Asiaa on havainnollistettu myös tuomalla tilanne tavallisen 2000-luvulla elävän suomalaisen kerrostaloasukin elämään seuraavasti: mikäli mies ja vaimo riitelevät rajusti ja Jeesus soittelee ovikelloa, Jeesus pyytää miestä ovelle, ei naista. Mies on vastuussa avioparin riidasta, ja mieshän selvittää (ja nainen kuuntelee keskustelua ovenraosta syrjemmällä).
Ei muuta välimiestä, edes miestä
Kun puhutaan 1. Moos. 3:sta, on huomautettava, että kun Jumala otti Adamin puhutteluun, myös Eevan täytyi tehdä selvitys omista synneistään ja Raamattu jatkaa samalla linjalla muuallakin: jokainen on itse vastuussa omista synneistään ja suhteestaan Jumalaan. Ainoa välimies on Jeesus, ei aviopuoliso. Huolellinen lukija huomaa, että Adamin ei tarvinnut tehdä selvitystä Eevan synneistä, vaan omistaan (jakeet 9 ja 11). Eevakin setvii Jumalan kanssa omat asiansa (jae 13). Eeva kertoo tulleensa petetyksi ja syyttää käärmettä, Adam taas sysää syyn Jumalan ja vaimonsa niskaan (jakeet 12-13).
 |
| Jumala kutsui kyllä ensin miestä syntiinlankeemuskertomuksessa, mutta molemmat saivat vastata teoistaan. |
Kaunokirjallisia rakenteita
1. Moos. 3:ssa on havaittavissa kiastinen rakenne, eli melko yleinen juutalainen kaava, joka esiintyy muuallakin Raamatussa (esim. Jeesuksen vertauksissa ja Paavalin kirjeissä). Kyseisessä rakenteessa esiintyvät asiat ja tapahtumat kuvataan ensin tietyssä järjestyksessä ja sen jälkeen ne kerrotaan ns. takaperin, eli peilikuvana. Tämä hieno kirjallinen rakenne 1. Moos. 3:n kohdalla on havainnollistettu tähän alle. Kirjaimet vastaavat aina tiettyä aihetta tai sisältöä, esim. A vastaa käärmettä, B naista, C alastomuutta jne.
A Käärme houkuttelee naista (3:1-5)
B Nainen syö kielletyn hedelmän (3:6a)
C Nainen antaa hedelmän miehelle ja mies syö (3:6b)
D He tajuavat olevansa alasti (3:7)
E He kuulevat Jumalan astelevan paratiisissa ja piiloutuvat (3:8)
F Jumala kutsuu miestä (3:9a)
E’ Kys./vast. ”Kuulin askeleesi ja piilouduin” (3:9b-10)
D’ Kys. ”Kuka kertoi, että olette alasti?” (3:11a)
C’ Kys./vast. ”Hän antoi minulle ja minä söin” (3:11b-12)
B’ Kys./vast. ”Käärme petti minut ja minä söin” (3:13)
A’ Jumala selventää käärmeen synnin ja sen, miksi tämä kohtaa tuomion (3:14a)
A’’ Jumala kiroaa käärmeen (3:14b-15)
B’’ Jumala toteaa naisen teon seuraukset (3:16)
C’’ Jumala toteaa miehen teon seuraukset (3:17-20)
D’’ Jumala tarjoaa ratkaisun heidän alastomuuteensa (3:21)
E’’ Jumala karkottaa heidät paratiisista (3:22-24)
Mikäli Jumala olisi huutanut Eevaa ensin, kiastinen rakenne olisi rikkoontunut. Tällaisena se noudattaa rakennetta kuitenkin hyvin tarkasti.
Mitä Raamatussa on avointa kaikille?
Ymmärrän, että jotkut ihmiset saattavat hikeentyä siitä, että väitän tällaista. Tuntuu epäreilulta, että Raamatussa on sellaisia kieliopillisia ja poeettisia rakenteita, jotka eivät ole itsestään selviä meille suomalaisille lukijoille. Valitettavasti me emme voi sille mitään, että emme puhu äidinkielenämme muinaiskreikkaa tai hepreaa, emmekä elä menneinä aikoina juutalaisina, vaan elämme tätä päivää, vuotta 2016. Raamatun kokonaissanoma ja pelastus on jokaisen ulottuvilla, olipa lukija koulutettu teologi tai ei. Kuitenkaan kaikkia hienoja ja joskus hyvin tärkeitäkin kielellisiä vivahteita ja rakenteita suomalainen raamatunkäännös ei aina välitä, ja onhan meillä sekin yleisesti tiedossa, että käännöksiä joutuu aika ajoin hienosäätämään (joissakin on jopa suoranaisia virheitä, joita korjaillaan). Tarkoitus ei ole siis lannistaa tai sanoa, ettei Raamatusta voisi ymmärtää mitään, eikä varsinkaan vesittää Raamatun sanomaa, vaan tarjota kättä pidempää Raamatun opiskeluun.
