Diakonos ja protasis Foibe – Vastakulttuurinen johtajuus, osa 2

1. Johdanto

Tämä kirjoitus on Foibe-sarjani kolmas osa. Lue täältä aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta (1, 2).

Paavali puhutteli Foibea ”Kenkrean seurakunnan palvelijana” ja ”apuna” (prostasis). Tässä kirjoituksen osassa keskityn näistä jälkimmäiseen edellisen blogini jatko-osana.

2. Oikos eli kotitalous: alkuseurakunnan sosiaalinen lähtökohta

Jeesusta seuraavat ryhmittymät kokoontuivat Uuden testamentin aikaan yksityisissä, parempiosaisten kristittyjen kodeissa. Uudessa testamentissa löydämme useita esimerkkejä siitä, kuinka taloudellisten etuoikeuksien suoman sosiaalisen aseman vuoksi tämänkaltaiset henkilöt nousivat yhteisöiden ”johtajiksi”. He avasivat kotinsa seurakuntien kokoontumisille, tekivät varoillaan hyvää ja majoittivat muun muassa kiertäviä lähetystyöntekijöitä. Roomalaiskirjeen luku 16 yksistään mainitsee Foiben lisäksi Priscan ja Aquilan sekä korinttilaisen Gaiuksen tämänkaltaisessa asemassa (Room. 16:1–2, 3, 23 vrt. 1. Kor. 1:14).

3. Johtaja vai hyväntekijä?

Paavali kuvasi Foiben mahdollisuutta hyväntekemiseen sanalla protasis, joka on verbin proistêmi (kirj. kävellä / seistä edellä) femiini, nonimimuoto. Kyseinen teonsana esiintyy Uudessa testamentissa kahdeksan kertaa (Room. 12:8, 1. Tess. 5:12, 1. Tim. 3:4, 5, 12; 5:17; Tiit. 3:8, 14.). Edelleen keskustelu käy kuumana, viittaako sana johtajuuteen vai hyväntekemiseen.

Useista Raamatun käännösten merkitysvastineissa verbistä proistêmi on luettavissa ajatus johtamisesta. Suomalaiset käännökset tarjoavat käännösvastineeksi 1. Tessalonikilaiskirjeen (5:12) kohdalla johtajan nimikettä, vaikka kääntävät muut, samasta määräisestä artikkelista riippuvat partisiipit teonsanoina ”tehdä työtä” ja ”neuvoa”.  F. F. Bruce (1998)  huomauttaakin, että Paavali viittasi partisiippiketjulla yhteen henkilöryhmään seurakunnassa, mutta vältti virallisen johtajanimikkeen käyttöönottoa kuten vastaava maskuliininomini prostatês. Käännösvastineeksi Bruce tarjoaa ”huolehtia” verbiä, jonka painotus tulee kotitalouden hyvästä hoitamisesta.

Johtaja-käännös näkyy myös merkitysvastineena Roomalaiskirjeen 12:8 kohdalla. James Dunn (1988) osoittaa asiayhteyteen, että teonsana proistêmi sijaitsee keskellä kahta, hyvän tekemistä ilmaisevaa merkitystä ”antaa anteliaasti” ja ”tehdä armotekoja iloisesti”.  Johtaja-mielikuvan lukeminen kyseisestä asiayhteydestä on ehkä liioiteltu, koska painopiste on hyväntekemisen anteliaisuudessa, ahkeruudessa ja iloisuudessa.

Tiituskirjeessä kyseistä verbiä ei voida tulkita toisin kuin viittauksena hyväntekemiseen (3:8, 14). Ehkä hyväntekemisen painopiste oli seurakunnan kokoontuminen, kuten Filemoninkirje laaja-alaisesti avaa hyväntekemisen sosiaalista ulottuvuutta.

