Tämä teksti on Ensimmäisen Timoteuskirjeen toista lukua käsittävän sarjan neljäs osa. Ensimmäisessä postauksessani pohdin kirjeen kirjoittamisen taustalla olevia tapahtumia. Toisessa tekstissä pohdin Paavalin johdonmukaisuutta ja ylipäätään kohdan mahdollista merkitystä. Kolmannessa tekstissä selvisi, että Paavalin ymmärtämisen kannalta oleelliseksi muodostuu authenteō-verbi, joka ei tarkoitakaan yleisesti hallitsemista vaan väärän auktoriteetin ottamista. Tämä postaus avaa asiasta kiinnostuneille sanan tutkimushistoriaa ja tulkinnallisia sotkuja.
Kolme muuta aikalaistekstiä
Edellisessä tekstissä käsittelemäni aikalaisteksin, BGU 1208:n, ohella authenteō on löydettävissä tai oletettavasti löydettävissä kolmesta muustakin aikalaistekstistä. Sana löytyy tietenkin myös muista lähteistä, mutta sanojen merkityksen ymmärtämiseksi erityisesti ajallisesti mahdollisimman lähellä olevat lähteet ovat tärkeitä. Esimerkiksi suomen kielessä sana ”kohtalo” tarkoitti alustakin ”se kohta, joka kullekin saalistajalle kuuluu”, mutta nykyään merkitys on hyvin paljon abstraktimpi. Näin ollen emme voi käyttää Nykysuomen Sanakirjaa, kun yritämme tulkita Agricolan aikaisia tekstejä. Tästä syystä ajallisesti mahdollisimman lähellä olevat tekstit ovat tärkeimpiä sanan merkityksen ymmärtämisessä.
Ensimmäinen maininta on vusotuhansien vaihteen kielitieteilijän Aristonicus Alexandrinusen teoksessa De signis Iliadis 9.694. Siinä ilmaisu asettaa vastakkain puheen pitäjän Akilleen sekä Odysseuksen, joka raportoi puheen sisällöstä. Verbi authenteō yhdistää sanat αὐτός, autos ja ἀνύω, anyō. Kohta kuuluu englanniksi “the one self-accomplishing [ὁ αὐθεντῶν] the speech had set forth something astounding” (eli “hän sai itse aikaan tämän puheen, laittoi alulle jotain hämmästyttävää.”) Tutkijat ovat hyvin yksimielisiä sanan käännöksestä kyseisessä teoksessa.
Toiseksi authenteō esiintyy vaillinaisena sanana papyruksessa Rhetorica of Philodemos. Sanasta puuttuu osia, ja siitä tehdyt konstruktiot viittaavat ”murhaajiin”.
Kolmannen kerran sana esiintyy tekstissä, joka viittaa Aiskyloksen näytelmään Eumenidit. Vaikka näytelmä on kirjoitettu jo noin 500 eKr., sitä lainataan kommentaarissa, jonka useimmat tutkijat uskovat olevan peräisin Didymukselta, joka eli noin 80–10 eKr. Myös tässä lähteessä sanan merkitys liittyy murhaamiseen.
Näiden lähteiden valossa voidaan todeta, että sanalla authenteō oli erittäin negatiivinen merkitys ensimmäisellä vuosisadalla, vaikka Paavalin kohdalla murhaamiseen viittaavat merkitykset ovat kieliopillisista syistä vaikeasti liitettävissä mukaan.
Authenteō-sanan etymologiaa
Vaikka itse sana authenteō löytyy aikalaisteksteistä harvakseltaan, esiintyy samasta juuresta nousevia sanoja enemmän, ja ne valaisevat sanan merkitystä. Sanan juuri on αὐθεντ, authent. Varhaisen kreikan sanakirjojen tuntijat ja varhaiskreikan sanakirjojen eli leksikografien tekijät (esim. Pierre Chantraine, Paul Kretschmer, LSJ 275, MM 91) ovat yhtä mieltä siitä, että authent-juuriset sanat tarkoittavat ”itseaikaansaavaa”. Tämä on yhdistelmä sanoista αὐτός, autos, ja ἕντης, entēs, joka on johdannainen sanasta ἀνύω, anyō. Sanan etymologia viittaa tekemiseen, jossa on itse ensimmäisenä, ja johon liittyy vivahde oman tahdon läpisaattamisesta, voittamisesta ja oman edun saamisesta.
Aὐθεντ, authent -juurisilla sanoilla on Paavalin aikaan asti tyypillisesti vahva negatiivinen tunnelataus, kuten: ”murhaaja”, ”koti-murhaaja”, ”rikkoja (perpetrator)” tai ”autokraatti”. Sanat viittasivat (negatiiviseen) auktoriteetin omiin käsiin ottamiseen tai toimintaan laittoman auktoriteetin alaisena. Aὐθεντ, authent -juurta alettiin asteittain käyttää vallan ja auktoriteetin kuvaamiseen, toisinaan alistavalla sävyllä kuten ”dominoida”, ”absoluuttinen herra” ja ”autokraatti”. Kuitenkin erityisesti patristisissa eli kirkkoisien teksteissä auktoriteetti-sanan positiivinen vivahde alkoi vallita (tästä lisää myöhemmin). Nykykreikan sanakirja antaa synonyymiksi sekä auktoriteettiin että dominointiin ja tyrannointiin liittyviä termejä.
Mistä pyörremyrsky?
Edellisen selvityksen perusteella vaikuttaa selkeältä, ettei Paavali käytä sanaa authenteō normaalista seurakunnallisesta vallankäytöstä tai johtamisesta, vaan hän kieltää naisilta negatiivisen, oman käden oikeuteen perustuvan miesten nolaamisen ja opettamisen asioista, joita he eivät ymmärrä. Miksi kuitenkin sanan tutkimuksesta on kiistelty niin paljon?
Sanan ympärille liittyvä suoranainen pyörremyrsky voi liittyä kohtaa seuraaviin jakeisiin, joissa Paavali jatkaa kieltoa vetoamalla Aadamin ja Eevan luomiseen ja naisen pelastumiseen synnyttämisen kautta. Näin kielto ”opettaa ja hallita miessukupuolta” saa vahvemman sävyn.
Miksi Paavali ei voinut yksinkertaisesti muistuttaa lukijoitaan hyvistä käytöstavoista, kuten hän tekee mm. Efesolaiskirjeen luvussa 5? Tuossa kohdassa Paavali muistuttaa, että aviomies on perheensä juridinen johtaja tai edustaja, eikä kristittyjen keskuudessakaan sitä saa unohtaa. Noissa teksteissään Paavali ei viittaa edes etäisesti Aadamiin ja Eevaan. Myös Pietari muistuttaa omassa kirjeessään 1. Piet. 3:1–7, että kristityn vaimon on kunnioitettava aviomiestään. Sielläkään ei puhuta Adamista ja Eevasta.
Jos tässä Efeson tapauksessa siis on kyse vain siitä, että naiset pomottivat miehiään, miksi Paavali vetää pöytään luomiskertomuksen? Ainoa toinen tapaus koko Raamatussa, jossa ”naisen tulemiseen miehestä tai miehen kautta” tapahtumiseen pitää viitata, on 1. Kor 11:2-16. Siinä kohdassa puhutaan rukoilemisesta tavalla, joka sopii kristityille ja jossa pidättäydytään tavoista, jotka kuuluvat vieraiden epäjumalien rukoilemiseen. Käsittelen seuraavassa postauksessa Adamia ja Eevaa, mutta tässä kohdin on kuitenkin oleellista huomata, että mitä ikinä Paavali luomiskertomusviittauksellaan tarkoitti, se ei kuitenkaan muuta sitä, että authenteō edelleen tarkoittaa negatiivista valtaa eikä viittaa siihen, että Paavali kieltäisi naisilta jonkun palveluroolin seurakunnassa.
