normaalia opettamista. Jos Paavali olisi halunnut puhua harhaoppien levittämisestä, hän olisi käyttänyt heterodidaskalein-sanaa (opettaa harhaoppia) tai asiayhteydessä olisi asia tehty selväksi (Tiit 1:11).

Kuinka kuitenkin on Paynen ehdotuksen kanssa, eli voisiko authentein olla alisteinnen didaskeinille, eli toisin sanoin nainen opettaa miestä dominoivalla tavalla? Köstenberger ei kuitenkaan löydä aikalaisteksteistä, että oude yhdistäessään kahta infinitiiviä saisi aikaan sen, että jälkimmäinen infinitiivi määrittäisi ensimmäistä.

1. Tim. 3.2

Tätä raamatunkohtaa käytetään paljon. Kuitenkin enemmistön mukaan ”yhden vaimon mies” tarkoittaa aviollista uskollisuutta tutkijoiden. Toisin sanoin, mies, joka ei käy vieraissa. ”Yhden miehen vaimo” (1. Tim. 5:9) käytetään leskivaimoista eli käänteistä ilmaisua. Komplementaarin ajautus on, että vaikka pääpaino on uskollisuudella, niin osittaista tukea tästä olisi myös asiayhteydessä sille, että koska tässä kuitenkin on mies, niin hänen tulisi olla hallitsevassa asemassa.

1. Kor. 14:34–35

Tämän kohdan mukaan naisen tulisi olla vaiti, joten tämä johtaa tiettyyn roolieroon. Kaikki ovat samaa mieltä, että tämä ei voi tarkoittaa täyttä vaitioloa, koska 1. Kor. 11:5 naiset profetoivat ja rukoilevat. Tulkinnassa on kaksi vaihtoehtoa. (1) Naiset olkoot osallistumatta profetoinnin arvioimiseen. Tämä tulee siitä, että konteksti puhuu profetoinnista ym. Tällöin kyse olisi vähän selkeämmin valta-asetelmasta. (2) Naisen tulee olla vaiti niin, ettei hän häiritse kokousta kysymyksillään. Tässä moni egalitaari on hyvin samaa mieltä.

Tähän liittyy myös interpolaatioteoria, eli että kyseinen kohta ei olisi ollut alun perin Paavalin kynäilemä. Monet egalitaarit hyväksyvät tämän kannan. Kuitenkin jakeet löytyvät kaikista olemassa olevista alkukielen kopioista. Toisaalta jakeiden paikka hyppii erityisesti läntisissä käsikirjoituksissa. Samoin, jos interpolaatioita ei hyväksytä, niin pitäisi keksiä selitys sille, miksi jakeet hyppivät eri käsikirjoituksissa. Tässä on mahdollisuuksia: 1) Virhe kopiointiprosessissa. Vahingossa menee väärään kohtaan. 2) Yritykset ”parannella” tekstiä. 3) ideologiset tarkoitukset: esimerkiksi kopioija halusi siirtää tai poistaa kohdan, joka puhuu siitä, että naisen tulisi olla vaiti seurakunnassa. Esim. montanolaisuuden aikana (100-luvun loppupuoli) joku olisi voinut siirtää tekstin marginaaliin, sillä montanolaisuudessa arvostettiin suuresti kahta naisprofeettaa.

Haastavat argumentti

Tämän jälkeen muutama haastava argumentti komplementaarisuudelle.

1. Tim 3:8–13 Tässä nähdään, että Foibe on diakoni. Kuitenkin tuossa raamatunkohdassa diakonien tulisi myös olla yhden vaimon miehiä. Tässä kuitenkin ajatellaan, että 1. Tim. 3:8–10 puhuu miesdiakoneista, 3:11 naisdiakoneista ja 3:12–13 miesdiakoneista jälleen. Näin ollen puhutaan tuossa joko naisdiakoneista tai diakonien vaimoista.

