Helluntaiseurakuntien syyspäivien naiskeskustelu, osa 1

Helluntaiseurakuntien syyspäivät ovat helluntaiseurakuntien päättäjien yhteinen, vuosittainen kokoontuminen. Päivillä keskusteltiin naisen roolista seurakuntakentässä. Tämä tehtiin kahdessa osassa, aamupäivästä oli kolme alustusta teemasta (komplementaarinen, egalitaarinen ja kutsumusta korostava näkökulma), ja puolilta päivin oli paneelikeskustelu aiheen tiimoilta. Avaan tässä postauksessa aamupäivän alustukset, ja seuraavassa postauksessa paneelikeskustelun.

Tavallaan syyspäivillä käytävä keskustelu on rajoitettu vain liikkeen työntekijöille ja vanhimmiston jäsenille. Siitä syystä kysyin järjestäjiltä lupaa julkaista alustukset, ja kysyin myös kaikilta paneelin jäseniltä, sopiiko heille, että postaan blogiimme heidän puheenvuoronsa, ja heille sopi.

Olen editoinut osan kokonaisuuksista, osan olen jättänyt melkein siihen listauksenomaiseen formaattiin, jonka kirjoitin esityksiä kuunnellessani.

Tommi Lenho – Komplementaarinen näkökulma

Komplementaarisuuden variaatioita

Aluksi lyhyt määrittely aiheesta. Komplementarismissa on eri näkökulmia. Yhteistä näille on, että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia, mutta miehellä ja naisella on eri rooli perheessä ja seurakunnassa. Yhteistä näkemyksille on, että mies on perheen pää.

Ensimmäinen komplementaarikanta, joka on myös yleisin. Tämän mukaan naisen ei tulisi toimia pastorina tai vanhimpana tai opettamassa miestä säännöllisesti, sillä tämä on pastorien ja vanhinten tehtävä. Toinen kanta on, että naisen ei tule toimia pastorin tai paimenen virassa, mutta hän voi opettaa miestä. Kolmas kanta on, että nainen voi toimia pastorina tai vanhimpana, mutta ei johtavana pastorina tai vanhimmiston puheenjohtajana.

Puoltavat argumentit

1. Tim. 2:8–15

Tässä raamatunpaikassa naisen ei tulisi opettaa tai hallita miestä; tämän nähdään viittaavan johonkin roolieroon. Taistelu on tässä raamatunkohdassa siitä, onko ”opettaa ja hallita” yhtenäinen ajatus. Esimerkiksi Philip Payne ehdottaa, että tämän tulisi lukea ”opettaa dominoivalla tavalla”. Kuitenkin Köstenberger on esittänyt väitteen, että kun oude yhdistää kaksi toisiinsa läheisesti kuuluvaa infinitiivimuodossa olevaa verbiä, niillä on läheisesti toisiinsa liittyvä merkitys. Esimerkiksi sanaparina voisi olla ”lyödä ja tappaa”. Köstenbergerin ajatus on laajasti hyväksytty. Hän esittää, että 1. Tim. 2 kokonaisuus pitäisi siis tulkita vaihtoehtoisesti ”en salli, että nainen opettaa (ylipäätään) tai hallitsee miestään” (tai negatiivisessa merkityksessä ”en salli, että nainen opettaa [väärää oppia] ja dominoi miestään”).

Seuraava teesi on, että didaskein (opettaa) yleisessä merkityksessä tarkoittaa aina positiivista, normaalia opettamista. Jos Paavali olisi halunnut puhua harhaoppien levittämisestä, hän olisi käyttänyt heterodidaskalein-sanaa (opettaa harhaoppia) tai asiayhteydessä olisi asia tehty selväksi (Tiit 1:11).

Kuinka kuitenkin on Paynen ehdotuksen kanssa, eli voisiko authentein olla alisteinnen didaskeinille, eli toisin sanoin nainen opettaa miestä dominoivalla tavalla? Köstenberger ei kuitenkaan löydä aikalaisteksteistä, että oude yhdistäessään kahta infinitiiviä saisi aikaan sen, että jälkimmäinen infinitiivi määrittäisi ensimmäistä.