Ymmärrän kuitenkin pyörremyrskyn tältä osin: jos naisten palvelutehtävien rajoittamisen on tottunut perustelemaan tällä kohdalla luomisjärjestykseen vedoten ja joku ravistelee tehtyä tulkintaa, niin tuleehan siitä myrskyinen olo.
Vastalauseita alkukielen ilmiselvälle merkitykselle
Kaikesta huolimatta authenteō-sanan ympärillä riehuu pyörremyrsky. Joillakin tutkijoilla on vahva näkemys siitä, että authenteō on merkitykseltään täysin sama kuin normaalia johtamista kuvaava exouziaō-sana. Näiden tutkijoiden mukaan Paavali kieltää naisia opettamasta ja johtamasta miehiä, ja tämän näkemyksen mukaan nainen ei voi toimia seurakunnassa esimerkiksi pastorina tai vanhimpana. Tämä tutkijakunta pitää vahvasti kiinni näkemyksestään edellä mainituista vastakkaisista perusteluista huolimatta. Nämä perustelut ovat käsitykseni mukaan jaettavissa kolmeen luokkaan.
1. Systemaattinen vilppi sanan authenteō merkityksestä BGU 1208:ssa.
Tutkija nimeltä Knight on ylläpitänyt tulkintaa authenteō-verbistä normaalina johtamisena. Hänen kohdallaan voidaan puhua kylmäverisestä vilpistä, ja vaikka ”kylmäverinen” on vahva sana, se on paikallaan, sillä esimerkiksi Payne (2009) listaa kirjassaan melkoisen todistusaineiston Knightiä vastaan. Werner oli alkuperäinen tutkija, joka käänsi papyruksen, mutta Knight korvasi tämän käännöksen omallaan, ja viittaa silti Werneriin kääntäjänä. Wernerin mukaan tekstissä puhutaan nimenomaan negatiivisesta oman käden oikeudesta, kun Knight väittää Wernerin kääntäneen sanan tarkoittaman tavallista auktoriteettia. Edes Wernerin huomautus Knightille ei saanut tätä muuttamaan viittaustaan.
Knight ei manipuloinut ainoastaan BGU 1208:n käännöshistoriaa, vaan myös papyruksen Rhetorica of Philodemos käännöstä. Knight sai kirjallisen varoituksen väärästä käännöksestään, mutta siitä huolimatta hän esitti käännöksenä myönteisen ja normaalin auktoriteetin. Kuten aikaisemmin tuli ilmi, kyseinen fragmentti on vajaa, ja siinä merkitys viittaa todennäköisimmin ”murhaajiin”, mikä on kaukana normaalista auktoriteetinkäytöstä.
Knight kuorrutti vilppinsä kirjoittamalla:
“No attempt has been made to select a translation favourable or unfavourable to a particular rendering or meaning and no alternative translation has been excluded.”
Suom. “Tässä ei ole ollut pyrkimystä valita suosiollista tai epäsuosiollista käännöstä eikä yhtään vaihtoehtoista käännöstä ole jätetty pois”
(Teoksessa Knight, ”AΥΘΕΗΤΕΩ in Reference to Women in 1 Timothy 2:12.” NTS 30 (1984): 155 n. 3)”.
”The linguistic evidence provided by a translator or lexicographer will always be that of someone other than the author of this article. This will help ensure impartiality and objectivity.”
“Kääntäjien tai sanakirjan kirjoittajien kielitieteellinen todistusaineisto on aina peräisin jotlakin muulta kuin tämän artikkelin kirjoittajalta. Tämä auttaa ylläpitämään tasapuolisuutta ja objektiivisuutta.” (Sama teos, 144, ks. 149, ja 156 n. 22”.)
Esittämäni syytökset Knightiä kohtaan ovat hyvin vakavia, ja kehotan kaikkia, jotka esittävät totuusväitteitä sanan authenteō merkityksestä tai Paavalin opetuksen merkityksestä, tutustumaan asiaan esimerkiksi Paynen (2009) kirjasta. Sekin tietysti kannattaa lukea kriittisesti ja arvioida käytettyjä lähteitä.
