Mitä Paavalin mukaan luomiskertomus opettaa naisista? (1. Tim. 2:9-15 osa 5)

Tämä on jo viides (!) postaus Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisesta luvusta. Menneet osat löytyvät tästä (osat 1, 2, 3, 4). Olemme porautuneet toisen luvun jakeisiin 9–15, ja käsittelemättä ovat enää jakson kolme viimeistä jaetta. Niissä Paavali linkittää Efeson seurakunnan naisille antamansa ohjeet luomiskertomukseen ja esittää hämmentävältä tuntuvan ajatuksen lasten synnyttämisen kautta pelastumisesta. Sarjani kahdessa viimeisessä osassa pureudutaan näihin jakeisiin. Tämä postaus keskittyy Paavalin luomiskertomuslainaukseen, ja viimeisessä osassa taas pohdin sitä, miten viittaus lasten synnyttämisestä tulisi ymmärtää.

Mitä tiedämme luomiskertomuksesta ja Paavalin suhteesta siihen?

Sarjani aikaisemmissa osissa on jo monta kertaa noussut esille, että Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä Paavali kieltää naisilta/vaimoilta oikeuden komennella miehiään tai kohdella heitä epäkunnioittavasti. Paavali käyttää tästä väärästä vallankäytöstä verbiä authenteo. Käsittelin tuota verbiä erikseen omassa postauksessaan, jossa sen vivahteita avataan tarkemmin, mutta yleisesti ottaen authenteo oli jotain hyvin negatiivista toimintaa, jolle naiset altistivat miehensä. Ensimmäisesä Timoteuskirjeessä Paavali ei siis rajoita yleisesti naisten mahdollisuutta toimia, vaan puuttuu yksittäiseen väärään käytökseen – mikä sopii Paavalin laajempaa tasavertaisuutta painottavaan linjaan.

Ensimmäinen Timoteuskirje ei ole ainoa kohta, jossa Paavali käsittelee miehiä ja naisia suhteessa luomiseen ja luomisjärjestykseen. Ensiksikin Paavalin mukaan luominen itsessään ei sisällä ajatusta, jonka mukaan nainen ei saisi tehdä jotain vain siksi, että on nainen. Luomisessa kuvataan tilanne, jossa mies ja nainen saivat tehtävän johtaa luomakuntaa yhdessä. Paavalilla oli asiasta ilmeisesti vahva mielipide, koska hän julisti jo kristityn opettajan ja kirjoittajan uransa alkuvaiheessa ensimmäisessä kirjeessään, ettei Kristuksessa ole enää miestä ja naista (Gal. 3:28).

Paavali teki myös huolellisesti selväksi kirjeessään Korinttilaisille, että vaikka nainen tuli alussa miehestä, nyt jokainen mies tulee naisen kautta – ja kaikki tulee Jumalasta (osat 1, 2, 3). Paavalin mielestä luomiseen sinänsä ei näyttäisi sisältyneen mitään, mikä olisi vaikuttanut miesten ja naisten roolijakoon jommankumman sukupuolen palvelurooleja rajoittavasti. Pikemminkin tilanne oli Paavalin mielestä päinvastoin: vaikka nainen ensin miehestä, nyt mies oli naisen kautta – eli sukupuolten suhteessa vallitsi niin sanotusti tasapeli.

Miksi Paavali puhuu luomisesta?

Timoteuskirjettä lukiessa saattaa kuitenkin miettiä, onko Paavalin ajatteluun tullut uusi suunta, jossa Aadamin luominen ennen Eevaa olisi signaali siitä, että nainen ei saa johtaa seurakunnassa? Jakeita 13 ja 14 ei kuitenkaan tule irrottaa koko tekstipätkästä, jonka tarkoituksena ei ole kieltää naisilta johtamisrooleja vaan väärä, itse otettu vallankäyttö suhteessa miehiin.

Kaikesta seuraa, että on oikein Ensimmäisen Timoteuskirjeen luomisviittauksen kohdalla kysyä sitä, että kun tekstissä on kyse väärän vallankäytön korjaamisesta, niin miksi Paavali ottaa esiin Aadamin ja Eevan? Voinemme olla varsin varmoja, että kyseessä on kannanotto johonkin, jonka Efeson seurakunnan jäsenet tiesivät ja jota käytettiin syynä naisten väärälle toiminnalle. Tähän viittaisi myös se, että Paavali ei käy läpi koko luomiskertomusta kokonaisuudessaan, vaan poimii siitä hajanaisia elementtejä.

Käsitellessään luomiskertomusta Paavali nostaa siitä esiin seuraavat asiat:
1. Ensiksi luotiin Adam, sitten Eeva
2. eikä Aadam joutunut petetyksi vaan Eeva petettiin perin pohjin (hyvin vahva ilmaisu huijatuksi tulemisesta) ja lankesi rikkomukseen.
3. Nainen kuitenkin pelastuu synnyttämisen kautta
4. jos he (monikkomuoto palaa takaisin eli siirrytään puhumaan Efeson naisista) pysyvät uskossa ja rakkaudessa.

