Helluntaiseurakuntien syyspäivien naiskeskustelu, osa 2: paneelikeskustelu

Johdanto

Paneelikeskustelu oli osaltaan syyspäivien sisäistä keskustelua, ja se ei ole sinänsä avointa. Ajattelin kuitenkin, että keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja siinä ei käsitelty asioita, jotka olisivat sinänsä arkaluontoisia.

Kysyin Kari Ketojalta, Kotkan helluntaiseurakunnan johtava pastorilta ja talvipäivien isännältä, mitä hän ajattelisi keskustelujen julkaisemisesta. Hän piti ajatusta hyvänä, mutta kehotti pyytämään lupaa järjestelyjen vastuuhenkilöltä. Kysyin Turun helluntaiseurakunnan pastorilta Pekka Havupalolta, ja hän oli sitä mieltä, että asia on neutraalia, kunhan asian käy panelisteille. Pyysin ja sain heiltä siis luvan julkaista tekstin.

HUOM! En kirjoita kommentteja sanasta sanaan kahdesta syystä. Ensimmäiseksi siksi, että tämä on kirjoitettu paikan päällä reportaasina, ja toiseksi siksi, että normaalisti puhuessaan ihmiset käyttävät epätäydellisiä lauseita, puhuvat lyhyesti viitaten ja käyttävät ylipäätään kieltä, jota on kirjoitettuna vaikea lukea.  Jos kuitenkin joku havaitsee, että ajatuksissa on virheitä nauhoituksiin, pyydän kommenttia sähköpostilla.

Paneelin osallistujat:

Heimo Enbuska, Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori

Niilo Närhi, Avainmedian toiminnanjohtaja

Helena Korhonen, Lappeenrannan helluntaiseurakunnan seurakuntapastori

Pilvikki Viitanen, Tampereen ex-nuorisopastori, nykyinen johtajuuden opiskelija Rovaniemeltä.

Antti Hirviniemi, Turun helluntaiseurakunnan nuorten aikuisten pastori

Tommi Lenho, Ison Kirjan opettaja

Taustoja ja taustavaikuttajia

HEIMO: On hyvä, että asioita voidaan käsitellä rauhallisesti. Muistutan jo etukäteen lähetystä eettis-opillisen toimikunnan materiaalista: rakentava keskustelu vaatii, että kenenkään uskoa Raamatun arvovaltaan ei kyseenalaisteta tässä asiassa. Samoin vaaditaan, että tunnistamme itsestämme, että Raamattua ei voi lähestyä tyhjiössä, ilman ennakko-oletuksia. Jokainen siis tuo oman historiansa mukaan tulkintaan. Samoin jatkuva itsetutkistelu on myös oleellista: emme vain lue Raamattua, vaan annamme Raamatun lukea meitä.

Kysymykseen. Onko teillä jotain tärkeää mentoria tai mahdollista naishahmoa, Jumalan valtakunnan työntekijää? Eli millaisesta taustasta tulette tässä mielessä?

NIILO: On monia. Oma äitini, joka oli nuorena evankelistana. Kun tuli naimisiinmeno ja yhdeksän lasta, niin hän siirtyi pyhäkoulun opettajaksi. Luokka oli jo melkein omasta takaa. Äitiä seuratessa ja hänen kutsuaan seuratessa aina loppuun asti, hän sai aikaan vahvan vaikutuksen ja kunnioituksen naisia kohtaan. Helvi Halme on yksi. Kun kuuntelin hänen sanojaan, niin arvioin mielessäni, että aika monta ukkoa saa panna riviin, jos haluaa lyödä Helvin opettajana. Tiesin myös, että myös Etiopiassa ollessaan perusti satoja seurakuntia, niin kunnioitus tätä Jumalan palvelijatarta kohtaan kasvoi.

"Kun kuuntelin Helvi Halmeen sanojaan, niin arvioin mielessäni, että aika monta ukkoa saa panna riviin, jos haluaa lyödä Helvin opettajana."

HELENA: Mun mentorit ovat kaikki miehiä. Isäni, joka sanoi minun ollessani pieni tyttö, että Jumala tulee kutsumaan sinut tehtäviinsä, ja se ei ole kaikille mieleen. Hän sanoi myös, että muista, että Jumalalla on oikeutensa ja syynsä kutsua, kenet tahtovat. Hän rohkaisi minua siihen, että älä moiti Jumalaa, miksi minut kutsuit, vaikka elät todennäköisesti haasteellisemman mutta myös antoisamman ja onnellisemman elämän, jos suostut kutsuun.

Samoin Jumala on pitänyt huolta, että antoi kaksi tärkeää henkilöä, jotka olleet avainasemassa, jotta olen voinut elää tämän ohjeen mukaan. Samuli Siren oli Minttukirkon pastorina, hän otti kasvamaan työtoverikseen kaikenlaisiin asioihin rinnalleen. Se on ollut tosi isossa merkityksessä tähän päivään asti. Samoin Taivaan isä siunasi, että tänään sain tavata hänet. Lisäksi on Raution Esko, Korson pastori. Hän kiteytti sanoiksi kutsumukseni; hän sanoi, että Helena, minä uskon, että minullakin on Jumalan Henki, ja minä uskallan sinua rohkaista, että sinun kutsumuksesi on ohjata, opettaa ja varustaa, että pyhät voisivat olla valmiita palveluksen työhön. Hän myös laittoi pitämään ensimmäisen sunnuntaisaarnan. Hän sanoi, että jos jalat vapisevat, niin pidä kiinni pöydästä; jos kaadut, niin minä nostan sinut ja seison sinun takanani.

