Viekö naisjohtajuus helluntailaisilta herätykset ja totuudet?

Liukuvan pinnan argumentti

Kysymystä naisten seurakuntavirkojen vapauttamisesta käsitellään usein askeleena kohti sekularisoitumista tai “liberalisoitumista”. Päättely etenee niin, että ensin kirkkokunta luopuu ”Raamattu-uskollisuudesta” sekä uskontunnustusten kirjaimellisuudesta, ja sen jälkeen asteittain eettisistä periaatteistaan. Suomalaisessa keskustelussa tätä näkemystä on perusteltu kertomalla luterilaisen kansan kirkon stoori, joka herätyskristillisestä näkökulmasta on ollut klassinen luopumustarina: Räisäsestä naispappeihin ja siitä sateenkaarimessujen kautta piispojen viinikuitteihin. Tässä kerrontamallissa naispappeus ei ole ainoastaan lieveilmiö tai prosessin sivutuote vaan itsessään luopumusta ja sekularisaatiota aiheuttava tekijä.

Korrelaatio vai kausaliteetti?

Yhteisvaihtelu eli korrelaatio on kuitenkin eri asia kuin kausaliteetti eli vaikutus. On ilman muuta selvää, että ei-mihinkään-uskovan piispa Spongin systeemeissä ei rajoiteta naisten pääsyä piiripäälliköksi. Silloin kun puberteettisella maanisuudella taklataan kaikki kristillisyyden uskomukset ja perinteet ulos kaukalosta, on helppo ymmärtää, että kaikki patriarkaalisuuden jäänteet ja ikonit poltetaan sammumattomassa tulessa. Korrelaatio naispappeuden ja sekularisaation välillä onkin ilmeinen. Olisi kuitenkin ennenaikaista väittää, että nimenomaan naisten pääsy valta-asemiin ja virkoihin aiheuttaisi ilmiöitä, joita herätyskristillisyys vierastaa. Poikkeuksia nimittäin ei tarvitse etsiä kaukaa eikä kauaa.

Assemblies of God – kasvava ja konservatiivinen

Maailman suurin helluntaikirkkokunta on Assemblies of God (Assembleos de Dios), jonka jäsenmäärä on tällä hetkellä yli 67 miljoonaa. Sen kasvu on yksi viimeisen 70 vuoden uskontososiologisia hämmästysilmiöitä. Erityisesti latinalaisessa Amerikassa kyseinen liike on useassa maassa suurin protestanttinen kirkkokunta. Mielenkiintoista on sekin, että sekularisoituvassa ja kirkkoaktiivisuudeltaan jo kauan sitten maitohapoille ajautuneessa Lännessä AOG on onnistunut esimerkiksi Australiassa kasvamaan 1970-luvun lopun 14 000 jäsenestä yli 200 000 jäsenen liikkeeksi.

AOG ei juuri minkään määritelmään mukaan ole liberaali tai sekularisoitunut. Edelleen taitaa olla niin, että amerikkalaiset AOG-lähetyssaarnaajat joutuvat Ranskassa ja Italiassakin sitoutumaan absolutismiin alkoholin suhteen ja liikkeen pastoreilta vaaditaan itsepintaisesti ensitodisteopin allekirjoittamista. Suomen helluntaiherätyksen Seinäjoen talvipäivillä 2001 vahvistama ”Uskon pääkohdat” on selvästi väljempi ja avarampi kuin AOG:n opinnäkemykset.

Naisten johtajuus ei ole vienyt helluntailaiselta AOG-liikkeeltä Henkeä eikä ole liberalisoinut liikettä.

Naisia kaikissa viroissa

AOG-liikkeessä naisten pääsyä kaikkiin seurakuntavirkoihin vanhimmista pastoreihin ja alueellisiin ”overseereihin” ei ole millään tavalla rajoitettu. Assemblies of God päätti päästää naiset virkoihin jo vuonna 1914, joten vaikutuksia on ehditty tarkkailla jo lähes vuosisata. Suomalaishelluntailaisessa vaarallisiin ilmiöihin liitettävää pääkallotarraa ”estää herätyksen” ei siis oikein voi laittaa naispastoriuden tai naisvanhimmuuden kylkeen. Tämä dynaaminen liike on kestänyt naisjohtajuuden suomalaishelluntailaisten ja herätyskristillisten määritelmien mukaan erinomaisesti – ehkä jopa hyötynyt siitä.

Tuttu yhteistyökumppani 

AOG on ollut suomalaishelluntailaisten yhteistyökumppani maailmassa lukemattomissa projekteissa. AOG on myös tehnyt linjanvedon, jonka mukaan se ei lähetä ”oman liikkeen” lähetystyöntekijöitä Pohjoismaihin, vaan lähetystyöntekijät sulautuvat paikallisiin helluntailiikkeisiin – lähellä siis ollaan oltu ja ollaan edelleen. Jos naisjohtajuus olisi jollakin tavalla vääjäämättömästi liikkeen elinvoimaisuutta, oikeaoppisuutta ja virkeyttä syövä elementti, eikö tämä olisi jotenkin havaittu vuosikymmenien yhteistyössä AOG:n kanssa?

Onko esimerkiksi amerikkalaisen Assemblies of God -liikkeen naisaines johtajana sitten jollakin tavalla ylivertaista tai poikkeuksellista suomalaisvastineeseen verrattuna? Ehkä kahden kuuluisan naispoliitikon vertailu vastaa tähän. Varapresidenttiehdokkaana ja yleistietäjänä mediassa kohauttanut Alaskan kuvernööri Sarah Palin on Assemblies of God-helluntailainen. Suomessa helluntailaista naisjohtaja-ainesta voisi Palinin vastineena symboloida savolaishelluntailainen Sari Essayah. Jos ”palinien” johtajuudessa liike voi elää ja menestyä, kuinka paljon ennemmin ”essayahien”?

(Päivitys 6.7.2016 22:48, lisätty vuosiluku virkojen avaamisesta naisille)
_________________

Matti Kankaanniemi on tyrvääläinen teologian tohtori.