Apt. 18:26 Tässä kohdassa Priscilla opettaa Apollosta. Kuitenkin komplementaarisuudessa tässä nähdään, että tuo opettaminen ei ole seurakunnan kokouksessa opettamista.

Room. 16:7 Jos Junia on ollut naisapostoli, niin siinä vaiheessa koko komplementaarinen keissi on alhaalla. Tässä pohditaan sitä, onko Junia nainen vai mies, ja onko hän tunnettu apostoli tai tunnettu apostolien joukossa. Viime aikoina egalitaarit ovat esitelleet vahvoja argumentteja sen puolesta, että tässä olisi naisapostoli. Ainakin voidaan sanoa, että suurella todennäköisyydellä Junia oli nainen.

Wallace ja Burer pyrkivät kuitenkin tekemään vähemmistöratkaisun ja kääntämään kokonaisuuden niin, että kokonaisuus pitäisi kääntää ”tunnettu apostoleile”, ei ”apostolien joukossa”. He ovat löytäneet erilaisista kreikankielisistä materiaaleista 31 esimerkkiä datiivissa, jolloin puhutaan, että joku olisi tunnettu joillekin ja 71 esimerkkiä genetiivissä, että joku olisi tunnettu joidenkin joukossa.

Matti Kankaanniemi – Egalitaarinen näkökulma

Ensin on hyvä miettiä, mistä keskustellaan ja alustetaan. Mietittiin Tommin kanssa, mitä yhteisiä teesejä käydään läpi, kun noudatetaan sopupeliä.

Tässä pohditaan, pitääkö Raamatun mukaan naisilta rajata rooleja? Eli voisiko Kaarina olla 20 vuoden päästä neuvoa-antavien veljien johtajana?

Ensin muutama huomio. 1) Raamattu on ylin auktoriteetti, joten siitä puhutaan. Eli se on tärkeä. 2) Samoin kysymyksen vuoksi ei rikota yhteyttä. Ei järjestetä bokottia, sanktioita, ulosmarsseja tai räjäyttämisiä. Olen ajatellut elää ja kuolla helluntailaisena. 3)Pidämme miestä ja naista erilaisina. Molempien sukupuolten panosta tarvitaan seurakunnassa ja perheessä.

Mitä on opettaminen?

Hyvä kysymys on, mitä on opettaminen? UT:ssa kaksi tasoa. On paradodis-taso eli Jeesus-traditioiden kertominen, ja näitä välitettiin kristityille. Paavali välitti nämä traditiot ihmisille. Näitä ei voinut muuttaa. Kaksitoista apostolia vahvistivat nämä, ja alkuapostoleilta vaadittiin, että olivat kaiken Jeesuksen toiminnan silminnäkijöitä. Tähän porukkaan ei pääse enää, vaikka Amerikasta löytyy sivustoja, joilla pääsee 600 eurolla apostoliksi. Siksi nämä paradosis-tason kertomukset olivat silminnäkijöiden kertomuksia. Ne olivat konkreettisesti nähtyä ja elettyä. Paavali erottaa nämä soveltavasta opetuksestaan (erityisesti 1. Kor 7). Vrt. kuitenkin ehtoollisesta Paavali välittää selkeän Jeesus-tradition, ja sen jälkeen hän soveltaa sen pohjalta asiaa.

Meidän kohdallamme UT vastaa tätä. Meille kukaan ei voi kirjoittaa lisää kaanoniin. Jos jollakin on käsikirjoitus, niin sitä ei kannata lähettää Aikamedialle.

Kuitenkin on myös soveltavaa opetusta, jossa reagoidaan tilanteeseen. Alueellisesti oli valtava hyppy Galileasta korinttiin, ja näissä sovellukset olivat kauhean erilaisia. Pyhän Hengen toiminta, karismaattisuus, profetiat ja erilaiset muut jutut liittyvät tähän. Nämä ovat kuitenkin raamatullisia, ja Sana ohjaa kokemuksiin (Ei siis voida tehdä suoraa jakoa ”sanan” ja ”kokemusten” välille).