Systemaattisesta vilpistä huolimatta Knightin tekstit ovat säilyneet isolle lukijakunnalle uskottavina lähteinä, ja ne ovat keskeinen kantava rakenne opetuksessa, jonka mukaan Paavali kieltää 1. Tim. 2:ssa naisilta normaalin vallankäytön ja johtajuuden seurakunnassa. Kuitenkin jokainen artikkeli tai teos, joka nojaa Knightiin oleellisena lähteenään, on sanalla sanoen käyttökelvoton. Näiden teosten joukossa on mm. runsaasti siteerattu Recovering Biblical Manhood and Womanhood, jonka ovat toimittaneet Wayne Grudem ja John Piper. Haluan alleviivata, että edellä mainitsemassani kirjassa voi olla paljon muuta hyvää sisältöä. Kuitenkin väite, jonka mukaan Paavali kieltää sanalla authenteō naisilta normaalin vallankäytön seurakunnassa, perustuu vilppiin. Henkilökohtaisesti en ole löytänyt ainuttakaan tekstiä, jossa puolustettaisiin sanan authenteō tarkoittavan normaalia vallankäyttöä ja jossa ei käytettäisi lähteenä Knightia.
2. Sanan authenteō merkityksen hakeminen myöhemmiltä vuosisadoilta.
Tutkija nimeltä Baldwin (2005) on tehnyt varsin laajan selvityksen sanan authenteō esiintymisestä noin 900:n vuoden ajalta, ja hänen mukaansa sana kuvaa normaalia vallankäyttöä. Kuitenkin on syytä suhtautua kriittisesti väitteeseen, että juuri myöhempien vuosisatojen todistusaineisto olisi ratkaisevaa, sillä sanan merkitys voi muuttua ajan kuluessa merkittävästi, kuten sanan ”kohtalo” kohdalla tapahtui. Lisäksi tässä on erityisen tärkeää huomata, että myöhäisemmän todistusaineiston käyttäminen on kyseenalaista varsinkin silloin, kun se painottuu kirkkoisien ja kirkon kirjoittajien materiaaliin. Kirkollisessa käytössä sanan merkitys on muovautunut käsi kädessä kirkollisen vallankäytön ja kirkkoisien käsitysten mukaan. Kun sana on läsnä kirkollisesta auktoriteetista puhuvassa tekstissä, ymmärrys kokonaisuudesta vaikutti hyvin paljon siihen, miten sanaa alettiin käyttää.
On myös huomattavaa, että jos annamme itsellemme luvan ottaa Paavalin tekstien tulkintaan apuja myöhemmiltä vuosisadoilta, on mahdollista käyttää myös gnostilaisia tekstejä, joissa Adamin ja Eevan keskinäisistä touhuista puhutaan paljon. Niiden tekstien valossa tulee 100 % selväksi, että Paavali viittaa authenteō:lla johonkin aivan muuhun kuin tavalliseen vallankäyttöön seurakunnassa. Tutkijapariskunta Kröger ja Kröger (1992) on tehnyt varsin mielenkiintoisen katsauksen gnostilaisiin teksteihin ja sanan authenteō kehitykseen, mutta mm. Baldwin on nollannut heidän tutkimuksensa (luvalla sanoen hieman epäakateemisin ja pilkallisin vivahtein) siksi, että gnostilaiset tekstit eivät ole ajoitettavissa samaan aikaan kuin Paavalin kirjeet. Kuitenkin tästä herää merkityksellinen kysymys, miten Balwin itse on käyttänyt omin johtopäätöstensä tueksi tekstejä, joka ovat huomattavasti kauempana Paavalin kirjoista kuin Krögerien löydökset.
Jos kuitenkin palataan sanan merkitykseen sen kirjoitusajankohtana, niin jopa Baldwinin tutkimus toteaa, että kirjoitusajankohdasta löydetty ainoa merkitys sanalle authenteō on niinkin ”selkeä” kuin ”olla ensisijaisesti vastuussa, tehdä tai saattaa alulle” (2005, 42, 48). Jopa tämän perusteella on mahdollista sanoa, että se ei siis ole ollut Paavalille normaalia vallankäyttöä tarkoittava sana.
3. Sidesana oude voi yhdistää vain negatiivisia tai positiivisia infinitiivipareja
Kolmas vaihtoehto on väittää, että kun sidesana oude yhdistää kaksi infinitiivimuodossa olevaa verbiä, niiden merkitysten tulee olla yhteisesti joko positiivisia tai negatiivisia. Tämän perustelun mukaan opettaa-verbi viittaisi positiiviseen opettamiseen, joten negatiivista vallankäyttöä ei olisi mahdollista yhdistää siihen.
Tämän kielioppinäkemyksen on esittänyt tutkija nimeltä Köstenberger (2005). Hänen mukaansa kaksi yhteen liitettyä infinitiiviä ovat joko aina myönteisiä tai kielteisiä. Kun Paavali yhdistää διδάσκειν, didaskein, opettaa, ja αὐθεντεῖν, authentein, konjunktiivilla οὐδὲ, oude, jäävät mahdollisuuksiksi joko negatiivisen opettamisen ja jonkun negatiivisen toiminnan tai positiivisen opettamisen ja jonkun positiivisen toiminnan kieltämiset. Tässä olisi siis kyse siitä, että joko molemmat tekemiset ovat positiivisia, eli ”opettaa seurakunnassa ja johtaa seurakunnassa”, tai negatiivisia, eli ”opettaa harhaoppia ja johtaa väärällä auktoriteetilla”.
Jotkut tutkijat ovat hyväksyneet Köstenbergerin tutkimuksen sellaisenaan, mutta siihen on myös kohdistettu perusteltua kritiikkiä (mm. Payne 2009). Payne perkaa tarkasti auki Köstenbergerin esimerkit, ja vaikuttaisi siltä, ettei niissä sanojen merkitys ole johdonmukaisesti positiivista tai negatiivista. Köstenberger puolustautuu Paynen kritiikkiä vastaan (2012) toteamalla, ettei sanoilla itsellään ole positiivista tai negatiivista merkitystä, vaan merkitykset nousevat kontekstista. Kuitenkin tässä on epäselvää, miten Köstenbergerin teesiä pitäisi tulkita, koska hänen teesinsä vaikuttaisi alun perin rakentuvan nimenomaan sanojen positiivisten tai negatiivisten merkitysten lähtökohtaiselle yhteensopimattomuudelle.
Köstenbergerin perusargumentti on, että koska didaskō eli opettaa -verbi on positiivinen, sen yhteydessä ei voi olla kuin positiivista vallankäyttöä käsittelevä verbi. Kuitenkin tässä yhteydessä voidaan kysyä, onko tällä opettaa-verbillä todella aina väistämättä positiivinen merkitys. Esimerkiksi Tiit. 1:11 tämä sama verbi viittaa harhaopin opettamiseen, vaikka se kontekstissa määritellään tarkemmin. Kuitenkin on syytä kysyä, onko tämä perustelu niin järkähtämätön, että sen avulla koko authenteō-verbin merkitys voidaan kääntää positiiviseksi, kun huomataan, miten negatiivisesti sitä käytetään muissa asiayhteyksissä? Hyvin todennäköisesti ei.
Katso perusteluja – älä sivumääriä tai äänenvoimakkuutta
Olen luetellut yllä erilaisia tapoja selittää Paavalin käyttämän authenteō-sanan merkitystä tarkoittamaan normaalia seurakunnallista vallankäyttöä. Näitä argumentteja on toistettu sivu- ja kirjakaupalla, niitä on lainattu ristiin ja niistä on kudottu vahva verkko, joka pitää perinteistä hierarkkista tulkintaa vahvasti paikallaan. Mutta kun argumentteja tarkastelee lähemmin, ne eivät kestä painetta. Viimeistään nykyaikana, kun internet tarjoaa pääsyn lukemaan asioiden taustoja akateemisista lähteistä ja jopa alkukielisiä fragmentteja suoraan, ei asiaa voi pitää enää valheen vallassa. Perustelut ovat jokaisen itse arvioitavissa.
_________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti