Vielä Juniasta

Nyt käynnissä olevassa naispastori-keskustelussa Roomalaiskirjeen lopussa (16:7) esiintyvä Junia on saanut paljon huomiota osakseen. Paavali lähettää terveisiä vanhalle vankitoverilleen Junialle ja mainitsee tämän vielä olevan erityisen arvostettu apostoli, joka oli kärsinyt vankeudessa tehtävänsä tähden ja ollut mukana varhaiskristillisessä liikkeessä ilmeisesti sen alusta asti, koska Paavali mainitsee hänen olleen Kristuksessa jo ennen häntä itseään. Jos nainen saattoi olla Paavalin tapainen apostoli varhaiskristillisyydessä, on kai kohtuullista, että nainen voi olla myös Kyyjärven helluntaiseurakunnan johtava pastori tai Punkalaitumen helluntaiseurakunnan presbytera eli naisvanhin?

Junia – Erityisen arvostettu apostoli

Joissakin yhteyksissä on nostettu esille sinänsä huomionarvoinen ajatus, jonka mukaan Raamattu ei opeta tiettyä asiaa vain kertomalla sen olemassaolosta ja että Junia-argumentti on siksi heikko. Tämä on liitetty helluntailaisessa yhteydessä erityisesti Amerikassa käytyyn keskusteluun (erityisesti Gordon Fee vs. Roger Stronstadt) siitä, voidaanko Apostolien tekoja pitää didaktisena eli opettavana, vaikka se on luonteeltaan kertova (narratiivinen). Ottamatta tässä kantaa tähän kisailuun tarkemmin todettakoon, että Junia & naispastorius kuitenkin hyvin erilainen kysymys kuin kiista Apostolien tekojen ”narratiivin didaktiivisista elementeistä” esimerkiksi henkikasteen nyanssien suhteen. Kukaan tuskin väittää Paavalin suoraan opettavan naisjohtajuutta sillä, että hän lähettää Junialle terveisiä. Rakenteista voidaan kuitenkin päätellä teologian ja opin olemuksesta yhtä ja toista. Esimerkiksi, että Paavalille naisjohtajuus oli hyväksyttävä ilmiö.

Kuva: Michał Głodzik, https://stock.tookapic.com/

Varhaiskristillisyydessä näyttää siis olleen naisia erittäin korkeassa asemassa. Tämä luo taustan ja pohjan kirjeiden tilannekohtaisempien kohtien tulkinnalle. Onko mahdollista olla erityisen arvostettu apostoli ja vaieta aina seurakunnan kokouksessa? Onko mahdollista olla erityisen arvostettu apostoli ja olla johtamatta ikinä miespuolisia seurakuntalaisia? Onko mahdollista olla erityisen arvostettu apostoli ja olla opettamatta miehiä? Me egalitaarit (tasavertaisuutta hengellisissä tehtävissä puoltavat) tulkitsemme kirjeiden tilannesidonnaisia haastekohtia olettaen, että ne eivät voi olla kovin räikeästi ristiriidassa Paavalin hyväksymien rakenteiden ja käytäntöjen kanssa. Näin ollen, kun Paavali kirjoittaa ensimmäisessä Timoteuskirjeessä, että naisen ei tule opettaa ja authentein miestä, hän ei voi ajatella tätä absoluuttisena kaikkia naisia kaikissa seurakunnissa koskevana muuttumattomana sääntönä. On mielekkäämpää ajatella, että Paavali kirjoitti Efesossa vallitsevaa erityistilannetta silmällä pitäen eikä pitänyt ongelmallisena sitä, että Priska opetti Apollosta tai että apostoli Junia vääjäämättä opetti myös miehiä.

Arvostettu naisapostoli vai apostolien tuntema juoksupoika?

Kun joku kohta auktoritatiivisena pidetyssä pyhässä kirjoituksessa ei sovi vaalittavaan käsitykseen, ihmismieli alkaa etsiä ratkaisua tälle ristiriidalle. Tämä on ihmisille luonnollista, ja ainakin minä olen löytänyt itseni tästä tilanteesta piinallisen usein. Välillä emotionaalisesti miellyttävämmälle käsitykselle etsitään tukea sellaisella innolla, että metodit ja analyysit tahtovat unohtua. Tasavertaisen käytännön vastustajat ovat pyrkineet määrätietoisesti selittämään apostoli Junian pois asemastaan, nimestään, sukupuolestaan ja tehtävästään. Tähän on ehdotettu pääasiassa kolmea keinoa: 1) tehdään hänestä mies – Juniasta Junias, 2) otetaan häneltä apostolin status pois – ei ”arvostettu apostoli” vaan ”apostolien tuntema” ja 3) alennetaan apostoliuden arvoa normaaliksi lähettilääksi tai ”juoksupojaksi”.

Näitä eksegeettisiä kysymyksiä on tässä blogissa jo käsiteltykin. Yleishuomiona kuitenkin totean, että tämä metodi tuo monella tapaa mieleen saksalaisten muoto- ja redaktiokriitikkojen tavan pilkkoa evankeliumitekstejä fiilispohjalta ”aidoksi” ja ”epäaidoksi” sen mukaan, mikä sattuu heidän kulloisellekin idealleen sopivan. Jos tekstihistorian tuki on käytännössä yksiselitteinen ja kreikkaa äidinkielenään puhuvien kirkkoisien tulkinta on ”apostoli Junia”, on erikoista, että muuten perustekstit sellaisenaan ottavat tahot yhtäkkiä ovat valmiita akrobaattisiin tekstikriittisiin spagaatteihin pitääkseen oman käsityksensä vallalla.

Mielenkiintoiselta tuntuu myös se itsevarmuus, jolla äidinkielenään kreikkaa puhuvien kirkkohistorian hahmojen tulkinta ”naisapostoli Junia” leimataan epätodennäköiseksi, jopa järjettömäksi, vaihtoehdoksi. Tekninen keskustelu siitä, onko episemoi + prepositio en + monikon datiivi luonteeltaan eksklusiivinen vai inklusiivinen ja olisiko episemoi + prepositio en + monikon genetiivi luonnollisempi ilmaus inklusiivista tarkoitusta viestimään, on melko haastava. Tästä saakin oivallisen Shibolet-testin aiheeseen kantaa ottaville. Kuinka moni on todella lukenut Wallacen, Burerin, Bellevillen, Bauckhamin ja Eppin leksikaalipohdintoja sekä analyyseja, ja niiden pohjalta muodostanut mielipiteensä – ja kuinka moni on vain todennut, että ”tämä tulkinta sopisi mun käsityksiini” ja valinnut sen? Minun mielestäni ilmaisu tarkoittaa sitä, että Junia ja Andronikus olivat apostoleja ja erityisen arvostettuja heidän keskuudessaan.

Matteuksen evankeliumissa (2:6) on hyvä esimerkki siitä, miten en + monikon datiivi -rakenteella ilmaistaan inklusiivista ilmiötä. ”Καὶ σὺ Βηθλεὲμ γῆ Ἰούδα, οὐδαμῶς ἐλαχίστη εἶ ἐν τοῖς ἡγεμόσιν Ἰούδα” ”Ja sinä Beetlehem Juudan maassa, et ole vähäisin Juudan ruhtinaiden joukossa”. Tätä ei tulkita, että ”Juudan ruhtinaat eivät pidä sinua vähäisimpänä” vaan, että ”et ole vähäisin Juudan ruhtinaista”. Samalla tavalla Junia ja Andronikus ovat arvostettuja (episemoi) apostoleita. Tässä vielä hiukan rautalankailua näistä identtisistä rakenteista:

(A) Beetlehem – (B) elakhistee – (C) en tois hegemosin Iouda
(A) Junia kai Andronikus – (B) episemoi – (C) en tois apostolois 

Antiikin kirjallisuudessa on paljon esimerkkejä siitä, miten tämä episemos en + monikon datiivi ilmaisee inklusiivisesti sitä, että arvostettu henkilö kuuluu datiivimuodossa ilmaistavaan ryhmään. Toki kysymys on – kuten kielioppiin liittyvät kysymykset tuskastuttavan usein ovat – monimutkainen ja aiheesta käydään aitoa tieteellistä keskustelua. Tämä edustamani näkemys vaikuttaa olleen myös kirkkoisien johdonmukainen käsitys asiasta.

Kirkkoisät puhuivat suurelta osin äidinkielenään kreikkaa. Esimerkiksi Johannes Khrysostomusta pidetään taitavana kielen käyttäjänä, ja näin hänen tapansa ymmärtää kyseinen roomalaiskirjeen kohta naisapostoli Juniaan viittaavana on otettava vakavasti. Tämä ei tarkoita, että kirkkoisien tulkinnat Raamatusta olisivat läheskään aina oikeita ja kirjoittajan alkuperäisen tarkoituksen tavoittavia. Nyt on kuitenkin kysymys kieliopillisesta ja puhtaasti kreikan kielen semantiikkaan liittyvästä kysymyksestä, ja näissä kysymyksissä äidinkielenään kieltä puhuvia on tapana pitää ensisijaisina arvioijina.

Junia Paavalin apostolikollegana 

Eräänlaisena viimeisenä vetona on esitetty, että apostoli olisi voinut tarkoittaa pelkästään lähettilästä tai viestintuojaa. Tämä käännös on mielekäs esimerkiksi Filippiläiskirjeen jakeessa 2:25, kun Paavali kertoo Epafroditoksesta, jonka hän mainitsee ”teidän apostoliksenne” tarkoittaen mitä ilmeisimmin viestinviejää tai lähettilästä. 2. Kor 8:23:ssa on myös apostolos-sanalla samantyyppinen merkitys ”seurakuntien apostoli(t)”. Näissä kohdissa on kuitenkin genetiivissä oleva sana määrittämässä sitä, kenen lähetti on kysymyksessä. Joh 13:16:ssa taas on kysymys juutalaiselle ilmaisulle tyypillisestä parallelismista eikä siinä puhuta tarkasti ottaen kenestäkään henkilöstä vaan yleisesti siitä, ettei lähetetty ole lähettäjäänsä suurempi. Muissa kohdissa sana apostolos viittaa varsin selvästi tärkeään ja korkea-arvoiseen virkaan tai tehtävään varhaiskristillisyydessä, tai näihin rinnastettavaan statukseen. Näitä tapauksia on 77 (kun Room 16:7 ei oteta lukuun). Eikö ole lähtökohtaisesti mielekästä tulkita apostoli tässä yhteydessä merkittävän viran tai tehtävän haltijaksi, kun kerran 77 kertaa 80:stä tämä tarkoittaa sitä, ja kolmesta muusta kahdessa on mukana genetiiviattribuutti, ja jäljelle jäävä kohta ei suoraan nimitä ketään apostoliksi, vaan sisältyy seemiläiselle ilmaisulle tyypilliseen parallelistiseen runoon?

Kahdentoista apostolin instituutio oli oma kokonaisuutensa, eikä edes Paavali lukeutunut näihin. Vaatimuksena oli Jeesuksen ”silminnäkijäseuraaminen” aina Johanneksen kasteesta taivaaseen astumiseen asti (Apt 1:22). Heidän tehtävänsä oli ensisijaisesti välittää ja valvoa opetuksen pohjan luovia Jeesus-traditioita. Tämän lisäksi varhaiskristillisyydessä oli apostoleiksi kutsuttuja, Paavalin kaltaisia aktiivisia evankeliumien julistajia ja seurakuntien perustajia. Junia ja Andronikus ovat siis todennäköisesti olleet juuri tällaisia ”Paavalin kollegoita” eli Paavalin tapaisia apostoleja, kuten Barnabas, Silas, Timoteus ja Apollos. He täyttävät myös Paavalin kovasti arvostaman Kristuksen puolesta kärsimisen vaateen, koska ovat olleet vangittuina yhdessä Paavalin kanssa. Lisäksi Paavali mainitsee heidän olleen jo ennen häntä Kristuksessa, mikä on helppo tulkita sellaisessa viitekehyksessä, jossa Paavali pitää Aleksandrosta ja Juniaa vähintään samanarvoisina kuin itseään.

_________________

Matti Kankaanniemi on tyrvääläinen teologian tohtori.