1. Tim. 3.2

Tätä raamatunkohtaa käytetään paljon. Kuitenkin enemmistön mukaan ”yhden vaimon mies” tarkoittaa aviollista uskollisuutta tutkijoiden. Toisin sanoin, mies, joka ei käy vieraissa. ”Yhden miehen vaimo” (1. Tim. 5:9) käytetään leskivaimoista eli käänteistä ilmaisua. Komplementaarin ajautus on, että vaikka pääpaino on uskollisuudella, niin osittaista tukea tästä olisi myös asiayhteydessä sille, että koska tässä kuitenkin on mies, niin hänen tulisi olla hallitsevassa asemassa.

1. Kor. 14:34–35

Tämän kohdan mukaan naisen tulisi olla vaiti, joten tämä johtaa tiettyyn roolieroon. Kaikki ovat samaa mieltä, että tämä ei voi tarkoittaa täyttä vaitioloa, koska 1. Kor. 11:5 naiset profetoivat ja rukoilevat. Tulkinnassa on kaksi vaihtoehtoa. (1) Naiset olkoot osallistumatta profetoinnin arvioimiseen. Tämä tulee siitä, että konteksti puhuu profetoinnista ym. Tällöin kyse olisi vähän selkeämmin valta-asetelmasta. (2) Naisen tulee olla vaiti niin, ettei hän häiritse kokousta kysymyksillään. Tässä moni egalitaari on hyvin samaa mieltä.

Tähän liittyy myös interpolaatioteoria, eli että kyseinen kohta ei olisi ollut alun perin Paavalin kynäilemä. Monet egalitaarit hyväksyvät tämän kannan. Kuitenkin jakeet löytyvät kaikista olemassa olevista alkukielen kopioista. Toisaalta jakeiden paikka hyppii erityisesti läntisissä käsikirjoituksissa. Samoin, jos interpolaatioita ei hyväksytä, niin pitäisi keksiä selitys sille, miksi jakeet hyppivät eri käsikirjoituksissa. Tässä on mahdollisuuksia: 1) Virhe kopiointiprosessissa. Vahingossa menee väärään kohtaan. 2) Yritykset ”parannella” tekstiä. 3) ideologiset tarkoitukset: esimerkiksi kopioija halusi siirtää tai poistaa kohdan, joka puhuu siitä, että naisen tulisi olla vaiti seurakunnassa. Esim. montanolaisuuden aikana (100-luvun loppupuoli) joku olisi voinut siirtää tekstin marginaaliin, sillä montanolaisuudessa arvostettiin suuresti kahta naisprofeettaa.

Haastavat argumentti

Tämän jälkeen muutama haastava argumentti komplementaarisuudelle.

1. Tim 3:8–13 Tässä nähdään, että Foibe on diakoni. Kuitenkin tuossa raamatunkohdassa diakonien tulisi myös olla yhden vaimon miehiä. Tässä kuitenkin ajatellaan, että 1. Tim. 3:8–10 puhuu miesdiakoneista, 3:11 naisdiakoneista ja 3:12–13 miesdiakoneista jälleen. Näin ollen puhutaan tuossa joko naisdiakoneista tai diakonien vaimoista.

Apt. 18:26 Tässä kohdassa Priscilla opettaa Apollosta. Kuitenkin komplementaarisuudessa tässä nähdään, että tuo opettaminen ei ole seurakunnan kokouksessa opettamista.

Room. 16:7 Jos Junia on ollut naisapostoli, niin siinä vaiheessa koko komplementaarinen keissi on alhaalla. Tässä pohditaan sitä, onko Junia nainen vai mies, ja onko hän tunnettu apostoli tai tunnettu apostolien joukossa. Viime aikoina egalitaarit ovat esitelleet vahvoja argumentteja sen puolesta, että tässä olisi naisapostoli. Ainakin voidaan sanoa, että suurella todennäköisyydellä Junia oli nainen.

