Ristin Voiton nettisivuilla on keskusteltu aktiivisesti naisten asemasta aivan omana osionaan. Olavi Kokkonen kirjoitti palstalle tekstin Tasa-arvoinen johtajuus? jossa hän keskittyy erityisesti Junian rooliin. Tämä kirjoitus toimikoon vastineena hänen tekstiinsä.
Olavi Kokkonen esittää kirjoituksessaan, että naisapostoli Junia olikin miesapostoli nimeltään Junias (Room. 16:7). Kysymys Junian roolista on niin merkittävä keskustelussa naisen asemasta, että asiaa on syytä tarkastella reilusti. Kokkonen on oikeassa siinä, että kyse ei ole ensisijaisesti tasa-arvosta, sillä Jumala ei kutsu kaikkia johtajiksi tai apostoleiksi. Jumala ei ole demokraattinen valinnoissaan. Kuitenkin väitän, että tästä huolimatta meillä on pakottavia syitä nähdä Junia omana itsenään: apostolina ja naisena, todennäköisesti samassa tekstissä mainitun Andronikoksen vaimona.
On reilua huomauttaa, että jopa raamatuntutkijat, jotka vastustavat naisten paimentehtävää, tunnustavat Junian olevan naissukupuolen valioedustaja. Jos joissakin suomenkielisissä sanakirjoissa Junian kohdalla ehdotetaan maskuliinia Junias, sanakirjan kirjoittajien tulisi tehdä pohjatyönsä uudelleen. Koko nimeä Junias ei tunneta antiikin eikä keskiajankaan maailmassa ainakaan ensimmäiseen vuosituhanteen, kun taas Junia oli tavallinen naisen nimi. Kaiken lisäksi olisi ollut kovin kummallista, että miehelle olisi annettu näin naisellinen nimi, sillä Junia-nimen pohjana on jumalatar Juno, joka oli myös synnyttämisen jumalatar.
Aiheen tiimoilta ei tarvitse lukea vain hautakirjoituksia tai muita arkeologisesti kovia tietolähteitä, sillä koko kristillinen kirjoittajakavalkadi oli ensimmäisen 1200 vuoden ajan sitä mieltä, että meillä oli apostoli Junia. Myös kaikki koptin-, latinan- ja syyriankieliset käännökset kääntävät nimen naisen nimellä. Junia sai rauhassa olla nainen. Ainoa nimikiista oli, oliko meillä Junia vai Julia. Ainoana soraäänenä Epifanios yrittää vihjata, että tässä olisi silti mies, mutta hänen sanomisiinsa on oikeutetusti suhtauduttu nurjasti, sillä hän myös väittää, että Akylaan vaimo Prisca oli oikeasti mies, Priscas.
Vasta 1300-luvun taitteessa Aegidius Roomalainen teki Junialle väkisin sukupuolenvaihdosleikkauksen, josta tieto päätyi ranskalaiselle Jacques LaFèvre d'Établesille, jolta Luther puolestaan poimi tiedon. Viimein Luther levitti tiedon sukupuolta vaihtaneesta Juniasta koko maailmaan. Junias oli syntynyt.
En oikein usko, että koko todistusaineistoa voi kaataa sillä, että Paavalia ei olisi voitu altistaa niinkin hirveälle koetukselle kuin vankila-ajalle naisen kanssa. Kansalta, jonka keisari saattoi lopulta ristiinnaulita kristittyjä ja valaista öisen puutarhansa polttamalla heitä soihtuina, voi toki odottaa tällaistakin julmuutta.
Olavi Kokkonen huomauttaa, että ”tarpeeksi usein toistettu valhe muuttuu totuudeksi”. Näin kävi myös Junian kohdalla. Aina 1300-luvun taitteesta eli Aegidius Roomalaisesta alkaen tästä on naisesta tehty miestä, ja Junia on saatu parrakkaaksi ukoksi. On siis aika viimein päästää Junia tämän häneen väkisin pumpatun maskuliinisuuden kahleista ja antaa hänen olla se, joka hän on: nainen ja apostoli. Uskon, että hänen miehensä Andronikos on asiasta myös tyytyväinen.
