Sivut

maanantai 17. lokakuuta 2016

Positiivista sukupuolen teologiaa

Lokakuun alkupuolella järjestettyjen helluntaiherätyksen Syyspäivien ja siellä käydyn naiskeskustelun myötä myös tämä blogimme on saanut uutta huomioita ja synnyttänyt keskusteluja niin ”offline-elämässä” kuin täällä somessakin. On ollut hienoa huomata, että nykyään helluntaiherätyksestä löytyy paljon hyvää keskustelua! Oma henkilökohtainen tavoitteeni tälle blogille kun ei ole pakkokäännyttää kaikkia olemaan samaa mieltä kanssani vaan pikemminkin edistää keskustelukulttuuria. Siis jotain sellaista henkistä ilmastoa, jossa voidaan olla eri mieltä, vaihtaa näkökulmia, sävyisessä hengessä ymmärtää toisia ja olla automaattisesti syyttämättä kaikkia eri tavoin ajattelevia epäraamatullisiksi tai liberaaleiksi.

Monista hyvistä keskusteluista huolimatta tämän naisteeman ympärillä tuntuu pyörivän yksi hahmotustapa, johon halusin tällä omalle erityisellä postauksella puuttua. Nimittäin jotkut ihmiset tuntuvat sitkeästi ajattelevan, että koska edustamme tässä blogissamme egalitaarista (eli miesten ja naisten palvelutehtävien tasavertaisuutta) painottavaa näkökantaa, niin kannatamme samalla kaikkinaista sukupuolten erojen häivyttämistä ja jonkinlaista sukupuolineutraaliutta. Sukupuolen tai sukupuolisuuden hävittäminen ei kuitenkaan ole tavoitteissamme. Vaikka ajattelemmekin, että seuraavan ehtoolliskokouksen puhujaksi tulisi valita Pirjo tai Pentti nimenomaan sopivuuden, lahjojen ja kutsun eikä sukupuolen perusteella, niin emme suinkaan silti tarkoita, että sukupuolella ei olisi mitään merkitystä.

Ei sukupuolen vaan kutsun ja kykyjen vuoksi


Vaikka ajattelenkin, että käsitys tästä blogista sukupuolen häivyttäjänä on jonkinlainen väärinymmärrys, niin toisaalta myös myönnän, että joissain tilanteissa haluaisin itse häivyttää sukupuoltani. Nimittäin omassa elämässäni olen aina toisinaan törmännyt tilanteeseen, jossa kanssani samassa asemassa oleva mies esitellään teologina, puhujana, panelistina, vaikuttajana, johtajana jne., mutta minun vastaavaan ”titteliini” lisätään etuliite ”nais”. Vastaavasti muistan istuneeni eräässä sekulaarissa johtajuutta käsitelleessä teemaseminaarissa, jossa kaikki miespuhujat esiteltiin heidän aiheidensa kautta, mutta päivän ainoa nainen kutsuttiin lavalle puhumaan johtajuudesta naisnäkökulmasta. Vaikka nais-etuliitteen lisääjillä ja naisnäkökulman korostajilla on saattanut olla tarkoitus olla huomaavainen, niin itseäni toisinaan tuo naiseuden korostaminen kaikkien muiden ominaisuuksien yli lähinnä ärsyttää. Tuo ajattelutapa nimittäin tuntuu sisältävän jonkinlaisen ennakko-oletuksen, että miehen pitämät puheet ovat hyviä niiden sisällön vuoksi ja että ne on tarkoitettu kaikille ihmisille, kun taas naisen pitämässä vastaavassa puheessa olennaista on lähinnä se, että puhuja on nainen.



Yhteiskunta ei ole sukupuolten suhteen rakentunut mitenkään tasaisesti, ja esimerkiksi naisetuliitteen kuunteleminen tuo esiin alueita, joissa sukupuoli on noussut erityisen huomionarvoiseksi siksi, että tuossa yhteiskunnan kohdassa ei perinteisesti ole totuttu näkemään naisia. Ja vastaavasti samantapainen sukupuolta korostava kokemus lienee miespuolisilla sairaanhoitajilla, parturi-kampaajilla, lastentarhanopettajilla ja muilla perinteisissä ”naisten ammateissa” toimivilla miehillä, jotka tulevat usein esitellyiksi nimenomaan sukupuolensa kautta.

Vaikka jonkun ihmisen nimeäminen erityisesti MIESsairaanhoitajaksi tai NAISpastoriksi on varmasti usein tahatonta ja myös hyvää tarkoittavaa, niin arvioitaessa ihmisen soveltuvuutta tiettyyn tehtävään, sukupuoli ei mielestäni suinkaan ole ainoa kompetenssia osoittava tekijä. Ketään ei mielestäni kannata valita lastentarhanopettajaksi, vanhimmistoveljeksi tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan tehtävään yksinomaan sukupuolensa perusteella viis välittäen muista ominaisuuksista. Naiset ja miehet ovat myös keskenään hurjan erilaisia, ja vierastan ajatusta siitä, että joku yksittäinen nainen tai mies pystyisi edustamaan koko sukupuolensa mielipidettä, ainakaan kovin laajasti.
 
"Ketään ei mielestäni kannata valita lastentarhanopettajaksi, vanhimmistoveljeksi tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan tehtävään yksinomaan sukupuolensa perusteella viis välittäen muista ominaisuuksista."

Blogissamme on viimeiset kuukaudet perusteltu sitä, että meidän mielestämme Raamatun mukaan naiseus tai mieheys ei ole este millekään palvelutehtävälle, mutta naiseus tai mieheys ei myöskään itsessään tee ketään sopivaksi johonkin palvelutehtävään. Seurakunnallisia vastuunkantajia valitessa sukupuolen lisäksi tai sijaan tulee katsoa muihin ominaisuuksiin. Ja jos jonain päivänä itse työllistyisin pastoriksi helluntaiseurakuntaan, niin haluaisin tulla valituksi nimenomaan noiden muiden ominaisuuksien takia ja sukupuolestani huolimatta sekä olla ihan vain pastori, en erityisesti naispastori.

Jumalan kuvaan kuuluu sekä mieheys että naiseus


Eli kun siis blogimme tarkoitus on sanoa, että pastoriksi, vanhimmaksi, pyhäkoulunopettajaksi, solunjohtajaksi tai keittiön vastaavaksi voidaan seurakunnassa valita siihen sopiva ja Jumalan kutsuma henkilö sukupuoleen katsomatta, niin samalla tulemme jossain määrin sanoneeksi, että sukupuoli ei ole valinnassa merkittävin tekijä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pastorit, pyhäkoulunopettajat tai keittäjät olisivat sukupuolettomia tai että mieheydellä tai naiseudella ei olisi väliä – pikemminkin sukupuolella todellakin on merkitystä!

Raamatulliseen maailmankuvaan kuuluu käsitys, että Jumala loi ihmisen lähtökohtaisesti mieheksi ja naiseksi. Ihmisestä puhuessamme emme siis voi ajatella, että ihminen on yhtä kuin mies ja nainen taas jonkinlainen heikompi miehen täydentäjä tai lisäosa. Raamatullisessa ihmiskäsityksessä kokonainen ihmisyys on jotain, joka sisältää sekä maskuliinisen että feminiinisen ulottuvuuden. Jumalan kuvaan kuuluu sekä mieheys että naiseus.

"Raamatulliseen maailmankuvaan kuuluu käsitys, että Jumala loi ihmisen lähtökohtaisesti mieheksi ja naiseksi."

Miehen ja naisen yhteydestä puhuminen johtaa meidät (tai ainakin minut) helposti ajattelemaan automaattisesti vain avioliiton tai parisuhteen kontekstia, mutta uskon, että miesten ja naisten yhteydelle on oma vissi paikkansa myös seurakunnassa. Jotta seurakunta voi olla tila, jossa ihminen palvelee, palvoo ja kohtaa Jumalan, niin ihmisyyden ehtojen täyttymiseksi yhteisössä täytyy mielestäni olla mukana miehiä ja naisia – ja niin kuin blogimme ohjelmajulistus sanoo miehiä ja naisia nimenomaan yhdessä, ei erikseen. Itse toivon tulevina vuosina näkeväni sellaisia helluntaiseurakuntia, joissa palvelevat ja joita johtavat monenlaiset miehet ja naiset, jotka on valittu tehtäviin nimenomaan heidän lahjojensa, ei sukupuolensa perusteella. Mutta toivon myös näiden ihmisten nauttivan sukupuolestaan, sillä positiivista sukupuolen teologiaa todellakin tarvitaan!


________________


Anna Lehmuskoski on teologian ja (jos Herra suo, niin pian) yhteiskuntatieteiden maisteri sekä seurakunta-aktiivinen helluntailainen nainen.

6 kommenttia:

  1. siis Ulla Rautiainen sanoo:

    Tämä mainitsemasi naiseuden korostaminen kaikkien muiden ominaisuuksien yli on se perinteinen tapa käsitellä sukupuolieroja. Ajatellaanpa vaikka (varsinkin vanhempia) Aku Ankka-lehtiä: Karhukoplat ovat rosvoja, Pelle Peloton on keksijä, Hannu Hanhi onnekas, Taavi viisas, Roope rikas, Hessu hassu, Mikki nokkela, mutta Iines ja Minni ovat naisia. Heille ei naiseuden lisäksi ole muita erityisominaisuuksia, niin kuin kaikilla miespuolisilla hahmoilla. Naiseus on siis itsessään niin hallitseva erityisominaisuus, ettei siihen mitään muuta enää mahdu.

    Ei kai siinä sitten ihmettä ole,jos joskus haluaisikin häivyttää sukupuolensa. Haluaisi tulla nähdyksi ja tunnustetuksi muunakin kuin vain sukupuolensa kautta niin kuin miehetkin. Olla muutakin kuin vain sukupuoli, olla ihminen.

    Siellä, missä naiseus arvostetaan yhtä arvokkaaksi (myös käytännön tilanteissa, eikä vain puheissa) kuin mieheyskin, ei ole tarvetta sukupuolensa häivyttämiselle. Sen sijaan näissä tosielämän akuankka-kulttuureissa tulee painetta naiseutensa häivyttämiselle, mikäli haluaa olla muutakin kuin ainainen sukupuolensa mallinukke.

    Siksi on kummallista, että juuri ne tahot, jotka yrittävät esim. tällaisillä blogeilla edistää naiseuden arvostusta, saavat vastaansa syytöksiä sukupuolierojen häivyttämisyrityksistä.

    Luulenpa siis, että kysymys on tahallisesta keskustelun sivuunvetämisestä jossa naisasiakeskustelija pyritään saattamaan altavastaajaksi ja puolustuskannalle, niin että hänen argumantaationsa näyttäisi heikommalta.

    Tuttu tilanne naisasianaisille. Aloittipa naisasiakeskustelun mistä asiasta tahansa, ei kulu kauaa, kun feministi leimataan miesvihaajaksi/lesboksi/lastenmurhaajaksi/moraalinrappeuttajaksi/mielisairaaksi/prostituution kannattajaksi/yleiseksi huoraksi. (Ei ole liioittelua vaan todellista niskaani kaadettua palautetta)
    Tämän jälkeen loppukeskustelu kuluukin todistellessa etten ole miesvihaaja/lesbo/lastenmurhaaja/moraalinrappeuttaja/mielisairas/prostituution kannattaja/yleinen huora ja alkuperäinen asia katoaa näkymättömiin.

    Eli jos naisena voisin saada saman arvostuksen ja mahdollisuuden kuin mitä miehille on itsestäänselvää, en kokisi tarvetta sukupuoleni häivyttämiselle. Naisten arvostus tasaveroisina ja täysivaltaisina ihmisinä antaisi tilaa olla myös täysimääräisesti nainen.

