maanantai 25. heinäkuuta 2016

Mies ja nainen, luotu hallitsemaan yhdessä

Raamatun ensimmäiset sivut luovat pohjan koko kirjalle. Luomiskertomuksessa kerrotaan ihmisen luomisesta, ja se toimii samalla pohjana kaikelle, mitä sen jälkeen tapahtuu. Kertomus luomisesta ei ole kuitenkaan vain toteamus, että ”näin kaikki tapahtui”, vaan se opettaa syvemmällä tasolla ihmisen suhteesta muuhun luomakuntaan, itseensä ja toisiin ihmisiin.

Molemmat Jumalan kuvana


Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomus huipentuu ihmisen luomiseen:

”Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen [adam], tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen [adam] kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1. Moos. 26–27.

”Ihmisen” [adam] selitetään olevan ”he” eli mies ja nainen (jae 27). 1. Moos. 5:2 sanoo myös auki sen, että ”hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen [adam] silloin kun heidät luotiin.” Vaikka siis sanaa adam käytetään tekstissä, se viittaa jakeissa selkeästi ihmiseen, sekä mieheen että naiseen. Vasta myöhemmin tekstissä sitä käytetään ensimmäisen ihmisen, Adamin, erisnimenä. Jumalan kuvana oleminen ei siis rajoitu vain mieheen eikä teksti missään kohtaa tee eroa sen välillä, että mies ja nainen ovat Jumalan kuva. Nainen ei ole siis vähemmän Jumalan kuva (tai vähemmän ihminen) kuin mies.

Yhdessä hallitsijoita


Jumalan siunaus (1. Moos. 1:28) kattaa sekä miehen että naisen, ja korostaa heidän läheistä suhdettaan: ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.’” Miehelle ja naiselle annettiin yhdessä valta hallita. Miten tämän ajatellaan konkreettisesti tapahtuneen, on sitten mysteerisempi kysymys (parhaat ehdotukset ovat olleet, että he osasivat lentää avaruudessa ja komentaa eläimiä). Kuitenkin on merkittävää huomata, että Israelia ympäröivien kansojen myyteissä ei ole rahtuakaan siitä, että Jumala olisi antanut sekä miehelle että naiselle hallintavallan maan ja eläinten yli. Mies ja nainen olivat tasavertaisia tässä tehtävässä, mikä on mahdollisesti osaltaan kritiikkiä muiden kansojen luomiskäsityksiä vastaan.

Mies ja nainen luotiin hallitsemaan yhdessä, ei epätasaisesti tai kilpailuasetelmassa.

Huippukohta: naisen luominen


Luomiskertomukset huipentuvat naisen luomiseen. Ensimmäisessä luvussa toistettiin jatkuvasti luomistyön täydellisyyttä (”Jumala näki, että niin oli hyvä”). Kuitenkin tällä kertaa korostetaan miehen tarvetta naiselle: ” Herra Jumala sanoi: ’Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin’” (2:18). Nainen luodaan siis tarpeesta saada miehelle sopiva kumppani.

Jotkut esittävät, että luvut 2–3 opettavat, että mies hallitsee naista (feministisemmässä laidassa olevat väittävät, että tarina opettaa naisen hallinta-asemasta). Mikään luvuissa ei kuitenkaan puhu suoraan alisteisesta saati korotetusta asemasta. On siis paikallaan tarkastella muutamaa väitettä, joiden mukaan mies kuitenkin olisi tarinan päällikkö, mutta se osoitettaisiin epäsuorasti.

1. ”Mies luotiin ennen naista, ja tästä syystä hän on auktoriteettiasemassa naisen suhteen.”


Joidenkin mukaan se, että mies luotiin ensin, osoittaa hänen olevan auktoriteettiasemassa naisen suhteen. Kuitenkaan logiikkaa ei voi laajentaa muuhun kertomukseen, sillä muuten viidentenä päivänä luotujen lintujen tulisi hallita maaeläimiä, ja näiden kaikkien tulisi olla valta-asemassa ihmiseen nähden. Kaiken lisäksi Jumala itse kumoaa tämän mahdollisuuden antaessaan ihmiselle vallan kasvien ja eläinten yli (1. Moos. 1:26, 28–29).

Naisen luominen myöhemmin korostaa tekstissä miehen tarvetta saada kaltaisensa kumppani, ei niinkään miehen hallintaa hänen ylitseen. (Koiranomistajien harmiksi) jakeiden 18–20 pääviesti on, että mies ei saanut eläimistä täydellistä kumppania itselleen.

2. ”Mies on auktoriteettiasemassa, sillä Jumala sanoi tekevänsä naisesta hänelle ”avun” (2:18).”


Jos nainen luotiin miehelle avuksi, niin sehän tarkoittaa, että mies on pomo? Kuitenkin on merkittävää huomata, että sana ”apu” (’ezer) ei viittaa muualla Vanhassa testamentissa ”palvelijaan” tai ”piikaan”, vaan ”auttajaan, pelastajaan, vapauttajaan, suojelijaan”. Esimerkiksi Mooses antaa toiselle pojalleen nimen Elieser, sillä hän sanoo ”Isäni Jumala oli minun apuni (’ezer)”

Jakeen loppuosa on 1938-käännöksessä ”minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva” ja 1992-käännöksessä ”Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” ”Apu”-sanaa seuraa rakenne ”kuten hänen edessään” eli ”kuten” + ”edessä” + ”hän”. Rakenne on soveliaampi korkeammassa tai vastaavassa asemassa olevalle kuin alemmalle. Rakenne kuvaa siis osittain naista miehen pelastajana. Vain hän on sopiva kumppani miehelle, puhumattakaan sitä, että vain hänen kanssaan hän voi täyttää maan, ja hänen kanssaan mies hallitsi maata.

Spotifyssa löytyy erilaisia musiikkilistoja kuvauksineen esimerkiksi treenaamiseen. ”Mimmien voimaantumislistan” kuvauksessa lukee ”Sua ei oo tehty kenenkään kylkiluusta”. Kuitenkin kylkiluu on sydämen lähellä ja viittaa tasavertaisuuteen. Jos nainen olisi tehty korvakarvoista tai kantapäästä (puhumattakaan vaikka häntäluusta), asetelma olisi ollut huomattavasti epäkunnioittavampi.

3. Mies on auktoriteettiasemassa, sillä hänellä on aktiivisempi rooli kuin naisella. Hän nimeää naisen kuten eläimetkin, ja osoittaa näin hallintavaltaansa näiden yli.


Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että luomiskertomus ei opeta tätä. Eläinten nimeämisen pääajatus sanotaan selkeästi auki sitä ennen ja jälkeen tulevissa huomioissa: ”Ja Herra Jumala sanoi: ’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.’ – – Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.” (2:18, 20). Kokonaisuuden tärkein ajatus ei ole eläinten nimeäminen, vaan että eläimestä ei ollut miehen kumppaniksi. Samoin seuraava jae osoittaa, että koko naisen luomisen ajan mies oli unessa, joten hän oli kaikkea muuta kuin aktiivinen. Adamin riemastunut toteaminen ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.” (2:23, 1992-käännös) korostaa, että Adam ymmärsi hänen jakavan saman olemuksen naisen kanssa. Muualla Raamatussa ”luu luistani ja liha lihastani” kuvaa aina tasavertaisuutta, ei alisteisuutta.

Jotkut esittävät, että kun mies nimeää naisen, hän samalla osoittaa hallintavaltaansa. Adamhan nimesi eläimet ja siten määritti ne; nyt hän tekee saman naiselle. Kuitenkin on huomattavaa, että Adam kutsuu naista ”naiseksi” (issa, vrt. is, mies). Samoin todellinen nimeäminen (mikä tapahtuu lankeemuksen jälkeen, vrt. 3:20) käyttää erilaista muotoa, kun taas tässä ei ole täyttä nimen antamisen muotoa. Tässä nimi ”nainen” perustuu hepreassa sanaleikkiin, jossa miestä tarkoittava sana is saa feminiinin päätteen, issa. (Tämä sama sanaleikki on yritetty saada mukaan – vaikkakin hieman ontuvasti – vanhassa kirkkoraamatussa, jossa naista kutsutaan sanalla ”miehetär”). Koska sanat tarkoittavat ”mies- ja naispuolista” kahdesti samassa jakeessa toisaalla (1. Moos. 7:2), sanojen todennäköinen painotus on eri sukupuolta olemisessa. Näin ollen liite kuvaa enemmän sitä, että nainen on miehen eri sukupuolta oleva kumppani. Koska tämä on ilmaisun ilmeinen merkitys, ei siihen tarvitse lukea ajatuksia hallinnasta.

On muuten mielenkiintoista huomata, että teksti jatkuu ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (2:24) Tämä on kuitenkin vastoin perinteistä juutalaista käytäntöä, jossa nainen luopui vanhemmistaan ja siirtyi asumaan miehensä luokse. Tässä suhteessa teksti ei siis toista juutalaista, patriarkaalista näkemystä.

Jumalan luoma, hyvä asetelma sekä ihmisten asustaminen paratiisissa eivät kuitenkaan kestä sellaisenaan loputtomiin. Huomisen tekstin aiheena on siis lankeemuskertomus.

Linkki: keskustelua aiheesta Facebookissa!
_________________


Markus Mäenpää on teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien hiekkalaatikkoleikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.




4 kommenttia:

  1. Mäenpää kirjoittaa: "On muuten mielenkiintoista huomata, että teksti jatkuu ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (2:24) Tämä on kuitenkin vastoin perinteistä juutalaista käytäntöä, jossa nainen luopui vanhemmistaan ja siirtyi asumaan miehensä luokse. Tässä suhteessa teksti ei siis toista juutalaista, patriarkaalista näkemystä."

    Kyse ei ole "perinteisestä juutalaisesta käytännöstä" (ja toiseksi mitä pahaa siinä on?), vaan miehen asemasta ottaa nainen yhteyteensä, ja valmistaa koti sekä yhteiselämä heille. Mielestäni tulkitset jakeen väärin, ja annat ymmärtää että mies siirtyy naisen hoidettavaksi avioliittoon menemisessä, vaikka Raamattu opettaa päonvastoin.

    1Moos.2:24 kuvaa jälkipolven eli lasten saamista, siksi tekstissä sanotaan: "luopukoon isästä ja äidistä". Miehen ja naisen välinen avioliitto luo uuden sukupolven (suvun jatkamisen), jota teksti osoittaa sanoin "he tulevat yhdeksi lihaksi" - eli mies ja nainen vahvistavat avioliitton ykseyden, sekä heidän yhteen tulemisensa on elämän jatkuvuutta (lapsi omaa miehen ja naisen perimää = kahdesta tullut yksi liha, eli ihminen). Yksi liha on siis myös avioliiton keskelle syntyvä uusi sukupolvi, eli miehen ja naisen yhteinen lapsi.

    Raamatussa on selvä eskatologinen, sekä kristologinen merkitys juutalaisen hää-asetuksen kautta, jossa nainen siirtyy miehen valmistamaan kotiin. Mielestäni tulkintasi tässä sotkee Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen pahasti ja kääntää sen helposti ajatukseksi: "mies menee asumaan naisen suvun osaksi, avioliitossa".

    Edelleen, tämä on selvää naisen aseman väärää ylikorostamista, kokonaisvaltaisen Raamatun opetuksen hinnalla.


    VastaaPoista
  2. Genesis on kirja, jota sietää enemmänkin opiskella! Mies ja nainen yhdessä Jumalan kuva, molemmilla ihmisarvo, joka on jo luomisessa saatu. Sitä ei siis ansaita teoilla ja viroilla.

    Ihmetyttä aiheutti kohta, jossa sanot "Joidenkin mukaan se, että mies luotiin ensin, osoittaa hänen olevan auktoriteettiasemassa naisen suhteen." Etkö muistanut, että tämä joku oli apostoli Paavali, joka sanoo "mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;" (1 Tim 2:12-13). Se, että jätit tämän mainitsematta aiheuttaa ihmetystä...jopa epäluuloa motiiveitasi kohtaan. Olisithan voinut mainita Paavalin sanat ja sanoa, että käsittelet sitä kohtaa joskus myöhemmin.

    Samassa kappaleessa kirjoittamasi eläinlogiikka on itselleni aivan uusi argumentti, mikä on se lähde, josta olet tämän oppinut? Raamatussa ei nimittäin missään niputeta eläimiä ja ihmisiä yhteen esikoisuuskysymyksissä. Ei Aabraham, Iisak tai Jaakob sanonut, että nyt kun meillä on tätä karjaa jo tässä niin eihän tämä esikoislapsen syntymä nyt enää mitään merkitse, vaan esikoisella oli aina erityinen oikeus ja vastuu johtaa perhettä.

    Luomisjärjestyksellä oli merkitystä, koska Jumala ei koskaan tee mitään ilman tarkoitusta, vähän niinkuin epähuomiossa. On totta, että kun Aadam sai nimetä eläimet yksin tuli selväksi, että:"Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut." Ja kun opiskelemme sanaa, ezer, huomataan, että se ei todellakaan tarkoita piikaa tai orjaa. Tästä voisivat monet vaimot ottaa oppia ja olla rohkeasti miehensä apuna!

    Miksi miehen johtajuus loukkaa tai uhkaa naisia? Sen ei pitäisi, koska Eeva oli yhdenvertainen Aadamin kanssa juuri sillä tavalla kuin sillä on merkitystä henkilökohtaiselle arvolle. Nainen on yhtä lahjakas kuin mies, hän voi hankkia viisautta, vanhurskautta ja elämää. Sanalaskujen kirjassa "Viisaus" on aina naispuolinen!

    Kun Aadam nimesi naisen, hän tunnusti naisen naisena, ’miehetär’, erilaisena, mutta häntä täydentävänä ja yhdenvertaisena osana.

    Se, että mies EI luovu vanhemmistaan silloin kun ottaa oman vaimon, aiheuttaa paljon surua ja väkivaltaa avioliitoissa ympäri maailman. Jumala näki tämän jo etukäteen ja varoitti miehiä kuuntelmasta äitiään ja isäänsä enemmän kuin vaimoaan (silti heitä kunnioittaen, kuten myöhemmin tulee ilmi). Vaimon asema on siis olla ykkönen miehen elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Henna Maria, kiitos kommentistasi! Keissini oli tätä rakentaessa seuraavanlainen: 1) luomiskertomus eksplisiittisesti kertoo, että mies ja nainen luotiin tasavertaiseen asemaan. 2) Tekstissä itsessään mikään ei osoita sitä, että nainen olisi jotenkin miehen tai naisen alapuolella. Siksi sitä on yritetty perustella esimerkiksi tekstin rakenteellisilla tekijöillä. Siksi jouduin kommentoimaan väitteitä, että näin olisi.

      Eläinväite löytyy mm. kirjasta Keil, C. F. & F. Delitzsch, Biblical Commentary on the Old Testament, 1:89.

      Eksegeesi on mielekästä tehdä niin, että annetaan ensin kohdan puhua itsenäisesti. Siitä syystä 1 Tim. 2 ansaitsee ihan oman käsittelynsä, ja Sirkku Hoikkala kirjoittaa sen. Se on kyllä tulossa. Paavalin logiikan takana kuitenkin löytyy yhtä sun toista, minkä perusteella argumentoimme, että Paavalin pointti 1. Tim 2:ssa ja 1. Kor 11:ssa ei ole niinkään luomisjärjestys, vaan vastapuolen VÄÄRISTYNYT luomisjärjestys. Nämä ovat kuitenkin toisessa kohdassa, joten en mene niihin tässä syvemmälle =)

      Miehen johtajuuden ei tarvitsisi uhata tai loukata naisia. Kuitenkin meidän keissimme on, että teologisesti asia ei ole niin simppeli, että miehen tulisi olla päällikkö. Keissimme ei ole siis, että "se on loukkaavaa, siksi se pitää hävittää". Samoin pääasiallinen mielenkiintomme tässä blogissa ei ole niinkään miehen ja naisen suhde perheessä, vaan seurakunnassa. Pointtimme ei siis ole lähtökohtaisesti perhesuhteissa, vaikka tässä mennään vähän senkin asian puolelle.

      Poista
  3. Mäenpää kirjoittaa kommentissaan: "1. Tim 2:ssa ja 1. Kor 11:ssa ei ole niinkään luomisjärjestys, vaan vastapuolen VÄÄRISTYNYT luomisjärjestys." --- tekstissä lukee:

    1Tim.2:11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;

    1Tim.2:12-14 "..mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen."

    Tekstissä nimenomaan lukee luomisjärjestys: "Aadam luotiin ensin, sitten Eeva" - tämän kieltäminen olisi selvän Raamatun tekstin kieltämistä.

    Toiseksi teksti osoittaa: "Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen" -- eli lankeemuksen ydin nousee naisen väärästä asemasta suhteessa mieheensä Aadamiin.

    Siksi nainen ei voi olla seurakunnan johtaja, koska siinä asemassa hän nousee miehen yläpuolelle ja rikkkoo luomisjärjestyksen.

    Egalitarismi ei tätä hyväksy, koska naisen pitää olla yhdenvertainen miehen kanssa, ja jopa miehen yläpuolelle, eli miehen johtaja.

    VastaaPoista