Paavali korostaa tässäkin myös järjen käyttöä. Pastoraalikirjeissä korostetaan myös kandidaattien psykologista testaamista. Ei vain paastota ja rukoilla, vaan käytetään myös kollektiivisesti järkeä. Ei niin, että saadaan ilmestyksessä vanhimmiston nimet, vaan myös ominaisuuksia pitää pohtia.

Nyt mietitään naisten suhdetta näihin kahteen opettamisen luokkaan. Vaikka helluntailaisuudessa on vähän vitsinä, mitä alkuseurakunta teki, ja tälle irvistellään, niin minulle on oikeasti tärkeää, mitä alkuseurakunta teki. Tämä on kaikkein järkevin tapa lähteä tulkitsemaan Raamattua, eli miettiä myös alkuseurakunnan mallia ja dynamiikkaa.

Naiset osallistuivat paradosikseen ja opettamiseen. Priscilla ja Akylas opettivat tarkemmin Herran tietä, eli tarkemmin paradosista (Priscilla ja Akylas vetivät siis MA-kurssin BA-Apollokselle). Herran tien opettaminen oli Jeesuksen tien opettamista. Naiset myös tuottivat Jeesus-traditioita, eli oli silminnäkijäkertomuksia, vrt. Luukkaalla ilmeisimmin Marialta peräisin oleva lapsuusnarratiivi Luukkaalla, ylösnousemuskertomukset, tyhjän haudan löytäminen. Naisilta tuli ainakin jonkun verran panosta näihin kertomuksiin, vaikka miehiltä tuli paljon.

Entä naiset ja soveltava opetus? Naiset profetoivat. Pyhä Henki käytti naisia seurakunnan puhuttelemiseen. Tässä on hyvä muistaa, että profetointi on vaikeampaa kuin Raamatun opettamista. Voidaan tarkistaa ja arvioida Raamatun opetusta, mutta profetiassa kaikki tulee persoonan kautta. Siinä vinoumat näkyvät. Naiset kuitenkin osallistuivat tähän!

Mitä johtajuus on?

Entä mitä johtajuus on? Rajataan perheen sisäiset mallit tästä pois. Olen yrittänyt 20 vuotta ymmärtää, mitä perheen päänä oleminen on. Olen rakentanut teoreettisia kehikkoja, mutta tottelen samalla vaimoa. Eli en tiedä, mitä se tarkoittaa, että miehen pitäisi olla johtaja.

Kristillisessä seurakunnassa olemme jonkun alaisia, olemme vastuullisia jollekin. Aika ajoin halutaan saada vanhimmisto pois, ja joku päättää, että mennään minun näylläni, mutta kirkkohistoria näyttää siitä huonoja esimerkkejä. Jäyhyydessä ja kummelimaisuudessaan tämä on parasta. Minulla on kuitenkin hyvä kokemus vanhimmistosta. Tietysti nuorena tuntuu, että vähän on jähmeitä, mutta jälkeenpäin tuntuu, että hyvä oli jähmeitä.

Kun mietitään kohtia niitä raamatunkohtia, joissa naisten toimintaa rajoitettiin, niin siinä oli kärttyisiä iisebelejä, jotka iskevät systeemin ohi. Siinä kulttuurissa se oli vielä hankalaa. Kaikki valta ja johtaminen on johdettua valtaa ja johtamista.

Millaisia olivat UT:n johtajuusrakenteet? Ei ollut sitä, että joku esittää powerpointteja johtajuusmalleista.

1) Oikos-malli. Aikanaan Suomessakin maaseudulla oli maatalo, siihen kuuluivat rengit ja piiat. Seurakunassa huonekunnan johtajat käyttivät johtajuutta kodissaan kokoontuviin seurakuntiin. Lydian oikos saattoi olla johtaja, ja oikoksen naisjohtaja johti myös miespuolisia orjia tietysti. Sitä ei kritisoida, koska se kuului systeemiin.