Wallace ja Burer pyrkivät kuitenkin tekemään vähemmistöratkaisun ja kääntämään kokonaisuuden niin, että kokonaisuus pitäisi kääntää ”tunnettu apostoleile”, ei ”apostolien joukossa”. He ovat löytäneet erilaisista kreikankielisistä materiaaleista 31 esimerkkiä datiivissa, jolloin puhutaan, että joku olisi tunnettu joillekin ja 71 esimerkkiä genetiivissä, että joku olisi tunnettu joidenkin joukossa.

Matti Kankaanniemi – Egalitaarinen näkökulma

Ensin on hyvä miettiä, mistä keskustellaan ja alustetaan. Mietittiin Tommin kanssa, mitä yhteisiä teesejä käydään läpi, kun noudatetaan sopupeliä.

Tässä pohditaan, pitääkö Raamatun mukaan naisilta rajata rooleja? Eli voisiko Kaarina olla 20 vuoden päästä neuvoa-antavien veljien johtajana?

Ensin muutama huomio. 1) Raamattu on ylin auktoriteetti, joten siitä puhutaan. Eli se on tärkeä. 2) Samoin kysymyksen vuoksi ei rikota yhteyttä. Ei järjestetä bokottia, sanktioita, ulosmarsseja tai räjäyttämisiä. Olen ajatellut elää ja kuolla helluntailaisena. 3)Pidämme miestä ja naista erilaisina. Molempien sukupuolten panosta tarvitaan seurakunnassa ja perheessä.

Mitä on opettaminen?

Hyvä kysymys on, mitä on opettaminen? UT:ssa kaksi tasoa. On paradodis-taso eli Jeesus-traditioiden kertominen, ja näitä välitettiin kristityille. Paavali välitti nämä traditiot ihmisille. Näitä ei voinut muuttaa. Kaksitoista apostolia vahvistivat nämä, ja alkuapostoleilta vaadittiin, että olivat kaiken Jeesuksen toiminnan silminnäkijöitä. Tähän porukkaan ei pääse enää, vaikka Amerikasta löytyy sivustoja, joilla pääsee 600 eurolla apostoliksi. Siksi nämä paradosis-tason kertomukset olivat silminnäkijöiden kertomuksia. Ne olivat konkreettisesti nähtyä ja elettyä. Paavali erottaa nämä soveltavasta opetuksestaan (erityisesti 1. Kor 7). Vrt. kuitenkin ehtoollisesta Paavali välittää selkeän Jeesus-tradition, ja sen jälkeen hän soveltaa sen pohjalta asiaa.

Meidän kohdallamme UT vastaa tätä. Meille kukaan ei voi kirjoittaa lisää kaanoniin. Jos jollakin on käsikirjoitus, niin sitä ei kannata lähettää Aikamedialle.

Kuitenkin on myös soveltavaa opetusta, jossa reagoidaan tilanteeseen. Alueellisesti oli valtava hyppy Galileasta korinttiin, ja näissä sovellukset olivat kauhean erilaisia. Pyhän Hengen toiminta, karismaattisuus, profetiat ja erilaiset muut jutut liittyvät tähän. Nämä ovat kuitenkin raamatullisia, ja Sana ohjaa kokemuksiin (Ei siis voida tehdä suoraa jakoa ”sanan” ja ”kokemusten” välille).

Paavali korostaa tässäkin myös järjen käyttöä. Pastoraalikirjeissä korostetaan myös kandidaattien psykologista testaamista. Ei vain paastota ja rukoilla, vaan käytetään myös kollektiivisesti järkeä. Ei niin, että saadaan ilmestyksessä vanhimmiston nimet, vaan myös ominaisuuksia pitää pohtia.

Nyt mietitään naisten suhdetta näihin kahteen opettamisen luokkaan. Vaikka helluntailaisuudessa on vähän vitsinä, mitä alkuseurakunta teki, ja tälle irvistellään, niin minulle on oikeasti tärkeää, mitä alkuseurakunta teki. Tämä on kaikkein järkevin tapa lähteä tulkitsemaan Raamattua, eli miettiä myös alkuseurakunnan mallia ja dynamiikkaa.

Naiset osallistuivat paradosikseen ja opettamiseen. Priscilla ja Akylas opettivat tarkemmin Herran tietä, eli tarkemmin paradosista (Priscilla ja Akylas vetivät siis MA-kurssin BA-Apollokselle). Herran tien opettaminen oli Jeesuksen tien opettamista. Naiset myös tuottivat Jeesus-traditioita, eli oli silminnäkijäkertomuksia, vrt. Luukkaalla ilmeisimmin Marialta peräisin oleva lapsuusnarratiivi Luukkaalla, ylösnousemuskertomukset, tyhjän haudan löytäminen. Naisilta tuli ainakin jonkun verran panosta näihin kertomuksiin, vaikka miehiltä tuli paljon.

Entä naiset ja soveltava opetus? Naiset profetoivat. Pyhä Henki käytti naisia seurakunnan puhuttelemiseen. Tässä on hyvä muistaa, että profetointi on vaikeampaa kuin Raamatun opettamista. Voidaan tarkistaa ja arvioida Raamatun opetusta, mutta profetiassa kaikki tulee persoonan kautta. Siinä vinoumat näkyvät. Naiset kuitenkin osallistuivat tähän!

Mitä johtajuus on?

Entä mitä johtajuus on? Rajataan perheen sisäiset mallit tästä pois. Olen yrittänyt 20 vuotta ymmärtää, mitä perheen päänä oleminen on. Olen rakentanut teoreettisia kehikkoja, mutta tottelen samalla vaimoa. Eli en tiedä, mitä se tarkoittaa, että miehen pitäisi olla johtaja.

Kristillisessä seurakunnassa olemme jonkun alaisia, olemme vastuullisia jollekin. Aika ajoin halutaan saada vanhimmisto pois, ja joku päättää, että mennään minun näylläni, mutta kirkkohistoria näyttää siitä huonoja esimerkkejä. Jäyhyydessä ja kummelimaisuudessaan tämä on parasta. Minulla on kuitenkin hyvä kokemus vanhimmistosta. Tietysti nuorena tuntuu, että vähän on jähmeitä, mutta jälkeenpäin tuntuu, että hyvä oli jähmeitä.

Kun mietitään kohtia niitä raamatunkohtia, joissa naisten toimintaa rajoitettiin, niin siinä oli kärttyisiä iisebelejä, jotka iskevät systeemin ohi. Siinä kulttuurissa se oli vielä hankalaa. Kaikki valta ja johtaminen on johdettua valtaa ja johtamista.

Millaisia olivat UT:n johtajuusrakenteet? Ei ollut sitä, että joku esittää powerpointteja johtajuusmalleista.

1) Oikos-malli. Aikanaan Suomessakin maaseudulla oli maatalo, siihen kuuluivat rengit ja piiat. Seurakunassa huonekunnan johtajat käyttivät johtajuutta kodissaan kokoontuviin seurakuntiin. Lydian oikos saattoi olla johtaja, ja oikoksen naisjohtaja johti myös miespuolisia orjia tietysti. Sitä ei kritisoida, koska se kuului systeemiin.