Olisiko jotain näin suurta voinut unohtua näin pitkäksi aikaa? Jos meidän helluntailaiseen perusajatukseemme kuuluu, että alkuseurakunnan jälkeen useampi oppi hukattiin kirkkohistorian hämäriin (yleinen pappeus, paavit, kirkon ja valtion sekoittaminen, armolahjat jne.), niin en olisi yllättynyt, jos samassa rytäkässä naispaimenet olisivat jääneet historian jalkoihin.
On siis aika palata takaisin alkuseurakunnan malliin tässäkin ja päästää nykyajan juniat, foibet ja priscat niille paikoille, joille Jumala heidät on kutsunut.
Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehden nettisivujen Ekstra-osiossa.
________________
Markus Mäenpää suorittaa teologian jatko-opintojaan Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta sekä pian nelivuotiaiden kaksospoikiensa kaivurileikeistä. Hän on ansiokkaasti päässyt irti teeaddiktistaan.
Varhainen kirkkoisä Clement Aleksandrialainen kirjoitti teoksessaan Stromata, tai Sekalaista, kirjan 3 kohdassa 53:
VastaaPoista”… But the (apostles) … took their wives with them … that they might be their fellow-ministers in dealing with housewives. It was through them that the Lord's teaching penetrated also the women's quarters without any scandal being aroused. We also know the directions about women deacons which are given by the noble Paul in his second letter to Timothy.
Junia on hyvin voinut olla juuri kuvaillun kaltainen nainen. Tämä ei tee hänestä partoria sanan nykyisessä merkityksessä, vaan kertoo, että meidän palvelutehtäviemme kirjo on liian suppea. Junia ei toiminut seurakunnan vanhimpana, vaan hän evankelioi ja opetti naisia, joita miespuoliset apostolit eivät voineet tavoittaa aiheuttamatta skandaalia.
Hei Santtu! Kiitos viestistä. Täällä ei olekaan ollut juuri elämää noin kahdeksaan vuoteen, joten hauskaa, että ihmiset löytävät vielä tätä.
PoistaTuo on kieltämättä mielenkiintoinen argumentti. Ajatuksenasi on, että Kleemens Aleksandrialainen esittää, että apostolien vaimot kiersivät heidän kanssaan ja opettivat naisia. Esität tämän perusteella (ehdotuksena, kuten sanot), että Junian työ oli tällä samalla tavalla rajoittunut naisiin. (Tässä on mielekäs lähtökohta keskustelulle, koska emme joudu nyt vääntämään siitä, oliko Junia nainen vai ei.)
Jos yritän purkaa tämän siis argumenteiksi:
– Kleemens kuvaa apostolien vaimojen asemaa.
– Kleemensillä oli tieto apostolien vaimojen tilanteesta.
– Kleemens on uskottava lähde apostolien vaimojen rooleista.
– Junia ei ollut apostoli samassa mielessä kuin miehet, vaan tämä kuvaa hänen asemaansa.
Mielestäni tämä on mielenkiintoinen väitekokonaisuus. Itse lähtisin tämän perusteella pohtimaan
tuota asiaa. Itse voisin väittää ehkä seuraavaa:
– Raamatun teksti viittaa vahvasti siihen, että Junia ja hänen miehensä Andronikos olivat pastoreita ja heihin suhtauduttiin samalla arvolla.
– Kleemensillä ei välttämättä ollut tietoa apostolien vaimojen tilanteesta.
– Kleemensillä oli vahvat ennakko-oletukset naisten asemasta, joten siksi hänen väitteisiinsä voi suhtautua vähintään hieman kriittisesti.
– Naisten roolit eivät jaottuneet alkuseurakunnassa puhtaasti naisten opettamiseen erillään miehistä.