PILKKU: Työvuosina ehdottomasti vahvin mentorini oli Usko Katto. Oli tilanteita, joissa mietin, voinko tehdä jotain naisena tai hämääkö jotain, jos mulla on isot korvakorut, mutta Usko oli aina, että antaa mennä vaan, palvele rohkeasti. Toinen esikuva on työtoverina, Eeva Seppäläinen. Oli iso siunaus, että oli siinä myös toinen nainen aloittaessani nuorena. Eevan kanssa pystyi peilaamaan eri tavalla niitä omaan sukupuoleen liittyviä kysymyksiä, mitä on olla miesvaltaisessa yhteissössä naisena. Aika miehinen kenttä toimia. Eeva on ollut uskollinen esirukoilija näihn päiviin asti.

"mietin, voinko tehdä jotain naisena tai hämääkö jotain, jos mulla on isot korvakorut, mutta Usko oli aina, että antaa mennä vaan, palvele rohkeasti."

ANTTI: Tällä hetkellä työn tekemiseen vaikuttaa merkittävimmin työnohjaajani Eini Hämäläinen, joka on liikkeen ulkopuolelta, mutta tärkeä mentori. Jos teemaan mietitään, niin siskoni ovat tärkeä. Johanna Wyrval on isosiskoni, hän on lähetystyössä opettajana CTS:ssä (Continental Theological Seminaryssa). Pikkusiskoni on  Ellis Kotilainen, joka toimii paimenena ja karitsanlihantuojttajana Varpaisjärvellä. Tämä vaikuttaa siis tulokulmaan, kun mietin asiaa.

TOMMI: Vanhemmat ovat esimerkkinä. Seurakunnassa myös niin, että tulin uskoon tammikuussa 2003 Kouvolan helluntaiseurakunnassa. Koin suurena johdatuksena, että siellä oli paljon sekä miehiä että naisia, jotka opetuslapseuttivat. Ripatti Lasse, Jokimäen Ipe, Jokisalon Jarkko, Leppäsen Sauli ja Tarja, jotka ovat olleet lähetystyössä pitkään Thaimaassa. He investoivat minuun. He antoivat esimerkkiä, millaista on olla uskova. Menin 2009 Isoon Kirjaan, siellä opettajat myös antoivat hienoa esimerkkiä. Siellä mentorointisuhde opettajiin muuttunut kollegasuhteeksi, mutta heiltä olen saanut paljon siunausta oppiessani. Myös Matilta, jonka kanssa väittelin asiasta paneelissa, olen saanut oppia paljon.

Toimenkuvia ja määrittelyjä

HEIMO: Kysymys Helenalle. Kiteytit puhelimessa, Raamattu ei sano, kuka siunaa lapset, siunaa ehtoollisen ja siunaa hautaan. Kysymys on enemmän toimenkuvista kuin teologiasta.

HELENA: Mainittujen asioiden kohdalla ajattelen kyllä noin. Arvotamme usein eri tehtävissä, ovatko ne miesten vai naisten tehtäviä. Olen omassa työssäni tehnyt kaikkea mahdollista. Ei ole tarvinnut lähteä käymään pohdiskelua, onko tämä nyt teologisesti oikein ja voinko naisena tehdä tätä. Raamattu ei arvota tehtäviä, ei edes sillä tavalla, että täytyisi olla kaitsija tai diakoni tai muuta. Raamattu ei ota asioihin tehtävinä kantaa. Olen voinut hyvällä omallatunnolla siksi voinut paneutua itse tehtävien hoitamiseen.

TOMMI: Mielestäni liikkeessä on rajoitettu naisia liikaa. Oltiin sitten komplementaareja tai egalitaareja, niin kuitenkin liikaa on rajoitettu palvelutehtäviä. Ei niitä tarvitsisi rajoittaa niin monessa. Jos Foibe toimi Uuden testamentin aikaana diakonina, niin aika laajaa kirjoa palvelutehtäviin kuuluu, vaikka olisi komplementaari. Vaikka pastorin tehtävän suorittaminen kuuluisi miehelle, niin kyllä silti paljon voi tehdä.

"Mielestäni liikkeessä on rajoitettu naisia liikaa. Oltiin sitten komplementaareja tai egalitaareja, niin kuitenkin liikaa on rajoitettu palvelutehtäviä."

NIILO: Joissakin seurakunnissa tämä on kuuma peruna. Eräässä seurakunnassa, eräällä paikkakunnalla naiset otettiin mukaan jakamaan ehtoollista – sitähän he olivat tehneet jo vuosikymmenissä toisilleen penkissä – mutta nyt ensimmäistä kertaa heidät otettiin lavalle miehen rinnalle. Seurauksena seitsemän tai kahdeksan jäsentä erosi seurakunnasta ja liittyi seurakunnasta. Se oli heidän mielestään Raamatun vastainen askel, ja he päätyivät muualle. Tämä näyttää olevan vielä aika kuuma peruna joissakin seurakunnissa, vaikka ei tarvitsisi olla.

PILKKU: Tämä voi olla sukupolvinäkökulma, mutta tehtävänimikkeet tuntuvat kikkailulta. Eli ei toisaalta rajoiteta naisia, mutta he eivät saa olla pastoreita, ja kehitellään toiminimike, joka sopii teologiaan –  välittämättä käytännössä siitä, mitä naiset tekevät. Jos nainen toimii pastoraalisessa tehtävässä, niin miksi ei myönnetä, että nainen sitten on pastori? Nainen on historiassa ollut evankelista, ja se sopii meidän omaantuntoomme, vaikka monet naiset ovat oikeasti toimineet pastoreina tai apostoleina. Tämä tuntuu hassulta nimiltä kikkailu.

Epävarmuus toiminnassa

HEIMO: Kysymys: Sanoit Pilkku, että nykyisessä tilanteessa toimintamalleiltamme puuttuu logiikkaa. Se tuo epävarmuutta, kun koskaan ei tiedä, mikä käytäntö missäkin seurakunnassa on.

PILKKU: Nyt ei ole selkeää linjausta naisten asemasta. En sano, että helluntaiherätyksen pitäisi ottaa yhtenäinen kanta, vaan että seurakunnissa selkeytetään omaa näkökulmaa. Tämä aiheuttaa naistyöntekijälle epävarmuutta, kun voi aina miettiä, ärsytänkö minä jotain, kun teen tätä tai tuota. Nykyinen tilanne mahdollistaa sen, että yksittäinen vanhimmistoveli voi kesken naisen työkauden nostaa pöydälle väitteen, että naisten toiminta ei ole teologisesti oikein. Silloin naistyöntekijä on hirvittävän haavoittuvassa asemassa. On hyvä, kun Kauko Vehniäinen sanoi alustuksessaan, että naisten kohdalla on suoraa syrjintää ja työpaikkakiusaamista. Meidän pitää liikkeenä pystyä puhumaan tästä.

"Nykyinen tilanne mahdollistaa sen, että yksittäinen vanhimmistoveli voi kesken naisen työkauden nostaa pöydälle väitteen, että naisten toiminta ei ole teologisesti oikein."

HELENA: Nimikkeistä voisin sanoa jotain. Vuosia on jo paljon takana työssä. Pystyn itse omalla kohdallani elämään kutsumustani, vaikka virallinen nimike olisi pyhäkoulunopettaja. Kuitenkin, jos toimenkuvani sisältää vainajien siunaamista, niin hänen omaisensa, jotka eivät välttämättä tunne kulttuuriamme, voivat olla hyvin hämmentyneitä, jos hautajaisten käsiohjelmassa lukee, että hautaan siunaamisen suorittaa ”Helena Korhonen, pyhäkouluopettaja”. Heille tulee tunne, arvostetaanko meitä vai ei. Siksi nimikkeiden olisi hyvä olla sellaisia, että ulkopuolinen tietää, mitä henkilön toimenkuvaan kuuluu. Kun olen ollut perhetyöntekijä, niin ihmiset ovat olleet ihmeissään siitä, että en teekään samoja asioita, joita sekulaaripuolen perhetyöntekijät tekevät.

PILKKU: Elämme sosiaalisessa todellisuudessa, ja kieli tarkoittaa jotain. ”Vanhimmistoveli” tarkoittaa meille jotain roolia. Mielestäni ei ole vain niin, että roolit ja nimikkeet viestivät jotain ulkopuolelle, vaan ne tuovat selkeyttä myös yhteisön sisällä.

ANTTI: On silmiinpistävää nimityskikkailuissa ja porsaanreikien etsimisessä, että kun kysytään teologiaa, se on kyllä vakaata ja hyvin perusteltua, mutta käytännössä kaikki selkeys katoaa. Käytännöstä tulee epäjohdonmukaista, jolloin herää kysymys tai oikeastaan väite: tässä on kyse paljon muusta kuin teologiasta. Siitä syntyy epäjohdonmukaisuus. Väitän, että nimikkeillä on symboliarvoa ja arvovaltalatausta. Päästään siis kysymykseen sukupuolten välisestä vallanjaosta ja pelisäännöistä. Kyse ei ole teologiasta, vaan kulttuurisista ilmiöistä.

Hedelmää ja vaikutusta

HEIMO: Kysymys Antille, kun alustuksessakin mietittiin hedelmää. Pohdit aikaisemmin keskustelussa, millaista hedelmää kasvamme, vai olemmeko säilömässä edellisten sukupolvien hedelmää.

ANTTI: Viime yönä tuli mieleen, että tämä on kuin raamatunkohdasta, jossa viimeisenä päivänä kerromme, että kätkimme saamamme leiviskän maahan emmekä muuttaneet mitään. Meidän teologiallamme on seurauksia siinä, millaista maailmankuvaa edistämme. Se on tarkoituskin. Haastan teologiaamme arkielämän testiin. Teologinen esitys voi kuulostaa hyvältä ja kuulostaa toimivalta, mutta pystyykö seuraavan askeleen viemään eteenpäin? Olen kolmen lapsen isä, kaksi poikaa, yksi tyttö. Arkielämässä kysymys on, kasvatanko kolmannen lapseni, tytön, ajatuksella, että olet lahjakas tyttö, mutta älä elämässä ota liikaa vastuuta, kun suurimmat vastuut on annettu sun veljille.