Mikäli 2000-luvulla elävä raamatunlukija ei piittaa juutalaisista kirjallisuuden keinoista ja tahtoo sivuuttaa ne, koska suomalaiset käännökset eivät tällaista rakennetta tuo selkeästi esille, on kuitenkin hyvä muistaa vähintään se, että Eeva vastasi itse omista synneistään. Hän ei tarvinnut puhemiehekseen omaa miestään. Tänäänkin ainoa välimies on Jeesus Kristus, eikä nainen (tai mies) saa — tai pidä — tukeutua puolisoonsa väärällä tavalla.
Lopuksi huomautan siitä selkeästä seikasta, että mikään tässä juuri käsittelemässämme jaejaksossa ei siis näytä viittaavan siihen, että mies olisi ollut hengellinen johtaja suhteessa naiseen. Sellaiset ajatukset täytyy hakea muualta, mikäli sellaista mielii tehdä. Itse Ensimmäisen Mooseksen kirjan tekstistä näitä ajatuksia ei kuitenkaan nouse.
________________
Kirjallisuutta
Bilezikian, G. 2006. Beyond Sex Roles. What the Bible Says about a Woman’s Place in Church and Family. Grand Rapids, MI: Baker Academic.
Gill, Deborah M. & Cavaness, Barbara. 2015. Jumalan naiset. Keuruu: Aikamedia.
Payne, Philip B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.
Kirjoitus on arvostettava, sekä kiastinen rakenne kunnioitettavasti esitetty. Mikä on tämän päätelmä?
VastaaPoista"Ainoa välimies on Jeesus, ei aviopuoliso"
Raamattu ei missään tee aviomiehestä vaimolle "välimiestä", vaan "pään", eli mitä? Miksi aviomies on veimonsa "pää" Raamatun Jumalan asettamassa perhejärjestyksessä?
Toiseksi Sara Saarela kääntää Genesis-tekstin feministiseksi näkökulmaksi, jossa mies saadaan pois juuri tekstin osoittamasta paikasta, eli vaimon "päänä". Eli? Siksi miestä kutsuttiin ensin, ja siksi mies tuli Jumalan edessä vastuuseen ensin, siis miksi? Koska Aadam oli Eevan "pää", hänen aviomehenään, ja tämä sama avioliitto asetus säilyy ja pysyy uuden liiton seurakunnassa sekä raamatullisessa uskossa.
Feministinen ajattelu pyrkii muuttamaan Jumalan asettaman järjestyksen, ja näin pyrkii kumoamaan Jumalan asettaman avioliittohierarkian.
Saarela käyttää Payne, Philip B. 2009. "Man and Woman, One in Christ"-kirjaa (jota tässä blogissa muutenkin ilmeisesti käytetään), joka on "pesunkestävä"-egalitaristinen selitysteos ykispuolisessa, ja jopa Raamattua vääristelevässä feministisessä muodossa.
Hieno teksti, muutta taas tarkoitushakuinen - blogin nimen alaisuudessa.
Kiitos kommentista, Petri. Nyt kuitenkin joudun huomauttamaan, että kommentistasi huolimatta et löydä Genesiksen kolmesta ensimmäisestä luvusta ajatusta miehen pääasemasta tai johtajuudesta. Logiikkasi siis on siis vähän tämänäköinen:
Poista1) Mies on naisen pää, tapahtui mitä tapahtui.
2) Saarelan tekstissä väitetään, että tästä raamatunpaikasta ei löydy tukea asialle.
3) Saarelan eksegeesi on siis tarkoitushakuista.
Kuitenkin jo sinun ensimmäinen premissisi on ongelmallinen tämän tekstin kanssa, koska lähdet lukemaan tekstiä omasta näkökulmastasi. Siksi syytät kaikkea ”tarkoitushakuiseksi”. Kuitenkin joudun huomauttamaan, että tällä kertaa mielestäni sinun tulkintasi on vähintään yhtä tarkoitushakuista: olet vakuuttunut, että tekstissä mies on naisen pää, ja vaikka et sitä siitä löytäisi, takerrut siihen. Rakennat ilmeisimmin kokonaiskäsitystäsi 1 Tim 2:n ja Ef 5:n varaan. Käsittelemme niitä toki myöhemmin, mutta kuitenkin joudun huomauttamaan, että ihan reilulla lukemisella luomis- ja lankeemusteksteistä tuota asetelmaa ei voi päätellä.
