Jeesuksen ajan juutalaisuudessa naisia haluttiin rajoittaa yhteiskunnallisesti ja uskonnollisesti, koska heidän katsottiin voivan aiheuttaa himoa. Kuitenkin Vuorisaarnassa Jeesus siirtää vastuun himoitsemisesta miehelle (Matt. 5:27–30), ei himon kohteelle eli naiselle. Jeesus varoittaa miestä ”aviorikoksen tekemisestä sydämessä”.
Konkreettisia tekoja vaaditaan
"Ja jos oikea silmäsi viettelee sinut, revi se irti ja heitä luotasi. Sillä on parempi sinulle, että yksi jäsenistäsi tuhoutuu kuin, että koko ruumiisi heitetään Gehennaan. Ja jos oikea kätesi viettelee sinut, hakkaa se irti ja heitä luotasi. Sillä on parempi sinulle, että yksi jäsenistäsi tuhoutuu kuin, että koko ruumiisi heitetään Gehennaan" (Matt. 5:29–30)
Jeesuksen opetuksen kolmas osa, jakeet 29–30, kehottaa tekoihin, jotka vapauttavat edellä kuvatusta noidankehästä, eli aviorikoksen tekemisestä sydämessä. Neljä käskymuotoa kuvaavat ohjeellista toimintaa: ”revi se irti ja heitä luotasi”, ”hakkaa se irti ja heitä luotasi”. Tällaisen aloitteen tekeminen tähtää hyvään lopputulokseen, sillä se ehkäisee lankeamista ja lopulta jopa estää ihmistä joutumasta Gehennaan. Matteus käyttää verbiä ”vietellä” (skandalizō) viitaten himoon, jonka seurauksena on lankeemus ja mahdollisesti jopa lopullinen pelastuksen menettäminen, ”Gehenna” (Vrt. Matt. 18:8–9). Tämä vahvistaa entisestään itsensä silpomisen synnyttämää voimakasta mielikuvaa: mikä tahansa menetys on pienempi kuin lopullinen rangaistus.
Jeesus käyttää ajalleen tyypillistä hyperbolaa eli liioittelevaa ilmaisua, eikä hänen ohjettaan itsensä silpomisesta siksi tule noudattaa kirjaimellisesti. Opetusta ei kuitenkaan tulisi ymmärtää vain symbolisena asenteiden kuvauksena. Jeesus antaa rajun esimerkin, jotta asian vakavuus tulee selväksi: himon kitkeminen vaatii toimintaa jo ajatusten tasolla.
Opetusta ei ole kuitenkaan tarpeen nähdä seksuaalikielteisenä, vaan sen voidaan katsoa painottavan himon vakavuutta. Konkreettisia tekoja vaaditaan, jotta seksuaalisia yllykkeitä voidaan hallita ja näin välttää ”aviorikos sydämessä”. Jeesuksen vaativamman etiikan (5:28) mukaisesti tämä tarkoittaa ajattelu- ja toimintatapojen muuttamista. Vastuuta ei tule siirtää ”himoiten katsomisen” kohteelle eli naiselle.
Kohti tervettä kanssakäymistä
Muodostettaessa yleisempiä seksuaalieettisiä periaatteita on oltava varovainen, sillä jakeet Matt. 5:27–30 käsittelevät himoa nimenomaan suhteessa avioliittoon ja aviorikokseen. Jeesuksen opetus ei esimerkiksi rinnasta seksuaalista halua tai kauneuden huomaamista aviorikokseen. Pelkän kiusauksen pitäminen syntinä on perusteetonta.
Tekstin taustoja ei aina huomioida kristillisessä opetuksessa, mikä johtaa helposti epäjohdonmukaisuuteen. Vaikka useimmiten ”yhtäkkisiä sopimattomia ajatuksia” ei rinnasteta syntiin, yksilön vastuu seksuaalisen puhtauden ylläpitämisessä voi jäädä määrittelemättä, kun huomiota kiinnitetään vain ihmisen ulkoiseen olemukseen: sanotaan, että kenenkään ei tulisi aiheuttaa kiusausta pukeutumisellaan tai ruokkia himoa vartalollaan. Jeesus kuitenkin asetti himoitsevan ihmisen suurempaan vastuuseen. Hän vastusti ajattelua, jossa naista pidettiin lähes olemuksellisesti himon lähteenä. Yksilön omien motiivien, tunteiden ja ajattelutapojen arvioiminen sekä himojen hillitseminen on tärkeämpää kuin ulkoiset tekijät.
Toisaalta Uuden testamentin kehotukset siveelliseen pukeutumiseen voidaan tulkita yksilönvastuusta käsin (1. Tim. 2:9; 1. Piet. 3:3–4). Kristityn tulee itse arvioida, mikä kulloinkin on soveliasta pukeutumista ja käytöstä. Seksuaalinen viehättävyys on aina jossakin määrin kulttuurisidonnainen makuasia, mikä vain korostaa yksilön sisäisen kontrollin merkitystä. Samat ulkoiset ”soveliaan pukeutumisen ohjeet” eivät toimisi esimerkiksi Suomessa ja monissa Lähi-idän maissa. Jeesuksen opetuksen pääperiaate on kuitenkin sama ympäristöstä riippumatta.
Ihminen ei ole vain objekti
Kristillisessä seksuaalietiikassa ihmisvartaloa ei nähdä vain objektina, joka herättää romanttisia ajatusrakennelmia ja seksuaalisia himoja, vaan myös luonnollisen ei-seksuaalisen kanssakäymisen sekä miesten ja naisten välisen ystävyyden katsotaan olevan mahdollista. Jumalan luoma kauneus ei ole himoa ruokkiva ongelma ihmisille, jotka kiinnittävät huomiota ajatusmalleihinsa ja käytökseensä.
Seurakuntaelämän toimisto- ja autosäännöt näyttäytyvät erilaisessa valossa, kun ei-toivottujen asioiden ei ajatella ”vain tapahtuvan itsestään” tietyissä olosuhteissa. Syvällisenkään keskustelun käyminen samassa toimistohuoneessa ei itsessään tee mistään miehen ja naisen välisestä suhteesta sopimatonta, eikä yhteistyötä tulisi lähtökohtaisesti vältellä.
Sukupuolten yhteistyö voi toteutua seurakuntatyössä, kun yksilön vastuuta ja toisten kunnioittamista painotetaan kultaisen säännön hengessä (Matt. 7:12). Tällöin jokainen ihminen pyritään näkemään kokonaisena, tasavertaisena ja älyllisenä yksilönä, jonka kanssa toimiminen ja työskentely on luonnollista. Tämä voi vaatia paljon asioiden työstämistä ja avointa keskustelua. Ihminen on psykologisesti monimutkainen olento, eikä tämän vuoksi kannata olla naiivi. Jeesuksen opetus osoittaa kuitenkin hyvän suunnan kohti kasvua ja toimivia ihmissuhteita.
Teksti perustuu osittain Ristin Voitto -lehdessä (25, 2014, s. 10–11) julkaistuun artikkeliin.
_________________
Kirjallisuutta
Brower, Kent E. ”Jesus and the Lustful Eye: Glancing at Matthew 5:28”. Evangelical Quarterly 76, 291–309. 2004.
France, Richard T. The Gospel of Matthew. The New International Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Eerdmans. 2007.
Stassen, Glen H. ”The Fourteen Triads of the Sermon on the Mount (Matthew 5:21–7:12)”. Journal of Biblical Literature 122, 267–308. 2003.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti