tiistai 8. marraskuuta 2016

Sisaremme Foibe – Roomalaiskirjeen ensimmäinen tulkitsija

Kirjoitan kolme erillistä kirjoitusta Foibesta (Room. 16:1–2). Toivon, että nämä tekstit auttavat avaamaan silmiämme naisen aseman ymmärtämiselle alkuseurakunnassa sekä Raamatun tulkinnan tarpeellisuudelle siinä, miten johtajuus ja naisen asema voidaan käsittää nykyseurakunnassa.  Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa tarkastelen lyhyesti määrällisen aineiston valossa naisen asemaa Uudessa testamentissa suhteutettuna sanontaan ”sisaremme Foibe” (Room. 16:1). Erityinen huomiomme kiinnittyy Foibeen Paavalin Kirjeen roomalaisille postinkantajana.


Lähtökohta



Aluksi on hyvä tarkastella lähtökohtia ja tilastoja. Sana ”veli” esiintyy Uudessa testamentissa 345 kertaa, joista 78  kertaa (tai tulkinnallisista syistä korkeintaan 84) merkitsee uskon veljeä. Jälkimmäinen esiintyy myös kollektiivisena joukkona, johon saattoi kuulua myös aikalaisen tavan mukaan naisia.


Sana ”sisko/sisar” esiintyy Uudessa testamentissa 25 kertaa, joista viisi merkitsee uskon sisarta ja joista kaksi on mainittu nimellä (Foibe Room. 16:1 ja Apfia Filemon 1).



Raamattu ja Uusi testamentti ovat täynnä vastaavia tilastollisia esimerkkejä, joissa mies painottuu määrällisesti enemmän kuin nainen, vaikka molemmat sukupuolet näyttäytyvät samoissa rooleissa tai asemissa käytettyyn sanaan nähden. Vertailun vuoksi esimerkiksi sana opetuslapsi esiintyy 269 kertaa, mutta ainoastaan yhden kerran femiinimuodossa (kr. μαθήτρια, mathetria) viitaten naiseen nimeltä Tabita (Ap. t. 9:31). Toisinaan evankeliumien tekstit sisältävät käsitteen opetuslapsi naisista verraten kahteentoista opetuslapseen ilman sanaa opetuslapsi (esim. Luuk. 8:1–3), mutta todennäköisesti useammin nainen sisältyy maskuliiniseen monikkoon. Näistä lähtökohdista tarkasteltuna Foibe on tilastollinen poikkeus, josta voidaan päätellä, että hänet mainitaan erityisestä syystä Paavalin Kirjeessä roomalaisille.

Erityinen syy


Mikä on erityinen syy mainita Foibe? Vastaus: asiayhteys.

Keväällä 56 tai 57 jKr. Paavali aikoo matkustaa Korintista Jerusalemiin toimittamaan köyhälle seurakunnalle rahalahjan. Hänen katseensa on jo kääntynyt länteen, aina Espanjaan saakka. Yksi Roomalaiskirjeen tarkoitus on valmistaa Rooman seurakunta ottamaan Paavali vastaan, ja hän asettaa toivon sen kykyyn lähettää hänet länteen (Room. 15). Ennen saapumistaan Roomaan hän postittaa edellään työtänsä ja opetustansa tunnetuksi tekevän kirjeen, jonka loppuun on nykyisessä muodossaan sijoitettu suosituskirje. Ensimmäinen rivi tätä suosituskirjettä kuuluu: ”Minä suosittelen teille Foibea, meidän sisartamme” (Room. 16:1).

Rooman valtakunnassa ei ollut postitoimistoa muuta kuin valtakunnan virallisissa asioissa. Kirjeen lähettäminen vaati tuekseen luotettavien ihmisten turvan ja verkoston. Kristilliset papyruskirjeet osoittavat, että kirjeen kantajaa kutsuttiin erityisesti ”veljeksi” (esim. P. Oxy LVI 3857). Matkustaminen oli muinaisen Välimeren ympäristössä vaarallista, ja kaupallinen majoitus sisälsi moraaliset riskinsä. Suosituskirjeiden tehtävä oli suositella postinkantajaa ja varmistaa ystävällinen, yksityinen ja vieraanvarainen vastaanoton ruoasta majoitukseen (Witherington III 2004, 382). Ilmeinen tarve oli erottaa taloudelliseen hyötyyn pyrkivä teeskentelijä aidosta uskovasta ja siksi sana ”veli”, tai Foiben tapauksessa ”sisar”, varmisti hänen kuuluvan paikkakuntien rajat ylittävään Jumalan perheeseen. Paavalin suosituksen painopiste on Foiben moraalisessa luonteessa. Hän itse oli auttanut muita vastaavissa tilanteissa (Room. 15:2). Nämä taustat ja mahdollinen historiallinen asiayhteys mielessä monet tulkitsijat – riippumatta heidän mielipiteestään naisen asemasta – ovat nähneet Foiben Paavalin Kirjeen roomalaisille postinkantajana (Dunn 1988b, Moo 1996, Morris 1988, Mounce 1995, Keener 1993, Osborne  2003, Witherington III 2004).


Lopetus ja johtopäätös: postinkantaja kirjeen opettajana


Postinkantajan tehtävä on useasti kuitenkin asia, josta ei paljoakaan puhuta. A. M. Hunter onkin todennut kauniisti Foibesta Roomalaiskirjeen kantajana (Mounce 1995, 272, nootti 34): ”Hän kantoi vaatteissaan koko kristillisen teologian tulevaisuuden.” Keener (1992, 446) väittää, että Foibe ”selitti suusanallisesti Paavalin kirjeessä mitä tahansa asiaa, jota kuulijat eivät ymmärtäneet”, koska muinaisen Rooman aikana kirjeet luettiin ääneen osoitetulle yleisölle, ja postinkantaja toimi kirjeen virallisena lukijana ja tulkkina. Tämä on antiikista tunnettu postinkantajan tehtävä. 

Foibe selitti suusanallisesti Paavalin kirjeessä mitä tahansa asiaa, jota kuulijat eivät ymmärtäneet

Päätelmä kaikesta on yksinkertainen: Foibe postinkantajana oli Paavalin Kirjeen roomalaisille ensimmäinen opettaja. Näin löydämme Uuden testamentin välittömästä, historiallisesta viitekehyksestä mahdollisen kytköksen naiseen apostolisen kirjeen ja opin opettajana. Sisaremme Foibe oli Paavali luottama nainen tämänkaltaiseen tehtävään.

Palataan lähtökohtaan. Foibe on Raamatun sivuilla naisena tilastollinen poikkeus. Tämä johtuu yksiselitteisesti Raamatun edustamasta patriarkaalisesta kulttuurista. Samassa luvussa mainitut Apolloksen opettaja Priscilla tai naisapostoli Junia ovat yhtälailla poikkeuksia. Miten nämä tilastolliset poikkeukset pitäisi tulkita suhteessa niihin teksteihin, joissa Paavali rajoittaa naisen palvelustehtävää kuten 1. Tim 2:11–14?


Helluntaitaustainen Uuden testamentin professori Craig Keener huomauttaa seuraavasti: ”Raamattu sallii naisten palvelustehtävän normaaleissa olosuhteissa, mutta kieltää sen poikkeuksellisissa olosuhteissa.” Jotkut väittävät tämän selitysmallin päinvastoin, että naiset voivat palvella poikkeuksellisissa olosuhteissa, mutta miesten johtajuus on Raamatun normi. Mielestäni Foibe on kuitenkin osoitus päinvastaiseen suuntaan. Paavali ei rajoita häntä toisin kuin Efeson naisia 1. Timoteuskirjeen mukaan, koska Efesossa naiset olivat osana harhaopin levittämistä (ks. sarja aiheesta). Keener toteaa, että Paavalin tarve rajoittaa Efeson naisia syntyi näistä poikkeuksellisista, historiallisista olosuhteista, jossa naiset sekä levittivät että omaksuivat harhaoppeja. Kaikkialla näin ei ollut Rooman valtakunnassa kuten Foiben ja Pricilla roolit opettajina Uuden testamentin sivuilla osoittavat.


KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOK-SIVUILLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ

________________


Esa Hyvönen on Keravan helluntaiseurakunnan johtava pastori ja teologian maisteri (Th.M. Evangelische Theologische Faculteit, Leuven, Belgia), pääaineenaan Uuden testamentin eksegetiikka. Esa on jäsenenä Suomen helluntaikirkon eettisopillisessa komiteassa. Elämää hän ei osaa ottaa kovinkaan vakavasti, vaan leppoisasti, pilke silmäkulmassa.