2) Synagoga-malli. Kristilliseen malliin tuli jotain juutalaista mallia. Me ollaan tavallaan juutalaisia; ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia ihan suoraan, jotka seurasivat messiasta. Me ollaan jatkumoa siitä. (Muuten, Tessalonikassa oli yksi tutkijakokoontuminen, ja tutustuin erääseen juutalaiseen rabbiin ja tutkijaan. Kun hengasimme ja juttelimme, hän hämmästyi, kun me helluntailaiset vietämme milloin mitäkin jom kippuria tai seder-ateriaa. Eli helluntailaisuudessa on puolijuutalainen leima.) Tässä pitää siis huomioida, että naisia oli synagogajohtajina. Hautakirjoituksista löytyy, presbytera, naisvanhin. Eli juutalaiseen ajatteluun sisältyi ajatus, että nainenkin voi tehdä tätä. Ei niin että joku raakkeli tai rebekka päättää, vaan piti mennä mallien mukaan.

3) Leskiluettelot tai yhteiskassat. Huono-osaisista joku piti huolta. Alkuseurakunta piti sitä tärkeänä. Foibe ainakin hoiti yhteiskassaa, jonka kautta raha meni. Apt. 6 kertoo, mitä tämä mahdollisesti piti sisällään.

Nämä kolme mallia näyttävät johtajuusmallia alkuseurakunnasta. Näissä kaikissa naisilla oli tärkeä rooli, ja naiset saattoivat tehdä kaikkea. Alkuseurakunnasta löytyy esimerkkejä kaikesta.

Tapaus Junia

Kun sitten mietitään, että on myös kriittisiä kohtia, jotka puhuvat tehtävän rajaamisesta. Pitää löytää malli, joka on todennäköisin Raamatun linja. Junia on keskeinen. Jos on naisapostoli Rooman valtakunnassa, niin miksi Punkalaitumen helluntaiseurakunnassa ei voi olla naisvanhinta?

Junian kohta on kiusallinen, ja Juniaa on yritetty leikata mieheksi, Juniakseksi. Käytännössä kaikki tutkijat kuitenkin ovat sitä mieltä, että Junia on nainen. Woltersin viittaus on lähinnä hakuammuntaa, jossa väläytellään mahdollisuutta, että Junia olisi väännös juutalaisesta miehen nimestä. Siitä ollaan yksimielisiä, että Junia oli Junia.

Yksi väite on, että apostoli ei tarkoita apostolia, vaan lähettilästä, juoksupoikaa. Eli ei olisi iso arvonimi. Tämä kuitenkin on kauhean vaikea tulkinta, sillä jos on jonkun lähetti, niin siinä on genetiivi. Apostolista puhutaan selkeästi ilman genetiiviä, ja apostoli oli selkeä kokonaisuus, ei joku urosmarttojen lähettiläs.

Oliko Junia siis arvostettu apostolien joukossa vai itse apostoli? Tässä on monitulkintainen kieliopillinen rakenne, jonka kanssa pitäisi olla nöyrä, sillä kukaan ei puhu kreikkaa äidinkielenään. Eli jos kuulee joltakin tarjoilijalta Ateenan esikaupunkialueella asiasta jotain, niin se ei ratkaise kysymystä, kuten emme mekään voi mennä opettamaan viroa Tarton yliopistoon vain siksi, että muutama sana kuulostaa tutulta.

Tärkeää tässä on huomata, että kaikki kirkkoisät melkein kaikki sitä mieltä, että Junia oli naisapostoli. He kuitenkin puhuivat kreikkaa äidinkielenään. Jopa naisia kohtaan kriittinen Krysostomos oli sitä mieltä, että siellä on naisapostoli.

Entä sitten kreikan rakenne? En plus datiivi, joka siunaa kauheasti kaikkia? Samanlainen rakenne o myös joulukertomukesssa: ”sinä Juudan Betlehen, et ole vähäisin Juudan ruhtinaiden joukossa”. Siellä on sama rakenne. Siinä on sama, että Betlehem kuului Juudan ruhtinaisiin. Eli meillä on UT:n kaanonin sisältä suoraan vastaava esimerkki. Watlerin ja Burherin esimerki ovat UT:n ulkopuolelta ja hyvä niin, mutta kaanonin sisältä itsestään löytyy mallia. Eli meille on mahdollista tulkita niin kuin kirkkoisät. Kuitenkin on huomattava, että tässä on aito keskustelukysymys, joka pitää keskustella.