Itse en näe Saran tekstissä feminististä tulkintaa missään kohdassa. Ehkä meidän historiallisessa kohdassa jotain tulkintaa voisi pitää feministisenä, jos siinä korostettaisiin naisten ylivaltaa. ”Feminismi” on leimatermi (puolin ja toisin), ja sillä on helppo leimata. Kuitenkin feminismi tarkoittaa eri asioita eri yhteyksissä. Yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden ajaminen on omannäköistä ”feminismiään”, ja samalla tavalla feminismiä on huutaa kaduilla siitä, että kaikki miehet tulisi sulkea keskitysleireille. Tästä syystä ”feministiksi” leimaaminen on helppo tapa saada tuhottua mielekäs keskustelu. Feminismi ei ole yksi asia, vaan iso sateenvarjollinen asioita. Tämä on sama kuin se, että termin ”kristitty” alle niputetaan kaikki elämänsä köyhien auttamiseen uhraavat ja homobaareissa ja aborttiklinikoilla ihmisiä rynnäkkötuliaseilla ampuvat.
Paynen kirjan kohdalla joudun sanomaan, että hänen leimaamisensa ”yksipuoliseksi, Raamattua vääristeleväksi, feministiseksi” kirjaksi ei tee oikeutta kenellekään. Jos haluat oikeasti vastata Paynen kirjaan, niin toivon sinun argumentoivan hänet kumoon, et vain kädenheilautuksella pyyhkäisemään hänen kokonaisteesiään kumoon, sillä se ei sellaisesta kaadu. Kannattaa siis hankkia kirja, lukea se ja sen jälkeen lähteä rakentamaan argumenttia.
Saarelan kommentti lopussa: "Lopuksi huomautan siitä selkeästä seikasta, että mikään tässä juuri käsittelemässämme jaejaksossa ei siis näytä viittaavan siihen, että mies olisi ollut hengellinen johtaja suhteessa naiseen."
PoistaYleensä Genesis-tekstin luomisjärjestystä ei tulisi lukea "kuka-on-seurakunnan-johtaja"-ajatuksella, vaan luomisen kautta osoitettuna perhejärjestyksenä.
Kuitenkin olen argumentoinut, että Paavali käyttää 1Tim.2 lopussa luomisjärjestystä suhteessa seurakunnan keskellä tapahtuvaan miehen ja naisen eroavaisuuteen. Tällä on perusta sitä sueraavaan 1Tim. 3 lukuun.
Käyttämäni "feminismi" ei ole leimatermi, eikä vihapuhetta vaan käytetty ilmaus korostetusta tulkintamuodosta, jossa raamatunteksti ylikorostaa naisen asemaa.
Olen perehtynyt Philip Paynen kirjaan, sekä muutamaan eksegeesiin ja ne itselleni ovat selvästi yksipuolisia - hän on egalitaristi, ja se näkyy tulkinnassa.
Luulen, että Jumala kutsui miestä ihmiskunnan edustajana, sillä Adam on oikeastaan aika hassu nimi, se tarkoittaa ihmistä. Paavali on samoilla linjoilla puhuessaan Kristuksesta toisena Adamina. Tämä on siis aika lailla laajempi asia kuin perhejärjestys ja liittyy sovitukseen.
VastaaPoistaMitä tulee mieheen perheen päänä, se näyttää käytännössä olevan mahdollista vain osalle kristityistä, joten tuskin Jumalankaan suunnitelma siihen nojasi. Katsokaapa ympärillenne seuraavassa kokouksessa, sinkkuja ja leskiä on puolet naisista ja Taivaaseen meinaavat hekin, vaikka sitten päättöminä.
Hei naispastori-blogin kirjoittajat,
VastaaPoistaTätä tekstiä sen kummemmin kommentoimatta, olisi kiva lukea kirjoituksia siitä, mitä teidän mielestänne on miehisyys ja naiseus kristillisestä näkökulmasta. Aika monta kertaa teksteissänne esiintyy "ei miestä eikä naista"-viittauksia ja toimeliaasti esitätte, että seurakunnan kaitsija/vanhin/johtajan sukupuolella ei ole väliä. Onko sukupuolemme siis vain jalkoväliä eli biologiaa? Vai onko sillä syvempi merkitys?
Myös väistämättä tekstiänne lukiessa esiin nousee kysymys perheessä vanhempien merkityksestä: oletteko siinäkin sitä mieltä, että kunhan kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja lastaan, sukupuolella ei ole väliä eli ns- jalkoväli-argumentti?