5 kommenttia:

  1. Esa Hyvösen teksti ei juurikaan avaa naisen asemaa seurakunnan pastorina tai piispana, sillä tekstissähän (itsessään) lukee:

    Συνίστημι δὲ ὑμῖν Φοίβην τὴν ἀδελφὴν ἡμῶν, οὖσαν διάκονον τῆς ἐκκλησίας τῆς ἐν Κεγχρεαῖς,

    Minä suljen teidän suosioonne sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija,

    --------

    Jos kerran tekstissä lukee (kuten lukee) >> seurakunnan palvelija [διάκονον τῆς ἐκκλησίας] <<, se tarkoittaa silloin sitä. Kyseessä ei ole seurakunnanvanhin [πρεσβύτερος], paimen, pastori, piispa eikä edes "paavi".

    Mielestäni Esa Hyvösen muinaisrooman-"postilaatikot" ja "postelioonit", kääntyvät huonoksi eksegetiikaksi. Sillä ne eivät voi muuttaa Raamatun selkokielistä tekstiä - ei muuten kuin: että se halutaan muuttaa toiseksi. Tämä olisi ns. "eisegeesiä", eli "laitanpa-tekstiin-mikä-minusta-sinne-sopii".

    Palaan kommentoimaan Naispastori blogin-tekstejä myös tulevaisuudessa.

    Sola Scriptura - Jeesus on Herra

    (tv. Petri Kuusela)
    http://hanenvalkeudessaan.blogspot.fi/2016/07/naispastori-blogi-argumentteja-vai.html

    --------

    "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut," [2Tim.3:14]

    VastaaPoista
  2. Petri, tervetuloa takaisin kommentoimaan! Kuitenkin huomautan, että argumenttisi ei oikein osu maaliinsa, sillä se, oliko Foibe diakoni, puskutraktorinkuljettaja tai paavi, ei vaikuta tämänkertaiseen argumenttiin. Jos Foibe esitellään tuolla tavalla kirjeessä, se on melko lailla yksiselitteistä, että hän oli kirjeen alkuperäinen esittäjä, sillä ryhmälle lähetetyn kirjeen esitti joku esittäjä. Näin ollen Foibe toimi tässä yhteydessä Roomalaiskirjeen ensimmäisenä, auktorisoituna selittäjänä. Tämä on se, mitä Esa tässä tekstissä esitti, ja oma kommenttisi ei vaikuta tämän argumentaation validiteettiin. Se, että se olisi "eisegeesiä" tai "huonoa eksegetiikkaa" ei riitä kumoamaan sitä, että se on "totta"; kaiken kaikkiaan nostaisin itse myös kysymyksen, miksi Esan eksegeesi ei olisi jotenkin pätevää tämän kysymyksen kohdalla. Kehotan sinua ratkaisemaan asian argumenteilla, ei retoriikalla.

    Mitä muuten tulee Foiben asemaan näin muuten ja tuohon diakonokseen, niin tämä on ensimmäinen kolmiosaisesta sarjasta, joten paljon asioita kerrotaan vielä tulevaisuudessa. Palataan siis linjoille ;)

    VastaaPoista
  3. Lähetetyn apostolisen kirjeen julkilukeminen seurakunnassa ja osin ehkä sen selittäminen, ei ole Raamatussa yksin seurakunnan vanhimman tehtävä, vaan myös seurakunnan palvelija (eli nainenkin) sai sen tehdä. Tässä tehtiin poikkeusta suhteessa juutalaiseen synagogamuotoon, jossa poikkeuksetta mies oli Raamatun tekstien lukijan tehtävässä.

    Voidaan toki argumentoida, että kyseessä oli kirjeen lukeminen, ei VT:n tekstien lukeminen suoraan.

    Edelleen. tänäkin päivänä naiset saavat vapaasti palvella Suomessa erilaisissa tehtävissä seurakunnissa. He saavat lukea Jumalan Sanaa, jakaa siitä ajatuksia ja opetuksia - ja silti, he eivät ole seurakunnan vanhimpi, koska Raamattu ei sellaista palvelutehtävää naiselle (uskovalle naiselle) osoita.