Mennään ensin Paavalin tekstiin Roomalaiskirjeessä. Teknisesti ottaen emme väitä, että Junia olisi pastori vaan apostoli. Jos Junia ja hänen miehensä ovat arvostettuja ”apostolien joukossa”, ja toisessa tekstissä argumentoitiin, että en tois + monikon datiivi on tässä yhteydessä luonnolliselta merkitykseltään ”Junia ja Andronikos [ovat] arvostettuja apostolien joukossa, johon he kuuluvat”. Merkittävänä tässä on, että Paavali mainitsee Junian ennen miestään; yleensä ensimmäisenä mainittiin tunnetuin ja merkittävin henkilö. Kun meillä on vastaavia esimerkkejä vahvoista naishahmoista seurakunnassa (esim. Prisca ja Akylas, Eudoia, Syntyke, Room. 16 listatut naiset, jne.), tämä ei ole kovin yllättävää. (Näitä käsitellään vähän ympäriinsä tätä blogia, joten en avaa tähän enempää.)
Tässä vielä linkit aikaisempiin Junia-tekstihin:
https://naispastori.blogspot.com/2016/07/junia-oli-naisapostoli-ja-silla-on-valia.html
https://naispastori.blogspot.com/2016/07/viela-juniasta.html
Mennään sitten Kleemensin tekstiin. Katson ensin mainitsemasi kohdan kontekstin, ja sen jälkeen katson hieman Kleemensin muuta pohdintaa naisista. Kleemens mainitsee samassa kohdassa: ”But the latter, in accordance with their particular ministry, devoted themselves to preaching without any distraction, and took their wives with them not as women with whom they had marriage relations, but as sisters, that they might be their fellow-ministers in dealing with housewives.”
PoistaTästä nousee siis muutama kysymys: Oliko heidän vaimojensa rooli rajoittunut vain naisten opettamiseen? On muutama syy, miksi näen tämän historiallisuuden haasteellisena. Kyllä, vaimojen mukana kulkeminen on selkeä juttu Paavalin tekstien mukaan. Kuitenkin kaksi huomiota: 1) Onko totta, että vaimoista tuli ”sisaria” eli he lopettivat seksin harrastamisen? 2) Onko totta, että naisten rooli rajoittui vain muiden naisten opettamiseen, ja Kleemens antaa tästä uskottavan kuvan muutenkin? Pohdin näitä alla.
1) Ensiksi kysymys ”sisareksi” tulemisesta. Tekstissä vihjataan, että apostolit lopettivat seksin harrastamisen vaimojensa kanssa – mikä olisi kovasti vastoin sitä, mitä Paavali opettaa aiheesta (”yhdyselämän” saa keskeyttää vain määräajaksi). Teoriassa on toki mahdollista ajatella, että nämä pariskunnat eivät (enää) halunneet lapsia, koska pikkulapset hankaloittavat matkaamista. Kuitenkin, jos Pietari ja Jaakob ja muut matkasivat vaimonsa kanssa, ja oli tunnettua, että he eivät harrastaneet enää seksiä, niin tämän olisi uskonut olevan jotenkin tunnettua alkuseurakunnassa. Kun sitten Paavali puhuu asiasta, että vain määräajan saa olla erossa toisesta, niin hänen olisi luullut kommentoivan asiaa, kun molemmat maininnat ovat kuitenkin samassa kirjeessä (1. Kor. 7:5 vs. 9:5). Kallistun siis enemmän siihen, että tämä ei ole historiallista.
Mitä merkitystä edellisellä on? Lähtökohtaisesti sitä, että se saattaa osoittaa Kleemensin tendenssejä eri traditioiden käsittelyssä.
