Mitä Paavali ei salli naisten tekevän? (1. Tim 2:9-15 osa 3)

Paavali kirjoittaa Ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle, että nainen ei saisi ”opettaa eikä hallita miestään”. Parissa edellisessä postauksessani käsittelin ensin Ensimmäisen Timoteuskirjeen taustoja sekä kysymystä siitä, mistä Paavali ylipäätään puhuu. Nyt pääsemme kiinni itse tekstiin.

Annettuaan efesolaisille miehille ja naisille ohjeita asiallisesta käytöksestä seurakunnassa yhteisen rukouksen aikana, Paavali siirtyy tekstissä yksikkömuotoon ja siihen, mitä hän ei salli ”naisen” tai ”vaimon” tekevän. On perusteltua olettaa, että nyt puhutaan yleisellä tasolla naisista/vaimoista aina ja kaikkialla.

Kuuntele opetusta hiljaa

Paavali sanoo, että naisen/vaimon tulee kuunnella opetusta hiljaa ja kuuliaisena. Alkukielen kehotus gynē en hēsykhia manthanetō en pasē hypotagē (γυνὴ ἐν ἡσυχίᾳ μανθανέτω ἐν πάσῃ ὑποταγῇ) ei vastaa sävyä, joka sillä olisi suomeksi: se viittaa yleiseen tapaan kuunnella pätevämmän opetusta asiallisesti ja vastaanottavaisesti. Se ei viittaa siihen, ettei oppilas voisi kysyä tai kommentoida. Paavalin ajatus lienee selvä nykyäänkin: jos joku opettaa sinua, sinä et puhu päälle tai muuten käyttäydy niin kuin tietäisit jostakin kaiken, jos et tiedä. Kiusaus tähän on tietysti sitä suurempi, mitä vähemmän asioista todellisuudessa tiedämme.

Huomionarvoista on myös se, että Paavali käskee pitämään naiset mukana opetuksessa. Naissukupuolen älyllisistä kyvyistä esitettiin noihin aikoihin hyvin toisenlaisiakin näkemyksiä.

Opettaminen ja hallitseminen

Paavali jatkaa, että hän ei salli, että nainen/vaimo opettaa ja hallitsee miestä/aviomiestä. Suomen kielen käännöksistä asia ei aina käy ilmi, mutta ilmaisu ”ei opettaa eikä hallita miestä” on sanapari, joka muodostaa kokonaisuuden ja kohdistuu nimenomaan miessukupuoleen/aviomiehiin. Kuten jo edellisessä kirjoituksessani totesin, sanaparin yhteismerkitystä on yritetty ymmärtää esimerkiksi niin, että se tarkoittaisi ”opettamista auktoriteetilla”.

Paavali ei salli naisten tehdä ihan kaikkea.

Ennen kuin sanaparista saadaan kunnolla selvää, on katsottava molempia sanoja erikseen. ”Opettaa” on alkukielellä didaskein, joka on ihan tavallinen ja yleinen sana opettamiselle. Niin yleinen, että se on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä esimerkiksi Efeson Priscasta kerrotaan Apostolien teoissa. Sen sijaan ”hallita” on alkukielellä authentein.  Tämä sana esiintyy Uudessa testamentissa vain kerran, joten se on aiheuttanut tutkijoille päänvaivaa. Valitettavasti sanan tutkimushistoriaan liittyy myös suoranaista vilppiä. Koko tekstin ratkaisu on tämän sanan varassa. Mitä Paavali siis todennäköisesti ajoi tällä takaa?

Authenteō

Authentein, sanakirjamuodossaan authenteō, esiintyy vain yhden kerran koko Raamatussa, ja näin ollen sen ymmärtämiseen ei saada apua muista Raamatun kirjoista. Muita hallitsemiseen tai johtamiseen liittyviä sanoja kyllä löytyy Uudesta testamentista. Kirjoittaessaan vastuullisesta hallitsemisesta tai johtamisesta Paavali käyttää useimmin sanaa exouziaō. Jos Paavali viittaa Timoteuskirjeessä normaaliin hallitsemiseen tai vallankäyttöön, miksi hän käyttää toista, harvinaisempaa sanaa? Viittaavatko authenteō ja exouziaō samaan asiaan?