Kokemuksia

Pastorina kokemukseni naispastoreista on positiivinen. Mulla oli seurakunnassa työyhteydessä naisapostoli, jonka tittelinä oli ”Marita”, Kömin Marita, joka valittiin Euroopan uskovaisimmaksi ihmiseksi. Ei tullut mieleen, että pitäisi tätä sukupuolinäkökulmalla rajoittaa. Ruokaa tehdessä oli tietty valinta, ja muissa muita valintoja.

Samoja minulla on ollut läheisessä työyhteydessä lähettipareja. Mielenkiintoista, että Ilpo ja Irmeli, Krista ja Reijo ovat käsitteet, heidät tunnetaan yhdessä. Kun Keniassa on tapahtunut kaikkea Kristan ja Reijon kohdalla, niin olisi kummallista, että vanhimmisto tarkistaisi, ettei Krista opeta nyt liikaa siellä. Meillä ei ole liikaa evankeliumin työn tekijöitä, ja pitää olla painava syy rajoittaa.

Huomioita raamatunkohdista

Haastavien raamatunkohtien kohdalla on niin, että pitää valita todennäköisin tulkinta, vaikka olisi 51 % vs. 49 % tai fifty-sixty. Samoin pitää tulkita vaikeampia kohtia. Kuitenkin kaikki rajoittavat kohdat ovat tulkittavissa niin, että kärttyinen iisebel ottaa vallan. Moni tutkija ajattelee, että kyse esignostilaisesta ajatuksesta, kun taustalla on viittauksia esim. lasten synnyttämiseen. Siinä on poikkeava puheopillinen tilanne.

Entä sitten kohta, että nainen vaietkoon seurakunnassa? Onko kyseessä interpolaatio vai ei, eli kirjoittiko Paavali tämän vai ei? Olennaista on, että jotain on tarkoitettu kohdalla. Oleellista, että ”häpeällistä” on naisen puhua. Ekkleesia tässä tarkoitti kansankokousta. Siellä oli kansankokouksia aika paljon. Nainen ei voinut alkaa puhua jostakin asiasta, se ei onnistunut. Vain erikoistilanteissa tämä oli mahdollista. Tässä raamatunpaikassa ei puhuta mistään juutalaisesta laista, vaan roomalaisesta laista. Oleellista on ”häpeä”. Oleellista on, että kristityt eivät käyttäydy häpeällisesti, vaan toiminta on kunniallista. Kuitenkin kysymys, kun naisen puhuminen ei ole enää häpeällistä? Eikö ehto lähde pois tästä. Eli jos muutaman viikon päästä maailman vaikutusvaltainen johtaja on nainen. (Mietimme tässä rooleja ennen paneelia, ja Tommi halusi väkisin olla Hillary). Naisia on ollut meillä ministereinä ja presidentteinä. Eli onko häpeällistä, kun sisar on opettanut, niin voidaan sanoa, että hän opetti, ettei tarvitse sanoa, että sisar ”todisti”.

Ehdotan, ettei rajata naisten mahdollisuuksia eikä luoda naiskiintiöitä, vaan Jumalan armoitusta katsotaan.

Kauko Vehniäinen – Kutsumusnäkökulma

Tämä puheenvuoro lähestyy asiaa kutsumus-, armoitus- ja hedelmänäkökulmasta. Maailman vaikutusvaltaisimpia naisia ovat rukoilevat isoäidit. Vaimoni rukoilee tällä hetkellä puolestani. Minulla on hyvä, jalomielinen, kristitty puoliso, ilman sitä en seisoisi siinä.

Historiasta nousee paljon asioita, jotka ovat helluntailaisuudessa painolastina suhteessa naisiin. On myös kriittisiä opetuksia aiheesta. Suhtautuminen naisiin on ollut aikanaan erilaista. Isäni tapasi naapurikylään muuttaneen perheen, olin kymmenvuotias silloin. Jutteli isännän kanssa. Sitten kävi ilmi, että perheessä oli ongelmia. Mies sanoi isälleni. ”Kaikis meis vikoi on, akois erinomais”. Tämä kuvasti aikakautta hyvin. Olen myös ollut mukana työntekijäpäivillä, kun puhuttiin naisten pukeutumisesta. Monet ne saattavat muistaa.

Vuonna 1981 lähdin evankeliumin työhön. Naistenpäivät olivat heti edessä. Siellä Sinikka Auvinen puhui eri roolimalleista. Hän sanoi, kun enkeli ilmestyi, hän ilmestyi Marialle, kun puhuttiin Jeesuksen tulemisesta maailmaan, mutta kun piti ottaa perhe Egyptiin, niin enkeli ilmestyi Joosefille, joka otti vastuun perheestä ja lapsesta.

Kun erästä pastoria haastettiin siitä, eikö Jumala vetänyt seurakuntaan enemmän naisia, älkää huolehtiko. Jeesus ilmaisi olevansa Messias ensimmäistä kertaa naisille.

Naisia on kohdeltu väärin helluntaiherätyksessä. Maija Kauppisen, orpotytön, tarina on tässä hyvä esimerkki. Hän toimi evankelistana ja kiersi Helvi Oksan kanssa. Maija kertoi vanhimmistossa, että hänellä on lähetyskutsu, että Jumala kutsuu hänet Afrikkaan. Eräs vanhimmistoveli kommentoi siihen, että ”rohkenen eppäillä”. Maija ei kuitenkaan kadottanut kutsuaan, vaan orientoitui, ja niin hänet lähetettiin. Vuosia kului, ja 1989 kävin Tansaniassa, Murtosen Kyösti vei minut sinne. Menimme savikirkkoon, joka oli tupaten täynnä ylistävää väkeä. Maija Kauppinen oli perustanut seurakunnan. Toki veljienkin kutsua on epäilty, sitä tämä ei tarkoita.

Ihmisten täytyy löytää kutsumuksensa

Jumala on kutsunut ja valinnut naisia tekemään valtakuntansa työtä. Tämä on tärkeää tänä päivänä. Palvelutehtävä määräytyy persoonan, valmiuden ja soveltuvuutensa mukaan. Ihmisen täytyy löytää ”taipumuksiaan vastaava linja” elämässään. Jumala antaa lisää. Siihen sisältyy, että Jumala on nähnyt meidät jo idullaan.

Painopisteen ei tulisi olla asemassa, vaan kutsussa ja palvelussa. Jos lähtökohtaisuus on asema, niin syntyy valtataistelua ja lihallisuutta. Tätä pitäisi alleviivata. Hyvä palveleminen johtaa kunnioitettavaan asemaan. Ihmiset ajattelevat joskus asemalähtöisesti, vaan kutsumuslähtöisesti. Jumala on vaikuttanut näissä.

Kun katsotaan armoitusta, mihin Jumala haluaa viedä naiset ja miehet Jumalan valtakunnan työssä. Jumala ei katso henkilöön, vaan hän ilmestyy ihmiselle. Ihminen menee ja kantaa hedelmää, pysyvää hedelmää. Helluntaiherätyksessä tarvitaan sitä eteenpäin menoa, että voisimme tuottaa pysyvää hedelmää. Katoamatonta hedelmää kirkkauteen.

Armoitus on persoonan ja Pyhän Hegen kautta annettu kutsumus palvelutehtävää varten. Mietitään esimerkiksi tapauksia Aune Hyny, Susanna Kokkonen ja Suzette Hatting. Monet ovat tehneet apostolisen työn lähetyskentillä.

Kun ajatellaan helluntaiherätystä, niin ensimmäinen virallinen tilasto on Heli Mäkiseltä vuodelta 1981 (julkaistu 1983). Jäseniä 41,500, naisia jäsenistä 67 %. Päätoimisia saarnaajia ja pastoreita oli 162, evankelistoja 180. Oman toimen ohella seurakunnan työtä teki 1/4 seurakuntalaisista. Kuorolaisia oli lähes 5000. Nyt 2015 välillä, niin helluntaiseurakunnat kasvaneet vuodessa 133 henkilöllä. Tämä välipalana, että haastan meitä Jumalan valtakunnan asialla olevia toteuttamaan Jumalalta saatua valtuutusta ja ydintehtävää voittaa sieluja Jeesukselle.

Hedelmä

Hedelmämme on joko hyvälaatuista tai heikkoa. Tähän vaikutavat monet seikat. Jumala puoleltaan haluaa johtaa niin, että tuotamme hyvää hedelmää jokainen. Helluntaiherätyksen hyvät alkuhedelmät näkyvät niin, että Jumala kutsui miehiä ja naisia palvelutehtäviin. Alkuaikana naisten kautta tuli valtava siunaus, ja Evankelistakodilla eräällä seinällä oleva kuvamäärä puhuttelee asiasta.

Tämän päivän seurakunnan haaste: miten voimme rakentavasti edetä naisten palvelutehtävien toteutumisessa niin, että tapahtuu viisaasti ja tasavertaisesti. Niin, että ei ruopata kuiluja vaan rakennetaan siltoja?

Tilanteiden arviointia

Edelleen on väheksyvää ja mennä kompastuskiviin. On alistavaa ja syrjivistä asennetta naisten palvelutehtäviä kohtaan. Toivoisin näiden ihmisten tekevän parannuksen. Heillä voi olla vaikuttimena muita tekijöitä, esim. huono aviosuhde. Kun on esimerkkejä, esimerkiksi eräässä seurakunnassa eräs veli meni eteiseen, kun nainen puhui seurakunnassa. Kuitenkin sama veli kuuntelee arvostettua naista Israel-tilaisuudessa. Kun kysyin häneltä asiasta, niin hän vastasi, että ”se on eri asia kun tämä sisar puhuu!”

Ajan hengen puriste voi häiritä kehitystä seurakuntien keskusteluissa. Meidät pyritään marinoimaan tämän ajan ajatteluun näissä. Meidän täytyy katsoa Herraan, kutsujaan. Tässä on se risti, johon meidän tulee keskittyä.

Yleisin näkökulma tällä hetkellä on, että vanhimpana toimiminen on miehen tehtävä, koska siihen liittyy vahva maskuliininen painolasti raamatuntulkinnassa. Silti monet naiset osallistuvat vanhimmistotyöskentelyyn palvelutehtävänsä tähden. Tässä mennään. Kuitenkin helluntailaisuudelle on ominaista Pyhän Hengen näkökulma, joka ei tunne hierarkkista erottelua sukupuolten välillä. Pyhän Hengen kutsu on mahdollistanut alusta alkaen naisten laaja-alaisten palvelutehtävän kotimaassa ja lähetyskentillä.

Hyvänä huomiona Raamatusta Gal. 3:28, eli olemme yhtä Kristuksessa. Tulevana aikana olemme kirkkaudessa kuin enkelit, sukupuolettomia. Kristus haluaa tulla suureksi meidän keskellämme. Kodissamme, perheessämme, suhteessamme sukuihin, lapsiin, jne.

Kannan kipua, että Jumala haluaa antaa herätyksen ja kasvun tähän helluntaiherätykseen. Naiset ovat aavainasemassa, samoin miehet. Tarvitsemme Jumalan Hengen voitelua. 

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOKISSA TÄSTÄ LINKISTÄ!

________________

Myyränä oli Markus Mäenpää, joka on Keuruun helluntaiseurakunnan osa-aikainen seurakuntapastori ja teologian jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Markus nauttii seurakunta-aktivismista, historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta, kolmivuotiaiden kaksospoikien painileikeistä sekä teetä nollaseiskalitraisesta mukista.