2) Toiseksi kysymys siitä, antaako Kleemens yleensä oikean kuvan ensimmäisen vuosisadan puolivälin apostolisesta toiminnasta. Hän eli noin sata vuotta useimpien apostolien kuoleman jälkeen. Mietin tätä esimerkiksi siksi, että Hippolytoksen muutaman vuosikymmenen myöhäisempi Apostolinen traditio sisältää tavaraa, jolla ei ole vahvaakaan perustaa apostolisessa ajassa (piispan viran eri kokonaisuudet ja niihin liittyvät liturgiat sekä monimutkaisemmat seurakuntavirat, pohjoisafrikkalaisten ja roomalaisten tapojen läpitulo, kehittynyt katekumeenijärjestelmä, kaste vain helluntaina ja pääsiäisenä, jne.). Näin ollen on esimerkkejä, että oman ajan traditio ja käsitykset hämärsivät niitä kertomuksia, joita kerrottiin varhaisemmalta ajalta. Tämä heijastui erityisesti seurakuntakäytännöissä ja viroissa – piispan ja naisten asema ovat esimerkkejä asioista, jotka kehittyivät paljon 100-luvulla.
PoistaTästä nousee kysymys, onko Kleemensillä tensenssejä, jotka voisivat vaikuttaa siten, että hän asettaa naiset pienempään rooliin. On heti tunnustettava, että Kleemens ei suoraan pidä naisia alemmassa asemassa olevina kuin miehet – esimerkiksi naisilla on samalla tavalla järki kuin miehillä. Kuitenkin Kleemens rajoittaa vahvasti naisten julkista roolia. Otetaan esimerkeiksi hiljaisuus ja itsensä peittäminen.
Kleemens näkee, että naisten tulee peittää itsensä kokonaan kasvoja myöten aina ollessaan kodin ulkopuolella. ”Let her be entirely covered, unless she happen to be at home. For that style of dress is grave, and protects from being gazed at. And she will never fall, who puts before her eyes modesty, and her shawl; nor will she invite another to fall into sin by uncovering her face. For this is the wish of the Word, since it is becoming for her to pray veiled.” (Paedagogus 3:11) Tässä tulkinta “pään peittämisestä” menee siis hyvin pitkälle.
Kleemens näkee vaiti olemisen naisten hyveenä. Esim. naisten ja nuorten miesten tulee olla hiljaa, mutta vanhojen miesten tulee puhua; “For silence is the excellence of women, and the safe prize of the young; but good speech is characteristic of experienced, mature age. Speak, old man, at a banquet, for it is becoming to you.”, Paedagogus 2.10/11).
PoistaOlisiko siis Kleemens voinut ajatella naisapostolien olemassaoloa? Edellisen perusteella vaikuttaa perustellulta, että hän pitäisi tätä mahdottomana.
Sivuhuomiona, että Origenes Aleksandrialainen on Kleemensin oppilas, ja hän on ehdottomasti sitä mieltä, että naisten ei tule puhua seurakunnassa ollenkaan – edes naisprofeetat eivät saa puhua seurakunnassa, vaikka heille tulisi ilmestys. (https://womeninthechurch.co.uk/wp-content/uploads/2014/02/Origen-on-1-Corinthians-14-34-35-4-translations.pdf) (Toisaalta hänen Roomalaiskirjeen kommentaarissaan hän vaikuttaa puhuvan sujuvasti Juniasta apostolina – ja esittää, että he ovat ehkä niiden 72 opetuslapsen joukossa, jotka Jeesus lähetti – vaikka keskittyy eniten tekemään allegoriaa siitä, olivatko he ”vangittuna yhdessä”; ks. https://www.weighted-glory.com/2018/12/origen-apostle-junia/)
Kaiken perusteella en ole siis varma, että Kleemens kuvaisi värittämättä reilu sadan vuoden takaista tilannetta naisten asemasta tai että hänellä olisi merkittävää annettavaa keskusteluun. Enemmän voisi ajatella, että hän tulkitsee tekstiä omista lähtökohdistaan ja oman seurakuntansa tradition kautta. Luonnollisesti hänen välittämänsä väite on mielenkiintoinen, ja se tulee ottaa huomioon keskusteluissa samoin kuin muukin kirkkoisien teksti.