2) Synagoga-malli. Kristilliseen malliin tuli jotain juutalaista mallia. Me ollaan tavallaan juutalaisia; ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia ihan suoraan, jotka seurasivat messiasta. Me ollaan jatkumoa siitä. (Muuten, Tessalonikassa oli yksi tutkijakokoontuminen, ja tutustuin erääseen juutalaiseen rabbiin ja tutkijaan. Kun hengasimme ja juttelimme, hän hämmästyi, kun me helluntailaiset vietämme milloin mitäkin jom kippuria tai seder-ateriaa. Eli helluntailaisuudessa on puolijuutalainen leima.) Tässä pitää siis huomioida, että naisia oli synagogajohtajina. Hautakirjoituksista löytyy, presbytera, naisvanhin. Eli juutalaiseen ajatteluun sisältyi ajatus, että nainenkin voi tehdä tätä. Ei niin että joku raakkeli tai rebekka päättää, vaan piti mennä mallien mukaan.

3) Leskiluettelot tai yhteiskassat. Huono-osaisista joku piti huolta. Alkuseurakunta piti sitä tärkeänä. Foibe ainakin hoiti yhteiskassaa, jonka kautta raha meni. Apt. 6 kertoo, mitä tämä mahdollisesti piti sisällään.

Nämä kolme mallia näyttävät johtajuusmallia alkuseurakunnasta. Näissä kaikissa naisilla oli tärkeä rooli, ja naiset saattoivat tehdä kaikkea. Alkuseurakunnasta löytyy esimerkkejä kaikesta.

Tapaus Junia

Kun sitten mietitään, että on myös kriittisiä kohtia, jotka puhuvat tehtävän rajaamisesta. Pitää löytää malli, joka on todennäköisin Raamatun linja. Junia on keskeinen. Jos on naisapostoli Rooman valtakunnassa, niin miksi Punkalaitumen helluntaiseurakunnassa ei voi olla naisvanhinta?

Junian kohta on kiusallinen, ja Juniaa on yritetty leikata mieheksi, Juniakseksi. Käytännössä kaikki tutkijat kuitenkin ovat sitä mieltä, että Junia on nainen. Woltersin viittaus on lähinnä hakuammuntaa, jossa väläytellään mahdollisuutta, että Junia olisi väännös juutalaisesta miehen nimestä. Siitä ollaan yksimielisiä, että Junia oli Junia.

Yksi väite on, että apostoli ei tarkoita apostolia, vaan lähettilästä, juoksupoikaa. Eli ei olisi iso arvonimi. Tämä kuitenkin on kauhean vaikea tulkinta, sillä jos on jonkun lähetti, niin siinä on genetiivi. Apostolista puhutaan selkeästi ilman genetiiviä, ja apostoli oli selkeä kokonaisuus, ei joku urosmarttojen lähettiläs.

Oliko Junia siis arvostettu apostolien joukossa vai itse apostoli? Tässä on monitulkintainen kieliopillinen rakenne, jonka kanssa pitäisi olla nöyrä, sillä kukaan ei puhu kreikkaa äidinkielenään. Eli jos kuulee joltakin tarjoilijalta Ateenan esikaupunkialueella asiasta jotain, niin se ei ratkaise kysymystä, kuten emme mekään voi mennä opettamaan viroa Tarton yliopistoon vain siksi, että muutama sana kuulostaa tutulta.

Tärkeää tässä on huomata, että kaikki kirkkoisät melkein kaikki sitä mieltä, että Junia oli naisapostoli. He kuitenkin puhuivat kreikkaa äidinkielenään. Jopa naisia kohtaan kriittinen Krysostomos oli sitä mieltä, että siellä on naisapostoli.

Entä sitten kreikan rakenne? En plus datiivi, joka siunaa kauheasti kaikkia? Samanlainen rakenne o myös joulukertomukesssa: ”sinä Juudan Betlehen, et ole vähäisin Juudan ruhtinaiden joukossa”. Siellä on sama rakenne. Siinä on sama, että Betlehem kuului Juudan ruhtinaisiin. Eli meillä on UT:n kaanonin sisältä suoraan vastaava esimerkki. Watlerin ja Burherin esimerki ovat UT:n ulkopuolelta ja hyvä niin, mutta kaanonin sisältä itsestään löytyy mallia. Eli meille on mahdollista tulkita niin kuin kirkkoisät. Kuitenkin on huomattava, että tässä on aito keskustelukysymys, joka pitää keskustella.

Kokemuksia

Pastorina kokemukseni naispastoreista on positiivinen. Mulla oli seurakunnassa työyhteydessä naisapostoli, jonka tittelinä oli ”Marita”, Kömin Marita, joka valittiin Euroopan uskovaisimmaksi ihmiseksi. Ei tullut mieleen, että pitäisi tätä sukupuolinäkökulmalla rajoittaa. Ruokaa tehdessä oli tietty valinta, ja muissa muita valintoja.

Samoja minulla on ollut läheisessä työyhteydessä lähettipareja. Mielenkiintoista, että Ilpo ja Irmeli, Krista ja Reijo ovat käsitteet, heidät tunnetaan yhdessä. Kun Keniassa on tapahtunut kaikkea Kristan ja Reijon kohdalla, niin olisi kummallista, että vanhimmisto tarkistaisi, ettei Krista opeta nyt liikaa siellä. Meillä ei ole liikaa evankeliumin työn tekijöitä, ja pitää olla painava syy rajoittaa.

Huomioita raamatunkohdista

Haastavien raamatunkohtien kohdalla on niin, että pitää valita todennäköisin tulkinta, vaikka olisi 51 % vs. 49 % tai fifty-sixty. Samoin pitää tulkita vaikeampia kohtia. Kuitenkin kaikki rajoittavat kohdat ovat tulkittavissa niin, että kärttyinen iisebel ottaa vallan. Moni tutkija ajattelee, että kyse esignostilaisesta ajatuksesta, kun taustalla on viittauksia esim. lasten synnyttämiseen. Siinä on poikkeava puheopillinen tilanne.

Entä sitten kohta, että nainen vaietkoon seurakunnassa? Onko kyseessä interpolaatio vai ei, eli kirjoittiko Paavali tämän vai ei? Olennaista on, että jotain on tarkoitettu kohdalla. Oleellista, että ”häpeällistä” on naisen puhua. Ekkleesia tässä tarkoitti kansankokousta. Siellä oli kansankokouksia aika paljon. Nainen ei voinut alkaa puhua jostakin asiasta, se ei onnistunut. Vain erikoistilanteissa tämä oli mahdollista. Tässä raamatunpaikassa ei puhuta mistään juutalaisesta laista, vaan roomalaisesta laista. Oleellista on ”häpeä”. Oleellista on, että kristityt eivät käyttäydy häpeällisesti, vaan toiminta on kunniallista. Kuitenkin kysymys, kun naisen puhuminen ei ole enää häpeällistä? Eikö ehto lähde pois tästä. Eli jos muutaman viikon päästä maailman vaikutusvaltainen johtaja on nainen. (Mietimme tässä rooleja ennen paneelia, ja Tommi halusi väkisin olla Hillary). Naisia on ollut meillä ministereinä ja presidentteinä. Eli onko häpeällistä, kun sisar on opettanut, niin voidaan sanoa, että hän opetti, ettei tarvitse sanoa, että sisar ”todisti”.

Ehdotan, ettei rajata naisten mahdollisuuksia eikä luoda naiskiintiöitä, vaan Jumalan armoitusta katsotaan.

Kauko Vehniäinen – Kutsumusnäkökulma

Tämä puheenvuoro lähestyy asiaa kutsumus-, armoitus- ja hedelmänäkökulmasta. Maailman vaikutusvaltaisimpia naisia ovat rukoilevat isoäidit. Vaimoni rukoilee tällä hetkellä puolestani. Minulla on hyvä, jalomielinen, kristitty puoliso, ilman sitä en seisoisi siinä.

Historiasta nousee paljon asioita, jotka ovat helluntailaisuudessa painolastina suhteessa naisiin. On myös kriittisiä opetuksia aiheesta. Suhtautuminen naisiin on ollut aikanaan erilaista. Isäni tapasi naapurikylään muuttaneen perheen, olin kymmenvuotias silloin. Jutteli isännän kanssa. Sitten kävi ilmi, että perheessä oli ongelmia. Mies sanoi isälleni. ”Kaikis meis vikoi on, akois erinomais”. Tämä kuvasti aikakautta hyvin. Olen myös ollut mukana työntekijäpäivillä, kun puhuttiin naisten pukeutumisesta. Monet ne saattavat muistaa.

Vuonna 1981 lähdin evankeliumin työhön. Naistenpäivät olivat heti edessä. Siellä Sinikka Auvinen puhui eri roolimalleista. Hän sanoi, kun enkeli ilmestyi, hän ilmestyi Marialle, kun puhuttiin Jeesuksen tulemisesta maailmaan, mutta kun piti ottaa perhe Egyptiin, niin enkeli ilmestyi Joosefille, joka otti vastuun perheestä ja lapsesta.

Kun erästä pastoria haastettiin siitä, eikö Jumala vetänyt seurakuntaan enemmän naisia, älkää huolehtiko. Jeesus ilmaisi olevansa Messias ensimmäistä kertaa naisille.

Naisia on kohdeltu väärin helluntaiherätyksessä. Maija Kauppisen, orpotytön, tarina on tässä hyvä esimerkki. Hän toimi evankelistana ja kiersi Helvi Oksan kanssa. Maija kertoi vanhimmistossa, että hänellä on lähetyskutsu, että Jumala kutsuu hänet Afrikkaan. Eräs vanhimmistoveli kommentoi siihen, että ”rohkenen eppäillä”. Maija ei kuitenkaan kadottanut kutsuaan, vaan orientoitui, ja niin hänet lähetettiin. Vuosia kului, ja 1989 kävin Tansaniassa, Murtosen Kyösti vei minut sinne. Menimme savikirkkoon, joka oli tupaten täynnä ylistävää väkeä. Maija Kauppinen oli perustanut seurakunnan. Toki veljienkin kutsua on epäilty, sitä tämä ei tarkoita.

Ihmisten täytyy löytää kutsumuksensa

Jumala on kutsunut ja valinnut naisia tekemään valtakuntansa työtä. Tämä on tärkeää tänä päivänä. Palvelutehtävä määräytyy persoonan, valmiuden ja soveltuvuutensa mukaan. Ihmisen täytyy löytää ”taipumuksiaan vastaava linja” elämässään. Jumala antaa lisää. Siihen sisältyy, että Jumala on nähnyt meidät jo idullaan.

Painopisteen ei tulisi olla asemassa, vaan kutsussa ja palvelussa. Jos lähtökohtaisuus on asema, niin syntyy valtataistelua ja lihallisuutta. Tätä pitäisi alleviivata. Hyvä palveleminen johtaa kunnioitettavaan asemaan. Ihmiset ajattelevat joskus asemalähtöisesti, vaan kutsumuslähtöisesti. Jumala on vaikuttanut näissä.

Kun katsotaan armoitusta, mihin Jumala haluaa viedä naiset ja miehet Jumalan valtakunnan työssä. Jumala ei katso henkilöön, vaan hän ilmestyy ihmiselle. Ihminen menee ja kantaa hedelmää, pysyvää hedelmää. Helluntaiherätyksessä tarvitaan sitä eteenpäin menoa, että voisimme tuottaa pysyvää hedelmää. Katoamatonta hedelmää kirkkauteen.

Armoitus on persoonan ja Pyhän Hegen kautta annettu kutsumus palvelutehtävää varten. Mietitään esimerkiksi tapauksia Aune Hyny, Susanna Kokkonen ja Suzette Hatting. Monet ovat tehneet apostolisen työn lähetyskentillä.