Se ainoa selvä aikalaisteksti: BGU 1208

Normaali tapa tutkia sanan merkityksiä on etsiä tutkittavan sanan käyttöä muualla Raamatussa. Kuten todettu, se ei ole nyt mahdollista. Seuraava askel on siirtyä tutkimaan sanan käyttöä muissa samaan aikaan kirjoitetuissa teksteissä. Tulos jää edelleen laihaksi, koska authenteō on löydetty selvästi vain yhdestä tekstistä, jonka kirjoittamisajankohta asettuu samoille seuduille UT:n kirjoittamisen kanssa.

Kyseessä on sinänsä mielenkiintoinen pieni kirje, jonka on kirjoittanut roomalainen Tryfon maamiehelleen Asklepiadeelle. Tuo papyrus tunnetaan nimellä BGU 1208, ja se on ajoitettu noin vuosiin 26–27 eKr. Kirjeen nimen voisi suomentaa ”Kirje Tryfonilta Asklepiadeelle lautta-asiasta ja siihen liittyvistä maksuista.” Tryfon selvittää kirjeensä eräässä kohdassa, mitä tapahtui erään lauttamatkan ja siihen kuuluvien maksujen yhteydessä. Näyttäisi käyneen siten, että Tryfon on komentanut Asklepiadeen omistamaa orjaa tavalla, jota on sittemmin pitänyt selvittää kirjeen muodossa.

Maalaisjärkinen johtopäätös on se, että jos toiselle kuuluvan orjan komentaminen olisi ollut normaalia tai tavallista, asiaan ei olisi koskaan tarvinnut palata. Tässä kohden alat jo arvata, että verbi authenteō on juuri se verbi, jolla Tryfon kuvaa toimineensa Asklepiadeen orjaa kohtaan. Nykylukijat ovat kiitollisuudenvelassa Tryfonille, sillä hänen kirjeensä tekee meille varsin selväksi sen, ettei authenteō ole jotakin tavallista ja normaalia hallitsemista tai vallankäyttöä vaan päinvastoin jotakin sellaista, jota pitää myöhemmin selvitellä.

”Älä pomota”

Yleisin näkemys on, että auhtenteō viittaa itse itselleen otettuun valtaan, joka ei ole oikeutettua, vaan joka on laitonta ja sopimatonta. Sana viittaa mahdollisesti myös toisen dominoimiseen. (Samaan viittaavat myös sanan laajemmat leksikko-osumat, joista myöhemmin lisää.) Jos Tryfonin kirjettä käytetään apuna, ymmärrämme Paavalin kieltävän naisia/vaimoja käyttämästä itse otettua, epäsopivaa valtaa opettaa miessukupuolta/aviomiehiä. Esimerkiksi raamatuntutkija ja entinen anglikaanipiispa N. T. Wright (2004) ymmärtää Paavalin kieltävän vaimoja pomottamasta tai komentelemasta miehiään.

Kirjeen kirjoittamisen aikana vaimojen ei ollut sopivaa puuttua miestensä retoriikkaan näiden puhuessa symposiumeissa eli vastaavanlaisessa kokoontumisessa, jollaisia ensimmäisten kristittyjen yhteiset hetket olivat. Paavalin ajatus oli samantyyppinen: hänen mukaansa kristittyjen vaimojen ei tullut kohdella aviomiehiään epäkunnioittavasti tai keskeyttää ja opettaa heitä, kun he olivat sanomassa jotain. Ajatus sopii myös kirjeen kokonaisuuteen, sillä kirjeessä esiintyy laajemmin huoli harhaopettajien sekoittamista naisista, jotka ovat muillakin elämän osa-alueilla lipsuneet pois vastuullisesta ja kunniallisesta arjesta.