1. Timoteuskirjeessä verbi viittaa kaitsijoita ja diakoneja koskevassa kriteeristössä taitoon hallita kotitaloutta (1. Tim. 3:4, 12), jonka sosiaalisessa ja fyysissä ympäristössä seurakunta kokoontui. Yhdessä ainoassa asiayhteydessä (1. Tim. 5:17) ei käy helposti ilmi, viitataanko teonsanalla johtamiseen vai hyvään tekemiseen. Gordon Fee toteaa kyseisen verbin olevan ”aikaisin termi, jota hän käyttää seurakunnan johtajista (1. Tess. 5:12, cf. Room. 12:8).” Käännösvastineena hän kuitenkin tarjoaa ”hallinnointia” suhteessa oman kotitaloutensa huolehtimiseen (Fee 2011, § 14, par. 8).

4. Lopetus

Jos proistêmi verbissä Paavalin kirjeissä halutaan nähdä jonkilainen johtajuusulottuvuus, verbi ensisijaisesti tarkoittaa asioiden hyvää hallinnointia ja hyvän tekemistä. Uuden testamentin aikaiset ja ulkopuoliset inskriptiotodisteet tietävät Foiben kaltaisia, varakkaita naisia, jotka tekivät omaisuudellaan hyvää lähiyhteisössään ja heidät tunnustettiin ”suojelijoiksi” termillä protasis (Kaersley 1999).

Johtamisen merkityksen lukeminen tekstiin, kuten ”seurakunnan johtaja”, nykyaikaiset johtajuusopit mielessä on liioittelua ja ylitulkintaa niin Foiben kuin sanan verbimuodon kohdalla. Tärkeintä on kuitenkin huomata, että Paavali tunnusti Foiben aseman hyväntekijänä samalla perusteella kuin muut diakonoi tulivat valituiksi seurakunnan palvelijan tehtävään Timoteuskirjessä. Jälleen kerran: Paavali sovelsi Foibeen samoja kriteerejä kuin 1. Timoteuskirje diakonos-palvelijoista edellyttää. Hän hallitsi rahavaransa kristillisesti tekemällä rahoillaan ja varallisuudellaan hyvää suhteessa seurakunnan ja Jumalan mission hyvinvointiin.

KOMMENTOI TEKSTIÄ FACEBOOK-SIVUILLAMME TÄSTÄ LINKISTÄ

________________

Esa Hyvönen on Keravan helluntaiseurakunnan johtava pastori ja teologian maisteri (Th.M. Evangelische Theologische Faculteit, Leuven, Belgia), pääaineenaan Uuden testamentin eksegetiikka. Esa on jäsenenä Suomen helluntaikirkon eettisopillisessa komiteassa. Elämää hän ei osaa ottaa kovinkaan vakavasti, vaan leppoisasti, pilke silmäkulmassa.

Sarjan lähteet:

Bruce, F. F. (1998). 1 and 2 Thessalonians. Word Biblical Commentary. Volume 45. Word Books Publisher. Logos Library Systems - elektroninen editio

Campbell, Joan Cecelia. (2009). Phoebe: Patron and Emissary. Sarjassa Paul’s Social Network: Brothers and Sisters in Faith. Liturgical Press.

Clarke, Andrew D. (2000). Serve the Community: Christians as Leaders and Ministers. Institute for Early Christianity in the Graeco-Roman World, Cambridge. Eerdmans.

Dunn, James D.G. (1988). Romans 9-16. Sarjassa Word Biblical Commentary. Volume 38B. Logos Library Systems - elektroninen editio. Word Books Publishers.

Fee, Gordon D. (1987). The First Epistle to the Corinthians. Sarjassa The New International Commentary on the New Testament. Eerdmans.

____1. & 2. Timothy, Tius. (2011). Sarjassa Understanding the Bible Commentary Series. Eds. W. Ward  Gasque, Robert L. Hubbard Jr., Robert K. Johnston. Kindle-Version. BakerBooks.

Kearsley, R. A. (1999). ”Women in Public Life In the Roman East: Iunia Theodora, Claudia Metrodora And Phoebe, Benefactress of Paul.” Teoksessa Tyndale Bulletin 50:2, 189-212.

Keener, Craig S. (2009). “Women in Ministry: Another Egeletarin Perspective.” Teoksessa Two Views on Women in Ministry – Revised Edition. Kindle-Version. Zondervan.