Kun ajatellaan helluntaiherätystä, niin ensimmäinen virallinen tilasto on Heli Mäkiseltä vuodelta 1981 (julkaistu 1983). Jäseniä 41,500, naisia jäsenistä 67 %. Päätoimisia saarnaajia ja pastoreita oli 162, evankelistoja 180. Oman toimen ohella seurakunnan työtä teki 1/4 seurakuntalaisista. Kuorolaisia oli lähes 5000. Nyt 2015 välillä, niin helluntaiseurakunnat kasvaneet vuodessa 133 henkilöllä. Tämä välipalana, että haastan meitä Jumalan valtakunnan asialla olevia toteuttamaan Jumalalta saatua valtuutusta ja ydintehtävää voittaa sieluja Jeesukselle.

Hedelmä

Hedelmämme on joko hyvälaatuista tai heikkoa. Tähän vaikutavat monet seikat. Jumala puoleltaan haluaa johtaa niin, että tuotamme hyvää hedelmää jokainen. Helluntaiherätyksen hyvät alkuhedelmät näkyvät niin, että Jumala kutsui miehiä ja naisia palvelutehtäviin. Alkuaikana naisten kautta tuli valtava siunaus, ja Evankelistakodilla eräällä seinällä oleva kuvamäärä puhuttelee asiasta.

Tämän päivän seurakunnan haaste: miten voimme rakentavasti edetä naisten palvelutehtävien toteutumisessa niin, että tapahtuu viisaasti ja tasavertaisesti. Niin, että ei ruopata kuiluja vaan rakennetaan siltoja?

Tilanteiden arviointia

Edelleen on väheksyvää ja mennä kompastuskiviin. On alistavaa ja syrjivistä asennetta naisten palvelutehtäviä kohtaan. Toivoisin näiden ihmisten tekevän parannuksen. Heillä voi olla vaikuttimena muita tekijöitä, esim. huono aviosuhde. Kun on esimerkkejä, esimerkiksi eräässä seurakunnassa eräs veli meni eteiseen, kun nainen puhui seurakunnassa. Kuitenkin sama veli kuuntelee arvostettua naista Israel-tilaisuudessa. Kun kysyin häneltä asiasta, niin hän vastasi, että ”se on eri asia kun tämä sisar puhuu!”

Ajan hengen puriste voi häiritä kehitystä seurakuntien keskusteluissa. Meidät pyritään marinoimaan tämän ajan ajatteluun näissä. Meidän täytyy katsoa Herraan, kutsujaan. Tässä on se risti, johon meidän tulee keskittyä.

Yleisin näkökulma tällä hetkellä on, että vanhimpana toimiminen on miehen tehtävä, koska siihen liittyy vahva maskuliininen painolasti raamatuntulkinnassa. Silti monet naiset osallistuvat vanhimmistotyöskentelyyn palvelutehtävänsä tähden. Tässä mennään. Kuitenkin helluntailaisuudelle on ominaista Pyhän Hengen näkökulma, joka ei tunne hierarkkista erottelua sukupuolten välillä. Pyhän Hengen kutsu on mahdollistanut alusta alkaen naisten laaja-alaisten palvelutehtävän kotimaassa ja lähetyskentillä.

Hyvänä huomiona Raamatusta Gal. 3:28, eli olemme yhtä Kristuksessa. Tulevana aikana olemme kirkkaudessa kuin enkelit, sukupuolettomia. Kristus haluaa tulla suureksi meidän keskellämme. Kodissamme, perheessämme, suhteessamme sukuihin, lapsiin, jne.

Kannan kipua, että Jumala haluaa antaa herätyksen ja kasvun tähän helluntaiherätykseen. Naiset ovat aavainasemassa, samoin miehet. Tarvitsemme Jumalan Hengen voitelua. 

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOKISSA TÄSTÄ LINKISTÄ!

________________

Myyränä oli Markus Mäenpää, joka on Keuruun helluntaiseurakunnan osa-aikainen seurakuntapastori ja teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien painileikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.