Mielenkiinnolla odotan miehisyys ja naiseus-analysointia eri näkökulmista (biologinen, sosiaalinen, psykologinen)!
Egalitäärisessä rintamassa yksi laivalippu on Rachel Held Evans. Minua kiinnostaa mielipiteenne tästä RHE:n postauksesta: http://rachelheldevans.com/blog/follow-friday-transgender-christians
Hei Henna Maria, tosi hyviä kysymyksiä! Ja samalla ei mitään kaikkein yksinkertaisinta settiä! =)
PoistaMeidän kohdallamme kannattaa huomioida, että meidän ensisijainen mielenkiintomme on puhua seurakunnan johtajuudesta. Mitä ikinäkin puhumme parisuhteesta, niin se on yleensä jonkinlaista sivupolkua, koska oleellinen keissimme menee jossakin junioiden jalanjäljissä.
Sukupuoli on merkittävä asia monessa suhteessa. Tietysti se vaikuttaa moneen muuhunkin kuin kolmiulotteisten pyörähdyskappaleiden havainnointiin tai siihen, että mies olisi ihan sama kuin nainen, mutta ei vain voi synnyttää (mutta toimisi kaikessa ihan samoin, jos vain voisi). Miehissä ja naisissa on ilmeisiä eroja, mutta on myös melkoista variaatiota. Tunnen monta naista, jotka mielelläni näkisin pastoreina, ja tunnen monia miehiä jotka mielelläni pitäisi niin kaukana seurakunnan edestä kuin etelänapa on pohjoisnavasta.
Puhun omasta puolestani, mutta nähdäkseni Raamattu on yksiselitteinen sen suhteen, että hyväksyy vain yksiavioisen, heteroseksuaalisen suhteen seksuaalisuuden toteuttamiselle. Siitä on vaikea päästä yli tai ympäri. Mitä sitten tulee sukupuolen vaihtamiseen tai siihen, niin joudun toteamaan, että en oikeasti ole tuosta kuviosta kartalla ihan kauheasti. Sen sanon, että se on monimutkaista, mutta mielelläni lukisin aiheesta vähän enemmän ennen kuin lähtisin kauhean syvästi asiaa kommentoimaan. En ole liputtamassa asian puolesta kuitenkaan.
Mieheyden ja naiseuden analysointi eri näkökulmista on kyllä mielenkiintoinen haaste. Katsotaan, jos vaikka Anna tiimistämme jossakin vaiheessa voisi käydä aiheen kimppuun =)
Kiva jos teillä on aikaa asiasta kirjoittaa. En ajatellut, että ajaisitte transgendereita pastoriksi- asiaa, mutta kun sukupuolettomuutta ajetaan tarpeeksi pitkälle, täytyy myös olla selkeästi tiedossa missä rajat kulkee.
PoistaOlen nainen biologisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti ja olen nainen aina ja kaikkialla... Myös seurakunnassa ja ehkä erityisesti seurakunnassa, koska Jeesuksen asenne naisia kohtaan oli niin radikaalia. Kristinusko antaa minulle mahdollisuuden olla kiitollinen naiseudestani, ja antaa mahdollisuuden löytää naiseuden syvällisemmin kuin mitä tämän päivän kulttuurissa pinnallisesti meille tarjoillaan. Olisi pahoin väärinymmärrettyä julistaa kristinuskoa niin, että "nyt sinun ei enää tarvitse olla nainen tai mies, voit olla - mitä vaan? vai - et mitään? - vai -ihan sama!". Vaikka kuuluisat sanat "ei miestä eikä naista" Galatalaisille julistettiinkin, uskon, että vain Kristuksessa voin löytää terveen naiseuden tai terveen miehisyyden. Koska sukupuolisuus on niin syvällisesti osa minua, ei mikään keskustelu voi olla ottamatta sitä huomioon. Jos niin teemme, heitetään lapsi pesuveden mukana. En ole nainen vain kotona, vaan myös Jumalan perheessä, seurakunnassa.
Hei Henna, kiitän kommenteista ja erityisesti mahdollisuudesta tarkentaa ajatuksiamme. Meidän agendassamme ei ole minkäänlaista ajatusta relativoida sukupuolia tai sukupuolen merkitystä, vaan fokuksemme on lähinnä siinä, että molemman sukupuolen edustajat voivat olla johtajia seurakunnassa. Kuitenkin, kuten huomautat, erilaisissa painotuksissa ja agendoissa tullaan helposti siihen, että asioita viedään pitkälle sen suuremmin harkitsematta. Siitä syystä on hyvä pysähtyä pohtimaan asioita.