Miksi ottaa esiin Aadam, Eeva ja synnyttämisen kautta pelastuminen?

Tätä Paavalin esittämää luomiskertomusta lukiessa on tärkeä painottaa sitä, että lasten synnyttämisen kautta pelastuminen on oleellinen osa Paavalin perustelua. Tästä kohdasta nimittäin usein esitetään tulkintoja, joiden mukaan Paavali haluaa painottaa Eevan eli naisen suurempaa alttiutta joutua petetyksi ja langeta. Perustelu olisi siis, että ”kuten jo luomiskertomus osoittaa, naiset lankeavat helpommin”. Tämä selitys ei kuitenkaan ota huomioon kohtaa lasten synnyttämisestä ja pelastumisesta, mikä kuitenkin on olennainen osa Paavalin kokonaisajatusta. Toisin sanoen tulkintamalli, jossa ajatellaan, että nainen olisi Eevan petetyksi tulemisen takia olemuksellisesti kyvytön hyvään johtamiseen, ei ota huomioon koko argumenttia, eikä se näin ollen ole uskottava selitys kohdalle. Niinpä perusteltua onkin ajatella, että Paavali ajaa tässä takaa jotain sellaista ajatuskokonaisuutta, jonka efesolaiset tiesivät ja jonka me joudumme valitettavasti kokoamaan vihjeistä ja palasista.

Allegoria vai suora korjaus paikallisten tuntemaan väärään luomiskertomukseen?

Yksi tulkintamalli tälle kohdalle on olettaa, että Paavali käyttää luomiskertomusta allegoriana. Joidenkin tutkijoiden mukaan Paavali vertaa Adamin ja Eevan suhdetta seurakunnan kokeneiden miesopettajien ja kokemattomien naisten suhteeseen: naiset ovat nykyisessä tilassaan kuin Aadamin jälkeen luotu Eeva, jonka olisi ensin opittava, ettei tulisi petetyksi. Tämä on mielestäni varsin hyvä vaihtoehto ymmärtää allegoria, jos kyse on allegoriasta. Allegorian uskottavuutta kuitenkin heikentää se, että Paavali taatusti hyvin tiesi, että Jumala vaati alkuperäisessä luomiskertomuksessa Eevan yhtä lailla tilille lankeemuksesta kuin Aadaminkin. Alkuperäisessä luomiskertomuksessa ei ole ajatusta, jonka perusteella Eevalta olisi puuttunut tietoa ja hän olisi ollut syyntakeeton. Alkuperäinen luomiskertomus eroaa myös Aadamin allegorisen roolin kohdalla. Paavalin tekstissä Aadamin aktiivista osuutta lankeemuksen ei mainita laisinkaan, kun taas alkuperäinen luomiskertomus antaa ymmärtää syyllisyyden kuuluvan myös langenneelle Aadamille.

Tämän kaiken valossa vaikuttaisi siltä, että jos Paavali pyrkii rakentamaan allegorian luomisesta, hän tekee sen alkuperäistä luomiskertomusta ja siinä esitettyä vastuunjakoa pahasti vääristellen. Alkuperäisessä versiossa molemmat söivät hedelmästä, molemmat rikkoivat käskyä tietoisesti ja molemmat saivat kannettavakseen henkilökohtaiset seuraamukset. Jos luominen ja syntiinlankeemus luetaan vain tästä Paavalin referaatista käsin, ei olisi yllättävää, jos ihmiskuva muuttuu helposti naisvihamieliseksi. Jos sen sijaan luomiskertomus ja syntiinlankeemus luetaan kokonaisuutena Vanhasta testamentista ja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, tulee kertomuksesta selvästi ilmi sekä naisen että miehen syyllisyys.

Koska Paavali oli oppinut juutalainen, hän varmasti tiesi alkuperäisen luomiskertomuksen ja sen opetuksen molempien sukupuolien osallisuudesta lankeemukseen. Samoin on perusteltua ajatella, että Paavali ottaa Ensimmäisen Timoteuskirjeen referaatissaan kantaa joihinkin luomista ja lankeemusta koskeviin kohtiin, joita vääristeltiin Efeson seurakunnassa. Niinpä jakeet 13 ja 14 eivät olekaan allegoriaa tai luomiskertomuksen uudelleenkirjoittamista vaan Paavalin yritys korjata väärinymmärrettyä luomis- ja lankeemuskertomusta. Paavali mainitsee jo Ensimmäisen Timoteuskirjeen alussa harhaopettajat, jotka käyttävät yhtenä aseenaan ”taruja” (mythos), ja todennäköisesti Efesossa käsitys luomisesta ja lankeemuksesta oli vääristynyt yhdeksi taruksi.

Itse taivun vahvasti sen kannalle, ettei Paavalilla ole tarvetta käyttää luomiskertomusta allegoriana sinänsä, vaan että hän joutuu puuttumaan Efeson seurakunnan keskuudessa kierrelleeseen väärään versioon luomisen luonteesta. Asiaan näyttää Paavalin tekstin perusteella kuuluneen kolme elementtiä: 1) kysymys siitä, kumpi oli ensin, 2) kysymys siitä, oliko Eevan toiminta ensimmäisenä lankeavana ihmisenä hienoa edellä käymistä ja valaistumista vai jotain ihan muuta, sekä 3) kysymys siitä, edesauttaako lasten synnyttämättä jättäminen naisen hengellistä pelastumista.