    Kysessä on siis (tässä) huono "eksegeesi", jolla taas yritetään vääntää kieroon selvää Raamatun tekstiä, naispastoriuuden ja vanhemmudeen puolustamiseksi, josta aloituksen lainaamassa UT:n tekstissä ei ole missään mielessä kysymys.

    Tämä osoittaa todella huonoa raamatunselitystä, ja jopa tekaistua "eksegeesiä" - oman jo päätetyn esitulkinnan tukemiseksi, ja pönkittämiseksi.

    Tekstissä lukee että Foibe oli seurakunnanpalvelija, ja siinä Esa Hyvösenkin tulisi pysyä. Muuten hän vääntää tekstiä omaan muotoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petri hyvä, kiitos jälleen vastauksestasi! Joudun ikävä kyllä hieman kyseenalaistamaan sitä, miten väität, että tässä olisi huono eksegeesi. Olemme samaa mieltä tässä, että Foibe siis luki Roomalaiskirjeen Rooman seurakunnalle ja selitti sen sisällön ja vastasi siihen tuleviin kysymyksiin. Tämä on hyvä.

      Jos katsotaan vähän tarkemmin, niin kyseenalaistat seuraavan logiikan:
      A: Foibe luki ja opetti Roomalaiskirjeen Rooman seurakunnalle
      B: Siispä naiset saavat olla vanhimpia.

      Kuitenkin toivon, että huomaat, että Esa ei ole väittänyt mitään tuollaista tekstissään. Esan ajatus menee enemmän seuraavan ketjun mukaisesti:

      A: Foibe luki ja opetti Roomalaiskirjeen Rooman seurakunnalle
      B: Tässä on esimerkki Raamatusta, jossa nainen opettaa kokoontuneelle seurakunnalle oppia.
      C: Johtopäätös, että alkuseurakunnassa naiset saattoivat opettaa seurakuntaa.
      D: Johtopäätös tästä, että kohdat, joissa naisen toimintaa rajoitetaan, ovat ilmeisesti poikkeuksia sääntöön.
      E: Johtopäätös C:stä ja D:stä, että jos me pohdimme Raamatun tai alkuseurakunnan käytäntöjä, niin ne eivät tarjoa meille syitä rajoittaa naisten opetustoimintaa seurakunnassa.
      F: Herää siis kysymys, tuleeko meidän rajoittaa naisten toimintaa vanhimpina tai pastoreina siitä syystä, että tämä toiminta sisältää seurakunnan opettamista.
      G: Johtopäätös, että vanhimman tai pastorin tehtävää ei voida rajata naiselta pois sen argumentin perusteella, että nainen ei voisi opettaa seurakuntaa.

      Itse näen tämän päättelyketjun sangen koherenttina kokonaisuutena, ja se on kiinni hyvin pitkälle väite A:sta, josta olemme ilmeisen yksimielisiä. Johtopäätökseni siis on että Esan eksegeesi ei ole ”eksegeesiä”, tekaistua, tekstin vääntämistä omaan muotoon tai oman jo päätetyn esitulkinnan pönkittämistä.

      Jos tahdot tarkemmin pureutua johonkin tämän päättelyketjun osaan, niin soisin sinun tarkentavan, mihin tarkemmin ottaen viittaat.

      Poista
  4. Markus, jos luit edeltävän kommenttini - osoitin siinä, että niin alkuseurakunnanssa kuin nykyään Suomessakin - uskovilla naisilla on laaja vapaus palvella, puhua, lukea Sanaa, johtaa ylistystä, rukoilla, tehdä laupeuden tekoja ja niin edelleen.

    Vaikka Foibe lukee kirjeen ja todennäköisesti avaa sen merkitystä selityksellä/opetuksella, ei tee hänestä seurakunnan vanhinta - vaan hän toimii seurakunnanpalvelijana.

    Foiben seurakunnallinen tehtävä on siis tekstissä selvästi osoitettu. Siksi, tällä tekstillä roomalaiskirjeestä ei ole mitään syytä perustella bloginne pääargumenttia naispastoriuudesta.

    Siksi, tulee pysyä tekstissä ja sen kirjaimellisessa lukutavassa - sillä muuten tekstistä otetaan pois jotain, tai muutetaan jotain.

    VastaaPoista