    Sama kun että pimeän puiston läpi ei naisen kannata mennä turhan seksikkäissä vetimissä hortoilemaan, vaan jos sinne on pakko mennä, niin ennemmin asussa, joka peittää kaikki naisellisuuteen viittaavankin. Eikä silloin syy moiseen itsensä asustamiseen ole naisen, vaan niiden, jotka tekevät siitä puistosta naiselle vaarallisen paikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi Aku Ankka-vertaus on kyllä jotenkin tosi osuva - ja se samalla kuvaa myös sitä, kuinka yleistä ja syvässä kulttuurissa tuo "miehellä on ominaisuuksi, nainen on nainen"-ajattelutapa on. Ja tunnistan myös vahvasti tuon ilmiön, että etenkin jos näissä kristillisissä piireissä alkaa esittää jotain tasa-arvoon viittaavia ajatuksia, saa melko nopeasti otsaansa sellaisen feministisaatanan leiman. Ja pian vedetään esiin myös se raamatullisuuskortti (eli en voi olla raamatullinen ajatellessani näin).

      Mutta voi kun jotenkin osaisi löytää sellaisia tapoja, joilla tulisi kuulluksi ilman tuota leimautumista.

      Poista
  2. Hieno kirjoitus!

    Onko helluntaiseurakuntien kasvun tyrehtymisen taustalla itse asiassa se, että katsomme nykyisin henkilöön (=nimeen/"maineeseen"/sukupuoleen) emmekä Jumalan antamaan kutsuun ja lahjoihin? Helluntaiherätyksen alkuaikoina naiset perustivat seurakuntia ja jopa johtivat niitä. Seurakunnat kasvoivat ja menestyivät. Kun lukee helluntaipioneerien elämänkertoja, heille sukupuolella ei tuntunut olevan juurikaan merkitystä. He itse asiassa puhuvat siitä hyvin neutraalisti.

    Kun yhteiskunta ympärillämme liberalisoituu, helluntaiherätys tuntuu taantuvan konservatiivisemmaksi kuin mitä se on koskaan ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja toi on todella hyvä kysymys!
      Syyspäivillä muutaman kerran toistettiin sitä, että satavuotias helluntaiherätys on nyt monessa suhteessa ratkaisevassa vaiheessa, tai että vaikka seurakunnat jossain määrin pysyvät ennallaan, niin uutta kasvua on nähtävissä lähinnä näissä Houmeissa, Suheissa ja muissa helluntaiherätyksen liepeillä mutta ulkopuolella olevissa seurakunnissa. Ja mulle se kyllä ainakin on vakava kysymys siitä, että missä tää meidän herätysliike oikein menee?

      Poista
  3. Helluntai herätyksenä ja herätyliikkeenä on aikansa elänyt, valitettavasti.
    Ja miksikö? Jeesus kolkuttelee jo monen srk;nnan ulkopuolella ja tahtoisi tulla sisälle, mutta ei ikävä kyllä pääse.
    Jeesus on sysätty ulos ja tämän maailmanmenon metkut tulleet ovista ja ikkunoista sisälle. Keskuudessamme on liikaa johtajiksi pyrkyreitä ja vallantavoittelijoita, jotka eivät suostu siihen paikkaan ja asemaan srk:ssa johon Jumala on heidät tarkoittanut.
    Srk:ssa on ristiriitoja, hajaannusta, riitaa ja lahkohenkisyyttä. Nuo em asiat ovat lihasta nousevia ihmisen aikaansaannoksia, ei Jeesuksen, srk:nnan Herran tekoja.
    Rukoilkaamme, että olisimme valveilla ja ottaisimme todesta Jumalan sanan, Raamatun, niin kuin se on kirjoitettu.
    Jeesus tulee pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ESP-erakko! Kiitos kommentistasi! Siitä saatamme olla samaa mieltä, että helluntailaisuudessa on omat haasteensa, mutta eri mieltä olemme ilmeisesti siitä, onko naisten johtajuuden tunnustaminen oikein vai väärin. Itse tietysti tahtoisin nähdä, että naiset saavat löytää sen palvelupaikan, johon Jumala on heille antanut lahjoja ja jossa heillä on kutsumusta toimia. Tässä tahdomme myös me ottaa todesta Jumalan Sanan, Raamatun, niin kuin se on kirjoitettu. Ja siitä syystä olemme päätyneet kirjoittamaan tätä blogia.

      Toivon sinullekin voimia ja hyvää mieltä matkalle, jossa tutkit näitä asioita. Tervetuloa tännekin kommentoimaan, jos siltä tuntuu. Tämä on avointa keskustelua, ja eri mieltä saa olla =)

      Poista