Itse asiassa Paavalin kielikuva siitä, että Eeva tuli perin pohjin puijatuksi, vaikuttaisi Paavalille ominaiselta viiltävältä ja jopa pilkalliselta kritiikiltä. Jos joku luuli, että Eevan temppu Aadamia kohtaan oli fiksu juttu ja sen perusteella naiset ovat fiksumpia ja voisivat jatkossakin opettaa ja hallita miehiä hengellisissä asioissa, niin paljon nöyryyttävämmin ei enää voisi moista virhekuvaa oikaista.

Mihin Efeson naiset oikein uskoivat?

Haluan tässä kohden palata ensimmäisessä tekstissäni käyttämääni vertaukseen Koivuniemen lahkosta, joka toimii tälläkin hetkellä Espoossa. Jos harhaopetus pääsee jossain yhteisössä niskan päälle, eivät ulkopuoliset osaa aavistaakaan, mihin kaikkeen liikkeen seinien sisällä uskotaan. Mekään emme voi enää tietää, mihin harhaopettajat olivat saaneet Efeson seurakunnan jotkut naiset uskomaan, ja mitä he olivat saaneet heidät tekemään. Authenteo-verbin ja alkuperäisestä hiukan eroavan luomisreferaatin käyttö antaa kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että naisilla oli jokin kultillinen harha sukupuolensa roolista seurakunnan kokoontumisissa.

Pidän todennäköisenä sitä, että naisten toiminta oli vielä pahempaa kuin ainoastaan miesten pomottamista. He olivat pienen pätemisen sijaan pikemminkin omineet itselleen jonkun hengellisesti korkeamman roolin miessukupuolen yli. Tätä teesiä tukee vielä se, että ensimmäisellä vuosisadalla naiset toimivat monissa antiikin uskonnollisissa seremonioissa jumalallisina välittäjinä miesten ja tuonpuoleisen välillä. Kyse ei siis ollut tavallisesta yhteiskunnallisesta vallasta vaan hengellisestä välittäjän virasta, jolle nykyinen vastine voisi olla vaikka profetointi, unissasaarnaaminen tai meediona oleminen.

Tällainen vallan foorumi ei juolahda edes mieleen nykyaikana, kun naissukupuolella ei katsota tällaista asemaa enää olevan. Helluntailaisessa skenessä asia saattaa olla helpompaa hahmottaa, koska monilla lienee kokemusta profeetoista, jotka haluavat sanoa, missä kaappi ”Jumalan heille ilmoittaman tahdon mukaan” seisoo. Tällaiset ihmiset saattavat hyvinkin keskeyttää vaikka kenen opettajan puheet kokiessaan saavansa akuutin sanan Herralta ja käyttää hyvinkin suurta epävirallista ja itse otettua valtaa seurakunnassa.

Ensimmäisen vuosisadan uskonnollisesta käyttäytymisestä voimme täysin varmasti sanoa, että yleisessä sen ajan uskonnollisuudessa naiset nähtiin sukupuolensa perusteella legitiimeiksi jumalten viestien välittäjiksi. Tämä naisten erityisasema on kenties erityisesti korostunut Efesossa, joka oli Artemiin palvonnan keskus. Efesossa miehet menivät mielellään Artemiin temppeliin saamaan hengellisiä neuvoja (ja vähän muutakin) siellä palvelevilta naisilta. Tämä välittäjyyden hakeminen oli varsin lähellä niitä asioita, joita myös esimerkiksi Korinttissa tehtiin Isiksen temppelissä.

Summa summarum

Paavali ei referoi luomiskertomusta ja lankeemusta ja sovituksen saapumista kattavasti, vaan hän poimii siitä ne elementit, jotka Efesossa oli joillekin naisille opetettu pahasti väärin. Paavali alleviivaa, ettei Eevaa luotu ensin ja ettei Eevan toiminta ollut hienoa valaistumista, vaan häntä puijattiin perin pohjin, ja se johti rikkomukseen eikä mihinkään kehuttavaan asiaan. Kuitenkin Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisen luvun argumentaatio huipentuu viittaukseen siitä, että nainen pelastuu lastensynnyttämisen kautta. Mitä Paavali tarkoittaa tällä lähes käsittämättömällä viittauksella? Koska aihe vaatii vielä oman pienen syväsukelluksensa, käsittelen sitä seuraavassa postauksessa eli sarjan viimeisessä osassa.

_________________

Sirkku Hoikkala on yhden miehen vaimo ja yhden tyttären äiti. Hänellä on ylemmät tutkinnot sekä teologiasta että matkailuliiketoiminnasta. Omalla vapaa-ajallaan hän suorittaa (varsin) pikkuhiljaa muinaiskreikan ja teologian jatko-opintoja Åbo Akademissa ja ohjaa tanssiliikuntaa.