PoistaMeidän ryhmässä on korostuksena, että naiset saavat olla naisia ja miehet saavat olla miehiä, olivat he sitten missä rooleissa tahansa. Johtajana naisen ei tarvitse olla "äijä". Seurakunnassa johtajuus on usein ollut isyyttä, mutta se voi yhtä hyvin olla äiteyttä - ja samalla tavalla kuin perheessä, uskon, että johtajuudessa on hyvä olla sekä isyyttä että äiteyttä. Kumpikaan sukupuoli ei ole itsessään täydellinen, vaan juuri yhteistyö olisi toivottavinta.
Tässä ihan sivupolkuna, vähän asiaan epäsuoremmin liittyvänä pohdintana, että kysymykset mieheydestä ja naiseudesta ovat aina monimutkaisia siinä mielessä, että rajanveto on hankalaa. Japanissa on söpöä ja naisellista, kun nainen puhuu korkealla äänellä, ja Japanin kieltä ja kulttuuria opiskeleva kaverini suoraan ihmetteli, miten japanilaiset naisasikaspalvelijat saattoivat puhua niin korkealla äänellä, sillä se alkoi lähennellä jo luonnotonta. Monissa kulttuureissa tosin naiselle kunniallisinta oli olla hiljaa aina, kun mahdollista. Samoin roolit ovat joskus hankalia. Muistaakseni Tanskassa aikanaan vain miehet saivat kutoa villapaitoja, sillä niiden tekemistä pidettiin miehen työnä. Käsittääkseni joissakin Meksikon intiaaniheimoissa miestä pidetään vasta kunnolla osana yhteisöään, kun hän on alkanut menestyksellisesti viljellä maissia. Eli mikä on lopulta se naisellisuuden määritelmä, ja voiko nainen olla todella "nainen" johtajana - ja mikä sen määrittelisi? Siinä on kieltämättä pähkinää pureskeltavaksi. Biologiseen puoleen olisi myös kiva mennä, mutta jätän tällä kertaa väliin, tulisi pitkää pohdintaa :D
Hei! Ottamatta kantaa blogin varsinaiseen aiheeseen lisäisin, että kertomukset, profetiat, laulut ja muut tekstit ovat järjestäytyneet erilaisiksi stilistisiksi rakenteiksi kirjallisia traditioita noudattaen jo siitä lähtökohtaisesta syystä, että tekstissä välttämättä on jokin tyylillinen rakenne - vastaavasti kuin rakennus yksityiskohtineen välttämättä ilmentää jotain arkkitehtuuria.
VastaaPoistaMitä tulee tekstin viittaukseen tarkoitetodellisuuteen, mielestäni on hermeneuttisesti (tulkinnan filosofian näkökulmasta) melko uskaliasta ajatella, että nämä stilistiset rakenteet vaikuttaisivat käsitteiden muodostukseen - siis että käsitteitä määrittäviä ominaisuuksia tai käsitteiden välisiä suhteita voisi johtaa siitä, miten näihin käsitteisiin viittavat sanat tai sanaliitot sijoittuvat stilistisiin rakenteisiin. (Tällaisia käsitteitä ovat tässä narratiivissa esim. synti, kiusaus, ihminen, mies, nainen, heidän keskinäinen suhteensa, syyllisyys, moraalinen tietoisuus.) Tekstin viittaus tarkoitetodellisuuteen ei tapahdu kirjallisten rakenteiden ja stilististen tehokeinojen kautta, vaan se perustuu sanojen semantiikkaan. Toisin sanoen, stilistiset rakenteet muodostuvat sanoista, jotka jo itsessään viittaavat tarkoitetodellisuuteen.
Todellisuuden kategoria, johon jokin käsite viittaa, voi Raamatun eri tekstien kautta vähitellen tarkentua, ja sen myötä myös sen suhde muihin käsitteisiin tarkentuu. Tämä määrittyminen perustuu totuuspäätelmiin, jotka ovat loogisesti ja uskottavasti johdettavissa teksteistä niiden alkuperäisessä käyttöyhteydessä (esim. mitä on "synti", miten se ilmenee ja mitä siitä seuraa). Stilistisillä rakenteilla ei voi ilmaista totuusväittämiä, mutta niillä voi korostaa temaattisia tai narratiivisia kliimakseja tai kirjallisia motiiveja.
On myös huomattava, että samasta tekstistä voi hahmottaa useitakin paralleelirakenteita riippuen siitä, kuinka laajaa tekstiosaa tai mitä nimenomaisia elementtejä analysoidaan (tapahtumia, paikkoja, toimijoita ym).