Miksi Jumala kutsui paratiisissa Adamia eikä Eevaa?

Keskustelu naisen asemasta kulminoituu usein keskusteluun luomisesta ja syntiinlankeemuksesta. Tämä teksti on rajattu käsittelemään yhtä aika ajoin esitettyä argumenttia, jonka mukaan mies on perheen ja seurakunnan johtaja, koska Jumala kutsuu Adamia hedelmän haukkaamisen jälkeen. Argumentti kuuluu siis niin, että mies on selkeästi hengellinen johtaja, koska vaikka Eeva syö ensin, Jumala kutsuu puutarhassa nimenomaan Adamia.

Asiaa on havainnollistettu myös tuomalla tilanne tavallisen 2000-luvulla elävän suomalaisen kerrostaloasukin elämään seuraavasti: mikäli mies ja vaimo riitelevät rajusti ja Jeesus soittelee ovikelloa, Jeesus pyytää miestä ovelle, ei naista. Mies on vastuussa avioparin riidasta, ja mieshän selvittää (ja nainen kuuntelee keskustelua ovenraosta syrjemmällä).

Ei muuta välimiestä, edes miestä

Kun puhutaan 1. Moos. 3:sta, on huomautettava, että kun Jumala otti Adamin puhutteluun, myös Eevan täytyi tehdä selvitys omista synneistään ja Raamattu jatkaa samalla linjalla muuallakin: jokainen on itse vastuussa omista synneistään ja suhteestaan Jumalaan. Ainoa välimies on Jeesus, ei aviopuoliso. Huolellinen lukija huomaa, että Adamin ei tarvinnut tehdä selvitystä Eevan synneistä, vaan omistaan (jakeet 9 ja 11). Eevakin setvii Jumalan kanssa omat asiansa (jae 13). Eeva kertoo tulleensa petetyksi ja syyttää käärmettä, Adam taas sysää syyn Jumalan ja vaimonsa niskaan (jakeet 12-13).

Jumala kutsui kyllä ensin miestä syntiinlankeemuskertomuksessa, mutta molemmat saivat vastata teoistaan.

Kaunokirjallisia rakenteita

1. Moos. 3:ssa on havaittavissa kiastinen rakenne, eli melko yleinen juutalainen kaava, joka esiintyy muuallakin Raamatussa (esim. Jeesuksen vertauksissa ja Paavalin kirjeissä). Kyseisessä rakenteessa esiintyvät asiat ja tapahtumat kuvataan ensin tietyssä järjestyksessä ja sen jälkeen ne kerrotaan ns. takaperin, eli peilikuvana. Tämä hieno kirjallinen rakenne 1. Moos. 3:n kohdalla on havainnollistettu tähän alle. Kirjaimet vastaavat aina tiettyä aihetta tai sisältöä, esim. A vastaa käärmettä, B naista, C alastomuutta jne.

A Käärme houkuttelee naista (3:1-5)
   B Nainen syö kielletyn hedelmän (3:6a)
      C Nainen antaa hedelmän miehelle ja mies syö (3:6b)
          D He tajuavat olevansa alasti (3:7)
              E He kuulevat Jumalan astelevan paratiisissa ja piiloutuvat (3:8)
                  F Jumala kutsuu miestä (3:9a)
              E’ Kys./vast. ”Kuulin askeleesi ja piilouduin” (3:9b-10)
          D’ Kys. ”Kuka kertoi, että olette alasti?” (3:11a)
      C’ Kys./vast. ”Hän antoi minulle ja minä söin” (3:11b-12)
   B’ Kys./vast. ”Käärme petti minut ja minä söin” (3:13)
A’ Jumala selventää käärmeen synnin ja sen, miksi tämä kohtaa tuomion (3:14a)
A’’ Jumala kiroaa käärmeen (3:14b-15)
   B’’ Jumala toteaa naisen teon seuraukset (3:16)
      C’’ Jumala toteaa miehen teon seuraukset (3:17-20)
          D’’ Jumala tarjoaa ratkaisun heidän alastomuuteensa (3:21)
              E’’ Jumala karkottaa heidät paratiisista (3:22-24)

Mikäli Jumala olisi huutanut Eevaa ensin, kiastinen rakenne olisi rikkoontunut. Tällaisena se noudattaa rakennetta kuitenkin hyvin tarkasti.

Mitä Raamatussa on avointa kaikille?

Ymmärrän, että jotkut ihmiset saattavat hikeentyä siitä, että väitän tällaista. Tuntuu epäreilulta, että Raamatussa on sellaisia kieliopillisia ja poeettisia rakenteita, jotka eivät ole itsestään selviä meille suomalaisille lukijoille. Valitettavasti me emme voi sille mitään, että emme puhu äidinkielenämme muinaiskreikkaa tai hepreaa, emmekä elä menneinä aikoina juutalaisina, vaan elämme tätä päivää, vuotta 2016. Raamatun kokonaissanoma ja pelastus on jokaisen ulottuvilla, olipa lukija koulutettu teologi tai ei. Kuitenkaan kaikkia hienoja ja joskus hyvin tärkeitäkin kielellisiä vivahteita ja rakenteita suomalainen raamatunkäännös ei aina välitä, ja onhan meillä sekin yleisesti tiedossa, että käännöksiä joutuu aika ajoin hienosäätämään (joissakin on jopa suoranaisia virheitä, joita korjaillaan). Tarkoitus ei ole siis lannistaa tai sanoa, ettei Raamatusta voisi ymmärtää mitään, eikä varsinkaan vesittää Raamatun sanomaa, vaan tarjota kättä pidempää Raamatun opiskeluun.

Mikäli 2000-luvulla elävä raamatunlukija ei piittaa juutalaisista kirjallisuuden keinoista ja tahtoo sivuuttaa ne, koska suomalaiset käännökset eivät tällaista rakennetta tuo selkeästi esille, on kuitenkin hyvä muistaa vähintään se, että Eeva vastasi itse omista synneistään. Hän ei tarvinnut puhemiehekseen omaa miestään. Tänäänkin ainoa välimies on Jeesus Kristus, eikä nainen (tai mies) saa — tai pidä — tukeutua puolisoonsa väärällä tavalla.

Lopuksi huomautan siitä selkeästä seikasta, että mikään tässä juuri käsittelemässämme jaejaksossa ei siis näytä viittaavan siihen, että mies olisi ollut hengellinen johtaja suhteessa naiseen. Sellaiset ajatukset täytyy hakea muualta, mikäli sellaista mielii tehdä. Itse Ensimmäisen Mooseksen kirjan tekstistä näitä ajatuksia ei kuitenkaan nouse.

________________

Sara Saarela on kirjailija, joka rakastaa teologian opiskelua, kookosta ja kaunokirjallisuutta. Takana on teologian B.A. -tutkinto, edessä kolmen vuoden M.A. -opinnot Vancouverissa. Oppiminen ja opiskelu ei lopu koskaan. Saran oma blogi löytyy täältä.

Kirjallisuutta

Bilezikian, G. 2006. Beyond Sex Roles. What the Bible Says about a Woman’s Place in Church and Family. Grand Rapids, MI: Baker Academic.

Gill, Deborah M. & Cavaness, Barbara. 2015. Jumalan naiset. Keuruu: Aikamedia.

Payne, Philip B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.