Paavalin ajatus on ymmärrettävä tämänkin päivän arki- tai seurakuntaelämässä. On epäkunnioittavaa keskeyttää puhujaa, puuttua halventavasti toisen puheeseen tai mitätöidä toisten ajatuksia, erityisesti julkisessa tilanteessa. Itseä pätevämpää opettajaa on parempi kuunnella kunnioituksella. Toki tämä koskee miehiä ja naisia yhtä lailla, mutta Efeson seurakunnassa Paavalin piti puuttua erityisesti naisten/vaimojen huonoon ja epäsopivaan käytökseen. Naisten käytöksen valossa ei ole ihme, että Paavalin piti ensin muistuttaa miehiä, ettei ole sopivaa rukoilla vihaisena.

Taustalla harhaopettajien juonia

Naisten käytös ei kuitenkaan noussut tyhjiöstä, eikä se viittaa siihen, että naiset olisivat olemuksellisesti alttiimpia huonoon käytökseen kuin miehet. Tilanteen taustalla vaikuttivat harhaopettajien opetukset, joihin saattoi liittyä uskomus siitä, että naiset ovat nyt itse viisaampia ja lähempänä Jumalaa kuin Timoteus ja muut todelliset opettajat (tästä myöhemmin) lisää. Seurakunnan naisilla saattoi olla jopa uskomus, että heidän on ”pelastettava” seurakunta Timoteuksen ja muiden miessukupuolisten harhaopilta ja noustava sen sijaan itse uljaasti opettamaan. Tämä on vain punnittu oletus, mutta kirjeen kokonaisuutta vasten se vaikuttaa mahdolliselta. Myös Paavalin tarve korjata ilmeisen virheellisiä väittämiä Adamin ja Eevan keskinäisistä vaikutussuhteista (mihin palaamme vielä) viittaa varsin vahvasti siihen, että naisilla oli harhainen oppi Eevan roolista, ja tämä antoi jollain tavalla vauhtia heidän toiminnalleen seurakunnassa.

Mitä tämä tarkoittaa lopulta?

Paavalin tekstissä on pähkinänkuoressa kysymys siitä, että hän käskee naisten oppimaan kunnioittavalla ja hiljaisella asenteella. Hän kieltää naisilta vallan ottamisen itse itselleen ja miesten/aviomiesten epäkunnioittavan kohtelemisen. Paavali ei kiellä naisilta mitään seurakunnallista tehtävää. Tämä on alkukielen valossa selvää, istuu kirjeen kokonaisuuteen täydellisesti, eikä ole ristiriidassa Priscan toiminnan tai Raamatun ihmiskuvan kanssa.

On hyvä toistaa vielä kerran, että tässä tekstikappaleessa ei ole mitään, mikä estäisi naisia toimimasta seurakunnassa missä tahansa roolissa, jos se rooli on heille oikealla tavalla delegoitu, heidät on siihen valtuutettu ja he toteuttavat sitä toisia kunnioittavalla tavalla. Tässä tekstikappaleessa puututaan ainoastaan huonoon käytökseen, joka on suoraan verrannollinen siihen, etteivät miehet saa rukoilla vihaisina.

Sarjan neljännessä osassa käyn läpi teknisiä väitteitä siitä, mitä authenteō-sanan merkityksestä on kirjoitettu. Luvassa on siis yksityiskohtaista, teknistä vääntämistä niille, jotka asialle tahtovat vihkiytyä.

_________________

Sirkku Hoikkala on yhden miehen vaimo ja yhden tyttären äiti. Hänellä on ylemmät tutkinnot sekä teologiasta että matkailuliiketoiminnasta. Omalla vapaa-ajallaan hän suorittaa (varsin) pikkuhiljaa muinaiskreikan ja teologian jatko-opintoja Åbo Akademissa ja ohjaa tanssiliikuntaa.