"kasvatanko kolmannen lapseni, tytön, ajatuksella, että olet lahjakas tyttö, mutta älä elämässä ota liikaa vastuuta, kun suurimmat vastuut on annettu sun veljille." 

[Hiljaisuus ja aplodit]

Roolit ja kulttuurin muutokset

HEIMO: Helenalle, kysymys. Puhuit siitä, että nykyperheissä isät laittavat ruokaa, mutta seurakunnassa roolit jaetaan tarkasti.

HELENA: Seurakuntien jäsenjakauma on suurin piirtein sellainen, että 65–67 % on naisia. Näin ollen 33–35 % on miehiä. Voisiko tälle pyrkiä aktiivisesti tekemään jotain? Olen saanut lapsuuteni käydä pyhäkoulua, jota isäni piti. Nainen oli hänen rinnallaan, joten molemmat mallit olivat läsnä. Toivon, että seurakuntien perheiden kasvavat pojat saisivat miehen mallin mahdollisimman varhaisesta saakka. Varoitan Ari, sä olet esimerkkinä nyt, enkä ole kertonut siitä. Ari sanoi, että hänen on tehnyt mieli alkaa vetää perhemuskaria, mutta sitten hän on miettinyt, että eikö sen pitäisi olla naisten juttu. Minä toivon kuitenkin näkeväni, että vaikka sitten isien ja poikien perhemuskareita! Tuolle miesten pienelle määrälle on tehtävä jotain, koska muuten kohta meillä ei ole miehiä valittavaksi edes sinne vanhimmistoon.

"Tuolle miesten pienelle määrälle on tehtävä jotain, koska muuten kohta meillä ei ole miehiä valittavaksi edes sinne vanhimmistoon."

PILKKU: Kokonaisuus liittyy isoon kulttuurinmurrokseen, eli tässä pelätään, että tämän kautta tulee sukupuolineutraalius seurakuntiin, eli meiltä katoaa, mikä on mies ja nainen. En ole tavannut ketään egalitaaria, joka haluaisi sekoittaa käsityksen sukupuolista. Kuitenkin tässä kulttuurin muutoksessa on hyvääkin. Mun kaveripiirissä on omistautuneita isiä, ja he ajattelevat tämän ajattelevat isän roolin tosi hienona. Isyys on kuitenkin muuttunut tosi paljon 20–30 vuoden aikana, ja tämä on tosi uusi juttu, että isät ajattelevat näin. En sanoisi, että voi kauheaa, isät hoivaavat lapsia, eksytystä, vaan että hienoa! Kiitos Herralle, kiitos, että on hoivaavia isiä!

HEIMO: Tommille kysymys naisen asemasta seurakunnassa: kyseenalaistammeko samalla miehen aseman perheen päänä.

TOMMI: Ensin edelliseen. Komppaan tässä, että olen murheellinen seurakunnassa siitä, että miesten aktiivisuus ei ole meidän liikkeessä sellaista, mitä se voisi olla. Kun mietitään pyhäkoulutyötä, niin miksei mies voisi siellä olla? Itse aloitin pyhäkoulun opettajan apulaisena. Nuorisopastorina toiminut nainen pyysi mua mukaan, ja lähdin. Meidän seurakunnassa on monta hyvää esimerkkiä siitä, miten miehet olivat lapsityössä mukana. Olin tiimeissä mukana. Sellainen olisi tosi tärkeää! Samoin olisi tärkeää, että myös aikuisissa miehissä olisi näin, sillä usein sisaret ovat hienon aktiivisia, kiitos siitä, mutta miesten pitäisi ryhdistäytyä.

Perheen päänä toimimiseen liittyen. Kyseenalaistetaanko tässä miehen asema perheen päänä? Matti esitti Paimen plussassa, kantaa, että on egalitaari ja ajattelee, että seurakunnassa ei ole eroa miehille ja naisille, mutta perheessä on jonkinlainen johtajuusasema. Eli miten Matti sitä argumentoi Naispastoriblogissa, että voi olla egalitaarikannassa, että mies on ns. perheen pää, mutta kaikilla egalitaareilla ei ole näin. Voi olla yleisempää, että roolieroa ei ole perheessä eikä seurakunnassa. Riipuu siitä, mitä egalitaarisuus on ja miten sitä sovelletaan.

Keskustelun asetelmista

HEIMO: Tuntuu siltä, että seurakunnassa saa olla erilaiset ehtoolliset, kun on gluteenittomat, laktoosittomat, kompleementaarikot, ja egalitaarikot. Iloitsen kuitenkin hyvästä keskustelusta. Haluaisin kuitenkin mennä henkilökohtaisella tasolla ennen kuin katsotaan kehitystä, miten käytännössä mennyt ja miten historiassa mennyt. Vähän raapaisen syvempään:

Helena ja Pilkku sanoivat, että tässä on vaara, että keskustelu hiljennetään sillä, että naisella on oma lehmä ojassa. Eli omat pyrkimykset ja naisena tähän keskusteluun osallistuminen sisältää jännitteen. Pilkku, mainitsit asiasta.

PILKKU: On epäkiitollinen asema olla tässä naisena. Totta kai ajattelen, että moni ajattelee, että mä olen pyrkyri. Just oli tekstiviestikysymyksissä siitä ajatusta, että naiset pyrkii valtaan. Monet naistyöntekijät kokevat keskustelun tosi epämiellyttävän. Voi käydä, että ilmapiiri kiristyy ja naisten työilmapiiri huononee. Ei tämä ole kiva asema olla tässä. Mutta olen ajatellut, että olen mukana Naispastori-blogissa, ja kun on saatu palautetta siitä, niin olen käynyt ajatuksen läpi, että mieluummin leimaudun ja pidän nyt ääntä, koska näen, että tämä on herätysliikkeen kannalta tärkeä ja ansaitsee keskustelun, niin vaikka leimaudun, niin 10 vuoden päästä jonkun nuoren naisen ei tarvitse olla paneelissa keskustelemassa aiheesta.

 "mieluummin leimaudun ja pidän nyt ääntä, koska näen, että tämä on herätysliikkeen kannalta tärkeä ja ansaitsee keskustelun"

[Aplodit]

HELENA: Kutsumukseeni ei kuulu olla luomassa uraani. Minulla ei ole kutsua olla ajamassa naisasiaa. Jos haluaisin luoda uraa, olisin ihan muualla.

[Aplodit]

Naisia Jumalan käytössä

HEIMO: Olen kuunnellut keskustelua, myös Vehniäisen Kaukon puheenvuoroa. Pyydän anteeksi sisarilta, että esimerkeiksi nostamamme naiset ovat vainajia. Monet naiset kelpaisivat esimerkeiksi. Ehkä veljinä koemme, että on helpompi kehua kuolleita naisia. Sorrun silti tähän, mutta valmistin tämän kommentin tähän väliin, ennen kuin tämä leidi ehti kuola. Hautasin hänet toista viikkoa sitten; hän oli Helvi Halme, siirtyi taivaaseen 93-vuotiaana.

Vuonna 1948 hän valmistautui Etiopiaan lähtöön, 1953 hän meni Etiopiaan ensimmäistä kertaa keisarillisen perheen kotiopettajaksi. Keisarillisen perheen jäsenet jopa toivoivat, että hän adoptoisi yhden hänen lapsistaan. Hän oli näin luotetussa asemassa. Kun hän lähti sitten lähetystyöntekijänä, hän oli Addis Abebassa. Parisenkymmentä ihmistä kokoontui peltihökkelissä, nyt kirkkokuntaan kuuluu muutamia miljoonia. Soitin muutama vuosi sitten Etiopian helluntailiikkeen tärkeälle henkilölle. Hän esitäytyi Helvi Halmeen pyhäkoulupoikana. Hän on teologian tohtori, mutta sanoi, että kun haluaa, että ihmiset uskovat, niin hän kaivaa Helvin aikaiset pyhäkoulumuistiinpanonsa esille. Niillä seurakunnat syntyivät.

Helvi lähetteli kotiin tultuaan joulukortteja. Hän kirjoitti 132–137 postikorttia jouluisin, että niitä olisi mennyt kaikkiin seurakuntiin, joita oli ollut perustamassa.

Kun tulin Kuopioon, löysin hänen muistiinpanonsa. Hän on kirjoittanut, että joka päivä kun tulin kotiin, suljin oven ja itkin. ”Se maa, jota rakastin, ei enää tarvinnut minua. He luulivat, että minä olen vahva.” Nämä sanat on kirjoitettu ruutupaperille lyijykynällä. ”He luulivat, että minä kestän, mutta minä itkin.” Hän on kirjoittanut sen omaan päiväkirjaansa. Kävin 2005 tekemässä haastattelua hänestä. Kun hän oli ollut Suomessa vähän aikaa aikanaan, ja Orvokki Virta, hänen työtoverinsa oli lähdössä, niin hän sanoi, että mene, minä en lähde mihinkään, minä rakastan tätä maata. Kuitenkin Jumala näytti unen, että Orvokki on Aasiassa, ja Jumala näytti talon nurkan. Jumala sanoi hänelle, että tässä on uusi kotisi. Unessa Helvi protestoi ja sanoi, että minä en halua. Kysyin häneltä, mitä Jumala sanoi siihen. Helvi istui arvokkaasti tuolissaan ja sanoi, että Jumala ei sanonut mitään, ”sillä hänellä ei ole tapana riidellä minun kanssani.”

Tästä syystä pyydän, että muistakaamme tänään niitä kyyneleitä, joita itkemme kutsumuksen kantajan kanssa. Niilo Närhi, 80-luvun alussa huusimme Saalemin ylätasanteelta aamenta, kun tehtiin rajuja päätöksiä ja linjat vedettiin suoriksi. Meillä oli sisälähetyksen maksama villapaita ja samanlaiset salkut mukana. Paljon on nähty, ja Jumalan myllyt ovat jauhaneet. Kerro jotain maailmalta terveisiä, mitä olet oppinut Jumalan valtakunnasta.

NIILO: Vierailemme monessa seurakunnissa. Yksi merkittävä tapaus oli, kun keskustelimme Kiinan kotiseurakuntaliikkeen johtavan pastorin, Zhang Rongliang, kanssa. Mies on istunut 23 vuotta vankilassa ja johtaa seurakuntaliikettä, jossa noin 10 miljoonaa jäsentä. Harvemmin tällaisen kanssa pääsee matkaa tekemään. Keskustelimme eri asioista myös Kiinassa tapahtuvista kuvioista. Kun tapasin miehen johtotiimiläisiä viimeksi, niin mies oli vankilassa. Kolmesta kaksi tapaamaan tulleesta top-johtajasta oli naisia. He hoitavat seurakuntaliikettä. Kun keskustelin Zhangin kanssa, miten kiinalaiset näkevät naisten palvelumahdollisuuden, hän vastasi, että Kiinan seurakunnissa ei katsella sukupuolta, vaan armoitusta ja kutsumusta. Tällä hetkellä Zhangin arvion mukaan Kiinan maanalaisista seurakunnista johtajista 60 % on naisia. Ei kutsuta pastoreiksi, ketään ei kutsuta vanhimmiksi, vaan kaikki ovat ”setä” tai ”täti”. Kiinan kotiseurakunnissa alleviivataan perheyhteyttä. Siellä kulttuuri on erilainen. Joka tapauksessa täytyy sanoa, että vaikka en ole törmännyt sisar Juniaan (josta keskusteltiin), niin olen törmännyt matkoillani naisiin, joita kutsun apostoleiksi. Pikkusen logiikkani on koetuksella, jos sanotaan, että se on Jumalan tahdon vastaista. Niin minä esitän itselleni kysymyksen, miksi Jumala sitten valitsee naisia Kiinassa ja Etelä-Koreassa ja käyttää heitä vahvasti apostolisessa palvelutehtävässä ja seurakunnan johtajina, jos se on hänen tahtoaan vastaan. Tämä on kysymys, joka on mieltä askarruttanut monta kertaa. Olen omassa käsityksessäni matkan varrella lakannut huutamasta niitä aamenia, joita Hempan kanssa joskus huusin.

"Tällä hetkellä Zhangin arvion mukaan Kiinan maanalaisista seurakunnista johtajista 60 % on naisia."

PILKKU: Joidenkin naisen palvelutehtäviä selitetään joskus "hyväksyvästi", että kyllähän Jumala käytti Bileamin aasiakin. Kuitenkin voi arvioida, millaiseen maailmankuvaan tämä liittyy. Toinen, mitä on tarjottu, että nainen on aina Jumalan kakkos-, kolmos- tai nelosvaihtoehto, kun kukaan miehistä ei vain suostunut lähtemään. Henkilökohtaisesti tätä on kauhean vaikea sovittaa omaan Jumalakuvaani.

"Joidenkin naisen palvelutehtäviä selitetään joskus "hyväksyvästi", että kyllähän Jumala käytti Bileamin aasiakin. Kuitenkin voi arvioida, millaiseen maailmankuvaan tämä liittyy."

HELENA: Jumala on minunkin päiväni kirjoittanut kirjaansa. Siihen onneksi saan uskoa.

Miten käytännössä tilanteet näkyvät?

HEIMO: Pilkulle rohkaisuksi, että tähän saakka Bileamin aasivertauksen vedoten olemme valinneet vain miehiä. Kuitenkin Pilkulle: olet ollut pastorina. Onko tunnemuistoja asiasta, miten käytännössä koet, onko erottelu tullut vastaan?

PILKKU: On tullut jotain tilanteita. Itselleni tärkeintä oli pastoripalaverin yhteys, jossa yhdessä toimittiin. Kuitenkin jotain tilanteita, joku vanhimmiston saunailta, johon miespastorit luonnollisesti voivat mennä, mutta eivät naiset. Mä olen ajatellut sitä laajemminkin, että jos totuttu kulttuuriin, että jos pidetään miesten saunailtoja, niin naisten mukaantulo sotkee perinteet. Siihen voi liittyä sellaista.

HELENA: Rahnaston Rami on suoraan tuossa edessä. Oli joitakin vuosia sitten ihana vanhimmiston yhteinen päivä. Pastorit ja vanhimmisto toimivat yhteisenä tiiminä, eivät sulje toisiaan pois. Olen kotiseurakunnalle kiitollinen siitä, että koen, että mulla on vahva ja hyvä vanhimmiston ja johtoryhmän tuki. Olen koko ajan erilaisissa tilanteissa kokenut vanhimmistotyöskentelyssä tulleeni kuulluksi. Omalta osaltani yritän toimia niin, että yritän ansaita luottamuksen. Omalta osaltani todella arvostan vanhimmistoa. Seurakunnan johtamisasetelma on niin, että ei ole ongelma, vanhimmiston tulee johtaa seurakuntaa Jumalan johdossa.

ANTTI: Tämä on vakava asia. Kysymys siitä, meneekö vanhimmistoveljet keskenään saunaan vai tyytyvätkö paistamaan makkaraa, on käytännön kysymys, mutta jos työyhteisöön otetaan nainen mukaan, hänet täytyy ottaa mukaan täysvertaisena. Ei ole vaihtoehtoa, että yksi työyhteisön jäsen syrjäytetään yhteydestä. Eilen puhuttiin, että pitääkö raastuvassa testata, onko meidän käytännöt toimivia [viittaa kolehtikäytäntöön]. Tämän voisi testata raastuvassa. Jos ei olla valmiita ottamaan naista työntekijäksi tasavertaisena, niin älkää sitten palkatko.

"Jos ei olla valmiita ottamaan naista työntekijäksi tasavertaisena, niin älkää sitten palkatko."

HEIMO: Moniko meistä veljistä suostuisi, että joku meistä jätetään pois jonkun rajoitteen ja esteen takia ja tulisimme syrjityksi?

Kommentteja ja kysymyksiä: Moniko on tullut uskoon naisevankeistan työn vaikutuksen kautta. [Noin viidennes nousi ylös]. Esko Rautio mainittiin, hän on tullut uskoon Aino Linnasen työn kautta.

Käsitteiden määrittelyä

HEIMO: Tommi, avaatko egalitaarin ja kompelemtaarin?

TOMMI: Egalitaari ei usko roolieroon. Eglitaarien leirin sisällä on erilaisia näkemyksiä, voi olla raamatun arvovaltaan uskovaa, esim. Philip Payne, joka näkee tulkinnallisena asian, mutta näkee, ettei Raamattu kiellä naisen pastoriutta eikä annan pysyvää mallia roolierosta. Mutta jotkut egalitaarit, kuten Matti, sanovat, että rooliero on perheessä. Komplemenetaarit näkevät, että tasa-arvoisuus, mutta roolierot perheessä ja seurakunnassa. Kolme kantaa komplementaarisuuden sisällä: 1) pastorin rooli miehelle, 2) luterilaisen herätysliikkeiden kanta, että pastorin virka on varattu miehille, mutta nainen voi opettaa. 3) myötätuntoinen komplementaari, esim. Craig Blomberg, nainen voi toimia vanhimpana ja pastorina, mutta joku rooliero, että ylin auktoriteetti on jätettävä miehelle.

PILKKU: Kysymys. Jos nainen ei saa opettaa, ja yleensä se tarkoittaa, ettei saa opettaa sunnuntaikokouksessa, minkä takia naiset saavat opettaa pyhäkoulussa, kun onko se vähemmän hengellistä tai vähemmän auktoriteettia, niin kun lapsiin opetus vaikuttaa eniten? Eli vaatimampi ja enemmän vaikutuksia luova rooli on niillä, jotka opettavat lapsia.

TOMMI: Komplemetaristit näkevät sen 1. Tim 2:12:n mukaan. Siinä nähdään, että erityisesti miesten opettaminen kielletään, eli tämä viittaisi pastoraalitehtävässä tapahtuvana miesten opettamiseen. Eli kun koko seurakunta on kokoontunut, niin se normaali opettamistehtävä kuuluu pastoreille ja vanhimmille. Tämä on yleisin ajatus, mutta on erilaista käsityksiä toki.

HEIMO: Asia ei ole mustavalkoinen, vaan meiltä löytyy tulkinnan kirjoa, vaikka joskus Niilon kanssa joskus vahvasti aamenta sanomme jotain.

Eri käytäntöjä

HELENA: Kaksi muistoa. 80-luvulla olin saanut tehtäväkseni olla vastuussa sunnuntai-illan evankeliointikokouksesta. Tiesin seurakunnasta yhden naishenkilön, että hän on aktiivisesti Perjantai Kristukselle -toiminnassa. Soitin hänelle ja pyysin, voisiko hän antaa henkilökohtaisen todistuksensa evankelointi-illassa. En ollut lainakaan varautunut siihen, kun hän haukkui minut lyttyyn. Hän sanoi, miten on pettynyt Esko Rautioon, että päästänyt tilanteen niin pahasti, että minä voin pyytää tällaista. Sanoin, että osallistut vahvasti Perjantai Kirstukselle -työhön, niin hän kysyi, etkö tiedä, että naisen pitää vaieta seurakunnassa? ”Seurakunta” oli hänelle rakennus. Hän ei uskaltanut tunnustaa uskoaan Jeesukseen rakennuksessa.

Toinen muisto. Olin samassa rakennuksessa, ja olin vähän tottuneempi. Olin aloittamassa sunnuntain päiväkokouksen saarnaa. Kun alkukokous meni, ja kokouksen vetäjä sitten sanoi, että kun nainen ei saa opettaa, niin Helena tulee varmaan antamaan meille kehotuksen ja lohdutuksen sanoja.

"kokouksen vetäjä sitten sanoi, että kun nainen ei saa opettaa, niin Helena tulee varmaan antamaan meille kehotuksen ja lohdutuksen sanoja."

NIILO: Luulen, että meidän olisi hyvä mennä fundamenttiin, eli mistä tässä on kysymys. Keravan vahimmistossa on keskusteltu asiasta ja naisten asemasta jo kahden vuoden ajan. On päädytty siihen, että nainen voi palvella kaikissa tehtävissä, mitä ikinä seurakuntaelämässä on. Osa on sitä mieltä, että jopa vanhimpana. Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikessa muussa, paitsi ei vanhimpana. Keravalla on tehty päätös, että emme nyt halua repiä vanhimmistoa ja seurakuntaa, että lähtisimme äänestämään, vaan me olemme tehneet päätöksen, että pyrimme nyt kaikin tavoin nostamaan naiset ylipäätään kaikkiin palvelustehtäviin seurakunnassamme, jotta he saavat mahdollisuuden palvella ihan kaikessa, paitsi ei vielä vanhimmistossa. Suurin ongelma meillä kuitenkin on se, että naisilla on hyvin vähän palvelumahdollisuuksia, ja tätä halutaan tätä muuttaa selkeästi. Ei tarvitse mennä kauas Suomesta, niin on Ruotsi, Norja ja Tanska, joissa on samantyyppiset helluntailiikkeet, joissa kaikissa naiset palvelevat vanhimpina. Tämä voisi olla hyvä kautta linjan, että jos meillä ei ole mitään sitä vastaan, niin nostaisimme naiset esille ja yrittäisimme saada ainakin muihin kuin vanhimmistoihin. Kymmenen vuoden päästä voi olla eri juttu.

"Ei tarvitse mennä kauas Suomesta, niin on Ruotsi, Norja ja Tanska, joissa on samantyyppiset helluntailiikkeet, joissa kaikissa naiset palvelevat vanhimpina."

PILKKU: Toivon, että olisi tilaa eri tavalla ajatteleville. Jos joku seurakunta päättää nimittää vanhimmistoon naisia, niin heitä ei kivitettäisi. Eli kestettäisiin, että seurakunnat tekevät erilaisia linjauksia.

Mitä asioille pitäisi tehdä? 

HEIMO: Loppuun kysymys: Mitä konkreettista muutosta tahtoisitte, että naisten palvelutyö helpottuisi. Miten konkreettisesti sanotte? Tehdään hienoja päätöksiä ja linjapäätöksiä, on jopa pöytälaatikko seurakuntia ja kirkkokuntia, että emme perusta pöytälaatikkopastorin virkoja.

TOMMI: Tilanne kestämätön, sillä ei ole selkeä. Selkeytetään. Seurakunnat voisivat keskustella. Käykää seurakunnan johdon kanssa keskustelua, että löytyisi noudatettava linja. Tärkeintä on Raamatun auktoriteetin pysyminen. Tämä naisten rooli ei ole keskeinen asia opin kannalta, mutta se on tärkeä, koska se vaikuttaa kaikkeen käytännön tekemiseen. Ettei mennä siihen, että homoseksuaalisuuden harjoittamien OK.

ANTTI: Ehdotan, että kaikki seurakunnat avaavat kaikki tehtävät naisille. Vaihtoehto B on, että kaikki Suoren seurakunnat määrittävät kantansa kysymyksiin. Toivoisin, että kanta määritettäisiin, jotta siihen voi reagoida. Eli voi miettiä, haluaako liittyä tuolla tavalla ajattelevaan seurakuntaan. Huonoin ajatus on, että jokainen voi olla eri mieltä. Silloin vastuu kaatuu niiden päälle, jotka eivät ole yleisen linjan mukaisia.

 "Ehdotan, että kaikki seurakunnat avaavat kaikki tehtävät naisille."

PILKKU: Veli puhuu asiaa. UT:ssa pastorin ja vanhimman roolin välillä ei ole erotusta. Myös vanhimman roolin voisi avata naisille. Jokainen seurakunta tekee linjauksensa. Anttia kompaten, että seurakunnat uskaltaisivat tehdä linjauksia. Ja jos nainen palkataan, niin hänen takanaan pitää seistä loppuun asti.

HELENA: Jos Leevi ja Anssi ovat kuulolla, niin Paimen Plussaan rajoitetaan ainakin mielipidekirjoitukset aiheesta, ja jos ilmenee, että kyseessä on pastori tai vanhin, niin ei julkaista tekstiä RV:n mielipidepalstalla, jonka joku juuri uskoontullut voi lukea, vaan että keskustelu olisi tarkoitettu pastoreille tai vanhimmille. Se olisi rakentavampi foorumi. Helpottaisi myös työtämme.

NIILO: Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, heijastelemaan omaa olemustaan. Jos miehet ja naiset rinta rinnan tekevät työtä, niin rohkaisen tähän, että nostetaan naiset kaikkiin palvelutehtäviin. Silloin Jumalan olemukseen liittyvä kokonaisuus tulee paremmin yhdessä esille.

HEIMO: Toivotaan kunnioittavaa keskustelutapaa, joka ei ole ylimielistä, vaan kunnioitetaan ja pyritään perustelemaan näkemykset perustelemalla Raamattua huolellisesti.

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOKISSA TÄSTÄ LINKISTÄ!

________________

Keskustelun myyränä toimi Markus Mäenpää, joka on Keuruun helluntaiseurakunnan osa-aikainen seurakuntapastori ja teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien painileikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.